Koiran kouluttaminen on outoa. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu ja missään ei edistytä. Toisina hetkinä Mango taas yllättää onnistumalla sellaisessa, mitä en siltä osaa odottaa. Edellisen toko-kurssin jälkeen kaikenlainen peruskoulutus jäi paikalleen junnaamaan. Vähitellen olen ainakin itse asennoitunut siihen, että koiraa ei kiinnosta - turha vaatia. Ajattelin, että kokeillaan uusiksi joskus tulevaisuudessa ja aloitetaan harjoittelu vaikka tuhannella toistolla.
Nyt otimme taas muutaman uuden teeman harjoitteluun. Ryhdyin opettamaan uusia pillikäskyjä, damin kantamista ja seuraamista. Varsinkin seuraaminen on ollut vaikeinta itselleni. Sitähän olisi pitänyt harjoitella jo ajat sitten, mutta esteenä on ollut oma negatiivinen asenteeni. Jo pienen harjoittelun jälkeen damin kantaminen ja seuraaminen toimivat parinkymmenen metrin matkoja. Eniten kuitenkin yllätyin kun Mango meni pillistä istumaan noin kymmenen harjoitustoiston jälkeen. Samoin opetin sille huomiovihellyksen ja nyt se toimii: Koira pysähtyy ja kääntää katseensa minuun. Isäntä on ollut koiran oppimisen jarruna. Pitäisi paremmin osata lukea koiraa ja jaksaa vaan yrittää oikealla intensiteelillä. Jos koiraa ei kiinnosta, niin sitten höllätään tahtia ja kokeillaan vaikka viikon päästä uudestaan.
Jos en muista väärin niin Pertti Vilander sanoo kirjassaan (Koirankorjauskirja), että narttukoirat ovat koulutettavimmillaan ensimmäisen ja toisen juoksuajan välillä. Nyt tulikin sitten kiire! Ovi on auki, joten kaadetaan oppia Mangon kupoliin.
Ps. Tee-se-itse -mies teki Mangolle oman jälkiliinan. Vertakin löytyi sitkeiden etsintöjen jälkeen (Kiitos Raija!), joten viikonloppuna saadaan ehkä uusi jälkiharjoitus aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti