Metsästysmuistoja

Vietin viikko sitten Kuhmossa muutaman päivän. Tuttu mökki ja tutut maastot kirvoittivat muistoja mieleen. Tälläkin reissulla koiraa olisi tarvittu. Asia tuli mieleen kun juoksimme toista sataa metriä suolla haavakkoteeren perässä.

Kuhmo 2010 - Mangon ensimmäinen kanalintunouto



Kuhmo 2011 - Tällä reissulla lintuja noudettiin jo hieman enemmänkin: kolme teertä ja yksi pyy

Risuja, sohjoa ja muutama vesiperä

Kelit lämpenivät alkuviikosta siihen malliin, että päätin lähteä taas mökille etsimään majavia. Vietimme kaksi iltaa Mangon kanssa majavapassissa. Valitettavasti vanha sananlasku "kolmas kerta toden sanoo" olisi todennäköisesti pitänyt tällä kertaa paikkansa. Olin tehnyt virhearvion ja kökötimme koko ajan pari sataa metriä väärässä paikassa. Löysin nimittäin majavat vasta matkalta autolle toisen illan lopuksi. Vein Mangon vähän matkan päähän odottamaan ja jäin paikalle tähtäilemään risukoita. Kuulohavaintojen perusteella talttahammas ruksutteli koivunrunkoa lähimmillään noin viiden metrin päässä. Valoa oli kuitenkin jo niin vähän, että en edes nähnyt kummalla puolella puuta majava oli. Metsästys piti lopettaa kesken ja kolmatta päivää ei mahtunut tällä kertaa aikatauluun.

Mangolla on pitkä pinna ja se ei näyttänyt olevan moksiskaan tuntien odottelusta. Olisi tietenkin ollut kiva näyttää sille että minkä takia metsässä kökötetään, mutta ehkä tähän tarjoutuu joskus myöhemmin mahdollisuus. Kaiken huipuksi Mango oli tavallaan koko ajan oikeassa: Se pysähtyi jo ensimmäisenä iltana haistelemaan majavan jälkiä lähelle sitä paikkaa, mistä eläin lopulta löytyi. Olisi pitänyt luottaa koiran hajuaistiin ja jäädä siihen passiin. Puutteellisen hajuaistini takia luotin enemmän silmiin ja valitsin paikan kaadettujen puiden määrän perusteella.

Saaliittomuudesta huolimatta keväisessä metsässä istuskelu lepuuttaa hermoja. Läheisellä järvellä huuteli joutsenpariskunta. Linnut tekivät pari näyttävää ylilentoa auringon laskun aikoihin. Parin viikon päästä yritetään taas uudestaan. Ehkä jätän patruunat kotiin, niin vältyn taas riistankäsittelystressiltä.

Liikuntaloma

Suunnittelimme alun perin pääsiäisen viettämistä Lieksassa. Matkaan tuli kuitenkin mutka ystäviemme pienen Antero-pojan sairastuttua ja päädyimme loppujen lopuksi mökillemme Etelä-Savoon. Pääsiäinen oli kuitenkin mukava ja rentouttava. Mangokin sai liikuntaa ja ulkoilua todella runsaasti. Leikkikaverina mökillä oli siskoni koira Hamppu. Se pysyi pääosin Mangon kyydissä mukana, joskin iltaisin vanha poika askelsi hieman jäykästi.

Teimme melkein joka päivä jäällä hiihtolenkkejä koirien kanssa ja lisäksi kävin Mangon kanssa kartoittamassa läheisiltä metsästysmailta majavien liikkeitä. Rämmimme ojan varsia lumisessa maastossa kolmisen tuntia. Mango eläytyi hommaan ehkä hieman liikaa. Se polski keppi suussa puolijäisessä ojassa sen näköisenä kuin se suunnittelisi padon rakentamista. Ylimääräisiä kahlausreissuja lukuun ottamatta koira käyttäytyi metsässä nätisti. Se oli selkeästi kiinnostunut ympäristöstä ja hajuista, mutta seurasi silti liikkeitäni ja totteli käskyjä. Luottamus isäntään säilyi vaikka jouduin yhdessä vaiheessa kaivamaan kartan ja kompassin esille lähdettyäni seuraamaan väärää ojanhaaraa. Löysimme lopulta pari syönnöspaikkaa ja seuraavalla mökkireissulle pitänee varautua majavajahtia ajatellen.

Savoon satoi sunnuntaina paljon tuoretta lunta. Muut päivät olivat aurinkoisia, joten valokuvia otettiin melko paljon. Yksi kuva on koirien maanantaisesta kalliokiipeilystä. Hanna hieman jo säikähti, kun Mango hyppäsi parin metrin korkeudesta jäälle. Harmi että en saanut tästä kuvaa. Hamppu seurasi perässä hypäten hieman matalammalta ja tämän loikan onnistuin ikuistamaan. Tässä linkki pääsiäisen kuva-albumiin.

Avataan blogi ja lopetetaan vuosi

Allekirjoittaneen perheessä oli vuosia sitten bokseri. Tella (Odile) saatiin pitkän kinuamisen jälkeen vuonna 1985. Tella oli kokemattomalle koiranomistajalle vaikea koira, joka rähisi ja tappeli muiden koirien kanssa sekä tuhosi tavaroita antaumuksella. Tellasta kuitenkin riitti paljon iloa ja kumppanuutta lähes 15 vuodeksi ja siitä jäi lämpimiä muistoja myös touhotuksen tauottua. Tellan kuoleman jälkeen on ajatuksissa vähän väliä ollut mahdollisuus uudesta koirasta.

Syksyllä 2006 ryhdyin varovaisesti esittelemään kotona kasvattajien nettisivujen pentukuvia ja pian asia oli tapetilla. Erinäisten käänteiden jälkeen tutustuimme Mirja Ikoseen ja Mangoon. Mango tuli meille ensin muutamaksi viikoksi kylään, koska oli pieni epäilys siitä että minulla on koira-allergiaa. Jo viikon jälkeen aivastelin kotona tippa linssissä. Aivastelu osoittautui kuitenkin heinien kukinnasta johtuvaksi. Nurinkurista sanoa mutta toiveeni kävi toteen: minulle oli tullut heinäallergia.

Mango on nyt hieman yli vuoden ikäinen ja viettänyt seurassamme puoli vuotta. Koiran omistaminen on kiristänyt aikatauluja ja aiheuttanut yleistä ajanpuutetta, mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Mango on tuonut joka päivä muutaman ylimääräisen hymyn suupieliin. Ryhdyin kirjoittamaan tätä blogia toisaalta omaksi huvikseni ja toisaalta siksi että voisin jakaa koiran kanssa elämisen tuomia iloja ja opetuksia muille kiinnostuneille.

Sekä Mango että sen omistajat olemme vielä aloittelijoita koiraharrastusten parissa. Mangon kanssa on tarkoitus harrastaa jonkin verran näyttelyissä käymistä sekä metsästys- ja tottelevaisuuskokeisiin harjoittelua. Olen aloitteleva metsästäjä, joten toivottavasti saadaan koiralle myös metsästyskokemuksia.

Tänään pakkaamme koiran ja sekalaisen tavaraläjän autoon ja matkustamme mökille. Mukaan pitäisi mahduttaa myös dameja ja pari variksenraatoa, joten raportoidaan loppuviikosta lisää.

Mukavaa uuttavuotta!