Sunnuntai oli talkoopäivä. Osallistuimme Hannan kanssa UMN:n riistapäivään. Otimme kyytiin uuden noutajaharrastajan naapurustostamme, eli Miia ja muutaman kuukauden ikäinen Ronja-labradori lähtivät matkaamme. Homma alkoi kymmenen maissa tunnin luennolla ja sen jälkeen jakauduimme kahdeksalle rastille. Keli oli aivan kauhea, mutta asiakkaita riitti kiitettävästi. Itse työskentelin "jaloriistarastilla" esitellen koirille fasaania, sorsaa ja harakkaa (jaloriista ;).
Mielestäni touhu onnistui melko hyvin. Törmäsin ainoastaan pariin tapaukseen, joiden kanssa loppui keinot kesken. Eli paria koiraa emme saaneet kiinnostumaan riistasta (ei riistaintoa). Muita esiintyneitä ongelmia oli omiminen (koira ei halunnut luovuttaa riistaa pois) ja riistan retuuttaminen tai muunlainen rikkominen.
Vaikka usea koira ei ensin halunnut ottaa riistaa suuhunsa, ei syynä ollut kuitenkaan riistainnon puute, vaan jännitys ja uusi tilanne. Tähän kokeilimme kahta eri keinoa. Heitin minimarkkeerauksen niin, että koira omistajineen käveli riistan ohi. Jos koira ei ottanut riistaa suuhunsa, piti omistajan kävellä ja vetää koira mukanaan. Tätä toistimme useamman kierroksen ja yleensä viimeistään toisella tai kolmannella kierroksella tärppäsi. Ideana oli saada koira harmistumaan siitä, että saalis jää taakse ja pakottaa se tekemään päätös riistan poimimisesta. Toinen keino koirille, jotka olivat omistajalla "hanskassa" oli tehdä pieni markkeeraus ja lähettää koira hakemaan. Usein noutorefleksi herää ja koira haluaa tulla esittelemään löytöään vaikka se ei omistajan kädestä olisikaan ottanut lintua suuhunsa.
Rikkomistilanteista mieleen jäi erityisesti yksi nuori uroslabradori (oikeastaan pentu). Se otti riistan kuin riistan todella nätisti suuhun ja kantoi sitä ylpeänä. Pieneksi ongelmaksi muodostui luovutus. Luovutustilanteesta tuli isännän ja koiran kiskomisleikki ja fasaani sai kunnolla siipeensä. En ollut tilanteessa aivan mukana ja olisi pitänyt neuvoa avaamaan koiran suu väkisin ottamalla alaleuasta kiinni. Tavasta varmaankin pääsee eroon kun avaa koiran leuat päättäväisesti ja palkkaa koiran esim. heittämällä lelun tai antamalla saaliin saman tien takaisin. Lisäksi kannattaa tietenkin harjoitella kotona kantamista ja esimerkiksi damin pitämistä suussa.
Monta muunlaista rikkomisongelmaa selviää varmaankin sillä, että ei anna koiralle miettimisaikaa. Jos riistaan tottumaton, nuori koira jätetään riistan kanssa kahden tekemään toimintasuunnitelmaa, on usein tuloksena irtohöyheniä ja repsottavia linnun niveliä. Eli heti kun riista on suussa, on koiraan saatava liikettä. Jos koira ei palauta kutsusta, kannataa lähteä karkuun. Veikkaan, että 90% noutajista (ainakin labradoreista) lopettaa turhan touhuilun ja säntää ohjaajansa perään - yleensä vielä saaliis mukanaan.
Päivä oli märkä, mutta ihan hauska kokemus. Tulipa nähtyä monta lupaavaa noutajanalkua ja Ronjakin pärjäsi vallan mainiosti. Pentu tosin ansaitsi hieman kyseenalaista kunniaa kotimatkalla repimällä reiän Mangon uuteen kevythäkkiin. Noh - korjaus onneksi hoitunee neulalla ja langalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti