Metsästysmuistoja

Vietin viikko sitten Kuhmossa muutaman päivän. Tuttu mökki ja tutut maastot kirvoittivat muistoja mieleen. Tälläkin reissulla koiraa olisi tarvittu. Asia tuli mieleen kun juoksimme toista sataa metriä suolla haavakkoteeren perässä.

Kuhmo 2010 - Mangon ensimmäinen kanalintunouto



Kuhmo 2011 - Tällä reissulla lintuja noudettiin jo hieman enemmänkin: kolme teertä ja yksi pyy

Keskikesän tapahtumat

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Kesän eka mökkimatka

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mökillä. Mango näytti nauttivan mökkielämästä. Ulos ja uimaan pääsi milloin halusi ja Hamppu oli leikkikaverina. Lämpimät kelit olivat nostaneet veden lämpötilan järvessä 18 asteeseen. Mango ei osaa lämpömittareita lukea ja siitä syystä vesi kelpasi Mangolle aivan samoin kuin +5 tai +25 asteinenkin. Uiminen on koirillekin hyvää liikuntaa. Pieni kuntoilu saatiin aikaiseksi kun koira lähti seuraamaan minua lähdettyäni soutamaan veneellä. En antanut sen hypätä heti veneeseen, vaan tein pari kunniakierrosta lahdella samalla kun Mango polski perässä. Kun koira rupesi hengästymään enemmän, hidastin vauhtia ja annoin sen kömpiä laidan yli lepäämään. Palkinnoksi sain housut ja kengät märäksi.

Teimme viikonlopun aikana pari treeniä: hakuruudun ja verijäljen. Hakuruutu sujui hienosti, mutta verijäljessä oli hapuilua. Jäljestä taisi tulla hieman liian vaikea. Se oli melko pitkä ja vanhentui kunnon rankkasateessa. Koiran ollessa jäljellä, ryhtyi lisäksi ukkonen jytisemään ja tämä näytti häiritsevän hieman keskittymistä. Olisikohan tarttunut Hampulta hieman jännitystä. Hamppu menee aina ukonilmalla vessaan piiloon ja lopettaa tärinän vasta pari tuntia salamoinnin tauottua.

Tänään matkustimme Ullaa morjenstamaan Järvenpäähän. Järjestimme viikonlopun taipparikokelaille kenraaliharjoitukset ja pääsimme samalla näkemään U:n taloprojektin ja tontin. Hieno paikka. Takapihan perällä virtaa oma joki! Sidewildin katras on päässyt jokeen kylpemään joka päivä. Treenit menivät molemmilla koirilla tosi hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta, joka melkein eksyin metsään vetäessäni Lotalle jälkeä.

Iltalenkki Haltialassa

Lähikortteleiden kiertämiselle pitää aina välillä miettiä vaihtoehtoja. Tänään lähdimme Haltialaan. Mango löysi supikoiran ja Jukka sorsan. Supi karkasi sähisten, mutta sorsa suostui kuvaan. Sorsa ja muita kuvaotoksia löytyy Haltiala-Pitkäkoski -albumista.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Liikuntaloma

Suunnittelimme alun perin pääsiäisen viettämistä Lieksassa. Matkaan tuli kuitenkin mutka ystäviemme pienen Antero-pojan sairastuttua ja päädyimme loppujen lopuksi mökillemme Etelä-Savoon. Pääsiäinen oli kuitenkin mukava ja rentouttava. Mangokin sai liikuntaa ja ulkoilua todella runsaasti. Leikkikaverina mökillä oli siskoni koira Hamppu. Se pysyi pääosin Mangon kyydissä mukana, joskin iltaisin vanha poika askelsi hieman jäykästi.

Teimme melkein joka päivä jäällä hiihtolenkkejä koirien kanssa ja lisäksi kävin Mangon kanssa kartoittamassa läheisiltä metsästysmailta majavien liikkeitä. Rämmimme ojan varsia lumisessa maastossa kolmisen tuntia. Mango eläytyi hommaan ehkä hieman liikaa. Se polski keppi suussa puolijäisessä ojassa sen näköisenä kuin se suunnittelisi padon rakentamista. Ylimääräisiä kahlausreissuja lukuun ottamatta koira käyttäytyi metsässä nätisti. Se oli selkeästi kiinnostunut ympäristöstä ja hajuista, mutta seurasi silti liikkeitäni ja totteli käskyjä. Luottamus isäntään säilyi vaikka jouduin yhdessä vaiheessa kaivamaan kartan ja kompassin esille lähdettyäni seuraamaan väärää ojanhaaraa. Löysimme lopulta pari syönnöspaikkaa ja seuraavalla mökkireissulle pitänee varautua majavajahtia ajatellen.

Savoon satoi sunnuntaina paljon tuoretta lunta. Muut päivät olivat aurinkoisia, joten valokuvia otettiin melko paljon. Yksi kuva on koirien maanantaisesta kalliokiipeilystä. Hanna hieman jo säikähti, kun Mango hyppäsi parin metrin korkeudesta jäälle. Harmi että en saanut tästä kuvaa. Hamppu seurasi perässä hypäten hieman matalammalta ja tämän loikan onnistuin ikuistamaan. Tässä linkki pääsiäisen kuva-albumiin.

Riemua ja treeniä Kattilajärvellä

Jouduimme edellisenä viikonloppuna perumaan metsäreissun Mangon sairastumisen takia. Homma saatiin nyt paikattua sunnuntairetkellä Kattilajärvelle. Tällä kertaa olimme liikkeellä hieman eri kokoonpanolla. Mukaamme lähtivät Quattron poppoo ja Luna.

Teimme ensin hakuruutuharjoituksen. Mangon kanssa ei olekaan päästy harjoittelemaan Vaakkoin reissun jälkeen. Kehityskohteet tulivat nyt entistä selvemmin esille. Vaihtaminen pitää saada loppumaan ja luoksetuloa täytyy vahvistaa. Myös palautukset tulisi saada suoraviivaisemmiksi. Laitoimme samaan ruutuun sekä dameja että variksia. Tämä taisi olla virhe, koska Mango otti ensin vastaan tulleen damin suuhun ja sitten lähdettiin variksen hajun perään kuuntelematta kutsuja. Palautus tapahtui vasta kun dami oli vaihdettu varikseen.

Quattro päästettin seuraavaksi touhuun. Matkaan tuli pieni mutka kun huomattiin, että Q vierastaa variksia. Tyydyimme siihen, että machomies palautti kolme damia ruudusta ja sitten ryhdyimme suostuttelemaan sille varista kantoon. Wilkku onnistui lopuksi tehtävässä ja Quattro teki pari-kolme noutoa variksella. Luna oli tässä vaiheessa jo hieman turhautuneena seurannut amatöörejä työssään. Se päästettiin lopuksi näyttämään muutama vauhdikas haku ruudusta.

Hakuharjoituksen jälkeen kiersimme järven. Koirille ja ihmisille saatiin hyvää liikuntaa. Matkan varrelta napsittiin jonkin verran kuvia ja pysähdyttiin puolessa välissä syömään eväät. Mango ja Luna sinkoilivat aika paljon taas keskenään, mutta kyllä Quattrokin innostui tyttöjen kanssa juoksemaan. Lisäsin kuvia vanhojen jatkoksi kattilajärvikansioon.

Kiva reissu! Oli mukava huomata, että Mango on viime viikonlopun episodista huolimatta ihan hyvässä kunnossa. Lunakin näytti olevan vedossa. Edellisen Nuuksion reissun jälkeen se oli todella väsynyt. Nyt ei uupumisesta ollut tietoakaan ja saimme palauttaa reippaan koiran Mirkulle.

Mangon suu näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Rakkulat ovat kadonneet ja tilalla on enää hieman punoittavia arpia. Lääkkeiden syöttäminen alkaa jo tuntua hieman hölmöltä. K-vitamiiniakin uppoaa lähes purkillinen päivässä (purkissa 10 tablettia). Jatketaan nyt kuitenkin kuurit loppuun.

Teinikapinaa

Mango on tosiaan palautunut loppukesän ja syksyn käytösmalleihin. Mielenkiintoiset asiat usuttavat sitä pienille karkuretkille. Viimeisen viikon aikana olen turhaan huutanut kissaa ja toista koiraa jahtaavan Mangon perään. Olen myös onkinut sitä ojasta ja lammesta. Samalle listalle olisivat epäilemättä päässet rusakot, oravat ja muut vastaavat houkutukset, mikäli niitä olisi sattunut Mangon tutkaan. Karkumatkat ovat olleet lyhyitä ja koira ei ole millään tavalla aggressiivinen. Voisi siis ajatella että "Mitä väliä? Antaa toisen juosta!". Tärkein syy kutsun kuunteluun on kuitenkin koiran oma turvallisuus. Se kun ei ymmärrä että autotiet tai heikot jäät voivat olla vaarallisia.

Tähän mennessä olemme yrittäneet vahvistaa luoksetuloa tavallisilla kutsu-palkinto -harjoituksilla. Parista karkaamisesta on myös rangaistu jäähyllä yksin metsässä ja kirsupuhuttelulla. Näissä tapauksissa olen mennyt koiran luokse. Mangoa ei ole ikinä rangaistu, mikäli se on kuitenkin viiveellä tai kierrellen tullut luokse. Olemme myös yrittäneet välttää koiralle epämieluisten asioiden tekemistä luoksekutsun jälkeen.

Mirkku ehdotti piiloutumista koiran lähtiessä omille teilleen. Ongelmana on vain se, että usein tilanne on sellainen, että ei viitsisi jättää koiraa norkoamaan yksinään. Tämän takia tilanne pitäisi pyrkiä lavastamaan jollain tavalla turvallisessa paikassa. Hyvä harjoitus voisi jossain vaiheessa olla myös tämä. Lisäksi voisi olla fiksua arkistoida reissussa ryvettynyt "täällä" komento ja korvata se jollain uudella. Tähän mennessä olemme kutsuissa käyttäneet myös "sivu" -komentoa, "tule" -kehoitusta ja pillikutsua "pip pip".

Mikäli karkailu ei pian lopu, pitänee ottaa kovempia keinoja käyttöön ja harkita esimerkiksi pientä jääkautta. Toisaalta jääkausi saattaisi tuntua omistajista ihan yhtä pahalta kuin koirasta ja sen hyödyt voisivat olla pieniä kun Mango ei muuten yritä pomottaa.

Sunnuntain kävelylenkki

Päivän lenkkikohde oli taas Pitkäkoski. Kävin poimimassa Lunan kyytiin ja tapasimme Haltialassa Sannan, Wilkun ja Quattron. Reissu meni hyvin (Mangon yhtä harharetkeä lukuunottamatta) ja koirat saivat juosta taas sydämensä kyllyydestä. Kuvia lisätty Pitkäkoskikansioon.

Illan adrenaliinipiikki

Iltalenkillä harjoiteltiin luoksetuloja lelu- ja namipalkalla. Urheilukentällä Mango hyppäsi pienen puuaidan yli ja rupesi jäystämään siellä töröttäviä pensaantynkiä. Hanna komensi koiran nopeasti pois ja jatkoimme matkaa. Parinkymmenen metrin päässä ryhdyin ihmettelemään Mangon käytöstä: se kynti lunta suu auki ja kakoi. Koira aukoi suutaan ja yritti tunkea etutassuaan suuhun. Säikähdimme melkoisesti ja Hanna ehti soittaa koirahätälinjalle, eli kaverillemme Sinille, joka on eläinlääkäri. Samalla kun Hanna keskusteli Sinin kanssa, yritin tutkia Mangon suuta ja luulin oikeasti, että se on tukehtumassa. Lisäksi sen kieli näytti aivan siniseltä. Pienen paniikkihetken jälkeen huomasimme, että koira pystyy kuitenkin kävelemään ja hengittämään normaalisti.

Kävelimme kotiovelle ja Hanna kipaisi yläkertaan hakemaan lompakkoa ja auton avaimia, jotta pääsemme Viikin eläinsairaalaan. Päätin sillä välin kuitenkin odottaa rapussa ja koittaa hieman paremmassa valossa katsoa koiran kitaan. Sain leuat auki ja huomasin, että suussa tosiaan on joitain. Sieltä löytyi noin 10 cm pitkä ja sentin paksu puukeppi, joka oli juuttunut poikittain kitalakeen. Keppi irtosi melko helposti, kun sain siitä kiinni. Mango oli yrittänyt kielellään irrottaa keppiä ja sen takia kielikin oli värjäytynyt tummaksi. Kotona Mango sai juustopalan kepin tilalle ja isäntäväki harkitsee vakavasti päivän päättämistä konjakkilasillisella. HUH!

Patikointiretki

Sunnuntaipäivä kului taas rattoisasti Nuuksiossa. Keli oli hieno ja kävelimme nelisen tuntia. Retkiporukkaan kuului Kirsti, Susanna T, Hanna ja minä. Koirista mukanamme kulkivat Luna, Rosa, Mooses ja Mango. Luna asennoitui retkeilyyn vähintään yhtä hyvällä asenteella kuin tyttärensä Mango. Ne ravasivat vuoroin edessä ja vuoroin takana. Milloin tytöt eivät könynneet keskenään, roikkuivat ne Mooseksen kaulassa. Rosa, jolla on hieman varautuneempi luonteenlaatu, tyytyi pääasiassa seuraamaan tilannetta emäntänsä viereltä. Mooses taas ei tuntunut oikein osaavan päättää että viitsiikö leikkiä sukulaistyttöjen kanssa, vai kosiskeleeko Rosaa.

Oli tosi kiva, että saimme myös Lunan mukaan. Palautimme sen kotiinsa puoli viiden aikaan ja tässä vaiheessa äitiystoipilaan askellus näytti jo hieman huteralta. Intoa taisi riitää enemmän kuin kuntoa. Mango sitävastoin jaksoi vielä illallakin haastaa leikkimään. Se tuntuu nyt mukavan energiseltä ja hyväntuuliselta. Kohtuullisen paljosta liikunnasta huolimatta Mangolle on tullut puolitoista kiloa lisää painoa. Ruokintaa pitää ehkä hieman vähentää.

Viikonloppu oli kokonaisuusessaan ulkoilupainotteinen. Lauantaina kiertelimme Vantaanjoen ja Tuomarinkylän maastoja Quattron, Sannan ja Wilkun kanssa. Quattro ja Wilkku olivat Sunnuntaina olleet Mölli-tokossa*. Koe oli mennyt hyvin joten onnea!

Kuvia Kattilajärveltä ja Vääräjärveltä.

Luna ja Mango rökittää Moosesta:


*Mölli tarkoittaa harjoitus- tai epävirallista koetta.

Pitkäkoskeilua

Tavaksi käynyt sunnuntairetki Pitkäkoskelle sai tänään kivan loppusilauksen. Pyörähdimme kotimatkalla Mirkun luona ja näimme Mangon emän Lunan ja Lunan pentueen viimeisen kotona oleskelevan uroksen Aprilmist Well Donen. Pikkuveli oli viimeistä päivää Mirkun luona ja matkustaa huomenna Puolaan.


Mango oli riemuissaan, kun pääsi tapaamaan äitiään. Velipuolikin kiinnosti hieman, mutta pienen nuuskuttelun jälkeen se jätettiin rauhaan. Synnyttäminen ja imettäminen näkyivät selvästi Lunassa, joka oli laihtunut ja huonossa karvassa. Tuore äiti oli kuitenkin pirteä ja otti Mangon hyvin vastaan. Pariskunta löi pienen tervetuliaispainin jälkeen nopeasti hynttyyt yhteen ja rupesi yhdessä vahtimaan ympäristöä. Toivotaan, että Luna saa nopeasti taas karvat ja kilot takaisin, jotta saadaan Mangolle lenkkikaveri.

Quattron kanssa vietetyn, parituntisen paini- ja juoksureissun jälkeen koira on taas melko rätti ja makailee ketarat ojollaan sohvan vieressä. Jos se osaisi puhua, se varmaan olisi jo kertonut meille, että tänään oli kiva päivä.

Kattilajärvellä

Tuomolan Susanna järjesti meille tänään melko kattavan Nuuksiokierroksen. Tapasimme aamupäivällä Kattilajärven parkkiksella ja kiersimme kahdeksikon Vääräjärven ja Kattilajärven ympäri. Mukana oli myös Susannan Mooses (Mangon emän veli), Mangon sisko Nala Katin ja Jessen kanssa sekä Rosa-labbis ja Kirsti. Matkaan tuli alussa pieni mutka, kun ilmeni, että viikko sitten juoksunsa lopettanut Rosa tuoksui liian houkuttelevalta Mooseksen nenään. Mooses, jonka ajatuksiin ei nyt mahtunut muuta kuin laatuaika Rosan kanssa, joutuikin valitettavasti odottamaan autossa. Ennen lenkkiä teimme pienen noutoharjoituksen, johon sisältyi markkeeraus ja muistihaku. Koira näyttäisi kaipaavan vähän muistiharjoituksia, koska se ei liikkunut suoraan vaan haahuili ympäriinsä ennen kuin löysi damin. Palautukset sinänsä sujuivat mielestäni ihan hyvin.

Vääräjärven maisemat olivat hienoja ja lenkki sopi muutenkin sunnuntaipäivään todella hyvin. Mango ja Nala olivat aika nopeasti samalla aaltopituudella. Virtaa siskoksilla tuntui riittävän enemmän kuin oikosulkuisilta duracell-pupuilta. Rosa taas seuraili hieman arvokkaammin toimintaa sivusta ja pisti nuorempia tyttöjä välillä järjestykseen. Mango ei ole päässyt riehumaan Nalan kanssa puoleen vuoteen ja yllätyin hieman, kun huomasin, että Nala meinasi jättää Mangon kakkoseksi touhottamisessa. Nala on myös perinyt äidiltään isommat "boolssit" ja pehmo-Mango meni painiessa suosiolla selälleen. Reippaan kolmen tunnin kävelyn jälkeen olimme taas autoilla ja Mooses päästettiin nuorempien tyttöjen seuraan. Teimme vielä pienen reissun järven rantaan ja Mango näytti jo hieman vaisummalta. Kotiin päästyämme ojissa uinut ja kallioilla kiipeillyt mutapainin ystävämme sai ruokaa ja sammui sen jälkeen välittömästi sohvan eteen.

Mökkireissulla

Mökkimatka

Startattiin uudenvuoden aattona mökille ja vietettiin siellä viisi päivää. Kelit oli loistavia, joskin viikon puolivälin jälkeen pakkanen oli jatkuvasti kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välissä. Mangokaan ei ulkona yksin viihtynyt joten mammarit piti vetää jalkaan ja lähteä lenkille. Kävimme retkellä läheisillä Astuvansalmen kalliomaalauksilla ja pienemmillä reissuilla järven jäällä.

Mökkeilyä piti hyödyntää myös koirankoulutuksen näkökulmasta. Dummynoutoja harjoiteltiin joka päivä ja yhtenä päivänä leikittiin variksenpiilotusta suolla. Mango tajusi idean, mutta toteutuksessa olisi ollut hiomisen varaa. Olin jättänyt variksilta haisevan muovipussin lähetyspaikan takamaastoon oksanhaaraan ja sinnehän se koira suunnisti heti pienen etumaastolenkin jälkeen. Kun pussi oli siirretty, lähti Mango taas kaartamaan todella kaukaa tuulen alapuolelta. Lopulta molemmat varikset löytyivät ja palautuivat minulle. Toinen käteen ja toinen parin metrin päähän. Tuntuisi siltä, että koirassa on ainesta, mutta treeniä pitää luonnollisesti olla enemmän ennenkuin voidaan vaatia parempia suorituksia. Lähetyksessä on viivettä ja ihmettelyä, mutta kun Mangolla "välähtää", alkaa toiminta näyttää hienolta.

Kokeilimme dummyn noutoa myös paukun kanssa. Dummy heitettiin heti haulikonlaukauksen jälkeen. Hyvät puolet oli, että koira ei pelännyt paukkua, odotti lähtölupaa ja haki dummyn. Tässä kohtaa oli ongelmana se, että koira seurasi dummyn heittäjää eikä pyssymiestä, ja yritti myös palauttaa damia kutsusta huolimatta avustajalle.

Treenattaviin asioihin kuuluu myös riistan käsittely. Pitäisi päästä eroon siivestä roikottamisesta ja saaliin retuuttamisesta. Retuuttamista ei nyt esiintynyt haussa, mutta kun yritin haun jälkeen saada Mangoa kantamaan variksia nätimmin, se riehaantui ja rupesi riepottamaan lintua. Lääkkeeksi ajateltiin jatkossa teipata linnun siivet.

Pitkäkoski

Haltialan ja Pitkäkosken välissä on hyvät ulkoilumaastot. Olemmekin käyneet siellä melko usein Quattron (kuvassa vasemmalla) porukoiden kanssa lenkkeilemässä. Haltialan päästä Pitkäkosken ulkoilumajalle tulee matkaa vajaat kolme kilometriä. Jos tuntee kävelleensä reippaasti, voi majalla nauttia munkkikahvit ennen takaisin kääntymistä. Pitkäkoskella sijaitsee myös iso, noin hehtaarin laajuinen koirapuisto.

Tänään tapasimme Pitkäkoskella Hulda-labbiksen ja spinone-Nevin, jotka liittyivät porukkaan ja kävelivät samaa matkaa takaisin Haltialaan. Lapukat laumastivat keskenään ja Nevi haki hajuja etumaastosta. Mangon härnäävä luonteenlaatu tuli taas loistavasti esille; Kun Quattro ja Hulda yrittivät puuhailla eri suunnissa omiaan, roikkui Mango vuoron perään molempien kaulassa kunnes sai ne aina ajoittan villiintymään sekavaksi sadan kilon lapukkakasaksi. Huldan isäntä Samuli otti matkalta joitain kuvia ja niitä voi katsella täällä.

Mukavaa oli. Kiitoksia lenkkiseurasta!