Koirauutisia - VUH VUH

Lehdistä saatiin tänään lukea Manu-labradorista, joka oli tippunut veneestä ja osunut potkurin alle. Aikamoinen selviytyminen. Uutisen voi lukea esim. täältä. Tuli mieleen, että veneeseen pitäisi kesäksi hommata jotain liukuestemattoa ja ehkä vielä koiralle liivit.

Mangon elämä on onneksi viime päivinä ollut vähemmän dramaattista. Viikonloppuna ulkoiltiin sekä uitettiin koiraa Haltialassa ja Sipoossa. Sunnuntaina kävimme seuraamassa kun Wilkku ja Quattro pokkasivat toisen ykköstuloksensa TOKOn ALO -luokassa. Hieno suoritus!

Ilmoitin koiran viime viikolla taipumuskokeeseen ja seuraavaan näyttelyyn. Taippareiden järjestäjiltä ei ole vielä kuulunut vahvistusta ja juoksukin saattaa tulla sotkemaan suunnitelmia. Toivotaan kuitenkin, että päästään mukaan. Koe järjestetään kesäkuun puolessa välissä. Näyttely on loppukuusta Järvenpäässä.

Uitettu koira

Iltalenkki Haltialassa

Lähikortteleiden kiertämiselle pitää aina välillä miettiä vaihtoehtoja. Tänään lähdimme Haltialaan. Mango löysi supikoiran ja Jukka sorsan. Supi karkasi sähisten, mutta sorsa suostui kuvaan. Sorsa ja muita kuvaotoksia löytyy Haltiala-Pitkäkoski -albumista.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Koirauutisia - VUH VUH

Torstai-ilta kului tutun porukan kanssa Espoossa. Mangon noutokäytös oli kuin pienellä enkelillä. Flunssan toipumislomalta kertynyt energia purkautui ensin härkämäiseen kiskomiseen hihnassa ja muiden koirien härnäämiseen, mutta kun oma harjoitusvuoro koitti, osasi Mango yllättäen kanavoida turhautumisensa juuri oikealla tavalla. Damit tulivat nopeasti suoraan käteen, lähetyksissä ei hidasteltu ja perusasento napsahteli armeijamalliin kun Mango odotti pääsevänsä uuteen noutoon.

Koimme sentään yhden epäonnistumisen, kun teimme koiralle liian vaikean markkeerauksen kaislikon reunaan. Kun damia ei heti löytynyt, ryhtyi Mango tekemään hakua ja pulahtipa myös uimaan siinä samassa rytäkässä. Iltaohjelmaan kuului perusmarkkeerauksen lisäksi pitkähköjä vesimarkkeerauksia damipyssyn kanssa, hakuruutu ja vesiohjaus (koira kylläkin taisi nähdä damin lähetyksessä). Jos eilisillalla olisi osallistuttu taippareihin, olisivat ne kirkkaasti läpi. Vaikka perusmiehen sanavarastoon ei välttämättä kuulu liikaa lellittelysanoja, niin voisin kuitenkin kiteyttää harjoituksen fiilikset näin: Ihana koira!

Mangon lisäksi paikalla oli Mooses, Eetu, Lola, Demi, Lotta, Fendi ja Rosa. Osasta saimme toivottavasti kuvia, joita lisäilen illemmalla treenialbumiin.

Viikonlopun koirauutisiin kuuluu lisäksi se, että haen tänään Mangon 5 kuukautta vanhan pikkuveljen hoitoon. Weeti viettää meillä pari vuorokautta ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Hanna on lähdössä risteilylle, joten eiköhän minut löydä viikonloppuna esim. Ursulan terassilta koiranpentu kainalossa... No ei vaiskaan :) Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa - tulemme varmaan viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkoilemalla Haltialassa ja Pitkäkoskella.

PS. U:lle ja F:lle tsemppiä taippareihin. En tiedä onko tarvetta, mutta peukalot on silti pystyssä!

Hajamielisen professorin paluu

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Flunssa vaivaa

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

NOU/NOME -leiri

Labradorinnoutajakerho järjesti 1.-4.5. noutajien metsästyskoeharjoitteluun tarkoitetun leirin Muuramen Riihivuorella. Lähdimme matkalle jo keskiviikkona ja vietimme yhden päivän mökillä ennen Muurameen siirtymistä. Näin saimme hieman rentoutua ennen hauskaa, mutta rankkaa leiriä.

Majoitus oli kohdaltamme järjestetty mökkeihin Riihivuoren laelle. Olimme aikaisemmin sopineet Kirstin kanssa, että menemme samaan mökkiin. Yllätyimme iloisesti kun mökistä löytyi Kirstin ja Rosan lisäksi myös Susanna R. ja Toni Sissi-koiransa kanssa. Susannan olimme tavanneet pariin otteeseen Nuuksion reissuilla. Sissi on Ullan (Sidewild) kasvatteja ja siinäpä vasta uros Mangon mieleen! Mango ei voi vastustaa kilttejä, mutta leikkisiä poikia ja se tietenkin tuli Sissin kanssa loistavasti toimeen. Parivaljakko harjoitteli laskettelurinteessa pingviiniliukuja ja kreikkalais-roomalaista. Samassa mökissä oli savolaisvahvistuksina vielä neljäskin koirakkoporukka: musta Tiitu-labradori ja sen omistajat Marjo ja Janne.

Harjoitukset käynnistyivät perjantaiaamuna. Ryhmämme kouluttajana toimi Kirsi Launomaa. Kävimme kolmessa harjoituksessa. Perjantaina teimme perustottelevaisuuteen liittyviä harjoituksia ja pienen jäljen. Lauantaiaamuna meillä oli muistiharjoituksia ja laahausjälkitreeniä. Lauantai-iltapäivällä ohjelmassa oli vesinoutoja viileästä Päijänteestä ja hakuruutuharjoitteita. Mangon toiminta oli melko ailahtelevaa. Osa tehtävistä meni yli odotusten ja toisissa kohdin tyttö laittoi täysin ranttaliksi. Nuorella koiralla ei tuntunut oikein löytyvän keskittymiskykyä pitkäksikin venyneisiin harjoitushetkiin. Sunnuntain harjoitukset meiltä jäi väliin, koska ilmoittaudumme samaan aikaan järjestettyyn mölli-WT -kokeeseen (eli epäviralliseen harjoituskokeeseen).

Mölli-WT alkoi mielestäni aika hyvin. Aloitimme kakkosrastilta, johon kuului kaksi hakua. Toinen dami heitettiin alueelle koiran palauttaessa ensimmäistä markkeerausta. Ensimmäinen markkeeraus ja palautus onnistuivat hyvin. Toisenkin koira oli ilmeisesti kuulomarkkeerannut, koska juoksi sille suoraan. Toisen damin palautuksessa koira pysähtyi ja korjasi otettaan damista. Tämä pysähdys tiputti pisteitä ja saimme 9 / 20 pistettä.

Toinen rasti oli myös markkeeraus. Nouto piti tehdä lumisen laskettelurinteen vieressä syvän lammikon takaa. Markkeeraus ja lähetys onnistuivat mielestäni hyvin. Lätäkön kohdalla koira rupesi empimään ja jarruttelemaan. En tiedä johtuiko tämä siitä, että moni koira oli pissaillut lammikkoon tai sen viereen. Dami lähti kuitenkin kantoon ja pidättelin hieman kutsua toivoen että koira lähtee itsekseen paluumatkalle. Näin ei käynyt. Mango otti suunnan kohti valkoisia hankia ja ryhtyi lumipesulle dami suussaan. Kutsut, kiellot ja pyynnöt menivät kuin kuuroille korville. Mango vietti pitkältä tuntuneen puoli minuuttia lumileikeissään, kunnes sen päässä välähti ja se muisti olemassaoloni. Näin, että se otti kontaktin ja vihelsin taas kerran: "PIP PIP". Nyt koira ryntäsi päätä pahkaa leveä virne naamallaan luokseni ja palautti damin käteen.

Loppu hyvin ja nolla pistettä. Olin hieman pettynyt mutta samalla koiran riemupyrähdys nauratti. Parin viikon takaisessa Uudenmaan WT:ssä olin kuuntelemassa tuomarin kommentteja, kun eräs UMN:stä tuttu, näyttölinjaisen labradorin ohjaaja otti nollatuloksen vastaan kommenteilla "No menihän tämä vähän pieleen, mutta ette voi ainakaan väittää, että se ei olisi nätti!" Sama kommentti olisi ehkä sopinut tähänkin tilanteeseen.

Leirin univelat tuli kuitattua sunnuntaista klo. 18.30 maanantaihin 07:00 jatkuneella höyhensaarten vierailulla. Kiitos leirin järjestäjille ja kaikille leirillä olleille mukavasta tunnelmasta ja erityiskiitos Kirsille, Ullalle, Kirstille, Susannalle ja Tonille neuvoista, kannustuksesta ja loistavasta kämppäseurasta!

6.5. Kuvia lisätty Treenikuvia-albumiin