Sisun ensimmäinen viikko

Pentu on ollut meillä nyt reilut viikon päivät. Ensimmäisen viikon aikana on tutustuttu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin sekä harjoiteltu yksin oloa ja sisäsiisteysjuttuja. Myös pantaan ja hihnaan totuttelussa on otettu ensimmäiset askeleet. Sisällä ja oman perheen kanssa Sisu on jo varsin varaukseton ja reipas poika.

Yksin oleminen ja varsinkin häkkiin tai aitaukseen joutuminen on kuitenkin todella vaikeaa ja tällaisissa tilanteissa huuto on melkoinen. Minulla on nyt puolitoista viikkoa aikaa totuttaa Sisua aitaukseensa. Sen jälkeen se joutuu olemaan työviikon verran päivät yksin kotona. Totutteluun olen soveltanut Tuire Kaimion pentukirjan oppeja. Homma etenee pienin askelin niin että rauhallinen pentu laitetaan aitaukseen ja ollaan ensin itse aitauksen vieressä. Kerta toisensa jälkeen tilanteesta tehdään haastavampi esim. aikaa pidentämällä, siirtymällä kauemmas tai pukemalla vaatteita päälle ulko-ovella. Olemme tällä hetkellä vasta alussa ja Sisu kestää kohtuullisesti parin metrin päässä oleskelua. Mielenkiintoista on se, että aitauksen ulkopuolella se kestää yksin jättämisen paljon paremmin. Koti-irtaimistoa säästääkseni en kuitenkaan haluaisi jättää sitä pitkiksi ajoiksi vapaana sisälle.

Sisu oli pentueensa varovaisin poika. Sen huomaa varsinkin ulkona. Se ei todellakaan ole kiinnostunut muista koirista tai tuntemattomista ihmisistä. Jos se kuulee ison koiran haukuntaa pitkänkin matkan päästä, se ryntää heti kotiväen jalkojen väliin tai syliin turvaan. Tähän asiaan pitää puuttua kun hihnahommat alkavat luistaa. Silloin suuntaamme kaupungin keskustan ihmisvilinään ja lempeiksi tiedettyjen koirakavereiden seuraan.

Metsästysmuistoja

Vietin viikko sitten Kuhmossa muutaman päivän. Tuttu mökki ja tutut maastot kirvoittivat muistoja mieleen. Tälläkin reissulla koiraa olisi tarvittu. Asia tuli mieleen kun juoksimme toista sataa metriä suolla haavakkoteeren perässä.

Kuhmo 2010 - Mangon ensimmäinen kanalintunouto



Kuhmo 2011 - Tällä reissulla lintuja noudettiin jo hieman enemmänkin: kolme teertä ja yksi pyy

Uitettu koira

Iltalenkki Haltialassa

Lähikortteleiden kiertämiselle pitää aina välillä miettiä vaihtoehtoja. Tänään lähdimme Haltialaan. Mango löysi supikoiran ja Jukka sorsan. Supi karkasi sähisten, mutta sorsa suostui kuvaan. Sorsa ja muita kuvaotoksia löytyy Haltiala-Pitkäkoski -albumista.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Flunssa vaivaa

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

NOU/NOME -leiri

Labradorinnoutajakerho järjesti 1.-4.5. noutajien metsästyskoeharjoitteluun tarkoitetun leirin Muuramen Riihivuorella. Lähdimme matkalle jo keskiviikkona ja vietimme yhden päivän mökillä ennen Muurameen siirtymistä. Näin saimme hieman rentoutua ennen hauskaa, mutta rankkaa leiriä.

Majoitus oli kohdaltamme järjestetty mökkeihin Riihivuoren laelle. Olimme aikaisemmin sopineet Kirstin kanssa, että menemme samaan mökkiin. Yllätyimme iloisesti kun mökistä löytyi Kirstin ja Rosan lisäksi myös Susanna R. ja Toni Sissi-koiransa kanssa. Susannan olimme tavanneet pariin otteeseen Nuuksion reissuilla. Sissi on Ullan (Sidewild) kasvatteja ja siinäpä vasta uros Mangon mieleen! Mango ei voi vastustaa kilttejä, mutta leikkisiä poikia ja se tietenkin tuli Sissin kanssa loistavasti toimeen. Parivaljakko harjoitteli laskettelurinteessa pingviiniliukuja ja kreikkalais-roomalaista. Samassa mökissä oli savolaisvahvistuksina vielä neljäskin koirakkoporukka: musta Tiitu-labradori ja sen omistajat Marjo ja Janne.

Harjoitukset käynnistyivät perjantaiaamuna. Ryhmämme kouluttajana toimi Kirsi Launomaa. Kävimme kolmessa harjoituksessa. Perjantaina teimme perustottelevaisuuteen liittyviä harjoituksia ja pienen jäljen. Lauantaiaamuna meillä oli muistiharjoituksia ja laahausjälkitreeniä. Lauantai-iltapäivällä ohjelmassa oli vesinoutoja viileästä Päijänteestä ja hakuruutuharjoitteita. Mangon toiminta oli melko ailahtelevaa. Osa tehtävistä meni yli odotusten ja toisissa kohdin tyttö laittoi täysin ranttaliksi. Nuorella koiralla ei tuntunut oikein löytyvän keskittymiskykyä pitkäksikin venyneisiin harjoitushetkiin. Sunnuntain harjoitukset meiltä jäi väliin, koska ilmoittaudumme samaan aikaan järjestettyyn mölli-WT -kokeeseen (eli epäviralliseen harjoituskokeeseen).

Mölli-WT alkoi mielestäni aika hyvin. Aloitimme kakkosrastilta, johon kuului kaksi hakua. Toinen dami heitettiin alueelle koiran palauttaessa ensimmäistä markkeerausta. Ensimmäinen markkeeraus ja palautus onnistuivat hyvin. Toisenkin koira oli ilmeisesti kuulomarkkeerannut, koska juoksi sille suoraan. Toisen damin palautuksessa koira pysähtyi ja korjasi otettaan damista. Tämä pysähdys tiputti pisteitä ja saimme 9 / 20 pistettä.

Toinen rasti oli myös markkeeraus. Nouto piti tehdä lumisen laskettelurinteen vieressä syvän lammikon takaa. Markkeeraus ja lähetys onnistuivat mielestäni hyvin. Lätäkön kohdalla koira rupesi empimään ja jarruttelemaan. En tiedä johtuiko tämä siitä, että moni koira oli pissaillut lammikkoon tai sen viereen. Dami lähti kuitenkin kantoon ja pidättelin hieman kutsua toivoen että koira lähtee itsekseen paluumatkalle. Näin ei käynyt. Mango otti suunnan kohti valkoisia hankia ja ryhtyi lumipesulle dami suussaan. Kutsut, kiellot ja pyynnöt menivät kuin kuuroille korville. Mango vietti pitkältä tuntuneen puoli minuuttia lumileikeissään, kunnes sen päässä välähti ja se muisti olemassaoloni. Näin, että se otti kontaktin ja vihelsin taas kerran: "PIP PIP". Nyt koira ryntäsi päätä pahkaa leveä virne naamallaan luokseni ja palautti damin käteen.

Loppu hyvin ja nolla pistettä. Olin hieman pettynyt mutta samalla koiran riemupyrähdys nauratti. Parin viikon takaisessa Uudenmaan WT:ssä olin kuuntelemassa tuomarin kommentteja, kun eräs UMN:stä tuttu, näyttölinjaisen labradorin ohjaaja otti nollatuloksen vastaan kommenteilla "No menihän tämä vähän pieleen, mutta ette voi ainakaan väittää, että se ei olisi nätti!" Sama kommentti olisi ehkä sopinut tähänkin tilanteeseen.

Leirin univelat tuli kuitattua sunnuntaista klo. 18.30 maanantaihin 07:00 jatkuneella höyhensaarten vierailulla. Kiitos leirin järjestäjille ja kaikille leirillä olleille mukavasta tunnelmasta ja erityiskiitos Kirsille, Ullalle, Kirstille, Susannalle ja Tonille neuvoista, kannustuksesta ja loistavasta kämppäseurasta!

6.5. Kuvia lisätty Treenikuvia-albumiin

Kimppatreeniä Espoossa

Mitä saa, kun yhdistää kahdeksan labradoria, seitsemän ihmistä, kaninraatoja, lokinraatoja, dameja, metsää ja lammen? - No tietenkin kimppatreenit! Kaupan päälle saimme vielä märät housut, pari rähinää ja ison läjän alivalottuneita valokuvia.

Mangon ja mun kohdalla suoritukset eivät menneet aivan täydellisesti, mutta harjoituksen takiahan liikkeellä oltiin. Kokonaisuudessaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Koira oli innostunut tehtävistä ja kuunteli melko hyvin käskyjä. Olen harjoitellut luoksetuloa pillikutsuna muutaman kerran melkein päivittäin. Samoin ollaan harjoiteltu perusasentoa. Harjoitus näyttäisi tuottavan tulosta juuri oikealla tavalla. Varsinkin vesinoudossa huomasin, että koira hakeutuu perusasentoon nopeasti tietäen että palkintona on nouto.

Harjoittelimme ensin laahausjälkiä. Mango ei ole harjoitellut vielä tällaista jälkeä ja luuli lähtevänsä hakuruutuun. Se siis poukkoili etumaastossa etsien dameja, mutta ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan jälkeä. Keskittymistä häiritsi lisäksi pieni haaveri. Mango juoksi ilmeisesti jotain keppiä päin ja se sattui raapaisemaan alapäähän inhottavan naarmun. Otimme aikalisän ja toistimme harjoituksen motivoituna. Koira sai seurata lähetyspaikalta kun Susanna lähti vetämään jälkeä. Nyt Mango ymmärsi idean ja palautti kanin nätisti.

Seuraavaksi kävelimme läheiselle lammelle ja teimme siellä vesinoutoja lokeilla ja dameilla. Haut onnistuivat hyvin. Sähläsin hieman lokin vastaanottamisessa ja koira pääsi saaliin päälle kiehnäämään. Tätä vastaanotto-osuutta pitää harjoitella myöhemmin. Treenin jälkeen koirat pääsivät lampeen polskimaan ja tunnelma oli kosteahko.

Treeneissä oli (itseni lisäksi ;D) kaksi urosta: Mooses ja Quattro - "Jyrä" ja "Macho". Pari tuntia meni uskomattoman leppoisasti. Pojat pitivät kohteliasta etäisyyttä toisiinsa. Ehdimme jo pariin otteeseen kommentoida koirien hyvää käytöstä kunnes kipinä lensi ruutitynnyriin. Koirat antoivat toisilleen kunnolla tukkapöllyä kahteen otteeseen. Näytti kuitenkin siltä, että yhteentörmäyksestä selvittiin ilman reikiä ja koiratkin palautuivat labradorimaiseen olemukseensa nopeasti.

Kiitos taas Ullalle neuvoista ja Susannalle järjestelyistä. Evalle ja Q:n porukoille kiitokset mukavasta treeniseurasta.

Muutama kuva

Koiraharrastusviikonloppu

Lauantai meni siis WT-kokeessa damilinkona. Hommiin pääsin ensin kakkosrastilla, jossa koirat esittelivät markkeeraustaitojaan. Lähes kaikki koirat onnistuivat löytämään damin. Kerran taisin joutua itse joutua noutohommiin. Dami lähti lentoon aina tuomarin merkistä ja tippui laukauksen saattelemana 10-15 metrin päähän pellolle. Noutoetäisyydeksi arvioin luokasta riippuen noin 75 - 125 metriä. Voittajaluokassa samalle linjalle heitettiin kauempaa vielä toinen dami ja koira joutui hakemaan molemmat.

Markkeerausrastin jälkeen kävimme pienellä tauolla ja sitten ryhdyimme valmistelemaan nelosrastia. Nyt oli vuorossa etsintä. Alokasluokassa alueelle piilotettiin viisi damia, joista koiran piti palauttaa kolme. Avoimessa- ja voittajaluokassa kohteita alueella oli kolme, ja kaikki piti palauttaa. Tällä rastilla tehtäväni oli ruudun täyttäminen aina suorituksen jälkeen. Nyt ei tarvinnut kökkiä pusikossa, vaan sain istua tuomarin vieressä ja kuunnella ohjaajille jaettavaa palautetta.

Päivän päätteeksi seurasi vielä finaali. Finaali tehtiin pellolla walk-uppina. Käveltiin siis kahdessa linjassa. Ensimmäisessä linjassa etenivät ampuja ja heittäjät. Koirakot ja tuomarit seurasivat taaemmassa linjassa. Dameja heitettiin metsän ja pellon puolelle vuorotellen. Tässä kohti täytyi kyllä ihailla koirien työskentelyä. Vaikka damit olivat lentäneet pitkälle metsään pahan ryteikön yli, menivät koirat neulanterävästi suoraa linjaa damille ja palasivat lähes poikkeuksetta yhtä suorasti ohjaajansa luokse. Pari damia jouduin itse hakemaan metsästä. Toisen näistä sen takia, että se roikkui 5 metrin korkeudella puussa.

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli päivä opettavainen ja ihan viihtyisä. Iso osa lauantain koirista oli käyttölinjaisia labradoreja. Aikamoisia nouto-ohjuksia tuntuvat nämä pienet ruikulat oikein koulutettuina olevan. ALO- ja VOI- luokkien parhaat pisteet menivätkin käyttölinjaisille koirille (Eagle Owl's Indiana ja Fobos). Avoimessa luokassa eniten pisteitä kuitenkin haali näyttelylinjainen Lucky My Love Metender ja Ulla Pihlaja.

Pitkäkoski

Eiliseksi olin varannut itselleni hieman muuttohommia ja en näin ollen päässyt WT-kokeen toiseen päivään. Roudauksen jälkeen soittelin Sannalle, joka oli juuri lähdössä Wilkun ja Quattron kanssa Pitkäkoskelle. Tuppauduimme Mangon kanssa mukaan.

Teimme matkan varrelle hakuruudun ja markkeerausharjoituksen. Mangolla esiintyneet ongelmat palautuksissa meinasivat jatkua. Ensin se lähti esittelemään markkeerausdamia Sannalle. Sain kuitenkin kutsuttua koiran pois ja sen jälkeen tuli hyviä palautuksia. Samoin kävi ruudussa. Ensimmäisen palautuksen kanssa oli ongelmia, mutta ryntäsin ruutuun keskeyttämään Mangon toilailut. Palasin lähetyspaikalle koiran ja damin kanssa ja lähetin Mangon uuteen noutoon. Nyt homma rupesi toimimaan, joskin hieman verkkaisesti.

Koirat pääsivät myös jokeen uimaan ja aurinko paisteli. Muutama kuva lisätty pitkäkoskikansioon.

Uudenmaan WT

UMN ja Suomen Sileäkarvaiset Noutajat Ry järjestää kuluvana viikonloppuna WT-kokeen. Olin ilmoittautunut UMN:n talkoolistalle ja se tarkoitti sitä, että herätyskello soi tänään kello 05.55. Tuosta hetkestä noin 13 tunnin päästä olin takaisin kotona väsyneenä ja nälkäisenä, mutta myös fiksumpana ja täynnä koirankoulutusintoa. Toimitsijana pääsin näkemään koiria ja ohjaajia laidasta laitaan. Sain myös kuunnella tuomareiden palautteita koirakkojen suorituksista.

Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mukavia ihmisiä. Naamalla nipistelee vielä auringon tarjoama ultraviolettiannos. Tällä hetkellä silmät painaa siihen malliin että lisäilen huomenna lisää juttua ja kuvia.

Joitain kuvia lauantain kakkosrastilta

Terveen paperit

Kävimme aamulla kontrollikäynnillä Viikin eläinsairaalassa. Ikenet ja huulet ovat kunnossa, joskin parissa kohdassa näkyy vielä punoittavia arpia. Maksa-arvotkin olivat normaalit. Lääkitys lopetetaan ja jatketaan eloa tavalliseen tapaan. Pikkupoikien pullopommileikki tuli loppujen lopuksi kustantamaan reilut 500 euroa. Onneksi on vakuutus.

Mangolla käynnistyi karvanlähtö pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä turkki alkaa olla (Mangolle) aika ohut. Muutenhan sillä on ehkä hieman tavallista paksumpi karvapeite ja pidemmät karvat. Auton takakontti näyttää taas paimentolaismatolta ja vaaleita haituvia löytyy aivan joka paikasta. Karvoista sai tarpeekseen myös työpaikkani siivooja, joka sanoi sopimuksensa irti.

Taipparikurssin harjoitukset käynnistyvät sunnuntaina. Odottelen tilaisuutta jo aika innolla. Lauantaina voitaisiin etukäteen harjoitella hieman noutoja niin, että yritetään karsia vaihtamista. Kävin eilen hakemassa lisää harjoitusriistaa. Saimme kanin, lokin ja kolme varista. Lisäksi ostin "kestokanin", eli kanin turkista tehdyn pussin, jonne voi laitta esimerkiksi damin sisälle. Lauantain agendaan voi siis lisätä vielä kanin jäljestämistä

Pitkänä perjantaina oli muuten Aprilmistin labradorien pentutapaaminen. Emme valitettavasti olleet Helsingissä, mutta Aprilmistin sivuilla oli linkki Fanny Larsenin paikan päällä ottamiin kuviin. Hienoja kuvia ja kivan näköisiä koiria. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Liikuntaloma

Suunnittelimme alun perin pääsiäisen viettämistä Lieksassa. Matkaan tuli kuitenkin mutka ystäviemme pienen Antero-pojan sairastuttua ja päädyimme loppujen lopuksi mökillemme Etelä-Savoon. Pääsiäinen oli kuitenkin mukava ja rentouttava. Mangokin sai liikuntaa ja ulkoilua todella runsaasti. Leikkikaverina mökillä oli siskoni koira Hamppu. Se pysyi pääosin Mangon kyydissä mukana, joskin iltaisin vanha poika askelsi hieman jäykästi.

Teimme melkein joka päivä jäällä hiihtolenkkejä koirien kanssa ja lisäksi kävin Mangon kanssa kartoittamassa läheisiltä metsästysmailta majavien liikkeitä. Rämmimme ojan varsia lumisessa maastossa kolmisen tuntia. Mango eläytyi hommaan ehkä hieman liikaa. Se polski keppi suussa puolijäisessä ojassa sen näköisenä kuin se suunnittelisi padon rakentamista. Ylimääräisiä kahlausreissuja lukuun ottamatta koira käyttäytyi metsässä nätisti. Se oli selkeästi kiinnostunut ympäristöstä ja hajuista, mutta seurasi silti liikkeitäni ja totteli käskyjä. Luottamus isäntään säilyi vaikka jouduin yhdessä vaiheessa kaivamaan kartan ja kompassin esille lähdettyäni seuraamaan väärää ojanhaaraa. Löysimme lopulta pari syönnöspaikkaa ja seuraavalla mökkireissulle pitänee varautua majavajahtia ajatellen.

Savoon satoi sunnuntaina paljon tuoretta lunta. Muut päivät olivat aurinkoisia, joten valokuvia otettiin melko paljon. Yksi kuva on koirien maanantaisesta kalliokiipeilystä. Hanna hieman jo säikähti, kun Mango hyppäsi parin metrin korkeudesta jäälle. Harmi että en saanut tästä kuvaa. Hamppu seurasi perässä hypäten hieman matalammalta ja tämän loikan onnistuin ikuistamaan. Tässä linkki pääsiäisen kuva-albumiin.

Riemua ja treeniä Kattilajärvellä

Jouduimme edellisenä viikonloppuna perumaan metsäreissun Mangon sairastumisen takia. Homma saatiin nyt paikattua sunnuntairetkellä Kattilajärvelle. Tällä kertaa olimme liikkeellä hieman eri kokoonpanolla. Mukaamme lähtivät Quattron poppoo ja Luna.

Teimme ensin hakuruutuharjoituksen. Mangon kanssa ei olekaan päästy harjoittelemaan Vaakkoin reissun jälkeen. Kehityskohteet tulivat nyt entistä selvemmin esille. Vaihtaminen pitää saada loppumaan ja luoksetuloa täytyy vahvistaa. Myös palautukset tulisi saada suoraviivaisemmiksi. Laitoimme samaan ruutuun sekä dameja että variksia. Tämä taisi olla virhe, koska Mango otti ensin vastaan tulleen damin suuhun ja sitten lähdettiin variksen hajun perään kuuntelematta kutsuja. Palautus tapahtui vasta kun dami oli vaihdettu varikseen.

Quattro päästettin seuraavaksi touhuun. Matkaan tuli pieni mutka kun huomattiin, että Q vierastaa variksia. Tyydyimme siihen, että machomies palautti kolme damia ruudusta ja sitten ryhdyimme suostuttelemaan sille varista kantoon. Wilkku onnistui lopuksi tehtävässä ja Quattro teki pari-kolme noutoa variksella. Luna oli tässä vaiheessa jo hieman turhautuneena seurannut amatöörejä työssään. Se päästettiin lopuksi näyttämään muutama vauhdikas haku ruudusta.

Hakuharjoituksen jälkeen kiersimme järven. Koirille ja ihmisille saatiin hyvää liikuntaa. Matkan varrelta napsittiin jonkin verran kuvia ja pysähdyttiin puolessa välissä syömään eväät. Mango ja Luna sinkoilivat aika paljon taas keskenään, mutta kyllä Quattrokin innostui tyttöjen kanssa juoksemaan. Lisäsin kuvia vanhojen jatkoksi kattilajärvikansioon.

Kiva reissu! Oli mukava huomata, että Mango on viime viikonlopun episodista huolimatta ihan hyvässä kunnossa. Lunakin näytti olevan vedossa. Edellisen Nuuksion reissun jälkeen se oli todella väsynyt. Nyt ei uupumisesta ollut tietoakaan ja saimme palauttaa reippaan koiran Mirkulle.

Mangon suu näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Rakkulat ovat kadonneet ja tilalla on enää hieman punoittavia arpia. Lääkkeiden syöttäminen alkaa jo tuntua hieman hölmöltä. K-vitamiiniakin uppoaa lähes purkillinen päivässä (purkissa 10 tablettia). Jatketaan nyt kuitenkin kuurit loppuun.

Sukulaisia tapaamassa

Saavuimme lauantaina Espoon Vaakkoihin hyvissä ajoin. Parkkikselta oli juuri poistumassa iso lauma kultaisianoutajia ja seassa näkyi myös tokoharjoituksista tavattuja UMN:n jäseniä. Koiran ilmoista ei ollut viime viikon sunnuntain tapaan tietoakaan - aurinko paisteli täydeltä terältä. Pian paikalle alkoi kaartaa autoja ja niistä nousi eri labradoritapahtumista tuttuja ihmisiä.

Treeniporukan olivat koonneet Susanna T, Sidewild-kennelin Ulla ja Eva Vilamo, jonka olimme tavanneet Kirkkonummella näyttelyssä. Sidewildillä ja Ullalla on Mangon taustoihin melko paljon kytköksiä. Mangon isomummo Leila on nimittäin lähtenyt Aprilmistista Ullalle. Linja on jatkunut Sidewildissa ja Aprilmistille on Lunan, eli Mangon emän sisarusparvi syntynyt Leilan pennusta Lolasta. Molemmat mummot olivat Vaakkoissa paikalla.



Itse treeni keskittyi pääasiassa hakuruutuun. Koiria oli paljon paikalla, joten meille tarjoutui hyvä tilaisuus seurata miten eri koirat ja ohjaajat työskentelivät ruudussa. Mangolle ei tehty täyttä ruutua, koska sillä ei vielä ollut paljoa kokemusta riistasta ja itsenäisestä etsimisestä. Parempi näin. Tällä tavalla on koiralle helpompi tarjota onnistumisen kokemuksia. Mangon mielestä touhu oli niin jännää, että karvat nousivat pystyyn. Ulla heitti Mangolle ensin kaksi varista melko lähelle niin, että koira markkeerasi molemmat. Kun ne oli noudettu, lähetettiin koira pidemmälle hakuruutuun etsimään lisää variksia. Niitä Mango taisi palauttaa vielä kaksi. Isäntä oli ylpeä kehuista, joita Mango sai Ullalta. Ihan hyvinhän se meni. Nyt ei esiintynyt pahemmin riistan retuuttamista. Tosin palautuksissa oli viivettä ja koira ehkä hieman rupesi omimaan riistaa. Samaa ei tapahdu dameilla, joten linnunraatoihin pitää Mangon saada lisää kosketusta. Pitääpä lopettaa omien varisten paapominen pakkasessa ja ottaa niitä mukaan treeneihin.

Nomeharjoituksen ja hetken seurustelun jälkeen lähdimme pienelle lenkille Susannan kanssa. Lola oli menossa Susannalle hoitoon, joten Mango, Lola ja Mooses päästelivätkin hetken kuluttua kunnolla höyryjä metsässä.

Sunnuntaina kävimme SSG:n ampumaradalla. Otin hetken mielijohteesta myös koiran matkaan ja kävelytin sitä kivääriradan parkkiksella. Pari kertaahan sitä on jo kokeiltu, mutta nyt se on varmaa. Mango ei todellakaan pelkää pauketta.

Kuvia Vaakkoista

Patikointiretki

Sunnuntaipäivä kului taas rattoisasti Nuuksiossa. Keli oli hieno ja kävelimme nelisen tuntia. Retkiporukkaan kuului Kirsti, Susanna T, Hanna ja minä. Koirista mukanamme kulkivat Luna, Rosa, Mooses ja Mango. Luna asennoitui retkeilyyn vähintään yhtä hyvällä asenteella kuin tyttärensä Mango. Ne ravasivat vuoroin edessä ja vuoroin takana. Milloin tytöt eivät könynneet keskenään, roikkuivat ne Mooseksen kaulassa. Rosa, jolla on hieman varautuneempi luonteenlaatu, tyytyi pääasiassa seuraamaan tilannetta emäntänsä viereltä. Mooses taas ei tuntunut oikein osaavan päättää että viitsiikö leikkiä sukulaistyttöjen kanssa, vai kosiskeleeko Rosaa.

Oli tosi kiva, että saimme myös Lunan mukaan. Palautimme sen kotiinsa puoli viiden aikaan ja tässä vaiheessa äitiystoipilaan askellus näytti jo hieman huteralta. Intoa taisi riitää enemmän kuin kuntoa. Mango sitävastoin jaksoi vielä illallakin haastaa leikkimään. Se tuntuu nyt mukavan energiseltä ja hyväntuuliselta. Kohtuullisen paljosta liikunnasta huolimatta Mangolle on tullut puolitoista kiloa lisää painoa. Ruokintaa pitää ehkä hieman vähentää.

Viikonloppu oli kokonaisuusessaan ulkoilupainotteinen. Lauantaina kiertelimme Vantaanjoen ja Tuomarinkylän maastoja Quattron, Sannan ja Wilkun kanssa. Quattro ja Wilkku olivat Sunnuntaina olleet Mölli-tokossa*. Koe oli mennyt hyvin joten onnea!

Kuvia Kattilajärveltä ja Vääräjärveltä.

Luna ja Mango rökittää Moosesta:


*Mölli tarkoittaa harjoitus- tai epävirallista koetta.

Mökkireissulla

Mökkimatka

Startattiin uudenvuoden aattona mökille ja vietettiin siellä viisi päivää. Kelit oli loistavia, joskin viikon puolivälin jälkeen pakkanen oli jatkuvasti kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välissä. Mangokaan ei ulkona yksin viihtynyt joten mammarit piti vetää jalkaan ja lähteä lenkille. Kävimme retkellä läheisillä Astuvansalmen kalliomaalauksilla ja pienemmillä reissuilla järven jäällä.

Mökkeilyä piti hyödyntää myös koirankoulutuksen näkökulmasta. Dummynoutoja harjoiteltiin joka päivä ja yhtenä päivänä leikittiin variksenpiilotusta suolla. Mango tajusi idean, mutta toteutuksessa olisi ollut hiomisen varaa. Olin jättänyt variksilta haisevan muovipussin lähetyspaikan takamaastoon oksanhaaraan ja sinnehän se koira suunnisti heti pienen etumaastolenkin jälkeen. Kun pussi oli siirretty, lähti Mango taas kaartamaan todella kaukaa tuulen alapuolelta. Lopulta molemmat varikset löytyivät ja palautuivat minulle. Toinen käteen ja toinen parin metrin päähän. Tuntuisi siltä, että koirassa on ainesta, mutta treeniä pitää luonnollisesti olla enemmän ennenkuin voidaan vaatia parempia suorituksia. Lähetyksessä on viivettä ja ihmettelyä, mutta kun Mangolla "välähtää", alkaa toiminta näyttää hienolta.

Kokeilimme dummyn noutoa myös paukun kanssa. Dummy heitettiin heti haulikonlaukauksen jälkeen. Hyvät puolet oli, että koira ei pelännyt paukkua, odotti lähtölupaa ja haki dummyn. Tässä kohtaa oli ongelmana se, että koira seurasi dummyn heittäjää eikä pyssymiestä, ja yritti myös palauttaa damia kutsusta huolimatta avustajalle.

Treenattaviin asioihin kuuluu myös riistan käsittely. Pitäisi päästä eroon siivestä roikottamisesta ja saaliin retuuttamisesta. Retuuttamista ei nyt esiintynyt haussa, mutta kun yritin haun jälkeen saada Mangoa kantamaan variksia nätimmin, se riehaantui ja rupesi riepottamaan lintua. Lääkkeeksi ajateltiin jatkossa teipata linnun siivet.

Pitkäkoski

Haltialan ja Pitkäkosken välissä on hyvät ulkoilumaastot. Olemmekin käyneet siellä melko usein Quattron (kuvassa vasemmalla) porukoiden kanssa lenkkeilemässä. Haltialan päästä Pitkäkosken ulkoilumajalle tulee matkaa vajaat kolme kilometriä. Jos tuntee kävelleensä reippaasti, voi majalla nauttia munkkikahvit ennen takaisin kääntymistä. Pitkäkoskella sijaitsee myös iso, noin hehtaarin laajuinen koirapuisto.

Tänään tapasimme Pitkäkoskella Hulda-labbiksen ja spinone-Nevin, jotka liittyivät porukkaan ja kävelivät samaa matkaa takaisin Haltialaan. Lapukat laumastivat keskenään ja Nevi haki hajuja etumaastosta. Mangon härnäävä luonteenlaatu tuli taas loistavasti esille; Kun Quattro ja Hulda yrittivät puuhailla eri suunnissa omiaan, roikkui Mango vuoron perään molempien kaulassa kunnes sai ne aina ajoittan villiintymään sekavaksi sadan kilon lapukkakasaksi. Huldan isäntä Samuli otti matkalta joitain kuvia ja niitä voi katsella täällä.

Mukavaa oli. Kiitoksia lenkkiseurasta!