Kiirettä pitää

Kuten blogin päivitysnopeudesta voi ehkä päätellä, on elämä Mangon perheessä ollut melko kiireistä. Tämänkin tekstin kirjoitus on aloitettu näköjään kesäkuussa, mutta julkaisu venyi heinäkuun puolväliin. Mango on ollut energinen ja hieman harmittaa, että sen kanssa ei ole ehtinyt paljoa treenaamaan tai kokeisiin. Kotiniityllä on kuitenkin saatu jotain pientä tehtyä ja ohjauksissa on hieman edistytty.

Toukokuun loppupuolella koira aloitti tiputtamaan karvojaan ja niitä pöllysi pitkälti yli juhannuksen. Karvavuori siirtyi jo ennen juhannusta vanhempieni kanssa mökille jossa se onkin vietellyt kesälomaansa jo kuukauden verran. Mökkireissujen yhteydessä jälleennäkeminen on aina yhtä riemukasta ja eroaminen yhtä vaikeaa. Heinäkuun alusta lähtien vietimme mökillä puolitoista viikkoa ja eilen kun lähdimme taas kotiin, mökötti Mango sydäntä särkevästi. Ensi viikolla perheen kaksijalkaiset lähtevät kuitenkin naapurimaahan reissulle, joten mökkihoito jatkuu vielä viikon ajan.

Mökillä parasta on tietenkin uiminen. Helle on kova ja koira on vähintään puolet päivästä turkki märkänä. Onneksi turkki on sen verran ohentunut, että se kuivuu nopeammin ja hiostaa vähemmän. Siskoni koira oli Mangon seurana muutaman päivän ja se toi hieman lisää vauhtia ajanviettoon. Täysin ilman haavereitakaan ei selvitty. Rannassa juostun rallin päätteeksi Mangon etujalan varpaassa roikkui vanha uistin. Viehe oli ilmeisesti jäänyt joskus rantakivikkoon ja tarttui sieltä kyytiin. Eläinlääkärille tehdyn reissun jälkeen syötiin kymmenen päivää antibiootteja, mutta muuten toipuminen oli nopeaa.

Paljon on taas vettä virrannut

Huhtikuu on hujahtanut puoleen väliinsä ja lumi häipyi maisemasta jopa nopeammin kuin ilmestyi. Mango vaihtoi kesäturkkiin melkein heti kun joen jäässä oli koiran mentävä aukko. Jos kaikkea ulkoilutusta ei halua tehdä remmin kanssa, on koiran kuivana pitäminen melkein mahdotonta. Ihan kuin Mango tarkkailisi ulkoiluttajansa tutkaa herkeämättä ja heti jos hetkeksi herpaantuu, on koira vilistämässä pää viidentenä jalkana kohti jokea. Tilastollisen tutkimustyön johtopäätöksenä olen huomannut, että joka kolmannella kerralla sen saa pysäytettyä jos oikein kovaa karjuu.

Nome-harjoittelu ei ole sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Mangon tavaksi käynyt juoksudepis on rajoittanut treenisessiot aina pariin ohjaukseen tai markkeeraukseen. Isännällä sen sijaan on jos jonkinlaista nome-viritystä. Menneenä viikonloppuna olin mukana järjestelemässä WT-koetta. Parin viikon päästä organisoimme Uudenmaan Ohjuksen ja lisäksi on tiedossa treenijärjestelyitä, riistapäivää, varustekauppaa ja nome-toimikunnan kokousteluja.

Mangosta on muuten tullut täti. Sen sisko Nala sai neljä keltaista pentua. Pentujen isä on Ullan C-P. Pentuja tuntuu nyt tupsahtelevan siellä ja täällä. Mangollekin on pian tulossa uusi ruskea koirakaveri. Kaveri ei tosin tule samaan talouteen (isännän kroonisesta pentu-kuumeesta huolimatta). Ihmispennun kanssa riittää vielä tekemistä joksikin aikaa.

Kuva 5.4.2010 - "Ottakaahan vaan tämä hihna pois, niin juoksen suoraan jokeen"

Päivän linkkivinkki

Hauska selviytymistarina karanneesta vetokoirasta.

I’ve upped my standards – Up yours!

Viime viikot ovat menneet melkoisessa tohinassa. Vauvan vaippojen ja pukluvaatteiden lisäksi laiskoja siivoojia on työllistänyt koiran juoksu.

Juoksun huippuhetket koettiin reilu viikko sitten kun Mango käänteli häntäänsä kaiken maailman mopseille. Sittemmin neiti on hieman nostanut standardejaan ja leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. Tämän aamuinen ulkoilulenkki toimii esimerkkinä. Huomasin jo talomme kulmalla, että vakkaripellollamme pyörii kaksi vasikan kokoista doggia. Jätin hienovaraisesti hieman hajurakoa ja odotin kunnes kaksikko on emäntineen hyvän matkan päässä ennen kuin talsimme samaan suuntaan.

Mango sai kuitenkin kaveruksista vainun ja lähti tohkeissaan lähemmäs katsomaan, että kuka uskaltaa pyöriä hänen pellollaan. Kun koira oli mielestäni hieman liian kaukana, kutsuin sitä takaisin pillillä. Mango tuli, mutta niin tuli toinen tanskandogikin. Yritin selittää sille tohinoissaan olevalle urokselle, että ei hyppäisi meidän tytön selkään. Käytin mielestäni uhkaavaakin elekieltä, mutta se toimi vain hetken ajan ja vierailu kävi hetki hetkeltä tuttavallisemmaksi. Hetken päästä roikuin doggin kaulapannassa hieman voimattoman oloisena samalla kun Mango haki jalkojeni takaa suojaa tunkeilijaa vastaan. Mango ei tykännyt lähestymisestä lainkaan. Se irvisteli ja louskutteli leukaansa uroksen turpaa kohti.

No loppujen lopuksi sain doggin raahattua emäntänsä luokse ja siirryttyä Mangon kanssa kauemmaksi. Arvaatte varmaan mitä sitten tapahtui. No tietenkin se toinen doggi pääsi irti, ja sama rumba alkoi uudestaan! Tämä toinen oli kuitenkin onneksi hieman tottelevaisempi ja palasi pian huutavan omistajansa luokse.

Ps. Mango on taas onnensa kukkuloilla kun juoksu alkaa olla ohi. Se saa taas aamuisin luvan tulla sängyn jalkopäähän köllimään ja saunan lauteillekin voi taas hypätä luvan kanssa.

Uusia tulokkaita

Mangon perheeseen syntyi torstaina 4.2. pieni poikavauva. Vietimme viisi päivää sairaalassa ja koira oli sillä aikaa hoidossa. Se on mitä ilmeisimmin riehunut sydämensä kyllyydestä, koska oli todella väsynyt. Mango tervehti uuden tulokkaan ystävällisillä hännänhuiskutuksilla ja nuuskutuksilla. Muodollisuuksien jälkeen lähdimme pikaiselle pissalenkille, jonka aikana Mango tarkasti ympäristön turvallisuuden pörhistelemällä niskavillojaan ja ryntäilemällä parkkiksella. Kun kaikki tuntui olevan kunnossa, palasimme sisälle jossa koira tarkkaili vauvan syöttötuokiota kunnes nukahti sängyn viereen parketille.

Mango aloitti muuten juoksun ollessaan hoidossa. Laskelmat menivät taas mönkään, koska olimme ajoittaneet seuraavan juoksun jonnekin maaliskuun loppupuolelle. No nyt seuraava juoksu tullee joskus heinä-elokuun vaihteessa, joten nome-startteja pitäisi saada heti alkukauteen.

Sydämelliset kiitokset Susannalle, Wilkulle ja Annalle Mangon hoitamisesta.

Kylmää kyytiä

Meidän perheen arki on kulunut viime aikoina uuden perheenjäsenen odottelussa. Nurkissa lojuu jos jonkinlaista turvakaukaloa, potkupukua ja vauvalehteä. Mangoa tämä ei haittaa. Sillä on nyt kotona seuraa 24/7. Tosin tämä on hieman sotkenut koiran unirytmiä. Nyt se ei enää voikaan ottaa 6 tunnin päiväunia joka päivä.

Mangolla on riittänyt hyvin energiaa. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme pakkasista huolimatta tehneet muutaman lyhyen treenin ja hyvinhän se on hommia tehnyt. Seuraavaksi pitäisi hieman nostaa vaikeustasoa ja pidentää välimatkoja etteivät markkeeraukset ja ohjaukset jää alimittaisiksi. Lumen paljous on hieman vaikeuttanut harjoittelua. Polkujen hyväksikäyttöä on vaikea välttää kun niiden ulkopuolella ei oikein pääse etenemään.

Vietimme viime viikonloppuna viimeisiä vapaahetkiä kahdestaan ja matkustimme Turkuun koiranäyttelyyn. Yöpyminen oli järjestetty tyylillä Hamburger Börsissä ja tämä kelpasi koiralle varsin mainiosti. Kokolattiamatot ja pitkät käytävät oliva erittäin mielenkiintoisia nuuskuttelukohteita. Kotona Mango on tottunut tutkailemaan talon takana olevan niityn tapahtumia. Näköala aukeaa parhaiten jos pääseen makkarin sängylle istuskelemaan. Tähän taas Mango tietää saaneensa luvan kun sitä kehoitetaan "katsomaan pellolle". Nyt Mango tiesi heti mitä tehdään kun piti katsella pellolle (ks oheinen kuva). Kerrosta alempana majoittui Kirsti ja Rosa, joiden luona vierailimme koko joukolla. Rosa suhtautui huoneensa rauhaa rikkovaan Mangoon ensin hieman epäilevästi, mutta tunnisti sitten labbisleirien kämppäkaverinsa. Pian koirat könysivät keskenänsä ympäri huonetta.

Itse näytelmästä jäi ristiriitaiset tunnelmat. Olin ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa ja homma sujui ihan hyvin. Koira sai liikkeistä hyvät arvostelut ja seisoi suht nätisti arvostelussa. Itse arvostelu oli kuitenkin Mangon lyhyen näyttelyuran pohjanoteeraus. Tuomarilla oli tosi tiukka linja ja kaiken kukkuraksi hieman ennen luokkamme alkua kuulimme että hammaspuutoksista oli rokotettu muita koiria ankarasti. Mangolla uupuu hampaita alaleuasta. Arvostelun lopputuloksena tuli keltainen nauha eli tyydyttävä. Positiivisena puolina oli tosiaan liikkeet, jotka saivat kehuja. Aiemmin on huomautettu etujalkojen pyöreistä liikkeistä ja nyt kai vanhemmiten nämä liikkeet ovat paremmassa kuosissa. Kokonaisuus sujui siis mallikkaasti, mutta tulosta ei voi kehua. Nyt värisuorasta puuttuu enää hylsy ja EH.

"A bit up to size. Very good in head, but upright in shoulders. A little low set on a tail otherwise well angulated behind. Good deep brisket, good coat texture. Moves very well both ways. Lacks P3 and P4 in underjaw."

Tammikuun kuulumisia

Vuosi on alkanut talvisissa merkeissä. Meidän takapihan edestä vedettiin hiihtoladut ja olemme käyneet Mangon kanssa iltaisin hiihtelemässä. Kävelyreiteillä lumipenkat ovat niin korkeita, että Mangon pitää nousta etujaloillaan penkan päälle, jotta se näkee mitä toisella puolella tapahtuu.

Parin viikon päästä Mangolla on näyttely. Lisäsimme hieman ruoka-annoksia, koska koira oli syksyn jäljiltä aika laihassa kunnossa. Viimeisen juoksun jälkeen alkanut karvanlähtö ei ole valitettavasti vieläkään loppunut. Tämä ei ehkä ole optimaalinen näyttelyturkki, mutta mitäs noista. Ei sinne turhan totisella mielellä lähdetä. Pääasiana taitaa olla päästä pienelle reissulle ja lähteä sosialisoimaan tuttujen kanssa. Niin ja isäntäkin pääsee (joutuu) ensimmäistä kertaa elämässään kehään.

Treenailu on jäänyt jo muutama viikko sitten tauolle. Lähinnä varmaan siksi, että isännän mielestä lumihangessa ei voi harjoitella. Sen verran dameja on kuitenkin kaivettu kaapista, että sain alla olevan kuvan napattua.