On siis keräilty paljon eri näkemyksiä ja toimintaohjeita.
Osittain ohjeet ovat olleet hieman ristiriitaisia, mutta siinähän tämän homman
suola on; pitäisi löytää se minun ja koiran oma juttu. Koulutuksissa kerätään
työkalupakkia ja myöhemmin poimitaan sieltä sitten eri toimintatapoja
kokeiltavaksi. Usein pärjää perus jakoavaimella, välillä pitää etsiä juuri
tiettyyn kantaan sopiva kiintoavain. Sisun palautukoulutuksen kanssa tämä
retoriikka menisi näin: lähdettiin jakoavaimella liikenteeseen, pultti pyörähti
ja pyöristyi. Tämän jälkeen jouduttiin hitsaamaan pultin päähän vääntövarsi,
lurauttamaan vähän CRC:tä ja kuumentamaan kierrepuolta niin että saatiin
nytkähdys aikaiseksi kun lekalla hakattiin jatkovarresta.
Olemme siis suomeksi kirjoitettuna kokeilleet kaikenlaista. En
tiedä mikä loppujen lopuksi sai pultin irtoamaan, mutta luulen että siihen
vaikutti ainakin lelulla motivoiminen ja vaatimustason nostaminen. Huomasin
että koira osaa, mutta sitä ei huvita tehdä palautusta kunnolla. Ryhdyin siis
vaatimaan hyvää palautusta, enkä antanut periksi ennen kuin dami tuli nätisti
käteen. Hyvän palautuksen palkitsen aina välillä tennispallolla. Lisäksi sain
koulutuksista pari ihan hyvää teknistä neuvoa siihen miten damia ja koiraa
käsitellään palautustilanteessa.
 |
| Sisu ja veljensä Elmo yksivuotiskuvassa |
Viikko sitten Sisulla tuli ensimmäinen elinvuosi täyteen.
Juhlaviikon kunniaksi osallistuimme ensimmäiseen metsästyskokeeseemme. Kyseessä
oli epävirallinen Uudenmaan ohjus. Kokeessa oli kolme tehtävää: haku, ohjaus ja
kaksi markkeerausta. Haku oli meidän ensimmäinen tehtävä ja siitä tuli
yllättävän vaikeaa. Koira kävi todella kuumana. Se vinkui ja vikuroi passipaikassa
ja kun oma vuoro tuli, se juoksi täyttä laukkaa pitkin hakualuetta. Kahdesti
tuomari kehotti minua kutsumaan koiraa takaisin koska se oli juossut reippaasti
alueen takaosasta yli. Molemmilla kerroilla Sisu nappasi damin paluumatkalla. Tällaista
en osannut odottaa koska harjoituksissa Sisu on käyttänyt todella hyvin nenäänsä.
Myös ohjauksessa tuli pieni taantuminen kun koira jäi arpomaan damin luokse
ennen kun se lähti palautukseen. Harjoituksissa olemme päässeet tästä tavasta
eroon jo pari-kolme viikkoa sitten. Markkeerauksia emme ole juuri
harjoitelleet, mutta niistä tulikin nyt melkein täydellisiä. Ainoan mokan teki
isäntä, joka lähetti koiran toiselle damille ennen tuomarin antamaa lupaa.
Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis. Pisteitä tuli 58/66 ja
sijoitus oli puolivälin paremmalla puolella. Mielestäni tämä oli vuotiaalta koiralta
ihan hyvä tulos. Tuloslappuun oli kirjoitettu mm. ”kauniit luovutukset” ja ”seuraa
erinomaisesti”. Luovutuksia jännitin eniten ja nyt niistä tulikin hyvää
palautetta! Seuraaminen on meillä ollut ihan hyvällä tasolla. Muistan kuitenkin
kuinka tuskailin seuraamista edellisen koirani Mangon kanssa ja nyt siitä onkin
tulossa Sisun ja mun bravuuri. Seuraavaksi otetaan tuo koiran rauhoittelu
työn alle ja kerätään siihen työkaluja. Ensiaavistukset kertovat, että tämäkään
ei tule olemaan mikään yhden ruuvarin juttu.
Viime viikolla tapasin muuten iltalenkillä Mangon siskon
Nalan jälkikasvua kahdessa polvessa. Molemmista koirista tuli vahvasti mieleen
Mangon emän sukulinja. Oikein iloisia ja ystävällisiä koiria ja ulkonäkökin oli
kohdallaan. Kylläpä oikein sydäntä lämmitti kun sai rapsutella niitä hetken.
Pari päivää myöhemmin sain kuulla, että Nalakin astui ajasta ikuisuuteen. Se
oli suru-uutinen, mutta leikkisästi on lohduttavaa ajatella, että siellä ne
siskokset nyt yhdessä telmivät sateenkaarisillalla.
