Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta

Kinkku on uunissa ja tänään on vilinää tiedossa kun saamme jouluksi vieraita. Mangon jouluaatto alkoi muhkealla annoksella lempiruokaa (mikäpä eines toisaalta ei olisi labbiksen lempiruokaa) ja kohta otetaan sulamaan mehukas potkaluu.

Hyvää joulua kaikille koiraharrastuskavereille ja muille ystäville, joiden tiedämme blogissa vierailevan.

Siskon luona kylässä

Eilen olimme vierailemassa siskoni luona. Koiraedustajana Mango lähti tietenkin mukaan ja paikalla oli myös Dolly ja Cia-bokseri naapurista. Ilta oli mukava, mutta olo haikea koska yksi oli joukosta poissa. Mangon mökkikesien leikkikaveri Hamppu nukkui eilen pois.

Elämäniloa ja leikkihalua olisi vielä riittänyt, mutta Hampun terveys jätti nyt leikin kesken. Annan ja Aaronin lisäksi myös meidän sydämistämme löytyy Hampulle oma paikka. Lepää rauhassa.

Kimulilla on virtaa

Vantaalla odotetaan kovasti lumipeitettä. Mangon isäntäväki on jo hieman kyllästynyt koiran kuuraamiseen ja Mangonkin mielestä lumienkelien tekeminen on huisia. Marraskuun puolivälissä saatiin lumet muutamaksi päiväksi ja koira pysähtyi yhdellä lenkillä kymmeniä kertoja lumeen kiehnäämään.

Lumi toisi myös valoa joen varressa tarpoessa. Olen käyttänyt viikonlopun päivät ja iltavuoropäivien aamut tehokkaasti lyhyehköihin nome-treeneihin. Teimme lähistölle pari muistipaikkaa ja niitä on kätevä hyödyntää aina ohi kulkiessaan. Mangolla on nyt taas mukavasti virtaa ja se lähtee linjoille pirteästi. Ohjauksetkin ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

Depiskautensa aikana Mango unohti uimisen ihanuuden. Se ei käynyt yli kuukauteen kertaakaan pulikoimassa. Sitten päätin yhtenä lauantaina tehdä sille markkeerauksen joen yli. Heitin damin vastarannalle ja lähetin koiran uimaan. Ensin sain pitkiä katseita, mutta pienen painostuksen jälkeen se ui vastarannalle ja palautti damin. Tämän reissun jälkeen se on käynyt hyisessä joessa oma-aloitteisesti melkein joka päivä.

Nuoruuden kurittomista karkailuista on onneksi jo päästy eroon. Aina kun Mangon tekee mieli uida se ottaa sähäkän pyrähdyksen rantaa päin. Ennen tassujen kastumista se muistaa kuitenkin pysähtyä ja ottaa kontaktin. Lähes joka kerta lupa heltiää "Vapaa!" -huudolla, ja koira häviää törmän taakse pulahduksen säestyksellä.

Muihin viimeaikojen touhuihin kuuluu kolme Kattilajärven lenkkiä, joita on tehty sekalaisessa seurassa. Yhdelle lenkille lainasin mukaan Callen, eli yhden Mangon urospennuista. Calle oli kovin kiinnostunut äidistään ja ei meinannut päästää tätä ollenkaan muiden kanssa leikkimään.

Ainiin ja Mangolla oli kuukausi sitten synttäritkin. Quattrolta Mango sai lahjaksi kilpikonnaa esittävän pehmolelun. Kilpikonna on ollut kovalla käytöllä. Se kuuluu nykyään vakio tervehdysmateriaaliin (tavaroita, joita pidetään suussa kun joku tulee sisään).

Karvat pöllyää, mutta vinkuuko hippulat?

Nyt pääsen taas kirjoittelemaan suosikkiaiheestani: Mangon hormonitoiminnasta. Sillä on oudon maanis-depressiivinen luonne. Välillä se tuntuu tottelevaiselta ilopilleriltä ja toisinaan mököttävältä möhömahalta. Mökötysvaihe alkaa aina vähän ennen juoksua ja pillerivaihe taas starttailee siitä parin-kolmen kuukauden päästä. Touko- ja kesäkuu tuntuivat olevan viimeksi näitä tavallista vilkkaampia kuukausia. Nyt on menty puolivaloilla pari kuukautta ja ylämäki on mitä ilmeisimmin alkamassa. Esimerkiksi kotiin kannattaa tulla hissutellen, koska muuten on matot ja parketit rullalla kun koira ottaa ylikierroksia. Ehkäpä kohta pääsee taas tekemään kunnollisia nome-treenejä.

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa kiertämässä Kattilajärveä. Saatiin mukava lenkki aikaiseksi Quattron porukoiden kanssa. Koirat juoksentelivat sydämensä kyllyydestä, mutta uiminen ei jostain kumman syystä näillä keleillä enää maistunut. Seuraava Nuuksion retki tehdäänkin varmaan jo lumisessa maisemassa.

Viikolla saatiin myös suru-uutisia kun kuulimme, että Mangon pennun Elsan maallinen temmellys jouduttiin lopettamaan näin jo alkumetreillä. Elsa oli valloittavan tuntuinen tapaus. Toivotamme tsemppiä Helenalle.

Mökkimatkalla

Alkuviikosta otin muutaman päivän lomaa ja matkasin Mango mukanani mökille. Päivät kuluivat tulevaa talvea ihmetellessä ja lintujen perässä tarpoessa. Tällä(kin) kertaa oli tarjolla lähinnä liikuntaa ja reipasta mieltä. Iltaisin ei tarvinnut pahemmin unta odotella. Ohessa pari kuvaa reissulta.

Mökkireissun jälkeen Mango pääsi lepäilemään pariksi päiväksi. Sen jälkeen se joutui taas hommiin kun osallistuimme UMN:n nome-koulutuspäivään. Mango teki ihan ok-suorituksia, joskin intoa pitäisi kaivaa taas jostain kolosta lisää. Pääasia kuitenkin oli, että ohjaaja oppi taas joitain uutta. Kouluttajana toimi Miso Sipola Kaakon noutajakoirayhdistyksestä.

Saunamajuri ja muita kuulumisia

Mango tosiaan muutti mukanamme uuteen paikkaan. Vanhojen nurkkien koirakavereita on jo tullut hieman ikävä (ainakin hihnan toisessa päässä). Mango on tullut jo siihen ikään, että kavereita ei synny tuosta vaan. Mangon mielestä uuden ympäristön koiria pitää hieman kyräillä ja usein niille on hyvä vähän murahtaakin - Oppivathan olemaan. Uusi ympäristö on muuten kyllä tosi mukava. Niitty on niin lähellä, että damilaukku lähtee mukaan lähes joka pissalenkille. Lisäksi fasaaneja löytyy runsaasti, joten nuuskuteltavaa riittää.

Nome-treenaus on taas viimeaikoina ollut hieman vähäisempää. Juoksun jälkeen ei aikaisemmin nähtyä megamasennusta ole nyt ilmennyt, mutta silti käytös on vaisua. Toistoja pitää tehdä tosi vähän kun innostusta ei ole tarpeeksi. Nyt odotellaan taas sitä seuraavaa hormonihissiä, joka vie meidät uuteen kehitysvaiheeseen.

Kesän mökkireissujen aikana Mangon saunainnostus on kasvanut uusiin mittoihin. Aikaisemmin se tyytyi makoilemaan lauteiden alla tai korkeintaan käväisemään keskilauteella. Nyt tilanne alkaa olla se, että ihmisille tulee ylälauteilla ahdasta. Koira tapittaa surullisilla silmillään lasioven läpi kunnes lupa heltiää. Tämän jälkeen hypätään parilla loikalla suoraan ylälauteelle ja isännän kainaloon. Napakammissa löylyissä Mangonkin korvia rupeaa kipristelemään. Silloin se tuhisee ja ravistaa päätään. Supisuomalaiseen tapaan luovuttaa ei vapaaehtoisesti voi. Löylyissä istuttaisiin vaikka viimeiseen asti. Heti kun koira alkaa enemmän läähättämään, on sen löylyvuoro kuitenkin käytetty. Tällöin pitää turvautua tavallista tiukempaan käskysarjaan, tanakkaan kanto-otteeseen tai namipalaan.

Iltalennolla

Olemme ehtineet Mangon kanssa metsälle todella harvoin ja lisäksi isännän innostus aiheeseen ei korreloi saalismäärän kanssa. Tästä syystä Mango ei ole vielä päässyt lämpimän riistan kanssa tekemisiin. Mango ei kuitenkaan ole asiasta mököttänyt. Mielellään se on kömpinyt perässäni kanalintujahdissa hirvikärpästen seassa ja kököttänyt hangessa majavapassissa. Luonnossa liikkuminen on tarpeeksi palkitsevaa jo sellaisenaan.

Eilen sitten pedattiin asiat vähän paremmin kun pääsin koiranohjaajaksi vähän matkan päässä järjestettyyn sorsajahtiin. Istuimme pienen lammen päädyssä reunimmaisen passimiehen takana. Linnut antoivat odottaa itseään todella pitkään. Jahdin kannalta viivästys oli ikävää koska, tummaa taustaa vasten lintujen havaitseminen vaikeutui minuutti minuutilta. Lopulta kuitenkin alkoi kuulua lupaavaa siipien havinaa ja itsellänikin tuntui pieni adrenaliinipiikki.

Hieman lintujen laskeutumisen jälkeen alkoi melkoinen tulitus. Yksi sorsa tippui kymmenen metrin päässä maahan. Olimme sopineet, että maalle tippuneet sorsat voi poimia kesken jahdin ja lähetin Mangon noutoon. Mango löysi sorsan nopeasti, mutta sitten tapahtuikin jotain hassua. Sorsa lähti pakoon. Treeneissä ei haavakoita pahemmin näy ja niimpä koiralla meni pasmat täysin sekaisin. Mango seurasi hölmistyneenä kun sorsa kömpi lampeen ja lähti uimasille. Puutuin nopeasti tilanteeseen. Sain Mangon pysäytettyä muutaman metrin ennen rantaviivaa ja samassa viereisestä passipaikasta jyrähti seuraava laukaus epäonnisen sorsan niskaan. Kutsuin koiran takaisin passipaikalle ja odottelimme siinä vielä kymmenisen minuuttia jahdin päättymistä.

Jahti päättyi ja koirakoille annettiin lupa lähteä töihin. Lähdimme heti katsomaan samaa sorsaa, jonka kanssa Mango oli jo tehnyt tuttavuutta. Löysin sen aika nopeasti taskulampulla. Se kellui 10-15 metrin päässä rannasta. En ollut varma tajusiko koira tilanteen, joten laitoin sen linjalla eteenpäin. Sinnehän se painui jorpakkoon ja palasi saalis suussaan takaisin. Helppo nouto, mutta minulle tärkeä. Ensimmäinen Mangon noutama lintu! Mango otti tilanteen tosi coolisti, mutta uskon, että sekin oli salaa tosi ylpeä.

Saalismäärä jäi lopulta yhteensä kahteen sorsaan. Kolmatta epäiltiin, mutta sitä ei neljänkään koiran avulla löydetty. Hieman laihat antimet siis, mutta koiranohjaajat olivat tyytyväisiä. Toisen noudon pääsi myös tekemään ensikertalaisena Sarin ohjaama Sylvi.

Muisto kesästä

Täällä sitä törötetään uuden asunnon lattialla ja surffaillaan netissä. Olemme jo kolmisen viikkoa asuneet evakossa ilman nettiä ja osittain siitäkin syystä blogin päivitykset ovat jääneet väliin. Muutto on taas edessä vajaan parin viikon päästä.

Mangolle uusi asuinpaikka tulee varmasti olemaan mieleinen. Naapureissa asuu paljon koirakavereita ja takapihalta aukeaa näkymä niitylle ja sen takana mutkittelevalle Keravanjoelle.

Kirjoittelen lisää juttuja kun nettiin taas pääsee rauhassa. Monta mehukasta tarinaa on säästössä.

Ensimmäinen Nome-startti

Mango se osaa aina yllättää minut näissä Nome-asioissa. Antskogista ei tullut tulosta, mikä sinällään ei ole huima yllätys tai edes pettymys. Kuitenkaan tämä tapa, jolla nollatulos tehtiin, ei olisi millään osunut omiin etukäteiskuvitelmiin.

Edellinen viikko vietettiin tiiviisti koejärjestelyissä ja työkiireissä. Aina kun oli hieman vapaa-aikaa, lähdin koiran kanssa treenaamaan. Tiistaina kun harjoittelimme Ullan ja Fannyn kanssa Emäsalossa, sain yllätyksekseni todeta, että koira kuumenee aivan liikaa riistasta. Se nyppi höyheniä, riepotteli riistaa ja tiputteli lintuja matkalle. Lisäksi ohjauksissa oltiin taas samassa kököttämistilanteessa (Mango ei lähtenyt jos linja ei ollut vahvasti motivoitu). Tästä sisuuntuneena vietin sen kanssa pari iltaa hioen palautuksia ja linjaa. En kuitenkaan saavuttanut sen suurempia tuloksia. Viimeisen kerran harjoittelimme palautuksia starttia edeltävänä iltana. Toiminta oli edelleen kauhean näköistä.

Koe muodostui neljästä tehtävästä: maamarkkeeraus, ohjaus, vesimarkkeeraus ja haku. Kaikki käynnistyi hyvin. Maamarkkeeraukseen sisältyi pienen ojan ylitys ja riistan nouto tiheästä kaislikosta. Mango markkeerasi hyvin ja toi riistan suhteellisen nopeasti suoraan käteen. Siirryimme seuraavaan tehtävään. Mango seurasi suht hyvin ja tarkkaili ohjauslaukausta kiinnostuneena. Pääsimme lähetyspaikalle ja sain koiran matkaan ensimmäisenllä käskyllä. Alkumatka meni hyvin, mutta juuri ennen riistaa koira kaarsi jyrkästi vasemmalle. En tiedä miksi, mutta kaikki koirat, joiden suoritusta seurasin, juoksivat saamasta kohtaa ohi. Hävittyään hetkeksi näkyvistä, ei Mango kuunnellut kovin hyvin ohjaustani. Se kuitenkin laajensi hakua ja löysi linnun melko nopeasti. Tehtävän loppusilaus oli tyylikäs palautus käteen.

Huokasin jo helpotuksesta. Kolmas tehtävä oli vesimarkkeeraus. Uiminen ja vesitehtävät ovat Mangon bravuureita. Laukaus lähti, lintu tippui veteen ja sain luvan lähettää. Välitin lähtöluvan Mangolle, mutta tämäpä ei suostunutkaan uimasille. Otin sen kolme kertaa takaisin sivulle ja yritin lähettää noutoon. Empivä koira tyssäsi aina vesirajassa olleeseen mutalöllöön. Lopulta sain Mangon uimaan prässäämällä sitä vahvasti vesirajassa. Lähdettyään matkaan, Mango oli jo kauniisti unohtanut putoamispaikan. Se uiskenteli parinkymmenen metrin päähän haistelemaan lumpeenkukkia (luuli niitä ilmeisesti lokiksi), jatkoi siitä vastarannan kaislikon kautta kuivalle maalle ja sai vasta siellä käryt markkeeraussorsasta. Tällöin se polskautti takaisin uimaan ja nappasi sorsan kyytiin. Palautus tuli mallikkaasti käteen.

Mangolla paloi tähän markkeeraustehtävään niin paljon paukkuja, että loppukoe meni puoliteholla. Siirryimme hakuruutuun, josta olisi löydettävissä kuusi riistaa. Koiran mielentilaa varmaan kuvastaa se, että kun pyysin sen sivulle se asettui nätistin vasemmalle puolelleni, mutta niin että kuono osoitti takanani patsastelevaa yleisöä päin. No kaksi ensimmäistä (lokki ja fasaani) tulivat melko nopeasti ja suoraan käteen. Sitten tuli pari-kolme minuuttia etsintää ja huti, pari minuuttia etsintää ja huti, minuutti etsintää ja huti, kunnes koiran usko loppui ja se jäi rantakaislikkoon pyörimään. Tuomari (Tobina Nyman) keskeytti kokeen ja jätti meidät palkinnotta.

Loppukommenteissa tuomari sanoi, että onnistunut haku olisi voinut paikata tyylittömän vesimarkkeerauksen. Kiitoksia saimme nätistä riistan käsittelystä (hyvä kanto-ote ja palautukset käteen) ja hyvästä yhteistyöstä (tämän perusteet jäi minulle avoimeksi ;). Miinukset innottomasta hausta, vastahakoisesta veteen lähdöstä ja yleisestä häröilystä, eli siitä että Mango rupesi väsyessään ottamaan omia vapauksia seuraamisen ja sivulla pysymisen suhteen. Tuomarin mukaan tämä on arvovaltakysymys ja Mango vilkutteli minulle keskaria. Lienenkö siis liian lempeä isäntä. Sitä ehkä pitää miettiä jatkossa.

Nollasta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että starttasimme. Saimmepa arvokasta kokemusta ja suuntaviivoja harjoitteluun. Nyt pitää jatkaa taas hakutreeniä ja tehdä enemmän vesimarkkeerauksia vaihtelevissa rannoissa. Lisäksi koira laitetaan tottelevaisuuskuurille. Koitetaan saada tulos vielä tälle kaudelle!

Ps. Kiitos Kirstille ja Susannalle koiranhoitoavusta ja vieraanvaraisuudesta!

Ramppikuumetta ilmassa

Paljon on taas vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Mango on todennäköisesti ollut tekemisissä melko ison osan kanssa siitä vesimäärästä. Älkää siis ihmetelkö alajuoksulla jos vastaan kelluu keltaisia koirankarvoja.




Kesäkuussa vietin lomaa. Loma alkoi juhannuksena ja Mango pääsi elämänsä pisimmälle veneretkelle: Helsingistä Tammisaareen ja takaisin. Koira ei mitä ilmeisimmin nauttinut pomppuisista venekyydeistä (se hyppäsi Porkkalan selällä Markon syliin turvaan), mutta Tammisaaressa sillä tuntui olevan hauskaa. Se osallistui juhannushulinoihin täysillä ja oli jussin jälkeen vähintään yhtä väsynyt kuin isäntäväkensä. Montaa lepopäivää ei koiralle suotu, vaan se pakattiin parin päivän köllöttelyn jälkeen autoon ja kuljetettiin mökille. Mökillä Mangoa vastassa hyppi Dolly ja Hamppu, joiden kanssa se riehuikin lähes taukomatta koko seuraavan viikon. Yritin ujuttaa väliin muutaman nome-harjoituksen ja niissä onnistuttiin auttavasti.




Helsinkiin palattuamme jatkoimme heti harjoitelua. Treenasimme Ammin+Brien ja Kirstin+Rosan kanssa Espoossa erittäin (ihmiselle) haasteellisessa suomaastossa. Teimme markkeerauksia ja ohjauksia vedessä ja maalla (jos sitä maaksi voi sanoa). Harjoitukset menivät melkein nappiin. Ikuinen murheenkryyni, eli ohjaukseen lähetykset eivät vain suostu koiralle tarpeeksi hyvin maistumaan.


Heinäkuun alkupuolella jouduin takaisin töihin, mutta koiran kanssa on silti tullut touhuiltua melkolailla. Olemme melkein joka ilta käyneet Haltialassa lenkillä ja tehneet aina pientä harjoittelua samalla. Muutin ohjaukseen lähetyksen harjoittelutapaa hieman ja siellä suunnassa tuntuisi tapahtuvan (pientä) edistystä. Sen sijaan, että motivoisin ohjauksia aina viemällä noutoesineen koiran nähden hakupaikalle olen välillä lähettänyt koiran sokkona eteenpäin. Jos se lähtee etenemään oikein, olen heittänyt tennispallon sen nenän eteen. Sanomattakin on selvää, että tällä tavalla ei kovin pitkiä linjoja tehdä, mutta pääsimmepähän vähän harjoittelussa eteenpäin.

Nomesta puheenollen: ajattelin potkaista homman käyntiin koerintamalla ja lopettaa ainaisen jahkailun. Mangon eka Nome-startti on ensi sunnuntaina Antskogissa. Omasta mielestä se ei ole valmis, mutta ehkä se ei ole sitä ikinä. Menestyminen on kiinni auringonpilkuista ja kuunkierrosta. Hieman jännittää, mutta annetaan koiralle mahdollisuus.


Loppukevennyksenä voisin kertoa, että olen taas tavannut Mangon pentuja. Murmeleista on tullut pieniä leijonanpentuja. Pari viikkoa sitten näin peräti kolme kappaletta Tuomarinkylässä: Edin, Elsan ja Callen. Viime sunnuntaina törmäsimme vielä uudestaa Elsaan, joka oli lenkillä Wiivin (Mangon sisko-puoli) ja emäntänsä Helenan kanssa. Mango heilutti pennuille häntää ja taisi ohimennen antaa pusunkin, mutta siihen ne äidinvaistot sitten loppuivatkin. Wiivin kanssa painiminen oli huisisti hauskempaa.

Kuvat: pari ekaa napsin mökiltä ja alimmaisen Copyright kuuluu Mirja Ikoselle. Kiitos kuvasta Mirkku ;)

Labradorikerhon nome-leiri ja muitakin juttuja

Edellinen blogimerkintä tehtiin pienen loman alkaessa ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että huomenna pitäisi mennä töihin. Puoleentoista viikkoon on kuitenkin mahtunut paljon tapahtumia. Mango oli ensin pari päivää Quattron vieraana. Kyläily sujui kuulemma hyvin. Mango viihtyy kyseisessä paikassa sen verran mukavasti, että se ei pahemmin taakseen vilkuillut kun poistuimme autollamme pihasta.

Haimme koiran takaisin huostaamme samalla kun starttasimme Muurameen vuosittaiselle Labradorikerhon nome-leirille. Leiri oli taas erittäin kiinnostava, viihtyisä ja opettavainen. Tutustuimme moniin uusiin ihmisiin ja koiriin, ja mökki-kämppikset olivat hauskoja tyyppejä. Harjoitusten osalta lähes kaikki meni nappiin. Ryhmämme ohjaajana toimi Tomi Sarkkinen - todella asiantunteva ja hyvä kouluttaja.

Samassa treeniryhmässä oli kuusi koirakkoa. Pari urosta ja neljä narttua. Etukäteen ajattelin, että Mangon ja minun taso ei välttämättä riitä vielä kovin haasteellisiin harjoituksiin, mutta pärjäsimme ryhmän mukana erittäin hyvin. Teimme kolme useamman tunnin harjoitussessiota ja toistakymmentä eri harjoitusta. Vain pari harjoitusta meni meille liian vaikeaksi.

Hyvin menneistä treeneistä intoutuneena ilmoitin Mangon sunnuntaiseen mölli-WT -kokeeseen. Sunnuntai-aamuna hyvä onni sitten loppuikin. Mangolla oli kipeä vesihäntä ja osallistuminen piti perua. Uskon, että meillä olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä kokeessa, joten harmitus oli suuri. Pitkään ei onneksi tarvinnut mököttää, kun pääsimme iloitsemaan kavereiden onnistuneista suorituksista.

Leirin jälkeen viskasimme kipeähäntäisen ystävämme mökille ja tänään saimme sen terveenä takaisin. Mango oli kuulemma nauttinut mökkeilystä Hamppu-koira seuranaan täysin siemauksin. Arki palailee pätkittäin ja nyt Mango kuorsailee tutulla paikallaan sohvan edessä.

Loppu-viimeiseksi toivotan sisua Annalle ja pienelle Dolly-koiralle, joka jäi tänään auton alle ja on nyt Viikissä teho-osastolla. Pidämme peukkuja pystyssä ja toivomme parasta.

Hippulat vinkuu ja karvat pöllyää

Viime viikolla Mangon kanssa treenattiin nome-asioita melkein joka päivä. Nyt se kestää harjoittelua ja tuntuu kaipaavan liikkumista. Olen yrittänyt vahvistaa linjalle lähetystä ja saada linjoja suoraksi. Eli suomennettuna ei-noutaja-ihmisille: olemme tehneet harjoituksia, joissa Mangon pitäisi lähteä käskystä suoraan osoitettuun suuntaan ja juosta kunnes törmää saaliiseen tai saa uuden ohjeen. Motivoimattomat lähetykset ontuvat vielä. Jos muistipaikka ei ole vahva tai jos Mango ei näe damia vesilähetyksessä, sitä joutuu käskemään pariin otteeseen.

Lauantain vietimme Uudenmaan Ohjuksessa. Mango oli yleisönä ja minä tein hieman töitä siinä sivussa. Kisaan osallistui paljon tuttuja ja menestystäkin tuli mukavasti. Muun muassa Satu ja Saga tekivät hienoa työtä. UMN:n Joni & Jade (Batzi's Damascenes) veivät koko kisan voiton. Kuvia päivästä löytyy täältä.

Eilen kävimme Ullan ja Hanna M:n kanssa treenaamassa. Treenit menivät tosi hyvin. Mango haki kaislojen sekaan tippuneita markkeerauksia kuin ne olisivat tippuneet esteettömään maastoon ja palautukset tehtiin niin että turve pöllysi. Pari linjaakin onnistui ihan hyvin. Treenin jälkeen päästimme koirat uimaan ja totuttelimme Aidaa ja C-P:tä varikseen. Kiitos Hannalle avustamisesta ja Ullalle treeniseurasta. Kiva iltapäivä :)

Seuraavan viikon ohjelma on kiireinen. Mango menee tiistaina Quattron luokse kylään ja torstaina lähdemme labbisleirille. Leirin jälkeen Mango on viikon mökillä hoidossa kun isäntäpari lähtee viettämään häämatkaansa.

Ilopilleri tuli kotiin

Mango kyllästyi pentujen imettämiseen ja se on nyt passitettu kotiin. Lähtiessään se oli iso ja laiska. Nyt palatessaan se on laiha ja riehakas. Tällainen koira meillä oli viimeksi joskus loppusyksyllä. Mangon kanssa ollaan treenattu vähän joka päivä. Se onkin mukavaa kun koiralla on energiaa.

Kotona Mango seurailee isäntäpariskuntaa kuin hai laivaa. Kun yritän katsella telkkaria, puhua puhelimeen tai käyttää tietokonetta Mango istuu viereen ja toljottaa suoraan silmiin. Jos sitä ei huomioi, se rupeaa vikisemään ja näykkimään varpaasta. Koko ajan pitäisi olla toimintaa ja leikkiä. Energisyydestään huolimatta Mango kuuntelee ja tottelee ohjeita erittäin hyvin. Ihana koira :)

ps. muutama kuva lisätty pentualbumiin. Oheisessa kuvassa Mangon jälleentapaaminen Quattron kanssa.

Koiratonta elämää koirien kanssa

Nyt kun on jo kohta kuukausi oltu ilman koiraa, on ollut pakko etsiä mangonkorvikkeita. Mangon bestis, eli Quattro on onneksi ollut apuna. Samoin UMN:n taipparitreenit ovat olleet pienenä henkireikänä. Torstaina vietettiin taippariporukan kanssa aivan loistava ilta Espoossa. Ryhmään on eksynyt varsinaisia lahjakkuuksia. Liitän oheen pari kuvaa viime päiviltä.

Kuvissa Sunny ja Quattro. Lisää kuvia treenialbumissa.

Pentukuvia

Käväisin Mirkun luona kylässä pari päivää sitten ja räpsin taas kuvia. Mango ja pennut voivat hyvin - pennut paksusti ja Mango hieman hoikemmin. Oli omituista huomata kuinka ikävä on tullut koirakaveria. Teimme kahdestaan pienen iltalenkin ja koirakin tuntui olevan ihan tyytyväinen kun pääsi isännän kanssa ulkoilemaan. Takaisin päin kävellessä Mango kävi nuuhkaisemassa auton takaluukkua, mutta vielä ei ollut aika lähteä kotiin. Cuban kanssa suoritetun iltapainin jälkeen Mango jäi tyytyväisenä pentujen viereen kököttämään.

Lisäsin pentukuva-albumin valokuvalinkkeihin.

Eemelit esittäytyvät

Mango voi hyvin. Tynnyrimaha on hävinnyt ja jäljellä on enää riippatissit ja hoikka koira. Meitä morjenstettiin innokkaasti, mutta sitten palattiin aika pian taas pentujen luokse baaria pitämään. Mustikkakin oli pennuista kiinnostunut. Se norkoili ja kuikuili laatikon vieressä, mutta Mangoa tämä ei haitannut. Siinä vaiheessa se hieman valpastui, kun Hanna nappasi yhden murmelin syliinsä.

Kivan näköisiä pentujahan ne olivat. Tosin noin nuorista on vaikea vielä sanoa mitään. Pari tummempaa urosta olivat todella vantteria muihin verrattuna. Sitten oli yksi aivan vaalea ja pieni uros. Ja mopo-poika, joka ryömi lähelleni laatikon reunalle ja laittoi mopoa tulille kun rapsutin sitä sormenpäällä mahasta.

Mango oli hyvä mamma. Rento, mutta huolehtivainen. Se putsaili pentuja (mitä se kuulemma ei alussa tehnyt) ja röhnötti rennosti kun pennut söivät. Hieman väsyneen oloinen se tietenkin oli. Olipa hauskaa nähdä Mango ja pennut!

Kuvia löytyy täältä.

Labradorin pentuja

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Mango ei paljoa jaksanut liikkua ja sen kanssa käytiin lyhyillä lenkeillä tai sitten vain istuskelemassa hangessa. Ruokahalu Mangolta loppui jo lauantaina. Sen verran kuitenkin oli virtaa, että se jaksoi innostua dameista, joita toin sisälle kuivumaan. Yhtä se saikin kannella suussaan ja oli selkeästi tästä ylpeä.

Sunnuntaina läähätyskone starttaili siihen malliin, että päästimme koiraa aina välillä partsille viilentymään. Huonosti nukutun yön jälkeen Mango rupesi maanantaina kasaamaan itsellensä pesää. Katsoimme parhaaksi ryhtyä soittelemaan Mirkulle, joka kehoitti kiikuttamaan paksukaisen luokseen.

Maanantaina uutisia ei vielä kuulunut, mutta tänään tiistai-aamuna alkoi tekstareita tipahdella. Aamuun mennessä pentuja oli syntynyt viisi ja puoleen päivään mennessä jo yhdeksän. Kaikki ovat keltaisia, pörröisiä ja ISOJA. Ei ihme, että Mangolla oli hieman tukala olo.

Mirkku oli ehtinyt jo yhden kuvankin liittämään sivuilleen.

Etana etana

Koiran olo alkaa olla tukala. Lenkit ovat pituudeltaa lyhentyneet murto-osaan, mutta aikaa tuppaa kulumaan aivan yhtä pitkään kuin ennekin. Persaus laitetaan maahan heti kun tilaisuus iskee ja lumessa makoilu on mahtavaa. Reilu vuosi sitten ihmeteltiin, että miten saisi koiran lopettamaan hihnassa vetämisen. Nyt mietitään, että miten voisi itse välttyä kiskomiselta. Pulkka voisi olla yksi ratkaisu... ;D

Viikonloppuna näin ensimmäisen kerran selvästi kun pennut mönkivat mahassa ja polkivat pikku-tassuilla. Parin viikon päästä ne ovat jo täysin erilaisessa ympäristössä tassuttelemassa.

Ultra Bra - Labradori Ultrattiin

Mangon maha on kasvanut tasaista tahtia jo viimeiset pari viikkoa. Tänään kävimme kurkistamassa mitä masusta löytyy. Eläinlääkäri ehti laskea kuuteen tai seitsemään, mutta koska emme ajaneet karvoja mahasta pois, ei ultra näyttänyt joitain kohtia kunnolla. Siitä voidaankin kuitenkin siis lähteä, että tulossa on 6-7 pentua ja ehkä enemmänkin.

Itse en ole mikään haka biologiassa ja luulin, että pennut olisivat mahassa jonkinlaisessa sekalaisessa mytyssä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ne olivat nätisti makkaran näköisessä jonossa. Siellä ne "amerikan tuliaiset" jonottivat kiltisti huhtikuista kevätlaitumille pääsyä.

Ohessa on kuva viime viikonlopun mökkireissulta. Luna ja Mango pääsivät muutaman päivän hiihtolomalle. Samalla käytin niitä harjoitusmaaleina uudelle kameralle.

Viime aikoina tapahtunutta

1. Iloinen uroslabradori haluaa tehdä tuttavuutta - yritetään purra sitä nenästä
2. Kaspar-gorki hamuaa takapuolta haistelemaan - näytetään sille hampaita
3. Naapurirapun setä lähestyy ja valittaa rapussaan haukkuvasta koirasta - muristaan sille (Hyvä!)
4. Naapurin täti raaputtaa autonsa ikkunoita - muristaan sillekin (ei hyvä)
5. Hiihtäjä - muristaan ja rynnitään perään
6. Naapuritalon seefferi - muristaan enemmän.
7. Orava - muristaan
8. Pupu - muristaan
9. Hiiri - yritetään syödä
10. Muffinssipaperi - syödään

ps. maha alkaa turvota

Tahdomme ilopillerin takaisin!

Mangon siemennysoperaatiosta on kulunut nyt neljä viikkoa ja tiineyteen viittaavia merkkejä on havaittavissa. Ulkoisesti muutokset ovat pieniä: nisät on turvonneet ja vatsa on hieman pyöristynyt. Mango on aina juoksun jälkeen hiljainen ja laiska, mutta nyt sillä on lisäksi ruokahalu kadonnut ja siitä on tullut äkäpussi. Jos joku tuntematon uros uskaltaa tulla liehittelemään, se saa todennäköisesti kylmän vastaanoton.

Koiraharrastusten kannalta tilanne on hieman turhauttava. Viitisen viikkoa mennään vielä toivottavasti ja todennäköisesti paksumpaan suuntaan. Sen jälkeen Mango hoitaa pentuja vajaa pari kuukautta ja vasta kesän korvalla projekti on loppusuoralla. Toisaalta Mangon tiineys on jännittävää. On hauska nähdä minkälaisia jälkeläisiä sieltä tulee. Toivotaan, että joku pennuista jäisi lähistölle ja että niitä olisi mahdollista nähdä vielä myöhemmin.

Mango on muuten saanut taas läjäpäin uusia sukulaisia. Kuvia täällä ja täällä.

Sukat hukassa

Mango ei tykkää kierreportaista. Viimeksi alkusyksyllä se liukastui rappusissa niin, että ei halunnut enää kulkea niissä. Tällaisiin ongelmiin keksimme ratkaisuksi lasten jarrusukat. Sukat etujalkoihin aina kun pitää kävellä alas, ja meno meno maistuu taas. Menettelytapa on kuitenkin tuonut yhden ongelman: sukkia kuluu ja hukkuu aika paljon ja tarpeeksi pieniä on vaikea löytää. Hanna on onneksi löytänyt jostain kaksi paria juuri sopivia, valkoisia sukkia. Niihin ei tarvitse viritellä kuminauhoja ympärille ja jarrunystyröitä on tarpeeksi paljon. Hävitin kaikki neljä kappaletta pihalle loppusyksyllä, mutta lumien sulettua löysin niistä kolme.

Pari iltaa sitten lähdin koiran kanssa iltalenkille. Valkoiset sukat puettiin jalkaan asianmukaisesti, mentiin ulos, rähjättiin pupuille, nuuskuteltiin ja tultiin jonkin ajan päästä takaisin kotiin. Seuraavana aamuna sukkia ei löytynyt mistään. Ne olivat joko tippuneet illalla taskustani, tai olin unohtanut ottaa ne Mangon jaloista pois. Kävelin eilen saman lenkin ja yritin etsiä sukkia tuloksetta. Valkoiset sukat häviävät lumeen aika täydellisesti.

Kuinka ollakaan Hanna löysi tänään yhden sukan. Se oli kävelytiellä ja osui vahingossa Hannan näkökenttään. Sukka pistettiin taskuun, ja matka jatkui. Kotiovelle päästyään Hanna kiinnitti huomionsa Mangoon, jolla oli jotain suussaan. Varmaan arvaattekin mikä se oli - Tietenkin se toinen hävinnyt sukka!

Kylmää keliä ja hämmentäviä hommia

Lauantaina oli upea pakkaspäivä ja matkustin illansuussa Haltialaan. Pitkäkosken suunta tuntuu olevan tällaisina päivinä hiihtäjien valtaama ja peltojen reunaa pitkin on vaikea kävellä. Kiersimmekin nyt koiran kanssa ryteikkölenkin kalastajien polkuja pitkin. Poluilla tapasimme yhden vastaantulijan, joten tilaa oli mukavasti. Napsin joen varressa muutaman valokuvan ja lisäisin ne Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemmin päivällä ohjelmaan kuului Mangon siemennys. Homma hoitui kai suht helposti. Tosin Hanna oli melkein yhtä hermostunut kuin Mango ja joutui poistumaan paikalta kesken toimenpiteen. Mango siis hermoili myös. Se kiemurteli, ulisi ja tärisi, mutta alistui lopulta kohtaloonsa. Kun Hanna oli siirtynyt odotushuoneen puolelle, lopetti Mango kiemurtelun ja ulinan, ja haki lohtua työntämällä kuononsa kainalooni. Ehkä se oli vaistonnut Hannan hermostuneisuuden.

Mango ei onneksi ole pitkävihainen. Heti 10-15 minuuttia kestäneen operaation jälkeen Hanna ansaitsi veikeät hännänheilutukset ja minullekin heiluteltiin taas häntää kun Mango päästettiin autosta kotipihalla.

Mangolle kuuluu hyvää

Kimuli aloitti juoksun reilu viikko sitten. Tämän seurauksena suunnitelmat ovat menneet hieman uusiksi. Ensinnäkin Turun näyttely jäi väliin. Lisäksi Mango on joutunut jättäytymään pois parista nome-treenistä. Isäntä on kuitenkin ollut ahkera nomeilija ja on käynyt treeneissä ilman koiraa: Ullan luona oltiin edellisenä lauantaina ja siellä otin hetkeksi ohjattavakseni voittajaluokan koiran. Täytyy myöntää, että koiran suhtautuminen tekemiseen oli hieman intensiivisempää, kuin meidän mussukalla. Sunnuntaina taas olin UMN:n nome-porukoiden kanssa palaverissa ja jäin samalla seuraamaan kokouksen jälkeisiä treenejä. Hyvinhän ne näytti koirat toimivan sielläkin.

Mangon kanssa on sitten lenkkien yhteydessä kahdestaan tehty lyhyitä harjoituksia ja niitäkin todella motivoidusti. Juoksu-depressiossaan koira ei juuri muuta viitsisikään. Markkeerauksiin ja linjoihin se on vielä suvainnut lähteä, mutta esimerkiksi eilen yritin tehdä pienen hakuharjoituksen ja herneethän siinä meni nenään molemmilta. Onneksi Unto ja Susanna sattuivat paikalle ja saimme muuta ajateltavaa.

Harjoituskausi (jos sitä voi siksi kutsua ;) on meiltä ohi ja treenailuun tulee nyt pennutuksen takia aika pitkä tauko. Olimme tänään mittaamassa progesteronitasoja ja parin päivän sisällä on luultavasti Mangolla siemennys edessä. Jos kaikki etenee suunnitellusti, on keltaisia labradoripalleroita odotettavissa huhtikuun alussa.

Kuvan teema on tällä kertaa: "Etsi Lotta pellosta"

Vuodenvaihteen kuulumiset

Mango-aiheista asiaa on nyt bloggailtu vuoden verran. Vuoteen onkin sisältynyt kaiken näköistä mukavaa koirapuuhastelua. Huonojakin hetkiä on ollut, mutta ne on onneksi olleet harvassa. Vuoden huippujuttuja olivat mielestäni Mangon hyvä menestys Turun näyttelyssä, kevään labbisleiri ja Loviisassa läpäistyt taipparit.

Hyvää kaavaa ei kannata muuttaa ja viime vuotta vastaavia suunnitelmia on myös täksi vuodeksi. Parin viikon päästä mennään siis taas Turkuun ja hieman isommalla porukalla. Labbisleirikään ei jää väliin, joskaan Mango ei sinne taida pentujen takia päästä. Heti kun pentukuvioista selvitään, ryhdytäänkin sitten valmistumaan kesän ja syksyn nome-koitoksiin. Tavoitteena ALO-luokan tulos (mieluiten jokin muu kuin nolla).

Viime aikoina koiran kanssa on pääasiassa rentoiltu. Lyhyitä damitreenejä on tullut tehtyä, mutta niiden tavoitteena on lähinnä ollut vaikeaksi osoittautuneen linjalle lähetyksen vahvistaminen. Touhujamme voi myös kutsua löysäilyksi, mutta täytyyhän sitä välillä viettää mukavaakin elämää. Löysäilyn lomassa on kuitenkin pidetty liikutatarpeesta huolta. Quattron kanssa on käyty moneen otteeseen Haltialassa ja pari kertaa on käyty Nuuksiossakin. Viime viikonloppuna teimme Kattilajärven ja Vääräjärven kierroksen. Luna, Mooses, Rosa, Sera ja Demi olivat samalla reissulla. Mango oli kieltämättä aika jipoissa varsinkin äitinsä tapaamisesta.