Hauskaa joulua!

Tsiuh!

Talvi ei suostu alkamaan, vaan syksyn kurakelit jatkuvat sitkeästi. Mangon emäntä ja isäntä sairastivat syysflunssan joulukuun alussa ja nyt on sitten koiran vuoro. Mango aivastelee ja kuravedessä pyöriminen on tainnut tuoda mukanaan myös silmätulehduksen. Ne muutamat pakkaspäivät, joista pääsimme pari viikkoa sitten nauttimaan, saivat hiekoitushenkilöt liikkeelle. Nyt märällä asfaltilla on ohut kerros pistävän terävää sepeliä. Jouduin viikolla palauttamaan eräältä juoksulenkiltä koiran kotiin heti alkuunsa. Takatassuun oli tullut verta vuotava haava. Vaikka puhutaan koiran ilmoista, en kuitenkaan usko Mangon näistä ilmoista juuri nauttivan.

Viime aikojen kuulumisiin sisältyy toki paljon kivojakin asioita. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme Ullan luona Järvenpäässä juoksuttamassa koiria. Labradoreja säntäili samalla pellolla 11 kappaletta. Nuorin oli alle vuoden ikäinen Sera ja ikähaarukan toista päätä edusti Mangon iso-isoäiti Leila.

TOP 10 - Mangon mielestä parhaat asiat

Mistä asioista labradori tulee tyytyväiseksi:

1. Täysi ruokakuppi

2. Koirakaverin kanssa riehuminen

3. Ihmiskaverin kanssa riehuminen

4. Avoin järvi, laituri ja hyvä vauhdinotto.

5. Pitkälle lentävä dami tai mehukas kanijälki.

6. Se minuutti kun isäntä tai emäntä ei raaski dumpata sohvalle/sänkyyn kömpinyttä koiraa alas.

7. Raksahtelevien, napsahtavien tai rutisevien asioiden pureskelu.

8. Ensilumi

9. Isäntäväen herääminen aamulla karvavekkarin pirinään

10. Jaloissa makoilu ja saappaan lämmittäminen

Kuvassa Mango ja Cia (Aprilmist Upcider)

2 v.

Mango täytti maanantaina kaksi vuotta. Juhlia ei kuitenkaan järjestetty, koska isäntäväki häpeällisesti unohti pikkukoiran syntymäpäivät. Ylimääräistä hellimistä synttäreiden piikkiin koiruus on sitä vastoin vastaanottant tiistaina, keskiviikkona ja tänään perjantaina. Tiistaina löysin kaapista muovipussin, johon oli Mangoa varten joskus säilötty tyhjiä vessapaperirullia. Merkkipäivän kunniaksi kippasin pussin eteisen lattialle. Mango oli erittäin tohkeissaan. Se kiikutti rullan kerrallaan olkkariin, repi sen silpuksi ja haki sen jälkeen taas uuden uhrin kunnes kaikki, noin 15 pahvirullaa oli retuuteltu.

Keskiviikkona Mango ja Hanna olivat viikottaisilla Quattro-treffeillä. Sanna ja Wilkku olivat hommanneet Mangolle oman beauty boxin, josta löytyi vaikka mitä koiralle ja omistajilleen miellyttävää yllätystä. Kiitos! Mangon juhlaviikon päätti tämänpäiväinen tuominen kauppareissulta: uusi, iso ja punainen kongipallo. Tuntui sekin kelpaavan sangen mainiosti.

Kyläilyä, lenkkeilyä ja Nome-harjoittelua

Viikonloppu on menty taas pitkälti koiran ehdoilla. Perjantaina tosin sai ihmisetkin hemmottelua ja käytiin vetäisemässä härän sisäfilepihvit Hannan veljen kotona. Mango pääsi laatulihan makuun ja vetäisi siinä sivussa sekin puolikkaan pihvin. Lauantaina lenkkeiltiin Quattron jengin kanssa pitkät pätkät pitkospuita ja metsälenkkiä.

Tänään sitten lähdimme Ullan luokse kylään. Reino, eli Sidewild Down Under oli saanut suloiset viitoset ja niiden, sekä Ullan valmistuneen talon ihmettelyyn kulutimme tunnin verran aikaa. Tämän jälkeen olikin sitten treenin vuoro. Ullan naapurista lähti Mikko ja Ronski (Sidewild Fire Storm) mukaan ja tie vei jo tutuksi käyneelle autiotalolle.

Harjoitukset onnistuivat todella hyvin. Teimme ensin linjan, jota pidensimme lopulta lähemmäs sataan metriin. Linjaan toi lisämaustetta syvä oja, joka katkaisi matkan puolesta välistä ja josta koirien piti hyppiä yli. Linjatreenin jälkeen koirat hakivat pitkiä markkeerauksia. Näitä Mango jaksoi hakea kolmisen kappaletta hienosti. Tämän jälkeen keskittyminen hieman herpaantui ja markkeeraukset rupesivat käymään lyhyiksi, eli Mango jäi etsimään damia reilusti ennen sen oikeaa putoamispaikkaa. Lopuksi kolmikko päästettiin isoon, 15 damin hakuruutuun, joka tehtiin vielä pitkähköllä lähetyksellä. Treenit olivat pidemmät, kuin mihin Mango on tottunut, mutta hyvin se jaksoi työskennellä.

Treenikuvia lisätty treenikuva-albumiin ja muutama pentukuva leikit ja sekalaiset -albumiin. Kiitos Ullalle ja Mikolle treeniseurasta!

Riistaan tutustuttaminen

Sunnuntai oli talkoopäivä. Osallistuimme Hannan kanssa UMN:n riistapäivään. Otimme kyytiin uuden noutajaharrastajan naapurustostamme, eli Miia ja muutaman kuukauden ikäinen Ronja-labradori lähtivät matkaamme. Homma alkoi kymmenen maissa tunnin luennolla ja sen jälkeen jakauduimme kahdeksalle rastille. Keli oli aivan kauhea, mutta asiakkaita riitti kiitettävästi. Itse työskentelin "jaloriistarastilla" esitellen koirille fasaania, sorsaa ja harakkaa (jaloriista ;).

Mielestäni touhu onnistui melko hyvin. Törmäsin ainoastaan pariin tapaukseen, joiden kanssa loppui keinot kesken. Eli paria koiraa emme saaneet kiinnostumaan riistasta (ei riistaintoa). Muita esiintyneitä ongelmia oli omiminen (koira ei halunnut luovuttaa riistaa pois) ja riistan retuuttaminen tai muunlainen rikkominen.

Vaikka usea koira ei ensin halunnut ottaa riistaa suuhunsa, ei syynä ollut kuitenkaan riistainnon puute, vaan jännitys ja uusi tilanne. Tähän kokeilimme kahta eri keinoa. Heitin minimarkkeerauksen niin, että koira omistajineen käveli riistan ohi. Jos koira ei ottanut riistaa suuhunsa, piti omistajan kävellä ja vetää koira mukanaan. Tätä toistimme useamman kierroksen ja yleensä viimeistään toisella tai kolmannella kierroksella tärppäsi. Ideana oli saada koira harmistumaan siitä, että saalis jää taakse ja pakottaa se tekemään päätös riistan poimimisesta. Toinen keino koirille, jotka olivat omistajalla "hanskassa" oli tehdä pieni markkeeraus ja lähettää koira hakemaan. Usein noutorefleksi herää ja koira haluaa tulla esittelemään löytöään vaikka se ei omistajan kädestä olisikaan ottanut lintua suuhunsa.

Rikkomistilanteista mieleen jäi erityisesti yksi nuori uroslabradori (oikeastaan pentu). Se otti riistan kuin riistan todella nätisti suuhun ja kantoi sitä ylpeänä. Pieneksi ongelmaksi muodostui luovutus. Luovutustilanteesta tuli isännän ja koiran kiskomisleikki ja fasaani sai kunnolla siipeensä. En ollut tilanteessa aivan mukana ja olisi pitänyt neuvoa avaamaan koiran suu väkisin ottamalla alaleuasta kiinni. Tavasta varmaankin pääsee eroon kun avaa koiran leuat päättäväisesti ja palkkaa koiran esim. heittämällä lelun tai antamalla saaliin saman tien takaisin. Lisäksi kannattaa tietenkin harjoitella kotona kantamista ja esimerkiksi damin pitämistä suussa.

Monta muunlaista rikkomisongelmaa selviää varmaankin sillä, että ei anna koiralle miettimisaikaa. Jos riistaan tottumaton, nuori koira jätetään riistan kanssa kahden tekemään toimintasuunnitelmaa, on usein tuloksena irtohöyheniä ja repsottavia linnun niveliä. Eli heti kun riista on suussa, on koiraan saatava liikettä. Jos koira ei palauta kutsusta, kannataa lähteä karkuun. Veikkaan, että 90% noutajista (ainakin labradoreista) lopettaa turhan touhuilun ja säntää ohjaajansa perään - yleensä vielä saaliis mukanaan.

Päivä oli märkä, mutta ihan hauska kokemus. Tulipa nähtyä monta lupaavaa noutajanalkua ja Ronjakin pärjäsi vallan mainiosti. Pentu tosin ansaitsi hieman kyseenalaista kunniaa kotimatkalla repimällä reiän Mangon uuteen kevythäkkiin. Noh - korjaus onneksi hoitunee neulalla ja langalla.

Kattilakauden avaus

Läksimme tänään pitkästä aikaa kimppakävelylle Kattilajärvelle. Seurue muodostui aika kookkaaksi. Järven kiersi 7 ihmistä ja yhtä monta koiraa. Haimme mukaan Lunan ja oli mukavaa huomata Kattiksella, että Mooseksen ja sen porukoiden lisäksi Kati oli tullut Mangon siskon Nalan kanssa myös paikalle. Reissusta muodostui siis pieni koirien perhekokous.

Nala muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Mangoa. Sen turkki on vähän vaaleampi ja sillä on hieman kaarevampi häntä kuin Mangolla. Kun koirat ravasivat vauhdilla pitkin polkuja, oli aluksi vaikea erottaa omaa seasta. Nopeasti sen hännän kuitenkin oppi bongaamaan. Nalalla tuntuu kuitenkin olevan Mangoa huomattavasti dominoivampi luonne. Se pyrki jatkuvasti ottamaan Mangosta mittaa muristen ja alistaen. Mango alistui aluksi ja antoi Nalan määrätä. Noin puoli tuntia oltiin kävelty, kunnes tuli käännekohta. Mango oli pissalla ja Nala ryntäsi Mangon ylle seisomaan. Mango alistui taas, mutta Nala ei jättänyt sitä rauhaan vaikka Mango makasi sen alla selällään. Silloin Mangolla napsahti ja se ryntäsi hampaat irvessä Nalan kurkkuun. Siskokset eivät kuitenkaan onneksi rei'ittäneet toisiaan, vaan hieman näykkivät ja ärisivät epäselvyydet ulos. Tämän jälkeen Nala ei pomppinut enää Mangon kuonolle ja loppureissu sujui sopuisasti.

Lenkin jälkeen järkkäsimme vielä hakutreenin. Kaikki halukkaat pääsivät ruutuun. Aloitin Lunan kanssa. Tein tarkoituksella todella pitkän ruudun, jonka perälle jätin noin kymmenen metrin jäljen päähän variksen. Muut kohteet olivat dameja. Luna toimi loistavasti. Se haki ensin kolme damia ja sen jälkeen variksen. Annoin ansaitut kehut ja lopetin Lunan treenin siihen. Muut koirat, nuori Sera-tyttö, Nala ja Mooses, harjoittelivat välissä ja lopuksi päästin Mangon töihin tyhjentämään ruudun.

Mangon hausta muotoutuikin mielenkiintoinen kokemus. Se palautti ensin variksen ja seuraavan lähetyksen jälkeen se hävisi 5-10 minuutiksi. Hanna lähti etsimään sitä samalla kun minä yritin pillittää koiraa takaisin. Hanna huomasi koiraa etsiessään ruudun takaosassa kreppejä. Siitä meni siis jonkun tekemä verijälki! Mango oli oma-aloitteisena tyttönä lähtenyt ruudusta verijäljelle. En tiedä kuinka pitkän lenkin se teki, mutta palasi kuitenkin lopulta läähättäen takaisin. Intoa riitti vielä pariin lähetykseen ja saimme ruudun tyhjäksi. Kommelluksista huolimatta olin tyytyväinen Mangon ja varsinkin Lunan työhön.

Keli oli loistava ja muutenkin mukava reissu. Kiitos lenkkiseuralaisille!

Kuvassa Luna, joka kantaa damia ruudusta.

Tikusta asiaa

Syksy on saapunut. Töitä pitää tehdä, hoitaa arkiaskareita ja pitää kuntoansa yllä. Osittain ajan puutteen takia bloggailu on jäänyt vähemmälle. Toinen syy on se, että tuntuu siltä kuin mitään ihmeellistä koira-kerrottavaa ei olisi.

Mango on ollut päivät kiltisti kotona ja sen kanssa on sitten yritetty iltaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa. Loppukesästä ryhdyin viemään koiraan fillarilenkeille. Varsinkin myöhään illalla, kun muita ulkoilijoita ei ole ja koira juoksee vapaana, on tämä pyöräily ollut kätevää. Kolmen vartin aikana ehtii kiertämään n. 7 kilometrin lenkin ja siinä on jo nuuskuttelua, kävelyä ja välillä uintipulahduksiakin mukana.

Treenien suhteen Mango on tosi hyvässä vedossa. Se ei enää jää jököttämään paikalleen linjalle lähetyksissä ja markkeerauksille mennään niin, että hippulat vinkuu. Olemme tehneet nyt pari onnistunutta ohjausharjoitustakin. Harmi, että heinäkuussa alkanut juoksu tuli sotkemaan tämän vuoden nomeilua. Tässä vireessä sen kanssa kehtaisi julkisesti esiintyäkin, mutta koekausi alkaa jo olla ohi. Nyt sentään tiedämme, että pariin kuukauteen juoksun jälkeen on turha edes miettiä kokeisiin menemistä. Katse pitääkin nyt suunnata Mangon mammaloman jälkeiseen aikaan ja ensi syksyn ja loppukesän kokeisiin. Toisaalta harjoittelukin on hauskaa ja on mukavaa nähdä, että koira nauttii kun pääsee hommiin.

Maniaa mahan täydeltä

Nyt kun Mangolla on toinen juoksukierto menossa, alkaa sen käytöksessä havaitsemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sykli käynnistyy siten, että noin kuukausi ennen juoksun alkua koiran käytös rauhoittuu ja se muuttuu hieman epäsosiaaliseksi. Juoksun jälkeen rauhallisuus syvenee flegmaattisuudeksi, josta hormoonikeikahdus taas seuraavan parin kuukauden päästä tuo hippuloihin vipinää.

Nyt on kulunut pari-kolme kuukautta juoksusta ja Mango on taas toisessa ääripäässä. Olinkin jo unohtanut, että koira voi yhtäkkiä karata mielenkiintoisen leikkikaverin luokse. En myöskään muistanut Mangon ruokailun jälkeisiä energiapurskahduksia, joissa kylläinen koira kiehnää jaloissa ja näykkii varpaistani niin pitkään, että sen kanssa olisi pakko hieman painia.

Matkustin koiran kanssa mökille viikonloppuna ja saimme tehtyä mukavia treenejä. Valmistin Mangolle nome-tyylisen hakuruudun ja vesimarkkeerauksen. Piilotin vaikeaan maastoon pari damia, pari varista ja yhden sorsan. Sorsan sijainnissa oli vielä pieni jippo. Sen palauttakseen joutui uimaan pienen matkan ja hakea linnun veden päällä kasvaneesta turvekaisilikosta. Sorsa, damit ja varikset palautuivat ilman suurempia vaikeuksia.

Alun perin oli suunnitelmissa käyttää sunnuntai metsästäessä, mutta huomasin perjantaina, että viimeinenkin lupa läheisille valtion maille oli myyty. Käytin kuitenkin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin pariin otteeseen metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli opettaa Mangolle hieman ylösajoa. Vannoutunut kantapään kautta -mies ei tietenkään ole ottanut selvää miten tämä homma pitäisi koiralle opettaa. Yritin heitellä metsään dameja koiran huomaamatta ja ohjata kulkumme aina damien suuntaan. Aluksi meinasin menettää toivoni saappaanlämmittimeen. Lintuja karkaili sieltä ja täältä, mutta koira oli niin lähellä minua, että se ei edes huomannut lintuja. Törmäsimme pariin pyypoikueeseen, pariin yksittäiseen pyyhyn ja yhteen teereen. Viimeisimmän pyyporukan huomatessaan koira alkoi pääsemään hommasta jyvälle. Kolme lintua rävähti alle kymmenen metrin päästä karkuun ja uumoilin niitä olevan vielä lisää. Usutin koiran eteen ja sieltähän se bongasi vielä kaksi lintua juosten innokkaana niiden perään.

Viimeisen pari viikon kuulumisiin kuuluu myös tutustuminen agilityyn. Sehän oli aika kivaa! Täytyy lisätä laji koiraharrastuksien to do -listalle. Pari agility-kuvaa lisätty treenit-kansioon.

Karvavekkari on ilopilleri

Nyt on päästy taas juoksumasennuksesta. Aivan täyttä virtaa koirassa ei vielä ole, mutta voisin sanoa, että se on lähes normaali, iloinen itsensä. Olemme harjoitelleet hieman nomeakin ja Mango on pari kertaa tehnyt ihan hyvän ohjausharjoituksen ja haun. Esimerkiksi sunnuntaina se irtaantui avonaisessa peltomaastossa yli sadan metrin päähän haussa ja löysi pisimmälle piilotetun tekokanin. Nyt pitäisi hissukseen ryhtyä taas nostamaan harjoitusten intensiteettiä ja pyrkiä ennen kevään pentubuumia alo-luokan suoritustasoon.

Niin kuin varmaan kaikilla rakkailla koirakavereilla, on myös Mangolla monta lempinimeä. Uusin niistä on varmaankin "karvavekkari". Se nimittäin on oppinut erittäin ärsyttävän aikataulun. Heräämme arkisin noin puoli seitsemän maissa. Arkipäivinä Mango herää siis samalla kuin me, mutta myös viikonloppuna karvavekkari pirahtaa 07:00 - 07:05. Herätysjuhlat alkavat intensiivisellä tuijotuksella, jota seuraa muutama kaino vinkaisu. Jos vinkaisuun ei reagoida, tulee seuraavaksi etutassut sängylle. Muutaman kerran on törkimys hypännyt sänkyynkin ja sen jalat on tuntuneet liimatuilta lakanaan. Lopullisen silauksen herääminen saa kun Mango ottaa unikeon varpaat tai sormenvälit kohteikseen ja nuolee ne läpikotaisin. Mistäköhän löytyy snooze -nappula?

Kirsti ja Rosa saivat muuten viikonloppuna tuloksen nomen alo-luokassa! Onnea!

Uusia kotieläimiä

Koiran kanssa eläminen tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Tällä kertaa pääsimme tutustumaan pieneen täi-koloniaan, joka oli majoittunut Mangon korvan taakse. Emme kohdelleet Mangon omia kotieläimiä kovin vieraanvaraisesti. Torjuntatyö lähti käyntiin expotilla ja täikammalla. Ahkera kampaus, pyykkääminen ja imurointi näyttää tuottaneen tulosta ja pääsimme ötököistä eroon noin viikossa. Munia, saati aikuisia täitä ei ole kampaan enää tarttunut.

Mango on nyt siis pari viikkoa joutunut olemaan hieman eristyksissä koirakontakteista. Karanteenin lopetimme eilen, jollon päästimme Mangon moikkaamaan Hamppua ja illalla myös Quattroa. Eilen teimme pitkästä aikaa myös hieman nome-treeniä kun vietimme aamupäivän Haltialassa. Peltojuoksenteluista tuli muutama hyvä kuva, jotka on lisätty Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemminkin kirjoituksen aiheena ollut valkea mattomme on muuten taas pyykissä. Koira ahnehti vuotaluun hieman liian nopeasti ja luu tuli samaa kautta muun vatsan sisällön kanssa keskelle mattoa. Matto on siis menossa pesuun nyt kolmatta kertaa reilun kuukauden sisällä.

Kiitos ja onnea

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.

Puhtaat valkeat matot

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Mangon kannalta tämä oli hieman tylsää, koska uuteen työpaikkaan ei voi viedä koiria. Hanna on onneksi ollut kotona "gradulomalla" pari viikkoa ja siten koiralla on ollut seuraa päivisinkin. Viime viikon perjantai oli kuitenkin päivä, jonka Mango joutui viettämään yksin. Kulutin perjantain kunniaksi hieman hartaudella keräämiäni plussaminuutteja ja pääsin kotiovelle jo puoli viiden maissa. Rappukäytävässä oli outo, mutta tuttu tuoksahdus. Tiesin jo ennen oven avaamista, että koiralla taitaa olla ripuli. Viimeisellä lomaviikollani kuurattu valkea olohuoneen matto oli siis saanut ruskeita sävyjä.

Kun matot oli kaavittu kakasta ja kamat pakattu, suunnistimme pitkästä aikaa mökkireissulle. Viikonloppu mökillä teki raskaan työviikon jälkeen hyvää. Vaikka "ripuliriinan" vatsa oli jo lauantaina kunnossa, kärsii Mango vieläkin kuukausikierto-masennus -syndroomasta ja sen mökkeily oli suurilta osin makoilua ja mököttämistä. Uimassakaan ei käyty kuin pari-kolme kertaa päivässä. Saunassa koira sen sijaan viihtyi ja tuli aina asianmukaisesti välillä terassille viilentymään. Yritimme harjoitella hieman linjalle lähetystä ja hakua, mutta innostus ei ollut aivan toivotunlaista. Ehkäpä kuukauden päästä alkaa taas treeni maistumaan.

Samaa flegmaattisuutta koiralla oli viime viikolla, jolloin kävimme Fannyn, Kirstin, Susannan ja Ullan kanssa Espoossa tekemässä koe-tyyliset harjoitukset. Mangon liikkeellelähtö vaati konkreettisesti persuksille potkimista. Sitä piti monta kertaa tyrkätä takamukseen, että se suostui lähtemään ohjaukseen tai hakuun. Tässä tilassa en voi ilmoittaa Mangoa NOME-kokeisiin. Ellei ihmeitä tapahdu, jää eka startti ensi vuoteen (seuraavaakin treenikautta saattaa sotkea uutinen, josta voit lukea alempaa). Espoon harjoitus oli kuitenkin erittäin antoisa. Oli kiva tavata kavereita ja lisäksi saimme Fannylta pari hyvää vinkkiä.

Ensi viikonloppu menee Antskogin NOME-kokeissa talkoohommissa. Jos kaikki menee hyvin, on lauantaina myös startti Mangon emän Lunan kanssa taipumuskokeessa. Seuraavana viikonloppuna on sitten taas näyttely, johon suhtaudun edellisen näyttelyn jälkeen ehkä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on hauskaa kun koira pääseen näytille, mutta toisaalta tuomarilinjat tuntuvat heittelevän Mangon kohdalla aika laidasta laitaan. Jos muuten haluat tulla seuraamaan Mangon esitystä, kannattaa suunnistaa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen lauantaina 23.8.

Viiimeisin uutinen koirarintamalla on se, että Mangolla on amerikkalainen kaukorakastaja. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, on pariskunta pitkästä välimatkasta johtuen päättänyt täydentää suhteensa keinohedelmöityksen keinoin. Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa ilmeisesti ensi keväänä. Sulhanen on melkein yhtä komea kuin Quattro ja toivottavasti myös yhtä fiksu.

Tässä ja tässä linkkejä wanna-be-isukkiin liittyville sivuille.

Hurtta

Stereona taas

Meillä on ollut taas ilo pitää Lunaa vieraanamme muutaman päivän ajan. Kuten kirjoittelinkin aikaisemmin, olisi Lunan kanssa tarkoitus osallistua Antskogin taipumuskokeisiin parin viikon päästä. Harjoittelu on sujunut kohtuullisen hyvin. Tosin ensisijaisena tavoitteena on nyt ollut lähinnä havaita mahdollisia ongelmia yhteistyössä.

Suuria ongelmia ei ole esiintynyt. Lähinnä hieman väärinkäsityksiä, koska äiti ei luonnollisestikaan toimi aivan samalla tavalla kuin tyttärensä. Oikeastaan ainoa huoli minulla on hakuruudusta. Lunan työskentelyinto heilahtelee hieman enemmän kuin Mangon. Siinä missä Mangon hakutyöskentely on viime aikoina lähtenyt vauhdikkaasti ja hiipunut tasaisesti, on Lunalla ajoittaisia täys-stoppeja. Se saattaa palauttaa kaksi damia ja jää sitten viiden metrin päähän nyhjäämään. Minuutin parin odottelun jälkeen sen saa usein lähetettyä taas täydellä vauhdilla ruudun takaosaan asti. Mirkun ja Ullan kommenttien mukaan Lunaa pitäisikin painostaa takaisin ruutuun, jotta luovuttamismentaliteetti ei menisi selkärankaan.

Koska harjoitusaika on rajallinen, ei meillä ole ollut aikaa hieroa lähetyksiä tarkoiksi.
Luna saattaa lähteä ruutuun poiketen 90 astetta osoittamastani suunnasta ja usein se lähtee seuraavaan hakuun ennen kuin ehdin edes lähettää. Tämä ei sinänsä ole ongelma, kunhan koira palauttaa tavaraa. Mieleeni kuitenkin juolahti, että voisiko empimiskohtaukset johtua epätietoisuudesta: koira säntää ruutuun ja ryhtyykin sen jälkeen miettimään, että mitäköhän siltä taas odotettiinkaan. Ennen tarkkoja lähetyksiä täytyisi saada perusasento ja maltti kuntoon, ja niitä ollaan myös hieman harjoiteltu.

Vesinoutoja olemme harjoitelleet pariin otteeseen. Niissä ei ole ongelmia näkynyt. Ullan suosiollisella avustuksella, saimme myös laahausjäljen tehtyä. Alku oli mielenkiintoinen: Luna ei lähetyksessä suostunut haistelemaan lähtömakausta. Kun päästin sen irti, säntäsi se jäljen kulkusuunnan sijasta loppumakauksen vieressä tiellä odottavaa Ullaa kohti. Kymmenen metrin päässä se koukkasi takaisin metsään, ilmeisesti jäljelle ja suunnisti suoraan kanille. Sekavuutta lisäsi vielä se, että ensin luulin sen juoksevan suoraan tietä pitkin Ullan luokse ja yritin kutsua sitä takaisin. Onneksi se ei totellut. Vaikka lähettäminen meni hieman mielenkiintoiseksi, oli lopputulos hyvä. Luna käyttää vahvasti ilmavainua ja eipä sen silloin tarvitse millilleen jäljellä kulkea.

Arki on kahden koiran kanssa ollut iloista, mutta ajoittain myös hermoja raastavaa. Koiran kanssa elämisen ilot ja pikku hankaluudet on eletty stereona. Esimerkkinä voin kertoa eilisen iltapäivälenkin tapahtumia. Lähden ovesta ulos ja korjaan hetken päästä stereopökäleet naapurin nurmikolta. Ylitämme läheisen tien ja keskellä tietä päättää Mango ryhtyä nylkyttämään emäänsä. Kaivan rautakangen takataskusta ja saan koirat eroon toisistaan ilman, että jäämme lähestyvän bussin alle. Tien toisella puolella Luna antaa samalla mitalla takaisin ja hyppää Mangon selkään. Luna onneksi irrottautuu lempeämmin ottein ja saamme nopeasti jatkettua matkaamme.

Seuraavat parikymmentä minuuttia sujuvat muutamaa nylkyttämisepisodia lukuun ottamatta aika hyvin. Päästän koirat välillä vähän telmimään vapaana, mutta lämmin ilma ei houkuta niitä mihinkään suurempiin riehumisiin. Kun kytken ne takaisin hihnaan, riehaantuu Mango kuitenkin taas painimaan ja onnistuu työntämään alaleukansa Lunan kaulapannan alle kierähtäen samalla 180 astetta ympäri. Lopputuloksena on umpisolmu, jossa toisella pihisee henki ja toisella on leuka jumissa. Onneksi saan pidettyä kaksikon rauhallisina ja solmu aukeaa vajaan minuutin selvittelyn jälkeen. Erilaisia kymmenen jalan ja kahden remmin solmuja on viime päivinä selvitelty, mutta ei vielä tällaista, jossa on leukakin mukana.

Istahdan vähäksi aikaa puiston penkille ja koirat jäävät varjoon makailemaan hihnoissaan. Hetken päästä olen uppoutuneena tekstarin kirjoittamiseen, kun kaksi erittäin vaarallisen näköistä pikkupoikaa juoksee ohitsemme alle kymmenen metrin päästä. Tämähän on niin hälyyttävä tilanne, että niille pitää rähistä ja sännätä heidän peräänsä. Vasen käteni venyy noin 10 senttimetriä yllättävästä kahden koiran nykäisystä, jonka jälkeen koirat kuulevat kunniansa.
Paluumatkalla otetaan taas nylkytystuokio keskellä tietä. Onneksi useimmilla lenkeillä on vähemmän tapahtumia.

Yhden koiran kanssa lenkkeillessä ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota "remmikuriin". Nyt kahden koiran kanssa hihnakäyttäytyminen on paljon tärkeämpää. Vaikka Luna kävelisi nätisti, saattaa Mango provosoida sen kiehnäämään. Lunan kanssa taas koirien ohitukset ovat välillä vaikeita. Namin kanssa ne menevät hyvin, mutta sitten onkin kaksi koiraa kilpailemassa namista.

Keskinäisistä kiehnäyksistään huolimatta Mango ja Luna ovat selvästikin tiimi. Ne puolustavat toisiaan koiraporukassa, seuraavat toisiensa liikkeitä, nukkuvat vierekkäin ja näyttävät yleensäkin nauttivan toistensa seurasta. Ehkä meidänkin perheessä on joskus kaksi koiraa. Tosin asunnon on vaihduttava tätä ennen hieman paremmin tarkoitukseen sopivaksi.

Touhuilta kattiksella

Mirkku oli kutsunut Lunan toisesta pentueesta junnulabbiksia (Weetin sisaruksia) pieneen nome-promoon. Saavuin paikalle hieman etuajassa ja kävin tekemässä Mangon kanssa pari vesiohjausta. Se ei juoksuisena voisi hengailla harjoituspaikalla poikakoirien kanssa. Vähän kuuden jälkeen Kattilajärvelle saapui pari nuorta narttua ja yksi uros isäntineen ja emäntineen. Susanna ja Kirsti tulivat myös Mooseksen ja Rosan kera. He olivat ahertaneet edellisenä iltana kolme verijälkeä järven eteläpuolen maastoon. Jälkikoirina saivat luvan toimia Luna, Mooses ja Rosa. Ennen jäljestystä oli kuitenkin paljon ohjelmaa.

Pennuille tehtiin vesinoutoja ja pieni hakuruutu. Kaikki juniorit tekivät ihan hyvää työtä. Palautukset olivat ehkä hieman hakusessa ja damilla olisi mieluummin leikitty. Mutta eihän mitään huippupalautuksia voi noin nuorelta koiralta ilman harjoittelua odottaakaan. Toisaalta näimme pari yllättävän hyvää suoritusta. Toivottavasti saadaan joku näistä koirista myöhemmin treeniporukkaan.

Kun nuorisolta loppui kiinnostus, päästettiin Luna ja Rosa ruutuun. Molemmat toimivat hyvin -varsinkin Luna, joka löysi viimeisen damin ruudusta helposti. Nyt ei tullut lähetysempimisiäkään, joita koimme edellisellä harjoituskerralla Haltialassa.

Haun jälkeen oli leikkituokio ja sain hakea moonis-Mangon autosta mukaan. Mango oli intona. Se juoksi, ui, kieri, paini, polski ja heilutti häntää elämänsä kyllyydestä. Oli hauskaa nähdä kuinka se nautti koiraseurasta oltuaan pari viikkoa hieman eristettynä. Tänään ei muuten ole näkynyt enää vuotoa, joten juoksuasioissa ollaan taas loppusuoralla.

Leikkihetken jälkeen lähdin Lunan, Susannan ja Kirstin kanssa verijäljelle. Luna oli jo aika väsynyt, mutta löysi kuitenkin "kaadon" ja sai hyvää harjoitusta. Väsymyksestään huolimatta sitä odotti vielä yksi harjoitus ja lähdin variksen ja koiran kanssa metsään. Teimme pari muistiharjoitusta ja noutoja. Nekin sujuivat hyvin. Ensi kuussa on sitten tarkoitus mennä Lunan kanssa taippareihin. Tähän asti harjoitukset ovat tuntuneet epäilyttävän helpoilta. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kävelimme autolle kun Mooses oli lähdössä verijäljelle. Sen jälkeen olisi vielä Rosan vuoro. Kello oli melkein kymmenen ja meille sai kuitenkin jo riittää. Starttasin kolhiintunen autoni, huiskuttelin hyvästit Susannalle ja Kirstille ja huristelin kotiin.

Kuvassa Mango ja Mustikka(elämänsä ensimmäisellä?!) uintikierroksella. (c) Mirja Ikonen

Markkeerauksia, mustikoita ja rytinää

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa. Olin katsonut kartasta mielestäni hyvän oikoreitin Kattilajärven maastoon, mutta kaikki ei edennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen mutka matkaan tuli Velskolassa, jossa käännyin vahingossa väärään suuntaan. Teimme pienen matkan päässä U-käännöksen ja lähdimme suuntaamaan takaisin Velskolaan. Ehdimme ajaa noin 50 metriä, kun edessä olevan mäenharjanteen takaa ilmestyi punaisen bemarin maski näkökenttääni. Murtosekunnissa ehdin tajuta, että kaikki ei ole hyvin ja vastaantulijan ajolinja menee leveäksi. Yritin väistää mahdollisimman reunaan, mutta osuma oli väistämätön. Onneksi vältyimme suoralta nokkakolarilta ja äkkipysähdykseltä.

Tunnin selvittelyiden ja poliisin vartomisen jälkeen pääsimme jatkamaan taas matkaa. Alkuperäinen reittisuunnitelmanikin osoittautui mahdottomaksi yksityistielle asetettujen ajokieltojen takia. Päädyimme lopuksi Vaakkoin ulkoilualueelle. Treenasimme Mangon kanssa hieman vaikeampia markkeerauksia ja se selvisi aika hyvin. Treenin jälkeen keräilimme mustikoita ja paluumatkalla onnistuimme vielä lievästi eksymään metsään. Lopputuloksena oli pieni patikkamatka Vihdintietä pitkin. Ei siis tällä kertaa kaikista onnistunein reissu. Vuoden viimeinen lomaviikkoni alkaa torstaina ja auto tulee todennäköisesti olemaan pajalla melko pitkään.

Viikonloppu nelistään

Viikonloppu olikin taas varsinaista koiratohinaa. Mangon emä Luna tuli meille hoitoon torstaina ja palautin sen Mirkulle tänään. Mango nautti Lunan vierailusta, mutta meinasi menkkamasennuksineen jäädä iloisen äitinsä varjoon. Mangolle kasvaa koiraseurassa aina pienet tyrannisarvet otsaan ja ihmisen etikettilasien lävitse katsottuna on toiminta ajoittain vähemmän vieraanvaraista. Äitiltä pöllittiin luut nenän edestä, sitä tyrkittiin juomakipolta pois, hypittiin joenpenkereeltä päälle, nylkytettiin ja roikuttiin riveleistä. Onneksi Lunalla on pitkä pinna ja sen ei tarvinnut useasti ärähtää.

Ulkoilimme pariin otteeseen Haltialassa. Lauantaina treffasimme Sannan, Wilkun ja Quattron. Uitimme koiria ja teimme pienen lenkin. Sunnuntaina tehtiin Lunalle hakuruutu ja hieman harjoituksia vaihtamisen estämiseksi. Mangolle tehtiin linjatreeniä kahteen suuntaan. Harjoitukset sujuivat kohtuullisen hyvin, vaikka olosuhteet eivät olleet mukavimmat mahdolliset. Ilma oli kuuma ja poimimme koirien turkeista 11 punkkia metsästä poistumisen jälkeen.

Lunalla on ilmeisesti karvanlähtöaika ja Mangolla on juoksu. Asunnon sotkuisuuden kruunasi maanantaiaamu, jollon huomattiin, että Mangolla on lisäksi ripuli. Onneksi satuin olemaan näköyhteydellä koiraan ja lattialle ei tullut kuin ns. tulppapökäle. Loppujen lopuksi viikonloppu meni kuitenkin hyvin. Luna on valloittava ilopilleri. Lisäsin muutaman kuvan leikit ja sekalaiset -kansioon.

Ps. Onnea Wilkulle ja Quattrolle hattutempusta. Kolme ykköstulosta kolmesta ensimmäisestä TOKO:n alo-luokasta ja TK1-koulutustunnus!

Juoksua pukkaa

Mango aloitti nyt juoksun. Pari kuukautta sitä odoteltiin, mutta hyvinhän tuo sen osasi ajoittaa. Jos mielenlaadut pompahtelee samaan tapaan kuin talvella, voisin vielä kuvitella, että alkusyksyksi ehditään saamaan energiapilleri takaisin ja ehkä jopa debytoimaan NOME-B:ssä.

Eilen vietin vapaapäivää ja teimme Mangon kanssa linjalle lähetysharjoituksia Haltialassa. Mango on tehnyt lähinnä lyhyehköjä linjaharjoituksia niin, että dami on viety yhdessä linjan päähän. Seuraavissa harjoituksissa ajattelin lisätä toisen linjan, jolloin Mango saa hakea vuorotellen kahdesta eri paikasta.

Linjalle lähettäminen tarkoittaa koiran ohjaamista suoraa linjaa halutulle kohteelle. Linjaharjoituksilla on hyvä aloittaa koiran opettaminen ohjattuun työskentelyyn. Ohjauksella koiraa voi auttaa löytämään riista, jonka pudotuspaikkaa se ei nähnyt tai jonka pudotuspaikan se on unohtanut. Tässä on aiheeseen liittyvä videopätkä. Videossa tuomari kertoon ohjaajalle, missä kohde on. Ohjaaja lähettää koiran kohteeseen, mutta joutuu matkalla antamaan koiralle lisäohjeita. Kun ohjaaja on sitä mieltä, että koira on oikealla alueella, viheltää hän koiralle lähietsintämerkin.

Eiliseen harjoitukseen otin mukaan vielä yhden uuden motivointikeinon: taisteluleikin, eli retuuttamisleikin. Tämä on monen noutajaharrastajan mielestä noutajilta kielletty leikki. Arvioni mukaan Mango näyttäisi kuitenkin kestävän tuota aika hyvin. Pitää vaan tehdä erittäin tarkka rajaus siihen, minkä esineen kanssa saa retuuttaa. Eilisissä harjoituksissa olivat ensimmäiset palautukset laiskahkoja. Kun esitin Mangolle vetopatukan aina palautuksen jälkeen, alkoivat damit saapua huomattavasti nopeammin. Jatkossa ollaan tarkkana damien käsittelyn suhteen ja jos damien luovutuksessa alkaa näkyä ongelmia, lopetetaan vetoleikit siihen.

Jo tärppää

Toinen taipumuskoeyritys meni melko samalla kaavalla, kuin ensimmäinen. Vesinoudot hoituivat helposti, mutta hakuruudussa hapuiltiin ja Mango palasi luokseni tyhjin suin kolmannen variksen jälkeen. Erona Vihdin taippareihin oli kuitenkin se, että sain koiran takaisin työskentelytuulelle. Mango etsi ja palautti neljännen variksen lopulta mallikkaasti. Olin hieman hermostuneena lähettämässä sitä viidennelle linnulle, kunnes tuomari ilmoitti, että ei tarvitse - jäljellä nähdään. Jälkeä ei ollut pahemmin aihetta jännittää. Mango hinkui muille koirille tehtyjen jälkien perään niin intona, että olin lähes varma onnistumisesta jo ennen lähetyspaikalle kutsua. Kani löytyi helposti ja toimitettiin ohjaajan kautta tuomarin hoitoon.

Samassa ryhmässä starttasivat Mangon treenikaverit Lotta, Fendi ja Sissi. Viimeisin ei hyvästä alusta huolimatta oikein motivoitunut hakuruutuun ja joutui lopettamaan leikin kesken - Harmi! Lotta teki mielestäni parhaimman haun tänään näkemistäni ja tuomari hyväksyi sen jäljelle jo kolmen variksen jälkeen. Jäljellä silläkään ei ollut mitään ongelmia. Myös Fendi läpäisi kokeen ja sai samalla muotovalion titteliin oikeuttavan viimeisen sulan hattuunsa.

Tuntuu tosi mukavalta, että saatiin paikko näin nopeasti Vihdin taippareiden jälkeen. Tästä jatketaan sitten aloittamalla harjoittelu NOME-B ja WT -kokeita varten.

Uusi mato koukkuun

Lauantaina on taas taipparit. Mango on päässyt nyt hieman vähemmällä harjoittelulla. Viime viikolla otettiin yhdet markkeeraustreenit. Tänään käytiin tekemässä Ullan, Sussun ja Tonin kanssa laahausjäljet Mangolle, Fendille, Sissille ja Lotalle. Kanit löytyivät ja harjoitus onnistui hyvin. Sissillä oli tosin ensin vähän yrmimistä kanin suhteen, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin suostui ottamaan haisevan raadon suuhunsa.

Onnistuin kastelemaan sukat vetäessäni Fendille jälkeä. Jouduin palaamaan kosteikosta ja koukkaamaan kanin kanssa epämääräisen ja ylimääräisen lenkin. Se ei tuntunut muotovalioehdokasta haittaavan. Fendi meni ensin tyhjälle jälkipätkälle, kasteli ilmeisesti itsekin jalkansa ja palasi sitten takaisin kääntyen nopeasti oikeaan suuntaan.

Mango teki tänään loistavaa työtä. Ei voi kuin toivoa, että sama intensiteetti toteutuu lauantain hakuruudussa. Harjoituksen jälkeen päästimme nelikon leikkimään metsään. Mango piti melkoista vauhtia juosten kolme koiraa kintereillään ympäri ryteikköjä. Vartin rymyämisen jälkeen lähdimme takaisin parkkikselle. Pari metriä ennen autolle paluuta päätti tyttö mennä mahalleen mutalätäkköön. Ajatteli ilmeisesti, että Hanna ei muuten usko meidän harjoitelleen. Kotona odotti kuuraus ja koirankeksi.

Kuvassa on Lotta, joka palauttaa Ullalle kania.

Flegmaattisuutta ilmassa

Aamupäivä kului Mäntsälän koirakerhon näyttelyssä Järvenpäässä. Ilma oli sateinen, mutta onneksi koko homma oli nopeasti ohi. Mangon arvostelu komppasi säätä: hyvä, eli H. Oltiin tulokseen hieman pettyneitä varsinkin kun Mango sai koiratutuilta kehuja ennen näyttelyä ja näyttelyssäkin.

Tänään kävi näin. Jos tuomari ei juurikaan pitänyt Mangosta, ei Mangokaan ollut kiinnostunut tuomarista. Se ei oikein halunnut mennä tervehtimään tuomaria ja veti itseään poispäin lähemmän tarkastelun aikana. Koira tosiaan näytti tänään hieman varovaiselta ja apealta. Tästä varovaisesta luonteesta ilmeisesti rokotettiin hieman. Arvostelua alensi myös etuosa, joka saisi kulmautua paremmin, jyrkkä lantio sekä löysät liikkeet. Positiivisia puolia olivat hyvä luusto ja runko, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä purenta, tiiviit käpälät, vahva takaosa ja hyvä häntä.

Hanna oli ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa näyttelyssä ja esittäminen sujui mielestäni erittäin hyvin. Hanna ei pahemmin jännittänyt ja sai pidettyä koiran hyvässä asennossa. Myös juoksutus meni mallikkaasti.

Illaksi lähdettiin veneilemään. Koira pääsi stressaavan aamun jälkeen chillaamaan ja haistelemaan meri-ilmaa. Muutama kuva täällä.

Vuosi vilskettä

Kävelin eilen Mangon kanssa päivälenkin Vantaanjoen rantaan. Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Vettä ripotteli aina välillä. Koira nautiskeli, kun sai rymistellä märässä ruohikossa. Lähiympäristössä ulkoilukierrokset rupeavat väkisinkin muistuttamaan toisiaan, mutta nyt itselleni iskostui varsinainen déjà vu -olo.

Tasan vuosi sitten kävelin samaa reittiä. Ilma oli tuulinen ja sateinen. Ihmettelin vieressä tepsuttelevaa nuorta labradoria ja se varmaan ihmetteli minua. Vastaantulijat hymyilivät nätille koiralle ja kehuskelin sen olevan meillä ensimmäistä päivää.

Arki kulkee omaa polkuaan ja päivät tuntuvat usein samanlaisilta. Kuitenkin, kun asettaa perspektiivin pidemmäksi huomaa, että paljon ehtii yhdessä vuodessakin tapahtua.

Ensimmäisessä kuvassa Mango on ollut meillä 1 päivän ja toisessa 1 vuoden. Kuvauspaikka on sama.

Keskikesän tapahtumat

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Hyvää jussia!

Eiliset treenit menivät Mangolla suohon. Enään se ei osaa edes kotona. Tähän asti on nometreeneissä menty lähinnä eteenpäin. Nyt kun ensimmäinen takapakki on tullut, on isäntä hieman ymmällään.

Arkiasioissa koira on sitä vastoin osoittanut oppivaisuutta. Tänään se auttoi tavaroiden pakkaamisessa mökkimatkaa varten. Mango haki vaatteita Hannalta makuuhuoneesta ja tiputteli niitä sitten olohuoneessa laukun viereen.

Koitetaan mökillä vielä vähän hakuruutumotivointeja. Muuten täytyy kohta antaa koiran rauhoittua ja nauttia itse juhannuksesta.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Kyllä se kotona osaa

Palasimme yhdeksan maissa illalla taas metsästä. Tällä kertaa olimme UMN:n taipparikurssin viimeisellä treenikerralla. Ohjaajat tekivät kanijäljet ja päästimme vuorotellen koirat jäljille rymyämään. Mango käyttää pääasiassa ilmavainua, se ei siis yleensä nuuskuttele maata, vaan risteilee hajujäljen ympärillä suunnistaen ilmassa leijuvien tuoksujen mukaan. Näin edettiin tänäänkin: kovalla rytinällä siksakkia kanille ja kani Jukalle.

Härnäsin koiraa tänään hieman variksella ja innostin sitä kestokanilla (eli kaniturkista tehdyllä damipussilla). Koitin näin nostaa koiran riistaintoa hieman kovemmaksi. Ehkä se toimikin, koska Mango olisi mielellään jäljestänyt kaikkien muidenkin koirien jäljet. Se kiskoi hihnassa kun kävelimme lähetysalueiden ohi ja vinkui tavallista enemmän.

Harjoitussession jälkeen kävimme Wilkun kanssa uittamassa koiria. Mangolla ja Quattrolla tuntui olevan hauskaa. Kierroksia riitti koneessa ja leikkiminen ei meinannut loppua ollenkaan.

Taipparit

Olipa pitkä päivä. Oltiin kahdeksan jälkeen Ullan kanssa kokoontumispaikalla. Ryhmämme piti ilmeisesti alkaa puoli yhdentoista jälkeen ja pyysin Hannan ja Mangon paikalle yhdentoista aikoihin. Mangon suoritusnumero oli toiseksi viimeinen ja starttasimme vasta puoli neljän maissa iltapäivällä. Tuloksena päivästä oli pyöreä nolla. Hakuruudussa koiralta loppui into kesken, enkä saanut sitä enää liikkeelle kolmannen variksen jälkeen. Jotenkin luulen, että pitkä odottelu ja sen jälkeen pikainen astuminen estradille saa koiran hieman lukkoon. Samanlainen hyytyminen on tapahtunut yksissä harjoituksissa (Muuramen leirillä). Myös tällöin oli harjoiteltu edellisinä päivinä paljon ja odoteltu maastossa pitkään ennen suoritusta. Oma harjoitteluinnostus sai nyt pienen kolauksen, mutta eiköhän tästä taas kohta aleta miettimään, että mikä meni vikaan ja suunnitellaan sen jälkeen seuraavaa koeilmoittautumista. Nyt vaan juoksun odottelu sotkee suunnitelmia loppukesään asti.

Tuomarilta (Harri Sivén) tuli sinänsä ihan hyvää palautetta. Hän kehoitti kasvattamaan koiran riistaintoa ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Hyviä puolia Mangon kokeessa oli vesityö (innokas veteenmeno, itsenäinen vesityöskentely ja työskentelee mielellään vedessä). Vedessä nouto-otteet olivat pinnallisia (raahasi lokkia siivestä). Variksilla nouto-ote oli parempi. Variksista ensimmäinen jäi yllättäen pari metriä eteeni. Loput kaksi tulivat käteen.

Otetaan tämä kokemus harjoituksen kannalta. Muutama kuva lisätty treenialbumiin. Kuvia myös päivän ilopilleristä: 12-viikkoisesta Kaaposta, joka oli vierailevana tähtenä jo toisissa taippareissaan. :)

Kesän eka mökkimatka

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mökillä. Mango näytti nauttivan mökkielämästä. Ulos ja uimaan pääsi milloin halusi ja Hamppu oli leikkikaverina. Lämpimät kelit olivat nostaneet veden lämpötilan järvessä 18 asteeseen. Mango ei osaa lämpömittareita lukea ja siitä syystä vesi kelpasi Mangolle aivan samoin kuin +5 tai +25 asteinenkin. Uiminen on koirillekin hyvää liikuntaa. Pieni kuntoilu saatiin aikaiseksi kun koira lähti seuraamaan minua lähdettyäni soutamaan veneellä. En antanut sen hypätä heti veneeseen, vaan tein pari kunniakierrosta lahdella samalla kun Mango polski perässä. Kun koira rupesi hengästymään enemmän, hidastin vauhtia ja annoin sen kömpiä laidan yli lepäämään. Palkinnoksi sain housut ja kengät märäksi.

Teimme viikonlopun aikana pari treeniä: hakuruudun ja verijäljen. Hakuruutu sujui hienosti, mutta verijäljessä oli hapuilua. Jäljestä taisi tulla hieman liian vaikea. Se oli melko pitkä ja vanhentui kunnon rankkasateessa. Koiran ollessa jäljellä, ryhtyi lisäksi ukkonen jytisemään ja tämä näytti häiritsevän hieman keskittymistä. Olisikohan tarttunut Hampulta hieman jännitystä. Hamppu menee aina ukonilmalla vessaan piiloon ja lopettaa tärinän vasta pari tuntia salamoinnin tauottua.

Tänään matkustimme Ullaa morjenstamaan Järvenpäähän. Järjestimme viikonlopun taipparikokelaille kenraaliharjoitukset ja pääsimme samalla näkemään U:n taloprojektin ja tontin. Hieno paikka. Takapihan perällä virtaa oma joki! Sidewildin katras on päässyt jokeen kylpemään joka päivä. Treenit menivät molemmilla koirilla tosi hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta, joka melkein eksyin metsään vetäessäni Lotalle jälkeä.

Aktiivinen päivä koirarintamalla

Mangosta otettiin tänään verikoe Optigenin PRA-testiä varten. Samassa rytäkässä koe tehtiin Mangon emälle Lunalle ja Sidewildin Lotalle. PRA on perinnöllinen, sokeuttava silmäsairauksien oireyhtymä. Mangon sukuhaarassa on todettu PRA-geenin kantajia, joten koe on tarpeen, mikäli Mangoa joskus aiotaan käyttää jalostukseen. Verikoe otettiin Eeva Rautalan luona Lauttasaaressa ja sieltä jatkettiin sitten suoraan Espooseen harjoittelemaan taippareita varten. Myös Luna lähti mukaan. Kirsti ja Susanna T. odottelivat jo Rosan ja Mooseksen kanssa paikan päällä.

Aloitimme treenin laahausjäljellä Mangolle ja Lotalle. Mango meni ensin ja hoiti homman tyylikkäästi vaikeassa maastossa. Se oli selkeästi Mangon paras suoritus kanijäljellä. Seuraavaksi tein Lotalle jäljen ja se hoiti homman vähintään yhtä hyvin: Seurasi tarkasti jälkeä ja palautti kanin samaa reittiä Ullalle. Kanihommien jälkeen siirryimme tyytyväisinä viereiselle lammelle ja paukuttelimme kaikille narttukoirille (sukupuolisyrjintää!) vesinoutoja ja tuplamarkkeerauksia veteen. Tämäkin osuus sujui kaikilta hyvin. Susanna ohjasi Lunaa, minä Mangoa ja Ulla tietenkin Lottaa.

Noutojen jälkeen annoimme koirille pienen riehumistauon rannassa. Lotta oli vaikuttunut Mangon löysästä kaulanahkasta niin, että ei raaskinut päästää siitä irti. Mangoa taas olisi kiinnostanut Lunan kanssa painiminen ja se yritti turhautuneena louskutella Lotalle leukojaan. Rosa oli tyypilliseen tapaansa päällepäsmärinä ja nautti, kun sai komennella nuorempiaan. Lunalle sekään ei sentään uskaltanut isotella.

Lopuksi levitimme 12 damia melko vaikeamaastoiseen hakuruutuun. Mooses, Rosa ja Luna tyhjensivät ruudun viimeistä damia myöten. Jokainen taisi palauttaa neljä pötköä. Ohjasin Lunaa, ja yllätyin hieman kuinka hyvällä vauhdilla se työskenteli. Luna teki hienoa työtä ja palautti kauimmaisetkin damit ruudun perältä. Mango sai tyytyä sivustakatsojan rooliin, eikä ottanut sitä kovin kevyesti. Toimintatarmo purkautui läheisiin keppeihin ja puihin, jotka saivat kulmahammasta.

Mango muuten pääsi Vihdin taippareihin. Siihen asti sitten siis tsempataan treeneissä ja pidetään peukkua pystyssä juoksujen ajoittumisen suhteen. Toista peukkua voi kohottaa PRA-tulokselle. Ymmärsin, että tuloksen saapumiseen kuluu noin viikko. Melko nopeaa ottaen huomioon, että verinäyte lähetetään Yhdysvaltoihin testattavaksi.

Koirauutisia - VUH VUH

Lehdistä saatiin tänään lukea Manu-labradorista, joka oli tippunut veneestä ja osunut potkurin alle. Aikamoinen selviytyminen. Uutisen voi lukea esim. täältä. Tuli mieleen, että veneeseen pitäisi kesäksi hommata jotain liukuestemattoa ja ehkä vielä koiralle liivit.

Mangon elämä on onneksi viime päivinä ollut vähemmän dramaattista. Viikonloppuna ulkoiltiin sekä uitettiin koiraa Haltialassa ja Sipoossa. Sunnuntaina kävimme seuraamassa kun Wilkku ja Quattro pokkasivat toisen ykköstuloksensa TOKOn ALO -luokassa. Hieno suoritus!

Ilmoitin koiran viime viikolla taipumuskokeeseen ja seuraavaan näyttelyyn. Taippareiden järjestäjiltä ei ole vielä kuulunut vahvistusta ja juoksukin saattaa tulla sotkemaan suunnitelmia. Toivotaan kuitenkin, että päästään mukaan. Koe järjestetään kesäkuun puolessa välissä. Näyttely on loppukuusta Järvenpäässä.

Uitettu koira

Iltalenkki Haltialassa

Lähikortteleiden kiertämiselle pitää aina välillä miettiä vaihtoehtoja. Tänään lähdimme Haltialaan. Mango löysi supikoiran ja Jukka sorsan. Supi karkasi sähisten, mutta sorsa suostui kuvaan. Sorsa ja muita kuvaotoksia löytyy Haltiala-Pitkäkoski -albumista.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Koirauutisia - VUH VUH

Torstai-ilta kului tutun porukan kanssa Espoossa. Mangon noutokäytös oli kuin pienellä enkelillä. Flunssan toipumislomalta kertynyt energia purkautui ensin härkämäiseen kiskomiseen hihnassa ja muiden koirien härnäämiseen, mutta kun oma harjoitusvuoro koitti, osasi Mango yllättäen kanavoida turhautumisensa juuri oikealla tavalla. Damit tulivat nopeasti suoraan käteen, lähetyksissä ei hidasteltu ja perusasento napsahteli armeijamalliin kun Mango odotti pääsevänsä uuteen noutoon.

Koimme sentään yhden epäonnistumisen, kun teimme koiralle liian vaikean markkeerauksen kaislikon reunaan. Kun damia ei heti löytynyt, ryhtyi Mango tekemään hakua ja pulahtipa myös uimaan siinä samassa rytäkässä. Iltaohjelmaan kuului perusmarkkeerauksen lisäksi pitkähköjä vesimarkkeerauksia damipyssyn kanssa, hakuruutu ja vesiohjaus (koira kylläkin taisi nähdä damin lähetyksessä). Jos eilisillalla olisi osallistuttu taippareihin, olisivat ne kirkkaasti läpi. Vaikka perusmiehen sanavarastoon ei välttämättä kuulu liikaa lellittelysanoja, niin voisin kuitenkin kiteyttää harjoituksen fiilikset näin: Ihana koira!

Mangon lisäksi paikalla oli Mooses, Eetu, Lola, Demi, Lotta, Fendi ja Rosa. Osasta saimme toivottavasti kuvia, joita lisäilen illemmalla treenialbumiin.

Viikonlopun koirauutisiin kuuluu lisäksi se, että haen tänään Mangon 5 kuukautta vanhan pikkuveljen hoitoon. Weeti viettää meillä pari vuorokautta ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Hanna on lähdössä risteilylle, joten eiköhän minut löydä viikonloppuna esim. Ursulan terassilta koiranpentu kainalossa... No ei vaiskaan :) Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa - tulemme varmaan viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkoilemalla Haltialassa ja Pitkäkoskella.

PS. U:lle ja F:lle tsemppiä taippareihin. En tiedä onko tarvetta, mutta peukalot on silti pystyssä!

Hajamielisen professorin paluu

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Flunssa vaivaa

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

NOU/NOME -leiri

Labradorinnoutajakerho järjesti 1.-4.5. noutajien metsästyskoeharjoitteluun tarkoitetun leirin Muuramen Riihivuorella. Lähdimme matkalle jo keskiviikkona ja vietimme yhden päivän mökillä ennen Muurameen siirtymistä. Näin saimme hieman rentoutua ennen hauskaa, mutta rankkaa leiriä.

Majoitus oli kohdaltamme järjestetty mökkeihin Riihivuoren laelle. Olimme aikaisemmin sopineet Kirstin kanssa, että menemme samaan mökkiin. Yllätyimme iloisesti kun mökistä löytyi Kirstin ja Rosan lisäksi myös Susanna R. ja Toni Sissi-koiransa kanssa. Susannan olimme tavanneet pariin otteeseen Nuuksion reissuilla. Sissi on Ullan (Sidewild) kasvatteja ja siinäpä vasta uros Mangon mieleen! Mango ei voi vastustaa kilttejä, mutta leikkisiä poikia ja se tietenkin tuli Sissin kanssa loistavasti toimeen. Parivaljakko harjoitteli laskettelurinteessa pingviiniliukuja ja kreikkalais-roomalaista. Samassa mökissä oli savolaisvahvistuksina vielä neljäskin koirakkoporukka: musta Tiitu-labradori ja sen omistajat Marjo ja Janne.

Harjoitukset käynnistyivät perjantaiaamuna. Ryhmämme kouluttajana toimi Kirsi Launomaa. Kävimme kolmessa harjoituksessa. Perjantaina teimme perustottelevaisuuteen liittyviä harjoituksia ja pienen jäljen. Lauantaiaamuna meillä oli muistiharjoituksia ja laahausjälkitreeniä. Lauantai-iltapäivällä ohjelmassa oli vesinoutoja viileästä Päijänteestä ja hakuruutuharjoitteita. Mangon toiminta oli melko ailahtelevaa. Osa tehtävistä meni yli odotusten ja toisissa kohdin tyttö laittoi täysin ranttaliksi. Nuorella koiralla ei tuntunut oikein löytyvän keskittymiskykyä pitkäksikin venyneisiin harjoitushetkiin. Sunnuntain harjoitukset meiltä jäi väliin, koska ilmoittaudumme samaan aikaan järjestettyyn mölli-WT -kokeeseen (eli epäviralliseen harjoituskokeeseen).

Mölli-WT alkoi mielestäni aika hyvin. Aloitimme kakkosrastilta, johon kuului kaksi hakua. Toinen dami heitettiin alueelle koiran palauttaessa ensimmäistä markkeerausta. Ensimmäinen markkeeraus ja palautus onnistuivat hyvin. Toisenkin koira oli ilmeisesti kuulomarkkeerannut, koska juoksi sille suoraan. Toisen damin palautuksessa koira pysähtyi ja korjasi otettaan damista. Tämä pysähdys tiputti pisteitä ja saimme 9 / 20 pistettä.

Toinen rasti oli myös markkeeraus. Nouto piti tehdä lumisen laskettelurinteen vieressä syvän lammikon takaa. Markkeeraus ja lähetys onnistuivat mielestäni hyvin. Lätäkön kohdalla koira rupesi empimään ja jarruttelemaan. En tiedä johtuiko tämä siitä, että moni koira oli pissaillut lammikkoon tai sen viereen. Dami lähti kuitenkin kantoon ja pidättelin hieman kutsua toivoen että koira lähtee itsekseen paluumatkalle. Näin ei käynyt. Mango otti suunnan kohti valkoisia hankia ja ryhtyi lumipesulle dami suussaan. Kutsut, kiellot ja pyynnöt menivät kuin kuuroille korville. Mango vietti pitkältä tuntuneen puoli minuuttia lumileikeissään, kunnes sen päässä välähti ja se muisti olemassaoloni. Näin, että se otti kontaktin ja vihelsin taas kerran: "PIP PIP". Nyt koira ryntäsi päätä pahkaa leveä virne naamallaan luokseni ja palautti damin käteen.

Loppu hyvin ja nolla pistettä. Olin hieman pettynyt mutta samalla koiran riemupyrähdys nauratti. Parin viikon takaisessa Uudenmaan WT:ssä olin kuuntelemassa tuomarin kommentteja, kun eräs UMN:stä tuttu, näyttölinjaisen labradorin ohjaaja otti nollatuloksen vastaan kommenteilla "No menihän tämä vähän pieleen, mutta ette voi ainakaan väittää, että se ei olisi nätti!" Sama kommentti olisi ehkä sopinut tähänkin tilanteeseen.

Leirin univelat tuli kuitattua sunnuntaista klo. 18.30 maanantaihin 07:00 jatkuneella höyhensaarten vierailulla. Kiitos leirin järjestäjille ja kaikille leirillä olleille mukavasta tunnelmasta ja erityiskiitos Kirsille, Ullalle, Kirstille, Susannalle ja Tonille neuvoista, kannustuksesta ja loistavasta kämppäseurasta!

6.5. Kuvia lisätty Treenikuvia-albumiin

Satunnaisia kohtaamisia

Lueskelin Papu-labbiksen blogia hesarin nettisivuilta. Papun isäntä kirjoitti huhtikuun alussa tilanteista, joihin koiran ulkoiluttaja satunnaisten vastaantulijoiden kanssa joutuu. Ryhdyin myös itse miettimään erilaisia tapauksia, joihin olen koirineni törmännyt. Siis sellaisia (enemmän tai vähemmän) sosiaalisia tilanteita, joihin ilman koiraa tuskin olisi tapahtunut. Antoisimpia nämä tilanteet ovat silloin kun tuloksena on mukava koira-aiheinen keskustelu.

Ulkona juttelemaan tulevat ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen porukkaan: Niihin, jotka kommunikoivat normaaliin tapaan ihmisen kanssa ja niihin, jotka yrittävät ainoastaan kommunikoida koiralle. Lienee selvää, että ensimmäinen tapa on lähes aina suositeltavampi. Jokaiselle lapselle teroitetaan kotona, että tuntematonta koiraa ei saa silittää, ainakaan jos ei pyydä ensin sen omistajalta lupaa. Tämä opetus tuntuu monelta aikuiselta unohtuvan. Tuloksena on joskus koomisia ja toisinaan ahdistavia tilanteita.

En ole keksinyt oikeaa suhtautumistapaa vastaantulijaan, joka alkaa aivan yllättäen lepertelemään Mangolle ja lähes aina myös esittää sille tiukkoja kysymyksiä koskien sen ikää tai nimeä. Mango ei yleensä ole osannut vastata. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että "Sen nimi on Mango ja se on puolitoista vuotta, mutta ei ole vielä oppinut puhumaan". Yleensä olen kuitenkin mutissut jotain vastaukseksi ja jatkanut matkaa. En nyt halua kritisoida koiralle puhumista - Se voi olla ihan terapeuttista ja teen sitä joskus itsekin. Huvittavaa on kuitenkin tapa, jolla koiraa taluttavaan ihmiseen ei edes vilkaista ennen lepertelyn alkamista.

Eilen olin menossa iltalenkille. Kävelin kapeahkoa jalkakäytävää kun huomasin parinkymmenen metrin päässä kolme miestä. Ukot olivat isoja, äänekkäitä ja tukevassa humalassa. Ajattelin ensin vaihtaa toiselle puolelle katua, mutta ylpeys voitti järjen ja jatkoin alkuperäistä reittiäni. Kun kohtasimme miesporukan, tuli yksi heistä eteemme ja ryhtyi lässyttämään koiralle. Koitin kiertää ukon, mutta hän tuli itsepintaisesti kohti. Kun mies oli noin metrin päässä, jouduin pysähtymään. Mango oli tässä vaiheessa aika peloissaan. Se luimisteli korviaan ja otti matalan seisoma-asennon. Mies valmistautui ilmeisesti silittämään Mangon päätä ja siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki. Tönäisin miehen käden kauemmas ja sanoin ystävällisesti, mutta napakasti että "Nyt riittää - annahan olla". Tilanne laukesi siihen. Mies pyysi anteeksi ja kompuroi kavereittensa perään. Mango on onneksi aika pehmo. Joku toinen koira olisi voinut jo puolustaa itseään. Toisaalta tahdon ajatella, että Mangolta löytyy edes hitunen puolustushalua tarvittaessa, mutta nyt se luotti isännän hoitavan tilanteen.

Moni ei tiedosta erästä koirien käytökseen liittyvää seikkaa: Ihmisen ei missään nimessä pitäisi hakea kontaktia vieraaseen, vetäytyvään koiraan. Jos koira ei ole ihmisestä kiinnostunut, voi tuppautuva huomion hakeminen pelottaa koiraa ja aiheuttaa puolustautumisen. Dominoiva ja itsevarma koira taas asettaa tällaisen käytöksen edessä itsensä ihmisen yläpuolelle ja todennäköisesti vastaa vielä suuremmalla välinpitämättömyydellä.

Kimppatreeniä Espoossa

Mitä saa, kun yhdistää kahdeksan labradoria, seitsemän ihmistä, kaninraatoja, lokinraatoja, dameja, metsää ja lammen? - No tietenkin kimppatreenit! Kaupan päälle saimme vielä märät housut, pari rähinää ja ison läjän alivalottuneita valokuvia.

Mangon ja mun kohdalla suoritukset eivät menneet aivan täydellisesti, mutta harjoituksen takiahan liikkeellä oltiin. Kokonaisuudessaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Koira oli innostunut tehtävistä ja kuunteli melko hyvin käskyjä. Olen harjoitellut luoksetuloa pillikutsuna muutaman kerran melkein päivittäin. Samoin ollaan harjoiteltu perusasentoa. Harjoitus näyttäisi tuottavan tulosta juuri oikealla tavalla. Varsinkin vesinoudossa huomasin, että koira hakeutuu perusasentoon nopeasti tietäen että palkintona on nouto.

Harjoittelimme ensin laahausjälkiä. Mango ei ole harjoitellut vielä tällaista jälkeä ja luuli lähtevänsä hakuruutuun. Se siis poukkoili etumaastossa etsien dameja, mutta ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan jälkeä. Keskittymistä häiritsi lisäksi pieni haaveri. Mango juoksi ilmeisesti jotain keppiä päin ja se sattui raapaisemaan alapäähän inhottavan naarmun. Otimme aikalisän ja toistimme harjoituksen motivoituna. Koira sai seurata lähetyspaikalta kun Susanna lähti vetämään jälkeä. Nyt Mango ymmärsi idean ja palautti kanin nätisti.

Seuraavaksi kävelimme läheiselle lammelle ja teimme siellä vesinoutoja lokeilla ja dameilla. Haut onnistuivat hyvin. Sähläsin hieman lokin vastaanottamisessa ja koira pääsi saaliin päälle kiehnäämään. Tätä vastaanotto-osuutta pitää harjoitella myöhemmin. Treenin jälkeen koirat pääsivät lampeen polskimaan ja tunnelma oli kosteahko.

Treeneissä oli (itseni lisäksi ;D) kaksi urosta: Mooses ja Quattro - "Jyrä" ja "Macho". Pari tuntia meni uskomattoman leppoisasti. Pojat pitivät kohteliasta etäisyyttä toisiinsa. Ehdimme jo pariin otteeseen kommentoida koirien hyvää käytöstä kunnes kipinä lensi ruutitynnyriin. Koirat antoivat toisilleen kunnolla tukkapöllyä kahteen otteeseen. Näytti kuitenkin siltä, että yhteentörmäyksestä selvittiin ilman reikiä ja koiratkin palautuivat labradorimaiseen olemukseensa nopeasti.

Kiitos taas Ullalle neuvoista ja Susannalle järjestelyistä. Evalle ja Q:n porukoille kiitokset mukavasta treeniseurasta.

Muutama kuva

Koiraharrastusviikonloppu

Lauantai meni siis WT-kokeessa damilinkona. Hommiin pääsin ensin kakkosrastilla, jossa koirat esittelivät markkeeraustaitojaan. Lähes kaikki koirat onnistuivat löytämään damin. Kerran taisin joutua itse joutua noutohommiin. Dami lähti lentoon aina tuomarin merkistä ja tippui laukauksen saattelemana 10-15 metrin päähän pellolle. Noutoetäisyydeksi arvioin luokasta riippuen noin 75 - 125 metriä. Voittajaluokassa samalle linjalle heitettiin kauempaa vielä toinen dami ja koira joutui hakemaan molemmat.

Markkeerausrastin jälkeen kävimme pienellä tauolla ja sitten ryhdyimme valmistelemaan nelosrastia. Nyt oli vuorossa etsintä. Alokasluokassa alueelle piilotettiin viisi damia, joista koiran piti palauttaa kolme. Avoimessa- ja voittajaluokassa kohteita alueella oli kolme, ja kaikki piti palauttaa. Tällä rastilla tehtäväni oli ruudun täyttäminen aina suorituksen jälkeen. Nyt ei tarvinnut kökkiä pusikossa, vaan sain istua tuomarin vieressä ja kuunnella ohjaajille jaettavaa palautetta.

Päivän päätteeksi seurasi vielä finaali. Finaali tehtiin pellolla walk-uppina. Käveltiin siis kahdessa linjassa. Ensimmäisessä linjassa etenivät ampuja ja heittäjät. Koirakot ja tuomarit seurasivat taaemmassa linjassa. Dameja heitettiin metsän ja pellon puolelle vuorotellen. Tässä kohti täytyi kyllä ihailla koirien työskentelyä. Vaikka damit olivat lentäneet pitkälle metsään pahan ryteikön yli, menivät koirat neulanterävästi suoraa linjaa damille ja palasivat lähes poikkeuksetta yhtä suorasti ohjaajansa luokse. Pari damia jouduin itse hakemaan metsästä. Toisen näistä sen takia, että se roikkui 5 metrin korkeudella puussa.

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli päivä opettavainen ja ihan viihtyisä. Iso osa lauantain koirista oli käyttölinjaisia labradoreja. Aikamoisia nouto-ohjuksia tuntuvat nämä pienet ruikulat oikein koulutettuina olevan. ALO- ja VOI- luokkien parhaat pisteet menivätkin käyttölinjaisille koirille (Eagle Owl's Indiana ja Fobos). Avoimessa luokassa eniten pisteitä kuitenkin haali näyttelylinjainen Lucky My Love Metender ja Ulla Pihlaja.

Pitkäkoski

Eiliseksi olin varannut itselleni hieman muuttohommia ja en näin ollen päässyt WT-kokeen toiseen päivään. Roudauksen jälkeen soittelin Sannalle, joka oli juuri lähdössä Wilkun ja Quattron kanssa Pitkäkoskelle. Tuppauduimme Mangon kanssa mukaan.

Teimme matkan varrelle hakuruudun ja markkeerausharjoituksen. Mangolla esiintyneet ongelmat palautuksissa meinasivat jatkua. Ensin se lähti esittelemään markkeerausdamia Sannalle. Sain kuitenkin kutsuttua koiran pois ja sen jälkeen tuli hyviä palautuksia. Samoin kävi ruudussa. Ensimmäisen palautuksen kanssa oli ongelmia, mutta ryntäsin ruutuun keskeyttämään Mangon toilailut. Palasin lähetyspaikalle koiran ja damin kanssa ja lähetin Mangon uuteen noutoon. Nyt homma rupesi toimimaan, joskin hieman verkkaisesti.

Koirat pääsivät myös jokeen uimaan ja aurinko paisteli. Muutama kuva lisätty pitkäkoskikansioon.

Uudenmaan WT

UMN ja Suomen Sileäkarvaiset Noutajat Ry järjestää kuluvana viikonloppuna WT-kokeen. Olin ilmoittautunut UMN:n talkoolistalle ja se tarkoitti sitä, että herätyskello soi tänään kello 05.55. Tuosta hetkestä noin 13 tunnin päästä olin takaisin kotona väsyneenä ja nälkäisenä, mutta myös fiksumpana ja täynnä koirankoulutusintoa. Toimitsijana pääsin näkemään koiria ja ohjaajia laidasta laitaan. Sain myös kuunnella tuomareiden palautteita koirakkojen suorituksista.

Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mukavia ihmisiä. Naamalla nipistelee vielä auringon tarjoama ultraviolettiannos. Tällä hetkellä silmät painaa siihen malliin että lisäilen huomenna lisää juttua ja kuvia.

Joitain kuvia lauantain kakkosrastilta

Kurittomia palautuksia

Viime viikon torstaina kävimme Mangon kanssa taas taipparikurssin harjoituksissa. Olin sopivasti hehkuttanut koiran edistymistä tässä blogissa, joten odotukset oli korkealla. Lähes kaikki harjoitukset menivätkin sitten penkin alle ja ohjaaja saa syyttää suurelta osin itseään. Ensinnäkin eksyin matkalla harjoituspaikalle ja saavuimme sinne myöhässä. Mango on yleensä yli-innokas tällaisen koirapaljouden keskellä ja tilannetta ei helpottanut myöhässä saapuminen.

Pöllähdimme muiden koirakkojen luokse puolihölkkää ja Mango kuikuili Quattron perään koko alkutapaamisen ajan. Sitten lähdettiin siirtymään ensimmäisten joukossa harjoituspaikalle. Perille saavuttiin viimeisenä, koska Mango kiskoi hihnassa ja jouduin pysähtelemään viiden metrin välein. Harjoitukset koostuivat hakuruudusta ja markkeerausharjoituksesta.

Hakuruutuun Mango lähetettiin ensimmäisenä. Se juoksi suoraan markkeerausdamille. Dami lähti kantoon ja palautuksesta koira rupesi neuvottelemaan vasta vaihdettuaan saalista. Palautuksen jälkeen se otti jo kerran tiputetun markkeerausdamin suuhun ja juoksi ruudun perälle kaikista kauimmaiselle damille. Tämä dami sitten tuotiin kiukusta kihisevälle isännälle ja harjoitus lopetettiin kesken. Markkeerausharjoitus eteni samaan malliin. Hieno markkeeraus, suoraan damille ja sitten juostiin esittelemään saalista muille koirakoille. Pillikutsulla ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta ja Mango palautti damin vasta kun huomasi että muut koirat eivät leiki sen kanssa.

Sunnuntaina otimme vaihtamisen lopettamisen harjoituksen tavoitteeksi. Hanna heitti yhden damin kummallekkin puolelleen ja lähetin Mangon noutamaan. Kun koira yritti vaihtaa, otti Hanna toisen damin sen nenän edestä pois. Kolmannella kerralla Mango ei yrittänyt vaihtaa ja lopetimme harjoituksen riemuisaan palkitsemisjuhlaan. Pitää jatkaa samanlaisia treenejä ennen seuraavaa hakuruutuharjoitusta.

Viikonloppuna kävin taas mökillä ja majavametsällä. Metsästys ei tuottanut taaskaan tulosta, mutta lauantaina teimme verijäljen. Homma eteni aika samalla tavalla kuin edellisenä viikonloppuna. Jälki oli ehkä 150 metriä pitkä ja pari tuntia vanha. Mango aloitti ilmavainulla kunnes koki puolessa välissä taas pienen eksymisen. Näytin koiralle jäljen ja se vaihtoi maavainuun. Tämän jälkeen edettiin loppumakaukselle kuin raiteilla.

Usko, toivo ja koirankoulutus

Koiran kouluttaminen on outoa. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu ja missään ei edistytä. Toisina hetkinä Mango taas yllättää onnistumalla sellaisessa, mitä en siltä osaa odottaa. Edellisen toko-kurssin jälkeen kaikenlainen peruskoulutus jäi paikalleen junnaamaan. Vähitellen olen ainakin itse asennoitunut siihen, että koiraa ei kiinnosta - turha vaatia. Ajattelin, että kokeillaan uusiksi joskus tulevaisuudessa ja aloitetaan harjoittelu vaikka tuhannella toistolla.

Nyt otimme taas muutaman uuden teeman harjoitteluun. Ryhdyin opettamaan uusia pillikäskyjä, damin kantamista ja seuraamista. Varsinkin seuraaminen on ollut vaikeinta itselleni. Sitähän olisi pitänyt harjoitella jo ajat sitten, mutta esteenä on ollut oma negatiivinen asenteeni. Jo pienen harjoittelun jälkeen damin kantaminen ja seuraaminen toimivat parinkymmenen metrin matkoja. Eniten kuitenkin yllätyin kun Mango meni pillistä istumaan noin kymmenen harjoitustoiston jälkeen. Samoin opetin sille huomiovihellyksen ja nyt se toimii: Koira pysähtyy ja kääntää katseensa minuun. Isäntä on ollut koiran oppimisen jarruna. Pitäisi paremmin osata lukea koiraa ja jaksaa vaan yrittää oikealla intensiteelillä. Jos koiraa ei kiinnosta, niin sitten höllätään tahtia ja kokeillaan vaikka viikon päästä uudestaan.

Jos en muista väärin niin Pertti Vilander sanoo kirjassaan (Koirankorjauskirja), että narttukoirat ovat koulutettavimmillaan ensimmäisen ja toisen juoksuajan välillä. Nyt tulikin sitten kiire! Ovi on auki, joten kaadetaan oppia Mangon kupoliin.

Ps. Tee-se-itse -mies teki Mangolle oman jälkiliinan. Vertakin löytyi sitkeiden etsintöjen jälkeen (Kiitos Raija!), joten viikonloppuna saadaan ehkä uusi jälkiharjoitus aikaiseksi.

Verijälki verissä?

Tutustuimme viikonloppuna taas uuteen koiraharrastukseen: metsästyskoirien jälkikoe. Koirien jäljestämiskykyä mitataan myös palveluskoirakokeissa, joissa seurataan ihmisen jälkeä sekä noutajien taipumuskokeessa ja noutajien metsästyskokeiden alokasluokassa, joissa seurataan kanilla tehtyä laahausjälkeä. MEJÄ:ssä on tarkoitus simuloida tilannetta, jossa jäljestetään esimerkiksi hirvikolarissa tai metsästyksen yhteydessä haavoittunutta eläintä. Jälki tehdään narun perässä raahattavalla, verisellä sienellä. Jäljen haastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi jäljen tuoreus ja pituus.

Mango ja minä aloitimme tänään MEJÄ-treenauksen uunituoreella, parisataametrisellä jäljellä. Homma hoitui aika hyvin. Puolessa välissä tuli pieni notkahdus, mutta ohjasin koiran takaisin ladulle ja sitten viiletettiin jälki loppuun hölkkävauhtia. Vertailun vuoksi pitää mainita, että kokeneemmat koirat jäljestivät n. 1400 metrin matkan vuorokauden vanhaa jälkeä. Kaiken kaikkian MEJÄ vaikuttaa mielenkiintoiselta harrastukselta. Miinuspuoliakin löytyy: täysmittaisten jälkien tekeminen on työlästä ja vaatii kohtuullista suunnistustaitoa. Mangon emällä on MEJÄ:ssä AVO1-tulos ja samasta pentueesta oleva Mooses on jälkivalio. Perintötekijöiden puolesta Mangolla voisi siis hyvinkin löytyä kykyjä jäljelle. Noh - harjoitellaan hieman lisää ja katsotaan.

Lauantaina teimme pidempiä jälkiä metsään, mutta päivään mahtui myös hakuruututreeni. Se meni suht ok. Tosin palautukset olivat yhä surkeita. Sain Alhavan Ullalta hyvän neuvon. Ullan mielipide oli, että Mango innostuu hausta liikaa ja ryhtyy sen takia omimaan variksia. Otin palautuksen jälkeen koiran viereen ja rauhoittelin sitä. Tämän jälkeen homma rupesi pelittämään.

Saimmepahan taas hyviä neuvoja, riistatreeniä ja uusia kokemuksia.
Kiitos kaikille Nuuksiossa olleille!

Ohessa MEJÄ-linkkejä:
SNJ:n Mejäsivut
Tarja Kiri, Mikä on metsästyskoirien jäljestämiskoe?
Anne Lohvansuu, Mejäharjoittelun lyhyt oppimäärä

Risuja, sohjoa ja muutama vesiperä

Kelit lämpenivät alkuviikosta siihen malliin, että päätin lähteä taas mökille etsimään majavia. Vietimme kaksi iltaa Mangon kanssa majavapassissa. Valitettavasti vanha sananlasku "kolmas kerta toden sanoo" olisi todennäköisesti pitänyt tällä kertaa paikkansa. Olin tehnyt virhearvion ja kökötimme koko ajan pari sataa metriä väärässä paikassa. Löysin nimittäin majavat vasta matkalta autolle toisen illan lopuksi. Vein Mangon vähän matkan päähän odottamaan ja jäin paikalle tähtäilemään risukoita. Kuulohavaintojen perusteella talttahammas ruksutteli koivunrunkoa lähimmillään noin viiden metrin päässä. Valoa oli kuitenkin jo niin vähän, että en edes nähnyt kummalla puolella puuta majava oli. Metsästys piti lopettaa kesken ja kolmatta päivää ei mahtunut tällä kertaa aikatauluun.

Mangolla on pitkä pinna ja se ei näyttänyt olevan moksiskaan tuntien odottelusta. Olisi tietenkin ollut kiva näyttää sille että minkä takia metsässä kökötetään, mutta ehkä tähän tarjoutuu joskus myöhemmin mahdollisuus. Kaiken huipuksi Mango oli tavallaan koko ajan oikeassa: Se pysähtyi jo ensimmäisenä iltana haistelemaan majavan jälkiä lähelle sitä paikkaa, mistä eläin lopulta löytyi. Olisi pitänyt luottaa koiran hajuaistiin ja jäädä siihen passiin. Puutteellisen hajuaistini takia luotin enemmän silmiin ja valitsin paikan kaadettujen puiden määrän perusteella.

Saaliittomuudesta huolimatta keväisessä metsässä istuskelu lepuuttaa hermoja. Läheisellä järvellä huuteli joutsenpariskunta. Linnut tekivät pari näyttävää ylilentoa auringon laskun aikoihin. Parin viikon päästä yritetään taas uudestaan. Ehkä jätän patruunat kotiin, niin vältyn taas riistankäsittelystressiltä.

Hyvää syntymäpäivää!

Chrismes Indio Quattro 2 v.

Mango ja sen porukat toivottaa machomiehelle hyvää synttäriä!