Narttuinnostus kostautui myös Sisun ekassa WT-startissa. Neljä rastia meni aika mukavasti ja kerättiin niiltä yhteensä 75/80 pistettä. Yhdellä rastilla sitten homma tyssäsi johonkin hyvään tuoksuun. Nenä meni maahan ja dami tipahti samalla suusta. Lopputuolos oli siis 75/100p. ja tulos alokasluokan nolla. Vaikka harmitti, niin tuloshan oli ihan ansaittu. Enemmän ehkä olisi harmittanut jos tuo olisi ollut ainutkertainen tilanne. Samanlaisia käpyjä on käynyt kuitenkin treeneissäkin. WT-kokeessa saimme onneksi ilmoita Sisun veljen ja isäntänsä puolesta. Velipoika voitti alokasluokan loistavalla pistemäärällä.
Metsästyksen osalta vuosi ei ollut mikään yliaktiivinen, mutta tuli sitäkin jonkin verran harrastettua sorsastuksissa, yhdessä kanalintureissussa ja fasaanijahdissa. Ensimmäinen sorsastus meni malttitreeninä, koska koiralta oli antura halki. Treeni ei tuottanut mainittua tulosta ainakaan kestäessään, sen verran rauhaton Sisu oli kun pauke alkoi. Kauden viimeinen sorsareissu lokakuussa sitä vastoin sujui jo ihan hyvin. Sisu sai odotella koko jahdin ajan ja markkeeraukset jätettiin muille. Lopuksi otimme ylös pari sorsaa, jotka olin itse markkeerannut.
Kotioloissa koira on siis hieman jo rauhallisempi ja luonteeltaan varsinainen kainalohiiri. Se tykkää valtavasti (oman perheen) ihmiskontaktista ja osaa myös hakea sitä. Vieraita ihmisiä kohtaan Sisu on vieläkin hieman varautunut ja sitä ei oikeastaan kovin paljoa muut ihmiset kiinnosta. En ole asiasta kuitenkaan kovin huolissani; meidän koirahan se on!
