Blogin nimi vaihtuu

Bloggailu jatkuu nyt samalla teemalla, mutta eri otsikolla. Rapsuttelin eilen uusia koiratuttavuuksia Mikkelissä ja yksi heistä on nyt valikoitunut muuttamaan meille. Uuden tyypin kutsumanimeksi tulee Sisu. Vielä emme tiedä tuleeko Sisusta sisukas, mutta toiveissa on rauhallinen ja itsensä ylittävä työmyyrä. Tällä hetkellä se on hieman pyylevä, pehmeä ja musta töpsyttelijä. Pentueessa oli neljä urosta, ja sisu on niistä tällä hetkellä kookkain ja rauhallisin. Se ei ollut ensimmäisenä kantamassa lintua tai tutustumassa pihan kaukaisimpiin nurkkiin. Muiden pentujen esimerkistä se kuitenkin tarttui puuhaan jos toiseenkin ja tuntui ennen kaikkea sosiaaliselta ja varauksettomalta pennulta.

Viikonloppuna vietin pari päivää Middle Rivers kennelkerhon nome-leirillä katselemalla koulutuksia. Suurimman vaikutuksen minuun teki Susanna Fontell joka tarjosi hyvin perusteltuja näkökulmia koirien viettien hyväksikäyttöön ja viretilan säätelyyn. Kävin katsomassa melko samalla teemalla vedetyn koulutuksen kahteen kertaan ja näin miten erilaiset koirat suhtautuivat harjoituksiin. Yhtenä esimerkkinä nostan harjoituksen jossa koiran viretilaa lasketaan laittamalla koira kyljelleen ja pitelemällä sitä (sitkeästi mutta hellästi) maassa kunnes koira nukahtaa. Samassa yhteydessä Susanna käyttää tiettyä ääntä (Ssshhh..). Kun tätä on tehty koiran kanssa usein, ehdollistuu koira rauhoittumaan jo pelkästään tuosta äänestä. 

Tutustuin tässä viime viikkoina myös Sisun veljien tuleviin omistajiin. Kaikki ovat innokkaita harrastajia ja metsästäjiä, Toivottavasti tapailemme jatkossakin samoissa merkeissä!

Pentuhaaveet konkretisoituvat

Kuten kirjoittelinkin kolmisen kuukautta sitten, haaveilu ja suunnittelu uuden koiran suhteen käynnistyi jo syksyllä. Suunnitelmat ovat eläneet ja muuttuneet ajan kanssa. Aluksi lähdimme ajatuksesta, että uusi tulokas olisi näyttelylinjainen koira käytössä meritoituneilta vanhemmilta. Sitten kartoitettiin sekalinjaisia vaihtoehtoja, mutta marraskuussa oltiinkin jo siinä tilanteessa, että meille oli hilkulla tulla käyttölinjainen uros ihan hyvästä yhdistelmästä. Tiukan pohdinnan jälkeen jäimme kuitenkin vielä ilman koiraa. Ajankohta oli hieman hankala ja jäimme odotuskannalle koska halusimme katsoa läpi pari muuta vaihtoehtoa. Nyt nämä muut vaihtoehdot alkavat konkretisoitua. Jos kaikki menee nappiin, meillä on pentu joko jo huhtikuussa tai sitten kesän korvilla.

Ensimmäisenä syntyväksi odotettu pentue on sekalinjainen yhdistelmä. Uros on keltainen (++!). Sitä on käytetty aktiivisesti metsästyksessä ja se on edennyt voittajaluokkaan WT-tulosten perusteella. Musta narttu on nelivuotias ja on läpäissyt taipparit sekä osallistunut pariin WT-kokeeseen. Molemmat ovat siis sekalinjaisia ja miellyttävät tällaisen "pullukkalinjaan" tottuneen silmää. Etuna tässä pentueessa olisi myös se, että kasvattaja on aktiivinen harrastaja, tosi mukava tyyppi ja vanha tuttumme, joka lisäksi asuu asuu melko lähellä.

Toinen vaihtoehto on metsästyskoeharrastuksen näkökulmasta todella lupaavasta yhdistelmästä. Molemmat vanhemmat ovat mustia ja käyttölinjaisia. Nuorehko uros on voittanut kokeita ulkomailla ja narttu on menestynyt eri koemuodoissa voittajaluokkaa myöten. Kasvattaja, vaikkakaan ei ihan lähinurkilla asusta, on erittäin aktiivinen ja järjestää esimerkiksi paljon erilaisia tapaamisia ja koulutuksia. Kävimme tutustumassa häneen ja hänen kasvattiensa omistajiin ja koiriin joulukuun alussa järjestetyssä koulutustapahtumassa. Mukavaa porukkaa oli kaikki sielläkin!

Katsotaan miten nämä astutukset onnistuvat. Jos molemmat tärppää ja pysymme kasvattajien "listoilla", niin valinta tulee olemaan vaikea!

Juoksua pukkaa

Mango aloitti nyt juoksun. Pari kuukautta sitä odoteltiin, mutta hyvinhän tuo sen osasi ajoittaa. Jos mielenlaadut pompahtelee samaan tapaan kuin talvella, voisin vielä kuvitella, että alkusyksyksi ehditään saamaan energiapilleri takaisin ja ehkä jopa debytoimaan NOME-B:ssä.

Eilen vietin vapaapäivää ja teimme Mangon kanssa linjalle lähetysharjoituksia Haltialassa. Mango on tehnyt lähinnä lyhyehköjä linjaharjoituksia niin, että dami on viety yhdessä linjan päähän. Seuraavissa harjoituksissa ajattelin lisätä toisen linjan, jolloin Mango saa hakea vuorotellen kahdesta eri paikasta.

Linjalle lähettäminen tarkoittaa koiran ohjaamista suoraa linjaa halutulle kohteelle. Linjaharjoituksilla on hyvä aloittaa koiran opettaminen ohjattuun työskentelyyn. Ohjauksella koiraa voi auttaa löytämään riista, jonka pudotuspaikkaa se ei nähnyt tai jonka pudotuspaikan se on unohtanut. Tässä on aiheeseen liittyvä videopätkä. Videossa tuomari kertoon ohjaajalle, missä kohde on. Ohjaaja lähettää koiran kohteeseen, mutta joutuu matkalla antamaan koiralle lisäohjeita. Kun ohjaaja on sitä mieltä, että koira on oikealla alueella, viheltää hän koiralle lähietsintämerkin.

Eiliseen harjoitukseen otin mukaan vielä yhden uuden motivointikeinon: taisteluleikin, eli retuuttamisleikin. Tämä on monen noutajaharrastajan mielestä noutajilta kielletty leikki. Arvioni mukaan Mango näyttäisi kuitenkin kestävän tuota aika hyvin. Pitää vaan tehdä erittäin tarkka rajaus siihen, minkä esineen kanssa saa retuuttaa. Eilisissä harjoituksissa olivat ensimmäiset palautukset laiskahkoja. Kun esitin Mangolle vetopatukan aina palautuksen jälkeen, alkoivat damit saapua huomattavasti nopeammin. Jatkossa ollaan tarkkana damien käsittelyn suhteen ja jos damien luovutuksessa alkaa näkyä ongelmia, lopetetaan vetoleikit siihen.

Jo tärppää

Toinen taipumuskoeyritys meni melko samalla kaavalla, kuin ensimmäinen. Vesinoudot hoituivat helposti, mutta hakuruudussa hapuiltiin ja Mango palasi luokseni tyhjin suin kolmannen variksen jälkeen. Erona Vihdin taippareihin oli kuitenkin se, että sain koiran takaisin työskentelytuulelle. Mango etsi ja palautti neljännen variksen lopulta mallikkaasti. Olin hieman hermostuneena lähettämässä sitä viidennelle linnulle, kunnes tuomari ilmoitti, että ei tarvitse - jäljellä nähdään. Jälkeä ei ollut pahemmin aihetta jännittää. Mango hinkui muille koirille tehtyjen jälkien perään niin intona, että olin lähes varma onnistumisesta jo ennen lähetyspaikalle kutsua. Kani löytyi helposti ja toimitettiin ohjaajan kautta tuomarin hoitoon.

Samassa ryhmässä starttasivat Mangon treenikaverit Lotta, Fendi ja Sissi. Viimeisin ei hyvästä alusta huolimatta oikein motivoitunut hakuruutuun ja joutui lopettamaan leikin kesken - Harmi! Lotta teki mielestäni parhaimman haun tänään näkemistäni ja tuomari hyväksyi sen jäljelle jo kolmen variksen jälkeen. Jäljellä silläkään ei ollut mitään ongelmia. Myös Fendi läpäisi kokeen ja sai samalla muotovalion titteliin oikeuttavan viimeisen sulan hattuunsa.

Tuntuu tosi mukavalta, että saatiin paikko näin nopeasti Vihdin taippareiden jälkeen. Tästä jatketaan sitten aloittamalla harjoittelu NOME-B ja WT -kokeita varten.

Uusi mato koukkuun

Lauantaina on taas taipparit. Mango on päässyt nyt hieman vähemmällä harjoittelulla. Viime viikolla otettiin yhdet markkeeraustreenit. Tänään käytiin tekemässä Ullan, Sussun ja Tonin kanssa laahausjäljet Mangolle, Fendille, Sissille ja Lotalle. Kanit löytyivät ja harjoitus onnistui hyvin. Sissillä oli tosin ensin vähän yrmimistä kanin suhteen, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin suostui ottamaan haisevan raadon suuhunsa.

Onnistuin kastelemaan sukat vetäessäni Fendille jälkeä. Jouduin palaamaan kosteikosta ja koukkaamaan kanin kanssa epämääräisen ja ylimääräisen lenkin. Se ei tuntunut muotovalioehdokasta haittaavan. Fendi meni ensin tyhjälle jälkipätkälle, kasteli ilmeisesti itsekin jalkansa ja palasi sitten takaisin kääntyen nopeasti oikeaan suuntaan.

Mango teki tänään loistavaa työtä. Ei voi kuin toivoa, että sama intensiteetti toteutuu lauantain hakuruudussa. Harjoituksen jälkeen päästimme nelikon leikkimään metsään. Mango piti melkoista vauhtia juosten kolme koiraa kintereillään ympäri ryteikköjä. Vartin rymyämisen jälkeen lähdimme takaisin parkkikselle. Pari metriä ennen autolle paluuta päätti tyttö mennä mahalleen mutalätäkköön. Ajatteli ilmeisesti, että Hanna ei muuten usko meidän harjoitelleen. Kotona odotti kuuraus ja koirankeksi.

Kuvassa on Lotta, joka palauttaa Ullalle kania.

Keskikesän tapahtumat

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Hyvää jussia!

Eiliset treenit menivät Mangolla suohon. Enään se ei osaa edes kotona. Tähän asti on nometreeneissä menty lähinnä eteenpäin. Nyt kun ensimmäinen takapakki on tullut, on isäntä hieman ymmällään.

Arkiasioissa koira on sitä vastoin osoittanut oppivaisuutta. Tänään se auttoi tavaroiden pakkaamisessa mökkimatkaa varten. Mango haki vaatteita Hannalta makuuhuoneesta ja tiputteli niitä sitten olohuoneessa laukun viereen.

Koitetaan mökillä vielä vähän hakuruutumotivointeja. Muuten täytyy kohta antaa koiran rauhoittua ja nauttia itse juhannuksesta.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Kyllä se kotona osaa

Palasimme yhdeksan maissa illalla taas metsästä. Tällä kertaa olimme UMN:n taipparikurssin viimeisellä treenikerralla. Ohjaajat tekivät kanijäljet ja päästimme vuorotellen koirat jäljille rymyämään. Mango käyttää pääasiassa ilmavainua, se ei siis yleensä nuuskuttele maata, vaan risteilee hajujäljen ympärillä suunnistaen ilmassa leijuvien tuoksujen mukaan. Näin edettiin tänäänkin: kovalla rytinällä siksakkia kanille ja kani Jukalle.

Härnäsin koiraa tänään hieman variksella ja innostin sitä kestokanilla (eli kaniturkista tehdyllä damipussilla). Koitin näin nostaa koiran riistaintoa hieman kovemmaksi. Ehkä se toimikin, koska Mango olisi mielellään jäljestänyt kaikkien muidenkin koirien jäljet. Se kiskoi hihnassa kun kävelimme lähetysalueiden ohi ja vinkui tavallista enemmän.

Harjoitussession jälkeen kävimme Wilkun kanssa uittamassa koiria. Mangolla ja Quattrolla tuntui olevan hauskaa. Kierroksia riitti koneessa ja leikkiminen ei meinannut loppua ollenkaan.

Taipparit

Olipa pitkä päivä. Oltiin kahdeksan jälkeen Ullan kanssa kokoontumispaikalla. Ryhmämme piti ilmeisesti alkaa puoli yhdentoista jälkeen ja pyysin Hannan ja Mangon paikalle yhdentoista aikoihin. Mangon suoritusnumero oli toiseksi viimeinen ja starttasimme vasta puoli neljän maissa iltapäivällä. Tuloksena päivästä oli pyöreä nolla. Hakuruudussa koiralta loppui into kesken, enkä saanut sitä enää liikkeelle kolmannen variksen jälkeen. Jotenkin luulen, että pitkä odottelu ja sen jälkeen pikainen astuminen estradille saa koiran hieman lukkoon. Samanlainen hyytyminen on tapahtunut yksissä harjoituksissa (Muuramen leirillä). Myös tällöin oli harjoiteltu edellisinä päivinä paljon ja odoteltu maastossa pitkään ennen suoritusta. Oma harjoitteluinnostus sai nyt pienen kolauksen, mutta eiköhän tästä taas kohta aleta miettimään, että mikä meni vikaan ja suunnitellaan sen jälkeen seuraavaa koeilmoittautumista. Nyt vaan juoksun odottelu sotkee suunnitelmia loppukesään asti.

Tuomarilta (Harri Sivén) tuli sinänsä ihan hyvää palautetta. Hän kehoitti kasvattamaan koiran riistaintoa ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Hyviä puolia Mangon kokeessa oli vesityö (innokas veteenmeno, itsenäinen vesityöskentely ja työskentelee mielellään vedessä). Vedessä nouto-otteet olivat pinnallisia (raahasi lokkia siivestä). Variksilla nouto-ote oli parempi. Variksista ensimmäinen jäi yllättäen pari metriä eteeni. Loput kaksi tulivat käteen.

Otetaan tämä kokemus harjoituksen kannalta. Muutama kuva lisätty treenialbumiin. Kuvia myös päivän ilopilleristä: 12-viikkoisesta Kaaposta, joka oli vierailevana tähtenä jo toisissa taippareissaan. :)

Kesän eka mökkimatka

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mökillä. Mango näytti nauttivan mökkielämästä. Ulos ja uimaan pääsi milloin halusi ja Hamppu oli leikkikaverina. Lämpimät kelit olivat nostaneet veden lämpötilan järvessä 18 asteeseen. Mango ei osaa lämpömittareita lukea ja siitä syystä vesi kelpasi Mangolle aivan samoin kuin +5 tai +25 asteinenkin. Uiminen on koirillekin hyvää liikuntaa. Pieni kuntoilu saatiin aikaiseksi kun koira lähti seuraamaan minua lähdettyäni soutamaan veneellä. En antanut sen hypätä heti veneeseen, vaan tein pari kunniakierrosta lahdella samalla kun Mango polski perässä. Kun koira rupesi hengästymään enemmän, hidastin vauhtia ja annoin sen kömpiä laidan yli lepäämään. Palkinnoksi sain housut ja kengät märäksi.

Teimme viikonlopun aikana pari treeniä: hakuruudun ja verijäljen. Hakuruutu sujui hienosti, mutta verijäljessä oli hapuilua. Jäljestä taisi tulla hieman liian vaikea. Se oli melko pitkä ja vanhentui kunnon rankkasateessa. Koiran ollessa jäljellä, ryhtyi lisäksi ukkonen jytisemään ja tämä näytti häiritsevän hieman keskittymistä. Olisikohan tarttunut Hampulta hieman jännitystä. Hamppu menee aina ukonilmalla vessaan piiloon ja lopettaa tärinän vasta pari tuntia salamoinnin tauottua.

Tänään matkustimme Ullaa morjenstamaan Järvenpäähän. Järjestimme viikonlopun taipparikokelaille kenraaliharjoitukset ja pääsimme samalla näkemään U:n taloprojektin ja tontin. Hieno paikka. Takapihan perällä virtaa oma joki! Sidewildin katras on päässyt jokeen kylpemään joka päivä. Treenit menivät molemmilla koirilla tosi hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta, joka melkein eksyin metsään vetäessäni Lotalle jälkeä.

Aktiivinen päivä koirarintamalla

Mangosta otettiin tänään verikoe Optigenin PRA-testiä varten. Samassa rytäkässä koe tehtiin Mangon emälle Lunalle ja Sidewildin Lotalle. PRA on perinnöllinen, sokeuttava silmäsairauksien oireyhtymä. Mangon sukuhaarassa on todettu PRA-geenin kantajia, joten koe on tarpeen, mikäli Mangoa joskus aiotaan käyttää jalostukseen. Verikoe otettiin Eeva Rautalan luona Lauttasaaressa ja sieltä jatkettiin sitten suoraan Espooseen harjoittelemaan taippareita varten. Myös Luna lähti mukaan. Kirsti ja Susanna T. odottelivat jo Rosan ja Mooseksen kanssa paikan päällä.

Aloitimme treenin laahausjäljellä Mangolle ja Lotalle. Mango meni ensin ja hoiti homman tyylikkäästi vaikeassa maastossa. Se oli selkeästi Mangon paras suoritus kanijäljellä. Seuraavaksi tein Lotalle jäljen ja se hoiti homman vähintään yhtä hyvin: Seurasi tarkasti jälkeä ja palautti kanin samaa reittiä Ullalle. Kanihommien jälkeen siirryimme tyytyväisinä viereiselle lammelle ja paukuttelimme kaikille narttukoirille (sukupuolisyrjintää!) vesinoutoja ja tuplamarkkeerauksia veteen. Tämäkin osuus sujui kaikilta hyvin. Susanna ohjasi Lunaa, minä Mangoa ja Ulla tietenkin Lottaa.

Noutojen jälkeen annoimme koirille pienen riehumistauon rannassa. Lotta oli vaikuttunut Mangon löysästä kaulanahkasta niin, että ei raaskinut päästää siitä irti. Mangoa taas olisi kiinnostanut Lunan kanssa painiminen ja se yritti turhautuneena louskutella Lotalle leukojaan. Rosa oli tyypilliseen tapaansa päällepäsmärinä ja nautti, kun sai komennella nuorempiaan. Lunalle sekään ei sentään uskaltanut isotella.

Lopuksi levitimme 12 damia melko vaikeamaastoiseen hakuruutuun. Mooses, Rosa ja Luna tyhjensivät ruudun viimeistä damia myöten. Jokainen taisi palauttaa neljä pötköä. Ohjasin Lunaa, ja yllätyin hieman kuinka hyvällä vauhdilla se työskenteli. Luna teki hienoa työtä ja palautti kauimmaisetkin damit ruudun perältä. Mango sai tyytyä sivustakatsojan rooliin, eikä ottanut sitä kovin kevyesti. Toimintatarmo purkautui läheisiin keppeihin ja puihin, jotka saivat kulmahammasta.

Mango muuten pääsi Vihdin taippareihin. Siihen asti sitten siis tsempataan treeneissä ja pidetään peukkua pystyssä juoksujen ajoittumisen suhteen. Toista peukkua voi kohottaa PRA-tulokselle. Ymmärsin, että tuloksen saapumiseen kuluu noin viikko. Melko nopeaa ottaen huomioon, että verinäyte lähetetään Yhdysvaltoihin testattavaksi.

Koirauutisia - VUH VUH

Lehdistä saatiin tänään lukea Manu-labradorista, joka oli tippunut veneestä ja osunut potkurin alle. Aikamoinen selviytyminen. Uutisen voi lukea esim. täältä. Tuli mieleen, että veneeseen pitäisi kesäksi hommata jotain liukuestemattoa ja ehkä vielä koiralle liivit.

Mangon elämä on onneksi viime päivinä ollut vähemmän dramaattista. Viikonloppuna ulkoiltiin sekä uitettiin koiraa Haltialassa ja Sipoossa. Sunnuntaina kävimme seuraamassa kun Wilkku ja Quattro pokkasivat toisen ykköstuloksensa TOKOn ALO -luokassa. Hieno suoritus!

Ilmoitin koiran viime viikolla taipumuskokeeseen ja seuraavaan näyttelyyn. Taippareiden järjestäjiltä ei ole vielä kuulunut vahvistusta ja juoksukin saattaa tulla sotkemaan suunnitelmia. Toivotaan kuitenkin, että päästään mukaan. Koe järjestetään kesäkuun puolessa välissä. Näyttely on loppukuusta Järvenpäässä.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Koirauutisia - VUH VUH

Torstai-ilta kului tutun porukan kanssa Espoossa. Mangon noutokäytös oli kuin pienellä enkelillä. Flunssan toipumislomalta kertynyt energia purkautui ensin härkämäiseen kiskomiseen hihnassa ja muiden koirien härnäämiseen, mutta kun oma harjoitusvuoro koitti, osasi Mango yllättäen kanavoida turhautumisensa juuri oikealla tavalla. Damit tulivat nopeasti suoraan käteen, lähetyksissä ei hidasteltu ja perusasento napsahteli armeijamalliin kun Mango odotti pääsevänsä uuteen noutoon.

Koimme sentään yhden epäonnistumisen, kun teimme koiralle liian vaikean markkeerauksen kaislikon reunaan. Kun damia ei heti löytynyt, ryhtyi Mango tekemään hakua ja pulahtipa myös uimaan siinä samassa rytäkässä. Iltaohjelmaan kuului perusmarkkeerauksen lisäksi pitkähköjä vesimarkkeerauksia damipyssyn kanssa, hakuruutu ja vesiohjaus (koira kylläkin taisi nähdä damin lähetyksessä). Jos eilisillalla olisi osallistuttu taippareihin, olisivat ne kirkkaasti läpi. Vaikka perusmiehen sanavarastoon ei välttämättä kuulu liikaa lellittelysanoja, niin voisin kuitenkin kiteyttää harjoituksen fiilikset näin: Ihana koira!

Mangon lisäksi paikalla oli Mooses, Eetu, Lola, Demi, Lotta, Fendi ja Rosa. Osasta saimme toivottavasti kuvia, joita lisäilen illemmalla treenialbumiin.

Viikonlopun koirauutisiin kuuluu lisäksi se, että haen tänään Mangon 5 kuukautta vanhan pikkuveljen hoitoon. Weeti viettää meillä pari vuorokautta ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Hanna on lähdössä risteilylle, joten eiköhän minut löydä viikonloppuna esim. Ursulan terassilta koiranpentu kainalossa... No ei vaiskaan :) Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa - tulemme varmaan viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkoilemalla Haltialassa ja Pitkäkoskella.

PS. U:lle ja F:lle tsemppiä taippareihin. En tiedä onko tarvetta, mutta peukalot on silti pystyssä!

NOU/NOME -leiri

Labradorinnoutajakerho järjesti 1.-4.5. noutajien metsästyskoeharjoitteluun tarkoitetun leirin Muuramen Riihivuorella. Lähdimme matkalle jo keskiviikkona ja vietimme yhden päivän mökillä ennen Muurameen siirtymistä. Näin saimme hieman rentoutua ennen hauskaa, mutta rankkaa leiriä.

Majoitus oli kohdaltamme järjestetty mökkeihin Riihivuoren laelle. Olimme aikaisemmin sopineet Kirstin kanssa, että menemme samaan mökkiin. Yllätyimme iloisesti kun mökistä löytyi Kirstin ja Rosan lisäksi myös Susanna R. ja Toni Sissi-koiransa kanssa. Susannan olimme tavanneet pariin otteeseen Nuuksion reissuilla. Sissi on Ullan (Sidewild) kasvatteja ja siinäpä vasta uros Mangon mieleen! Mango ei voi vastustaa kilttejä, mutta leikkisiä poikia ja se tietenkin tuli Sissin kanssa loistavasti toimeen. Parivaljakko harjoitteli laskettelurinteessa pingviiniliukuja ja kreikkalais-roomalaista. Samassa mökissä oli savolaisvahvistuksina vielä neljäskin koirakkoporukka: musta Tiitu-labradori ja sen omistajat Marjo ja Janne.

Harjoitukset käynnistyivät perjantaiaamuna. Ryhmämme kouluttajana toimi Kirsi Launomaa. Kävimme kolmessa harjoituksessa. Perjantaina teimme perustottelevaisuuteen liittyviä harjoituksia ja pienen jäljen. Lauantaiaamuna meillä oli muistiharjoituksia ja laahausjälkitreeniä. Lauantai-iltapäivällä ohjelmassa oli vesinoutoja viileästä Päijänteestä ja hakuruutuharjoitteita. Mangon toiminta oli melko ailahtelevaa. Osa tehtävistä meni yli odotusten ja toisissa kohdin tyttö laittoi täysin ranttaliksi. Nuorella koiralla ei tuntunut oikein löytyvän keskittymiskykyä pitkäksikin venyneisiin harjoitushetkiin. Sunnuntain harjoitukset meiltä jäi väliin, koska ilmoittaudumme samaan aikaan järjestettyyn mölli-WT -kokeeseen (eli epäviralliseen harjoituskokeeseen).

Mölli-WT alkoi mielestäni aika hyvin. Aloitimme kakkosrastilta, johon kuului kaksi hakua. Toinen dami heitettiin alueelle koiran palauttaessa ensimmäistä markkeerausta. Ensimmäinen markkeeraus ja palautus onnistuivat hyvin. Toisenkin koira oli ilmeisesti kuulomarkkeerannut, koska juoksi sille suoraan. Toisen damin palautuksessa koira pysähtyi ja korjasi otettaan damista. Tämä pysähdys tiputti pisteitä ja saimme 9 / 20 pistettä.

Toinen rasti oli myös markkeeraus. Nouto piti tehdä lumisen laskettelurinteen vieressä syvän lammikon takaa. Markkeeraus ja lähetys onnistuivat mielestäni hyvin. Lätäkön kohdalla koira rupesi empimään ja jarruttelemaan. En tiedä johtuiko tämä siitä, että moni koira oli pissaillut lammikkoon tai sen viereen. Dami lähti kuitenkin kantoon ja pidättelin hieman kutsua toivoen että koira lähtee itsekseen paluumatkalle. Näin ei käynyt. Mango otti suunnan kohti valkoisia hankia ja ryhtyi lumipesulle dami suussaan. Kutsut, kiellot ja pyynnöt menivät kuin kuuroille korville. Mango vietti pitkältä tuntuneen puoli minuuttia lumileikeissään, kunnes sen päässä välähti ja se muisti olemassaoloni. Näin, että se otti kontaktin ja vihelsin taas kerran: "PIP PIP". Nyt koira ryntäsi päätä pahkaa leveä virne naamallaan luokseni ja palautti damin käteen.

Loppu hyvin ja nolla pistettä. Olin hieman pettynyt mutta samalla koiran riemupyrähdys nauratti. Parin viikon takaisessa Uudenmaan WT:ssä olin kuuntelemassa tuomarin kommentteja, kun eräs UMN:stä tuttu, näyttölinjaisen labradorin ohjaaja otti nollatuloksen vastaan kommenteilla "No menihän tämä vähän pieleen, mutta ette voi ainakaan väittää, että se ei olisi nätti!" Sama kommentti olisi ehkä sopinut tähänkin tilanteeseen.

Leirin univelat tuli kuitattua sunnuntaista klo. 18.30 maanantaihin 07:00 jatkuneella höyhensaarten vierailulla. Kiitos leirin järjestäjille ja kaikille leirillä olleille mukavasta tunnelmasta ja erityiskiitos Kirsille, Ullalle, Kirstille, Susannalle ja Tonille neuvoista, kannustuksesta ja loistavasta kämppäseurasta!

6.5. Kuvia lisätty Treenikuvia-albumiin

Kimppatreeniä Espoossa

Mitä saa, kun yhdistää kahdeksan labradoria, seitsemän ihmistä, kaninraatoja, lokinraatoja, dameja, metsää ja lammen? - No tietenkin kimppatreenit! Kaupan päälle saimme vielä märät housut, pari rähinää ja ison läjän alivalottuneita valokuvia.

Mangon ja mun kohdalla suoritukset eivät menneet aivan täydellisesti, mutta harjoituksen takiahan liikkeellä oltiin. Kokonaisuudessaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Koira oli innostunut tehtävistä ja kuunteli melko hyvin käskyjä. Olen harjoitellut luoksetuloa pillikutsuna muutaman kerran melkein päivittäin. Samoin ollaan harjoiteltu perusasentoa. Harjoitus näyttäisi tuottavan tulosta juuri oikealla tavalla. Varsinkin vesinoudossa huomasin, että koira hakeutuu perusasentoon nopeasti tietäen että palkintona on nouto.

Harjoittelimme ensin laahausjälkiä. Mango ei ole harjoitellut vielä tällaista jälkeä ja luuli lähtevänsä hakuruutuun. Se siis poukkoili etumaastossa etsien dameja, mutta ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan jälkeä. Keskittymistä häiritsi lisäksi pieni haaveri. Mango juoksi ilmeisesti jotain keppiä päin ja se sattui raapaisemaan alapäähän inhottavan naarmun. Otimme aikalisän ja toistimme harjoituksen motivoituna. Koira sai seurata lähetyspaikalta kun Susanna lähti vetämään jälkeä. Nyt Mango ymmärsi idean ja palautti kanin nätisti.

Seuraavaksi kävelimme läheiselle lammelle ja teimme siellä vesinoutoja lokeilla ja dameilla. Haut onnistuivat hyvin. Sähläsin hieman lokin vastaanottamisessa ja koira pääsi saaliin päälle kiehnäämään. Tätä vastaanotto-osuutta pitää harjoitella myöhemmin. Treenin jälkeen koirat pääsivät lampeen polskimaan ja tunnelma oli kosteahko.

Treeneissä oli (itseni lisäksi ;D) kaksi urosta: Mooses ja Quattro - "Jyrä" ja "Macho". Pari tuntia meni uskomattoman leppoisasti. Pojat pitivät kohteliasta etäisyyttä toisiinsa. Ehdimme jo pariin otteeseen kommentoida koirien hyvää käytöstä kunnes kipinä lensi ruutitynnyriin. Koirat antoivat toisilleen kunnolla tukkapöllyä kahteen otteeseen. Näytti kuitenkin siltä, että yhteentörmäyksestä selvittiin ilman reikiä ja koiratkin palautuivat labradorimaiseen olemukseensa nopeasti.

Kiitos taas Ullalle neuvoista ja Susannalle järjestelyistä. Evalle ja Q:n porukoille kiitokset mukavasta treeniseurasta.

Muutama kuva

Koiraharrastusviikonloppu

Lauantai meni siis WT-kokeessa damilinkona. Hommiin pääsin ensin kakkosrastilla, jossa koirat esittelivät markkeeraustaitojaan. Lähes kaikki koirat onnistuivat löytämään damin. Kerran taisin joutua itse joutua noutohommiin. Dami lähti lentoon aina tuomarin merkistä ja tippui laukauksen saattelemana 10-15 metrin päähän pellolle. Noutoetäisyydeksi arvioin luokasta riippuen noin 75 - 125 metriä. Voittajaluokassa samalle linjalle heitettiin kauempaa vielä toinen dami ja koira joutui hakemaan molemmat.

Markkeerausrastin jälkeen kävimme pienellä tauolla ja sitten ryhdyimme valmistelemaan nelosrastia. Nyt oli vuorossa etsintä. Alokasluokassa alueelle piilotettiin viisi damia, joista koiran piti palauttaa kolme. Avoimessa- ja voittajaluokassa kohteita alueella oli kolme, ja kaikki piti palauttaa. Tällä rastilla tehtäväni oli ruudun täyttäminen aina suorituksen jälkeen. Nyt ei tarvinnut kökkiä pusikossa, vaan sain istua tuomarin vieressä ja kuunnella ohjaajille jaettavaa palautetta.

Päivän päätteeksi seurasi vielä finaali. Finaali tehtiin pellolla walk-uppina. Käveltiin siis kahdessa linjassa. Ensimmäisessä linjassa etenivät ampuja ja heittäjät. Koirakot ja tuomarit seurasivat taaemmassa linjassa. Dameja heitettiin metsän ja pellon puolelle vuorotellen. Tässä kohti täytyi kyllä ihailla koirien työskentelyä. Vaikka damit olivat lentäneet pitkälle metsään pahan ryteikön yli, menivät koirat neulanterävästi suoraa linjaa damille ja palasivat lähes poikkeuksetta yhtä suorasti ohjaajansa luokse. Pari damia jouduin itse hakemaan metsästä. Toisen näistä sen takia, että se roikkui 5 metrin korkeudella puussa.

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli päivä opettavainen ja ihan viihtyisä. Iso osa lauantain koirista oli käyttölinjaisia labradoreja. Aikamoisia nouto-ohjuksia tuntuvat nämä pienet ruikulat oikein koulutettuina olevan. ALO- ja VOI- luokkien parhaat pisteet menivätkin käyttölinjaisille koirille (Eagle Owl's Indiana ja Fobos). Avoimessa luokassa eniten pisteitä kuitenkin haali näyttelylinjainen Lucky My Love Metender ja Ulla Pihlaja.

Pitkäkoski

Eiliseksi olin varannut itselleni hieman muuttohommia ja en näin ollen päässyt WT-kokeen toiseen päivään. Roudauksen jälkeen soittelin Sannalle, joka oli juuri lähdössä Wilkun ja Quattron kanssa Pitkäkoskelle. Tuppauduimme Mangon kanssa mukaan.

Teimme matkan varrelle hakuruudun ja markkeerausharjoituksen. Mangolla esiintyneet ongelmat palautuksissa meinasivat jatkua. Ensin se lähti esittelemään markkeerausdamia Sannalle. Sain kuitenkin kutsuttua koiran pois ja sen jälkeen tuli hyviä palautuksia. Samoin kävi ruudussa. Ensimmäisen palautuksen kanssa oli ongelmia, mutta ryntäsin ruutuun keskeyttämään Mangon toilailut. Palasin lähetyspaikalle koiran ja damin kanssa ja lähetin Mangon uuteen noutoon. Nyt homma rupesi toimimaan, joskin hieman verkkaisesti.

Koirat pääsivät myös jokeen uimaan ja aurinko paisteli. Muutama kuva lisätty pitkäkoskikansioon.

Uudenmaan WT

UMN ja Suomen Sileäkarvaiset Noutajat Ry järjestää kuluvana viikonloppuna WT-kokeen. Olin ilmoittautunut UMN:n talkoolistalle ja se tarkoitti sitä, että herätyskello soi tänään kello 05.55. Tuosta hetkestä noin 13 tunnin päästä olin takaisin kotona väsyneenä ja nälkäisenä, mutta myös fiksumpana ja täynnä koirankoulutusintoa. Toimitsijana pääsin näkemään koiria ja ohjaajia laidasta laitaan. Sain myös kuunnella tuomareiden palautteita koirakkojen suorituksista.

Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mukavia ihmisiä. Naamalla nipistelee vielä auringon tarjoama ultraviolettiannos. Tällä hetkellä silmät painaa siihen malliin että lisäilen huomenna lisää juttua ja kuvia.

Joitain kuvia lauantain kakkosrastilta

Kurittomia palautuksia

Viime viikon torstaina kävimme Mangon kanssa taas taipparikurssin harjoituksissa. Olin sopivasti hehkuttanut koiran edistymistä tässä blogissa, joten odotukset oli korkealla. Lähes kaikki harjoitukset menivätkin sitten penkin alle ja ohjaaja saa syyttää suurelta osin itseään. Ensinnäkin eksyin matkalla harjoituspaikalle ja saavuimme sinne myöhässä. Mango on yleensä yli-innokas tällaisen koirapaljouden keskellä ja tilannetta ei helpottanut myöhässä saapuminen.

Pöllähdimme muiden koirakkojen luokse puolihölkkää ja Mango kuikuili Quattron perään koko alkutapaamisen ajan. Sitten lähdettiin siirtymään ensimmäisten joukossa harjoituspaikalle. Perille saavuttiin viimeisenä, koska Mango kiskoi hihnassa ja jouduin pysähtelemään viiden metrin välein. Harjoitukset koostuivat hakuruudusta ja markkeerausharjoituksesta.

Hakuruutuun Mango lähetettiin ensimmäisenä. Se juoksi suoraan markkeerausdamille. Dami lähti kantoon ja palautuksesta koira rupesi neuvottelemaan vasta vaihdettuaan saalista. Palautuksen jälkeen se otti jo kerran tiputetun markkeerausdamin suuhun ja juoksi ruudun perälle kaikista kauimmaiselle damille. Tämä dami sitten tuotiin kiukusta kihisevälle isännälle ja harjoitus lopetettiin kesken. Markkeerausharjoitus eteni samaan malliin. Hieno markkeeraus, suoraan damille ja sitten juostiin esittelemään saalista muille koirakoille. Pillikutsulla ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta ja Mango palautti damin vasta kun huomasi että muut koirat eivät leiki sen kanssa.

Sunnuntaina otimme vaihtamisen lopettamisen harjoituksen tavoitteeksi. Hanna heitti yhden damin kummallekkin puolelleen ja lähetin Mangon noutamaan. Kun koira yritti vaihtaa, otti Hanna toisen damin sen nenän edestä pois. Kolmannella kerralla Mango ei yrittänyt vaihtaa ja lopetimme harjoituksen riemuisaan palkitsemisjuhlaan. Pitää jatkaa samanlaisia treenejä ennen seuraavaa hakuruutuharjoitusta.

Viikonloppuna kävin taas mökillä ja majavametsällä. Metsästys ei tuottanut taaskaan tulosta, mutta lauantaina teimme verijäljen. Homma eteni aika samalla tavalla kuin edellisenä viikonloppuna. Jälki oli ehkä 150 metriä pitkä ja pari tuntia vanha. Mango aloitti ilmavainulla kunnes koki puolessa välissä taas pienen eksymisen. Näytin koiralle jäljen ja se vaihtoi maavainuun. Tämän jälkeen edettiin loppumakaukselle kuin raiteilla.

Verijälki verissä?

Tutustuimme viikonloppuna taas uuteen koiraharrastukseen: metsästyskoirien jälkikoe. Koirien jäljestämiskykyä mitataan myös palveluskoirakokeissa, joissa seurataan ihmisen jälkeä sekä noutajien taipumuskokeessa ja noutajien metsästyskokeiden alokasluokassa, joissa seurataan kanilla tehtyä laahausjälkeä. MEJÄ:ssä on tarkoitus simuloida tilannetta, jossa jäljestetään esimerkiksi hirvikolarissa tai metsästyksen yhteydessä haavoittunutta eläintä. Jälki tehdään narun perässä raahattavalla, verisellä sienellä. Jäljen haastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi jäljen tuoreus ja pituus.

Mango ja minä aloitimme tänään MEJÄ-treenauksen uunituoreella, parisataametrisellä jäljellä. Homma hoitui aika hyvin. Puolessa välissä tuli pieni notkahdus, mutta ohjasin koiran takaisin ladulle ja sitten viiletettiin jälki loppuun hölkkävauhtia. Vertailun vuoksi pitää mainita, että kokeneemmat koirat jäljestivät n. 1400 metrin matkan vuorokauden vanhaa jälkeä. Kaiken kaikkian MEJÄ vaikuttaa mielenkiintoiselta harrastukselta. Miinuspuoliakin löytyy: täysmittaisten jälkien tekeminen on työlästä ja vaatii kohtuullista suunnistustaitoa. Mangon emällä on MEJÄ:ssä AVO1-tulos ja samasta pentueesta oleva Mooses on jälkivalio. Perintötekijöiden puolesta Mangolla voisi siis hyvinkin löytyä kykyjä jäljelle. Noh - harjoitellaan hieman lisää ja katsotaan.

Lauantaina teimme pidempiä jälkiä metsään, mutta päivään mahtui myös hakuruututreeni. Se meni suht ok. Tosin palautukset olivat yhä surkeita. Sain Alhavan Ullalta hyvän neuvon. Ullan mielipide oli, että Mango innostuu hausta liikaa ja ryhtyy sen takia omimaan variksia. Otin palautuksen jälkeen koiran viereen ja rauhoittelin sitä. Tämän jälkeen homma rupesi pelittämään.

Saimmepahan taas hyviä neuvoja, riistatreeniä ja uusia kokemuksia.
Kiitos kaikille Nuuksiossa olleille!

Ohessa MEJÄ-linkkejä:
SNJ:n Mejäsivut
Tarja Kiri, Mikä on metsästyskoirien jäljestämiskoe?
Anne Lohvansuu, Mejäharjoittelun lyhyt oppimäärä