Lauantai meni siis WT-kokeessa damilinkona. Hommiin pääsin ensin kakkosrastilla, jossa koirat esittelivät markkeeraustaitojaan. Lähes kaikki koirat onnistuivat löytämään damin. Kerran taisin joutua itse joutua noutohommiin. Dami lähti lentoon aina tuomarin merkistä ja tippui laukauksen saattelemana 10-15 metrin päähän pellolle. Noutoetäisyydeksi arvioin luokasta riippuen noin 75 - 125 metriä. Voittajaluokassa samalle linjalle heitettiin kauempaa vielä toinen dami ja koira joutui hakemaan molemmat.
Markkeerausrastin jälkeen kävimme pienellä tauolla ja sitten ryhdyimme valmistelemaan nelosrastia. Nyt oli vuorossa etsintä. Alokasluokassa alueelle piilotettiin viisi damia, joista koiran piti palauttaa kolme. Avoimessa- ja voittajaluokassa kohteita alueella oli kolme, ja kaikki piti palauttaa. Tällä rastilla tehtäväni oli ruudun täyttäminen aina suorituksen jälkeen. Nyt ei tarvinnut kökkiä pusikossa, vaan sain istua tuomarin vieressä ja kuunnella ohjaajille jaettavaa palautetta.
Päivän päätteeksi seurasi vielä finaali. Finaali tehtiin pellolla walk-uppina. Käveltiin siis kahdessa linjassa. Ensimmäisessä linjassa etenivät ampuja ja heittäjät. Koirakot ja tuomarit seurasivat taaemmassa linjassa. Dameja heitettiin metsän ja pellon puolelle vuorotellen. Tässä kohti täytyi kyllä ihailla koirien työskentelyä. Vaikka damit olivat lentäneet pitkälle metsään pahan ryteikön yli, menivät koirat neulanterävästi suoraa linjaa damille ja palasivat lähes poikkeuksetta yhtä suorasti ohjaajansa luokse. Pari damia jouduin itse hakemaan metsästä. Toisen näistä sen takia, että se roikkui 5 metrin korkeudella puussa.
Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli päivä opettavainen ja ihan viihtyisä. Iso osa lauantain koirista oli käyttölinjaisia labradoreja. Aikamoisia nouto-ohjuksia tuntuvat nämä pienet ruikulat oikein koulutettuina olevan. ALO- ja VOI- luokkien parhaat pisteet menivätkin käyttölinjaisille koirille (Eagle Owl's Indiana ja Fobos). Avoimessa luokassa eniten pisteitä kuitenkin haali näyttelylinjainen Lucky My Love Metender ja Ulla Pihlaja.
Pitkäkoski
Eiliseksi olin varannut itselleni hieman muuttohommia ja en näin ollen päässyt WT-kokeen toiseen päivään. Roudauksen jälkeen soittelin Sannalle, joka oli juuri lähdössä Wilkun ja Quattron kanssa Pitkäkoskelle. Tuppauduimme Mangon kanssa mukaan.
Teimme matkan varrelle hakuruudun ja markkeerausharjoituksen. Mangolla esiintyneet ongelmat palautuksissa meinasivat jatkua. Ensin se lähti esittelemään markkeerausdamia Sannalle. Sain kuitenkin kutsuttua koiran pois ja sen jälkeen tuli hyviä palautuksia. Samoin kävi ruudussa. Ensimmäisen palautuksen kanssa oli ongelmia, mutta ryntäsin ruutuun keskeyttämään Mangon toilailut. Palasin lähetyspaikalle koiran ja damin kanssa ja lähetin Mangon uuteen noutoon. Nyt homma rupesi toimimaan, joskin hieman verkkaisesti.
Koirat pääsivät myös jokeen uimaan ja aurinko paisteli. Muutama kuva lisätty pitkäkoskikansioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti