torstai 29. syyskuuta 2016

Jatkosuunnitelmia koiralliseen elämään

Vaikka tämä on alun perin Mangon blogi ja tekstejäkin on tullut viime vuosina vähänlaisesti, ajattelin jatkaa tänne kirjoittelua silloin tällöin. Olkoon tämän blogin jatkaminen vaikka pieni kunnianosoitus sille ajalle, jonka saimme viettää Mangon kanssa.

Koiraharrastaminen on itse asiassa ollut nyt koirattomana muuttunut taas aktiivisemmaksi. Mango eli viimeiset pari vuotta harrastuksista eläköityneenä ihan kotikoiran elämää. Tosin pyrimme lenkkeilemään ja samoilemaan metsissä aina kun löytyi mahdollisuus. Viimeinen nouto sille taisi tulla syksyllä 2014 teerijahdissa. Nyt elokuun jälkeen olen käynyt kahdessa metsästyskokeessa, koiranäyttelyssä, jutellut eri kasvattajien kanssa ja ilmoittautunut tottis-kurssille kuunteluoppilaaksi.

Aktivoituminen johtuu tietenkin siitä, että mielessä siintää seuraavan koiran hankinta. Nyt pitäisi siis löytää sopiva kasvattaja tai oikeastaan ensin pitäisi päättää mitä haluaisimme seuraavalta koiralta. Tietenkin koiran pitää ensisijaisesti olla lapsiperheeseen sopeutuva ”hyvä tyyppi”. Tällä kertaa enemmän painoa laitetaan kuitenkin myös käyttöominaisuuksiin, eli tulokkaalla pitäisi olla potentiaalia rodunomaiseen työskentelyyn kokeita, ja myös metsästystä silmällä pitäen. Lisäksi kriteereihin tulee luonnollisesti terve sukulinja. Hännän huippuna kriteeripatteristossa tulevat koiran ulkoiset tekijät, joista meillä on joku mielipide, mutta joilla ei välttämättä loppujen lopuksi ole suurta merkitystä: koko, väri ja sukupuoli.
Valintaan vaikuttaa myös paljon ”ulkokoirallisia” tekijöitä:
  • kasvattajan pitää olla aktiivinen ja hyvä tyyppi ja mielellään asua kohtuullisen välimatkan päässä,
  • meidän pitää olla kasvattajan mielestä hyviä tyyppejä ja sopivia ostamaan hänen koiransa,
  • luovutusaika pitäisi osua jollain tavalla järkevästi loma-aikaan, eli kevään ja alkusyksyn välille
Labradorit ovat melko vahvasti jakautuneet ns. englantilaismalliseen näyttelylinjaan, jota Mangokin edusti, ja hoikkarakenteisempaan käyttölinjaan. Edellä mainitut kriteerit huomioiden tulokas voisi olla näyttelylinjainen, mutta silloin sen sukulinjoissa pitäisi olla melko vahvoja näyttöjä menestyksestä rodunomaisissa kokeissa tai metsällä. Käytännössä on melko vaikeaa löytää näyttelylinjaista pentuetta, joiden vanhemmilla molemmilla olisi esim. avoimen luokan metsästyskoetuloksia, puhumattakaan tuloksista useammassa polvessa.
 
Toinen lähtökohta olisi hakea käyttölinjaista pentua. Silloin olisi todennäköisempää, että koiralla olisi haluttuja käyttöominaisuuksia. Toki käyttölinjaisistakin löytyy myös niitä, jotka eivät löydä kaikkia intiaaneja kanootista ja muumitkin pureskellaan laaksosta. Joskus kaltaisiani käyttölinjaista harkitsevia pelotellaan kertomalla hermoheikoista työkoneista, jotka räjäyttävät asunnon jos eivät pääse metsälle.
 
Tässä kohtaa voisi tehdä luonnollisen johtopäätöksen ja mennä sitä kultaista keskitietä. Sillä onhan myös kasvattajia, jotka ovat yhdistäneet näitä kahta linjaa. En ole kuitenkaan vielä onnistunut täysin vakuuttamaan itseäni siitä, että tämäkään on fiksuin vaihtoehto. Tyypillisen pelottelukertomuksen mukaan tällainen koira saattaa periä molempien linjojen huonot ominaisuudet. Optimistina kuitenkin haluaisin ajatella, että päinvastainenkin, tai ainakin tyydyttävä kompromissi on mahdollista saavuttaa.
 
ps. kuvassa suklaapallo Upwards-kennelin Z-pentueesta. Tapasimme heidät elokuussa.