Tokoilua

Olemme Hannan kanssa havainneet että meidän tokoharjoituksissa on käynyt kolmenlaisia koiria: remuajat, tapittajat ja Mango. Remuajat käyttävät ison osan treeniajasta kiskomiseen ja haukkumiseen. Remuajat ovat usein hieman nuorempia koiria.

Tapittajat pitävät katkeamatonta kontaktia ja näyttävät toimivan ajatuksen voimalla. Hienosta suorituksesta huolimatta, tai siitä johtuen, voi omilla epäonnistumisen hetkillä tulla mieleen katkera ajatus: "Mitä noikin täällä tekee - menis suoraan kokeeseen.."

Kolmas yhden nartun luokka on siis Mango. Se ei hötkyile eikä kisko mutta sen kontakti keskittyy lähinnä makkaraan. Kun makupala on taskussa, Mangoa ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Se nuuskuttaa kentän jokaista hiekanjyvästä antaumuksella ja vetää lonkkalepoa samalla kun viereiset tollerit vinkuvat ohjaajansa huomiota. Leikkimisellä on vaikea motivoida kun Mangon mielestä ainoat oikeat leikit on retuutuskiskomisleikki tai paini. Retuuttaminen ei välttämättä ole riistankäsittelyn kannalta hyvä leikki ja paini ei muuten vaan sovi tokokentälle.

Mangolla oli syksyn tokokurssilla remuajan piirteitä. Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Mikäli kokeeseen haluaisi jossain vaiheessa mennä, pitäisi motivointia pystyä kehittämään. Positiivisuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa että Mango oppii ja osaa liikkeitä. Perusasento alkaa näyttämään hyvältä ja luoksetulo sekä paikallaanpysyminen on varmaa. Seuraavat savotat ovat sitten seuraaminen ja liikkeestä maahan meneminen.

Turun Winter Dog Show

Tänään oli vuorossa Mangon ensimmäinen oikea näyttely. Syksyllä oltiin Kirkkonummella Labradorikerhon Puppy & Veteran Show:ssa, mutta koska se oli pentunäyttely, siellä ei jaettu laatuarvosteluita. Kirkkonummelta tuli melko hyvää palautetta, joten nyt osasimme odottaa kohtuullista menestystä. Päivän saldona olikin ERI ja neljäs sija juniorinartuissa, joita oli kilpailemassa 19 kappaletta. Tuomari oli Kroatialainen Tino Pehar ja näytti erittäin rutinoituneelta toimissaan. Hän oli myös yleisöystävällinen ja selitti katsomoon perustelut aina sijoituksia jakaessaan. Puutteet, joita tuomari Mangossa näki olivat sellaisia, joiden voi olettaa ainakin osittain johtuvan nuoresta iästä. Mango osasi myös esiintyä rauhallisesti sekä kehässä että kehän laidalla ja ansaitsi käytöksellään ja hyvällä sijoituksellaan pussillisen luita ja paljon kehuja.

Päivä oli pitkä ja näyttelyssä istuminen on aika väsyttävää hommaa. Sitäkin suuremmalla syyllä kiitämme vielä Tuomolan Susannaa, joka vääntäytyi paikalle kolmen tunnin yöunien jälkeen ja esitti Mangon hienosti. Muita tuttuja näyttelyssä olivat Kirsti ja Rosa, jotka saivat EH:n sekä lauantaina taas yhden ROP:n kuitannut Mustikka aka Aprilmist Toccata.

ps. Koiraharrastuksissa tunnutaan rakastavan kaikenlaisia kirjainlyhenteitä. Jos ERI tai EH ei kerro sinulle mitään, löydät selitykset kennelliiton sivuilta.

Kuvassa Rosa

Mango sai postia

Meidän yläkerrassa asuu pieni podengo nimeltään Aamu. Erittäin vikkelä ja eloisa tyttö, jonka perässä on Mangon mielestä riemukasta juosta koirapuistossa.

Toivotamme kaikkea hyvää Aamulle ja Aamun perheelle Tampereelle. Mango kiittää seepranraitaluusta ;)

Lonkka- ja silmätarkastukset

Eilen illalla olimme kimppalääkärintarkastuksessa. Useilla koiraroduilla on valitettavasti joitain perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, joiden periytymistä koitetaan hillitä tutkimalla koirat ennen kuin tehdään päätöstä siitä, saako tietty yksilö jatkaa sukuaan. Lisäksi tarkastuksessa havaittuun ongelmaan voidaan paremmin varautua, jos siitä saadaan tieto ennen oireiden esiintymistä. Kaikilla jalostukseen käytettävillä labradoreilla täytyy löytyä lausunto lonkista, kyynärpäistä ja silmistä. Mangon kasvattaja Mirkku oli kerännyt isomman porukan koolle, ja oli tarkoitus, että koirat saadaan helposti ja edullisemmin tarkastettua näin isommassa erässä. Silmätarkastuksista saimme tuloksen heti ja kaikki oli Mangolla kunnossa. Röntgenkuvat lähtevät kennelliittoon, joka antaa niistä arvosanan parin viikon kuluessa. Lääkärin mukaan lonkissa tai kyynärpäissä ei kuitenkaan näkynyt mitään epäilyttävää.


Joukkomme sai aikaan pientä hässäkkää eläinlääkärin odotustiloissa. Labradoreja taisi olla paikalla kuusi kappaletta ja lisäksi pari bokseria. Koirat saivat vuorollaan rauhoituspiikin kankkuunsa ja sammahtelivat sitten lattioille. Mango sai piikkinsä viimeisten joukossa ja se oli hieman ihmeissään, kun leikkikaveri toisensa jälkeen meni unten maille. Ehkä hauskin tapaus oli velipoika Taisto, joka on tottunut siihen, että Mangon kanssa voi aina leikkiä. Nyt se yritti silmät puolitangossa ja viimeiseillä voimillaan ryömiä Mangon luokse pientä painia varten. Myös Quattro oli paikalla ja nukahti Mangon viereen odottamaan kuvausvuoroaan.

Nyt sitten jännitetään pari viikkoa ja odotellaan, että Kennelliitto antaa palautetta röntgenkuvista. Kiitoksia Mirkulle ja Susannalle järjestelyistä.

Kattilajärvellä

Tuomolan Susanna järjesti meille tänään melko kattavan Nuuksiokierroksen. Tapasimme aamupäivällä Kattilajärven parkkiksella ja kiersimme kahdeksikon Vääräjärven ja Kattilajärven ympäri. Mukana oli myös Susannan Mooses (Mangon emän veli), Mangon sisko Nala Katin ja Jessen kanssa sekä Rosa-labbis ja Kirsti. Matkaan tuli alussa pieni mutka, kun ilmeni, että viikko sitten juoksunsa lopettanut Rosa tuoksui liian houkuttelevalta Mooseksen nenään. Mooses, jonka ajatuksiin ei nyt mahtunut muuta kuin laatuaika Rosan kanssa, joutuikin valitettavasti odottamaan autossa. Ennen lenkkiä teimme pienen noutoharjoituksen, johon sisältyi markkeeraus ja muistihaku. Koira näyttäisi kaipaavan vähän muistiharjoituksia, koska se ei liikkunut suoraan vaan haahuili ympäriinsä ennen kuin löysi damin. Palautukset sinänsä sujuivat mielestäni ihan hyvin.

Vääräjärven maisemat olivat hienoja ja lenkki sopi muutenkin sunnuntaipäivään todella hyvin. Mango ja Nala olivat aika nopeasti samalla aaltopituudella. Virtaa siskoksilla tuntui riittävän enemmän kuin oikosulkuisilta duracell-pupuilta. Rosa taas seuraili hieman arvokkaammin toimintaa sivusta ja pisti nuorempia tyttöjä välillä järjestykseen. Mango ei ole päässyt riehumaan Nalan kanssa puoleen vuoteen ja yllätyin hieman, kun huomasin, että Nala meinasi jättää Mangon kakkoseksi touhottamisessa. Nala on myös perinyt äidiltään isommat "boolssit" ja pehmo-Mango meni painiessa suosiolla selälleen. Reippaan kolmen tunnin kävelyn jälkeen olimme taas autoilla ja Mooses päästettiin nuorempien tyttöjen seuraan. Teimme vielä pienen reissun järven rantaan ja Mango näytti jo hieman vaisummalta. Kotiin päästyämme ojissa uinut ja kallioilla kiipeillyt mutapainin ystävämme sai ruokaa ja sammui sen jälkeen välittömästi sohvan eteen.

Mango aikuistuu

Mangolla alkoi ensimmäinen juoksu marraskuun loppupuolella noin vuoden iässä. Koiran käytös on muuttunut juoksun jälkeen. Siitä on tullut selvästi rauhallisempi. Rauhallisuus on välillä mennyt jopa flegmaattisuuden puolelle. Koiraa on vaikea saada innostumaan asioista, jotka eivät ole sille mieleisiä. Ulkoilulenkeillä Mango jää usein istuskelemaan, makoilemaan tai kierimään maahan ja kulkeminen on hidasta. Tämä sattuu useimmiten silloin kun kävellään kotiin päin. Mango ei välitä onko kävelty puoli vai kaksi tuntia; kun kotitalo näkyy, menee persaus maahan. Välillä ollaan jääty talon eteen penkille istumaan ja odottelemaan että neiti on tarpeeksi haistellut ulkoilmaa. Onneksi treenaaminen ja leikkiminen kuuluvat mieleisiin asioihin.

Positiivisesti rauhallisuus näkyy tokotreeneissä. Kävimme elo-syyskuussa UMN:n arkitottelevaisuuskurssin, ja Mangon käytös oli ajoittain riiviömäistä. Toki onnistuimme useimmiten ihan hyvin, mutta välillä se taas saattoi karata kentän toiselle laidalle kesken kaiken tai riuhtoa viereisen koiran luokse kun harjoiteltiin kontaktia. Eilen oltiin sitten taas tokokurssilla ja nyt Mangoa ei juurikaan kiinnostaneet muut koirat. Se istuskeli kiltisti ja napitti Hannaa odottaen ohjeita. Hanna on tällä hetkellä perheen tokovastaava ja raportoinee edistymisestä myöhemmin ja tarkemmin.

Humping-juttua

Toinen Mangon kanssa uusi asia on toisten koirien nylkyttäminen. Tämä tapa tuli selvästi juoksun jälkeen. Sinänsähän siinä ei ole mitään vaarallista ja se on naaraskoirillakin aika tavallista. En kuitenkaan itsekään pidä siitä että joku toinen koira nylkyttää Mangoa, ja jotkut koirat voivat myös suhtautua nylkyttäjään aggressiivisesti. Lisäksi on aina mahdollisuus että tapa kehittyy koiralle pakkomielteeksi. Mielestäni nylkyttäminen on epätoivottavaa viimeistään silloin kun koira kohdistaa sen ihmiseen ja tällöin koiraa tulisi selkeästi kieltää.

Olen ollut siinä uskossa että tämä käytös liittyy jotenkin koiran paikkaan laumahierarkiassa, mutta olen kuullut myös mielipiteitä tätä vastaan. Käsittääkseni nylkyttämiselle ei ole mitään yksiselitteistä syytä, mutta varmaa on se, että se liittyy sukupuolihormonien lisääntymiseen ja ilmenee tilanteissa joissa koira käy kierroksilla. Mangon nylkytys on tähän mennessä kohdistunut lähinnä Quattroon. Mango on innostunut Q:n selästä yleensä silloin kun on itse vielä riehumistuulella, mutta Q ryhtyy passiivisemmaksi. Tällöin kysymys tuntuisi olevan leikistä/painiliikkeestä tai jollain tavalla dominanssin tavoittelemisesta.

Aamulenkeillä olemme kuitenkin tavanneet Tessa-nimisen welshin, jolla on nyt juoksu. Tänään Tessan tuoksu oli Mangolle liikaa ja se yritti jatkuvasti päästä selkään. Tilanne liittyi siis melko selkeästi sukupuolihormoneihin ja toisen nartun hajuun. Erään väitteen mukaan luonnonvaraisissa laumoissa naaraiden välinen "astuminen" vähentää astuttavan naaraan tilaisuuksia tulla raskaaksi ja näin parantaa astuvan naaraan asemaa kilpailussa sukunsa jatkamisesta.

Nuoret koirat ja pennut harjoittelevat luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja leikin varjolla ja innostuvat luonnostaan asioista, jotka muistuttavat esimerkiksi metsästystilannetta. Suvunjatkaminen on jokaiselle eläinlajille välttämätön taito ja ehkä tähänkin käyttäytymiseen löytyy selitys siitä että koirat harjoittelevat suvunjatkamista leikin varjolla. Koirat ottavat myös mallia toistensa käytöksestä, jolloin naaraidenkin osallistuminen toimintaan tuntuu järkeenkäyvältä. Aika näyttää onko tämä Mangolla joku juoksunjälkeinen tapa vai meneekö se ohi murkkuiän myötä.

Mökkireissulla

Mökkimatka

Startattiin uudenvuoden aattona mökille ja vietettiin siellä viisi päivää. Kelit oli loistavia, joskin viikon puolivälin jälkeen pakkanen oli jatkuvasti kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välissä. Mangokaan ei ulkona yksin viihtynyt joten mammarit piti vetää jalkaan ja lähteä lenkille. Kävimme retkellä läheisillä Astuvansalmen kalliomaalauksilla ja pienemmillä reissuilla järven jäällä.

Mökkeilyä piti hyödyntää myös koirankoulutuksen näkökulmasta. Dummynoutoja harjoiteltiin joka päivä ja yhtenä päivänä leikittiin variksenpiilotusta suolla. Mango tajusi idean, mutta toteutuksessa olisi ollut hiomisen varaa. Olin jättänyt variksilta haisevan muovipussin lähetyspaikan takamaastoon oksanhaaraan ja sinnehän se koira suunnisti heti pienen etumaastolenkin jälkeen. Kun pussi oli siirretty, lähti Mango taas kaartamaan todella kaukaa tuulen alapuolelta. Lopulta molemmat varikset löytyivät ja palautuivat minulle. Toinen käteen ja toinen parin metrin päähän. Tuntuisi siltä, että koirassa on ainesta, mutta treeniä pitää luonnollisesti olla enemmän ennenkuin voidaan vaatia parempia suorituksia. Lähetyksessä on viivettä ja ihmettelyä, mutta kun Mangolla "välähtää", alkaa toiminta näyttää hienolta.

Kokeilimme dummyn noutoa myös paukun kanssa. Dummy heitettiin heti haulikonlaukauksen jälkeen. Hyvät puolet oli, että koira ei pelännyt paukkua, odotti lähtölupaa ja haki dummyn. Tässä kohtaa oli ongelmana se, että koira seurasi dummyn heittäjää eikä pyssymiestä, ja yritti myös palauttaa damia kutsusta huolimatta avustajalle.

Treenattaviin asioihin kuuluu myös riistan käsittely. Pitäisi päästä eroon siivestä roikottamisesta ja saaliin retuuttamisesta. Retuuttamista ei nyt esiintynyt haussa, mutta kun yritin haun jälkeen saada Mangoa kantamaan variksia nätimmin, se riehaantui ja rupesi riepottamaan lintua. Lääkkeeksi ajateltiin jatkossa teipata linnun siivet.

Pitkäkoski

Haltialan ja Pitkäkosken välissä on hyvät ulkoilumaastot. Olemmekin käyneet siellä melko usein Quattron (kuvassa vasemmalla) porukoiden kanssa lenkkeilemässä. Haltialan päästä Pitkäkosken ulkoilumajalle tulee matkaa vajaat kolme kilometriä. Jos tuntee kävelleensä reippaasti, voi majalla nauttia munkkikahvit ennen takaisin kääntymistä. Pitkäkoskella sijaitsee myös iso, noin hehtaarin laajuinen koirapuisto.

Tänään tapasimme Pitkäkoskella Hulda-labbiksen ja spinone-Nevin, jotka liittyivät porukkaan ja kävelivät samaa matkaa takaisin Haltialaan. Lapukat laumastivat keskenään ja Nevi haki hajuja etumaastosta. Mangon härnäävä luonteenlaatu tuli taas loistavasti esille; Kun Quattro ja Hulda yrittivät puuhailla eri suunnissa omiaan, roikkui Mango vuoron perään molempien kaulassa kunnes sai ne aina ajoittan villiintymään sekavaksi sadan kilon lapukkakasaksi. Huldan isäntä Samuli otti matkalta joitain kuvia ja niitä voi katsella täällä.

Mukavaa oli. Kiitoksia lenkkiseurasta!