tag:blogger.com,1999:blog-72907556142917414862024-02-20T21:03:57.908+02:00Labradorinnoutaja SisuKoirablogi, labradorista perheessä, noutajien koulutuksesta ja metsästyksestäJukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.comBlogger129125tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-14317751236951273642019-12-19T16:53:00.001+02:002019-12-19T16:53:54.604+02:00Vuoden labradorikuulumisetKuluvan vuoden aikana Sisun kanssa on touhuttu entiseen malliin ja välillä aika aktiivisestikin. Koira on ehkä saanut <u>hieman</u> aikuisen koiran rauhallisuutta. Se on tosin korvautunut ison miehen egolla ja sukupuolivietillä. Kaikki mikä näyttää tai tuoksuu naaraskoiralta, on Sisun mielestä sen omaisuutta ja silloin ei paljoa muut jutut kiinnosta.Nyt meillä onkin kotona ollut puheenaiheena kastraatio. Itsellä on ollut vielä hieman pidäkkeitä sen suhteen. Ehkä se näyttelytulos pitäisi ainakin hakea ennen operaatiota.<br />
<br />
Narttuinnostus kostautui myös Sisun ekassa WT-startissa. Neljä rastia meni aika mukavasti ja kerättiin niiltä yhteensä 75/80 pistettä. Yhdellä rastilla sitten homma tyssäsi johonkin hyvään tuoksuun. Nenä meni maahan ja dami tipahti samalla suusta. Lopputuolos oli siis 75/100p. ja tulos alokasluokan nolla. Vaikka harmitti, niin tuloshan oli ihan ansaittu. Enemmän ehkä olisi harmittanut jos tuo olisi ollut ainutkertainen tilanne. Samanlaisia käpyjä on käynyt kuitenkin treeneissäkin. WT-kokeessa saimme onneksi ilmoita Sisun veljen ja isäntänsä puolesta. Velipoika voitti alokasluokan loistavalla pistemäärällä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygCu-keXN3JGxqatklwkTm1aHDapiQ4e1HJXpFgcVu9BJOmtrLk47COVOFhQ1Ens0U1g884ANueDd-c-Whim7wF6S60MHCZxykJiMfOpG7ggbjInmiKUqUDUpfoGvWFY8uClJXOUJGlsL/s1600/IMG_20191005_190136_998.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygCu-keXN3JGxqatklwkTm1aHDapiQ4e1HJXpFgcVu9BJOmtrLk47COVOFhQ1Ens0U1g884ANueDd-c-Whim7wF6S60MHCZxykJiMfOpG7ggbjInmiKUqUDUpfoGvWFY8uClJXOUJGlsL/s320/IMG_20191005_190136_998.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Metsästyksen osalta vuosi ei ollut mikään yliaktiivinen, mutta tuli sitäkin jonkin verran harrastettua sorsastuksissa, yhdessä kanalintureissussa ja fasaanijahdissa. Ensimmäinen sorsastus meni malttitreeninä, koska koiralta oli antura halki. Treeni ei tuottanut mainittua tulosta ainakaan kestäessään, sen verran rauhaton Sisu oli kun pauke alkoi. Kauden viimeinen sorsareissu lokakuussa sitä vastoin sujui jo ihan hyvin. Sisu sai odotella koko jahdin ajan ja markkeeraukset jätettiin muille. Lopuksi otimme ylös pari sorsaa, jotka olin itse markkeerannut.<br />
<br />
Kotioloissa koira on siis hieman jo rauhallisempi ja luonteeltaan varsinainen kainalohiiri. Se tykkää valtavasti (oman perheen) ihmiskontaktista ja osaa myös hakea sitä. Vieraita ihmisiä kohtaan Sisu on vieläkin hieman varautunut ja sitä ei oikeastaan kovin paljoa muut ihmiset kiinnosta. En ole asiasta kuitenkaan kovin huolissani; meidän koirahan se on!Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-43568860321105235352018-10-16T18:22:00.002+03:002018-10-16T18:22:38.679+03:00Piiput ja koira kuumana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Puoli vuotta on hujahtanut ilman blogipäivityksiä ja sinä aikana on touhuttu melko paljon. On käyty erinäisillä kursseilla, leireillä ja koulutuksissa. Alkukesällä oli ajatuksena että startattaisiin labradori derbyssä. Ihan sille tasolle ei kuitenkaan ehditty, että olisin kokenut tuon reissun hyödylliseksi. Vaikka koira sinänsä oppii hyvin ja tekee kaiken täysillä, yhteistä säveltä ei ole aina löytynyt. Derbyn tuloksia seuratessa sai kuitenkin iloita muiden Sisun veljien puolesta, koska kaksi neljästä veljeksestä osallistui kokeeseen ja molemmat selvisivät finaaliin saakka.<br />
<br />
Kahdestaan Sisun kanssa harjoitellessa pääsemme yleensä hyviin suorituksiin. Muiden koirien läsnäolo kuitenkin saa pakan hajoamaan melko nopeasti. Koira kuumenee liikaa, kontakti huononee ja ääntäkin saattaa irrota. Tyypillisin oire on ikuisuusongelmamme eli huonot palautukset. Tätä harjoitellaan vieläkin päivittäin vähintään sisällä ja melkein joka päivä myös ulkonakin.<br />
<br />
Kun Sisu vielä vuotiaanakin oli hieman herkän ja pehmeän oloinen, on tilanne nyt kääntynyt päälaelleen. Vaikka en mikään koirien luonnetutkimusten asiantuntija ole, sanoisin että Sisu on nyt labradoriksi melko kovaluontoinen. Jos se keksii jonkun epätoivotun toimintatavan, sitä voi olla erittäin vaikea saada toimimaan toisin. Järjen juoksusta se ei suoranaisesti ole kiinni. Olen melko varma, että koira kyllä ymmärtää mitä siltä odotettaisiin. Se ei vaan yksinkertaisesti halua aina toimia opetetulla tavalla.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDhAILu7v3x6UU9srConj4zjf9YVar9_hM70D_1mtLfKxGpIHLFY-B121eL7M9FYEPfFRenEpeOTC0fT5gvAiJoEpWsBsCAJkEDcvtbzqLHNR7gwVmECJ20ab7p70Gi_jE6xZOKpj4wACo/s1600/IMG_20180915_100501_586.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDhAILu7v3x6UU9srConj4zjf9YVar9_hM70D_1mtLfKxGpIHLFY-B121eL7M9FYEPfFRenEpeOTC0fT5gvAiJoEpWsBsCAJkEDcvtbzqLHNR7gwVmECJ20ab7p70Gi_jE6xZOKpj4wACo/s320/IMG_20180915_100501_586.jpg" width="320" /></a>No jotta ei menisi ihan negatiivispainotteiseksi, niin hyviä uutisia seuraavaksi. Terveystulokset käytiin ottamassa elokuun lopussa (lonkat, kyynärät ja silmät olivat kaikki terveitä). Syyskuun alussa suoritettiin noutajien taipumuskoe ja eilen oltiin ensimmäistä kertaa oikeissa noutohommissa. Sisu nouti pari markkeeraamaansa pudotusta ja lisäksi teimme sille pari ohjausta juuri tiputetuilla sorsilla. Samassa jahdissa oli todella kokeneita noutajaharrastajia ja tästä Sisu selvisi ilman että olisi ihan tarvinnut hävetä silmiä päästään. Ja omasta suorituksesta sen verran, että itsekin taisin johonkin sorsaan osua. Tosin sain kyllä myös hyvää lisämotivaatiota lähteä haulikkoradalle kiekkoja tiputtelemaan.<br />
<br />
Syyskuun lopussa meillä oli perinteinen Pohjois-Karjalan kanalintureissu. Sisu pääsi istumaan iltalentopassissa ja teeripassissa ja selvisi tästä tehtävästä hyvin. Apuna oli tällä kertaa myös pari pystäriä, mutta harmillisesti lintuja ei kovasta työstä huolimatta narrattu.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-86917206887155531742018-04-23T16:45:00.001+03:002018-04-23T16:45:28.842+03:00Sisu starttaa ja kaihon karavaani kulkee
<span style="font-family: Calibri;">Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen on taas tapahtunut
kaiken näköistä. Aloitimme helmikuussa parin kaverin kanssa viikoittaiset kimppatreenit.
Tämä tulikin tarpeeseen ja kehitystä on sen jälkeen tapahtunut roimasti. Omien
treenien lisäksi olemme käyneet pari kertaa Mikkelin
"middistreeneissä", Ulla Pihlajan treeneissä ja välillä myös Tomi
Sarkkisella tukiopetuksessa. <o:p></o:p></span><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">On siis keräilty paljon eri näkemyksiä ja toimintaohjeita.
Osittain ohjeet ovat olleet hieman ristiriitaisia, mutta siinähän tämän homman
suola on; pitäisi löytää se minun ja koiran oma juttu. Koulutuksissa kerätään
työkalupakkia ja myöhemmin poimitaan sieltä sitten eri toimintatapoja
kokeiltavaksi. Usein pärjää perus jakoavaimella, välillä pitää etsiä juuri
tiettyyn kantaan sopiva kiintoavain. Sisun palautukoulutuksen kanssa tämä
retoriikka menisi näin: lähdettiin jakoavaimella liikenteeseen, pultti pyörähti
ja pyöristyi. Tämän jälkeen jouduttiin hitsaamaan pultin päähän vääntövarsi,
lurauttamaan vähän CRC:tä ja kuumentamaan kierrepuolta niin että saatiin
nytkähdys aikaiseksi kun lekalla hakattiin jatkovarresta. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Olemme siis suomeksi kirjoitettuna kokeilleet kaikenlaista. En
tiedä mikä loppujen lopuksi sai pultin irtoamaan, mutta luulen että siihen
vaikutti ainakin lelulla motivoiminen ja vaatimustason nostaminen. Huomasin
että koira osaa, mutta sitä ei huvita tehdä palautusta kunnolla. Ryhdyin siis
vaatimaan hyvää palautusta, enkä antanut periksi ennen kuin dami tuli nätisti
käteen. Hyvän palautuksen palkitsen aina välillä tennispallolla. Lisäksi sain
koulutuksista pari ihan hyvää teknistä neuvoa siihen miten damia ja koiraa
käsitellään palautustilanteessa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj60TtI26lzMVbTCDuSc3WX48Pii_z6vtzesbfexFNKgRIST1k_zFMP1Wprr18J0Z1xVW2BdzMlVJwHKW4IEpPbuxI0h3C6kLaAwGSFtPBy_cEtOaUSx3KqxCcP10a1X3Bhbcka2GH20cKl/s1600/IMG_20180417_215723.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj60TtI26lzMVbTCDuSc3WX48Pii_z6vtzesbfexFNKgRIST1k_zFMP1Wprr18J0Z1xVW2BdzMlVJwHKW4IEpPbuxI0h3C6kLaAwGSFtPBy_cEtOaUSx3KqxCcP10a1X3Bhbcka2GH20cKl/s320/IMG_20180417_215723.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sisu ja veljensä Elmo yksivuotiskuvassa</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Viikko sitten Sisulla tuli ensimmäinen elinvuosi täyteen.
Juhlaviikon kunniaksi osallistuimme ensimmäiseen metsästyskokeeseemme. Kyseessä
oli epävirallinen Uudenmaan ohjus. Kokeessa oli kolme tehtävää: haku, ohjaus ja
kaksi markkeerausta. Haku oli meidän ensimmäinen tehtävä ja siitä tuli
yllättävän vaikeaa. Koira kävi todella kuumana. Se vinkui ja vikuroi passipaikassa
ja kun oma vuoro tuli, se juoksi täyttä laukkaa pitkin hakualuetta. Kahdesti
tuomari kehotti minua kutsumaan koiraa takaisin koska se oli juossut reippaasti
alueen takaosasta yli. Molemmilla kerroilla Sisu nappasi damin paluumatkalla. Tällaista
en osannut odottaa koska harjoituksissa Sisu on käyttänyt todella hyvin nenäänsä.
Myös ohjauksessa tuli pieni taantuminen kun koira jäi arpomaan damin luokse
ennen kun se lähti palautukseen. Harjoituksissa olemme päässeet tästä tavasta
eroon jo pari-kolme viikkoa sitten. Markkeerauksia emme ole juuri
harjoitelleet, mutta niistä tulikin nyt melkein täydellisiä. Ainoan mokan teki
isäntä, joka lähetti koiran toiselle damille ennen tuomarin antamaa lupaa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis. Pisteitä tuli 58/66 ja
sijoitus oli puolivälin paremmalla puolella. Mielestäni tämä oli vuotiaalta koiralta
ihan hyvä tulos. Tuloslappuun oli kirjoitettu mm. ”kauniit luovutukset” ja ”seuraa
erinomaisesti”. Luovutuksia jännitin eniten ja nyt niistä tulikin hyvää
palautetta! Seuraaminen on meillä ollut ihan hyvällä tasolla. Muistan kuitenkin
kuinka tuskailin seuraamista edellisen koirani Mangon kanssa ja nyt siitä onkin
tulossa Sisun ja mun bravuuri. Seuraavaksi otetaan tuo koiran rauhoittelu
työn alle ja kerätään siihen työkaluja. Ensiaavistukset kertovat, että tämäkään
ei tule olemaan mikään yhden ruuvarin juttu.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Viime viikolla tapasin muuten iltalenkillä Mangon siskon
Nalan jälkikasvua kahdessa polvessa. Molemmista koirista tuli vahvasti mieleen
Mangon emän sukulinja. Oikein iloisia ja ystävällisiä koiria ja ulkonäkökin oli
kohdallaan. Kylläpä oikein sydäntä lämmitti kun sai rapsutella niitä hetken.
Pari päivää myöhemmin sain kuulla, että Nalakin astui ajasta ikuisuuteen. Se
oli suru-uutinen, mutta leikkisästi on lohduttavaa ajatella, että siellä ne
siskokset nyt yhdessä telmivät sateenkaarisillalla.<o:p></o:p></span></div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-90625941887965643752018-01-31T22:42:00.000+02:002018-01-31T22:42:06.354+02:00Kevättä kohti kovaa vauhtiaLoppusyksy tahkottiin Sisun kanssa treeneissä melkolailla paikallaan. Palautusten epämääräisyys esti meitä etenemästä monimutkaisempiin kuvioihin. Harjoittelimme toki muita perusjuttuja siinä sivussa. Omatoimiseen harjoitteluun saimme mukavasti tukea Ulla Pihlajalta, jonka treeniryhmässä kävimme pitkin syksyä. Samoin Sisun kasvattajalta on tullut hyvin neuvoja ja ohjeita.<div>
<br /></div>
<div>
Vuoden vaihteessa palautus alkoi vihdoin loksahtaa kohdalleen. Missään nimessä se ei ole vielä täydellinen, mutta dami tulee yleensä ilman kiertelyä ja käteen. Pääsimme kuitenkin sille tasolle, että pystyn yhdistämään dameja suuntaharjoituksiin ja linjaharjoitteluun. Harjoittelusta tuli taas kivaa ja sain ehkä parhaat "kiksit" kun onnistuin pari viikkoa sitten pysäyttämään ja ohjaamaan koiran ohijuostulle damille. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ohessa linjaharjoituksen lopusta ottamani video parin viikon takaa. Vein dameja metsään ja teimme linjan jään yli. Halusin hakea hieman pidempää matkaa ja totuttaa koiraa maaston vaihteluun. Tätä viimeistä suoritusta oli alustettu pidentämällä matkaa pariin-kolmeen otteeseen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/cZPKzxVkGdo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/cZPKzxVkGdo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muilta osin joulu-tammikuun on ollut haasteellinen. Sisulla oli pitkittynyttä ripulia ja korvatulehdus. Lisäksi se nieli ison läjän muovia jonka järsi juomakupinsa kannesta. Korvat ja vatsa on sittemmin saatu toimimaan ja muovikin tuli lopulta läpi ilman ongelmia. Kaikki näyttää nyt siis taas hyvältä lopputalven ja kevään treenejä ajatellen.</div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-10076776597538478552017-10-17T16:31:00.000+03:002017-10-17T16:31:28.125+03:00Palautuksen harjoittelu
<span style="font-family: Calibri;">Damin ja riistan palauttaminen kauniisti ohjaajalle pitäisi
olla noutajalle mieluisa tehtävä. On hyvä jos koiralla on korkea viettitaso kun
riistaa tai dameja tulee eteen. Korkea viettitaso saattaa kuitenkin purkautua ylivireytenä
ja levottomana käytöksenä palautuksessa. Olen puolivuotiaan labradoripennun kanssa
tilanteessa, jossa koira jo nuoresta iästään huolimatta jaksaa etsiä ja tonkia
puskia damien perässä mutta palautuksesta tulee usein kiertelyä ja pelleilyä.
</span><br />
<span style="font-family: Calibri;"></span><br />
<span style="font-family: Calibri;">Ensimmäinen noutajamme oppi melko hyvät palautukset kuin huomaamatta ja olenkin
nyt uuden pienen ongelman edessä. Olen koonnut alle koulutustapoja ja ohjeita
palautuksen opettamiseen. Osaa olen niistä jo kokeillutkin, mutta edistyminen
on toistaiseksi ollut hidasta.<o:p></o:p></span><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Klikkerimenetelmä<o:p></o:p></span></b></div>
<span style="font-family: Calibri;">Palautuksen paloittelu ja harjoittelu osissa nameilla ja
klikkerillä. Jos koiraa ei aiemmin koulutettu klikkerillä, aloitetaan koiran
totuttamisella palkkioon ja palkkiota tarkoittavaan signaaliin. Signaalina voi
käyttää klikkerin sijasta myös esim. jotain lyhyttä sanaa (”Jep”, ”jes” tms.). Menetelmä
on kuvattu esimerkiksi <a href="http://totallygundogs.com/clicker-trained-retrieve/" target="_blank">täällä</a> </span><span style="font-family: Calibri;"><a href="https://www.blogger.com/null">ja</a> myös Ulla Pihlaja on <a href="http://kennelindylab.blogspot.fi/p/artikkelit.html" target="_blank">nettisivuillaan</a></span><span style="font-family: Calibri;">
kuvannut oman koiransa kouluttamista tällä menetelmällä. <o:p></o:p></span><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">”Silittelymenetelmä”<o:p></o:p></span></b></div>
<span style="font-family: Calibri;">En keksinyt tälle mitään fiksumpaa nimeä, mutta ideana on
siis se että pennusta lähtien koiraa palkitaan kehumalla ja silittämällä sekä
rapsuttelemalla sitä päästä, leuan alta ja kaulasta. Koira tottuu täten
tarjoamaan päätään lähelläsi. </span><br />
<span style="font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Calibri;">Seuraavaksi edetään antamaan koiralle noutoesine suuhun
samalla kun palkitaan sitä em. tavalla. Kolmannessa vaiheessa opetetaan
noutoesineen irrottaminen ja lopuksi yhdistetään ketjuun vielä esineen
tuominen/hakeminen. Kuvattu hyvin <a href="https://www.middlerivers.fi/kuvasarja---daminriistan-palautus" target="_blank">täällä</a>.</span><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Nykyisen koiramme kasvattaja on käyttänyt tätä koulutustapaa
ilmeisen menestyksekkäästi usealle koiralle.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Erillisiä toisiinsa
liittymättömiä yksittäisiä harjoituksia tai yksityiskohtia<o:p></o:p></span></b></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpFirst" style="margin: 0cm 0cm 0pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Voit harjoitella palautusta ensin hihnan kanssa
ja läheltä. Näin tilanne ei pääse riistäytymään käsistä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin: 0cm 0cm 0pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Damin pudottaminen polulle niin että koira
löytää sen itsenäisesti ilman että siihen ensin kiinnitetään mitään huomiota.
Täten saa nopeammin riisuttua harjoituksesta muita häiritseviä tekijöitä
(luoksetulo, paikalla pysyminen, seuraaminen yms.). Anna koiran hetki kantaa
damia ja sopivan hetken tullen voit ottaa sen kehujen kera itsellesi. Näin voidaan
vähentää mahdollista kuumumista ja esineen löytymisestä saadaan iloinen yllätys
ilman suurempaa metakkaa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin: 0cm 0cm 0pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Joissain tilanteissa, jos koira pelleilee ja
pakoilee, voit kokeilla jättää koiran huomiotta ja kulkea poispäin koirasta. Ennemmin
tai myöhemmin koira varmasti kyllästyy kantamaan damia ja tarjoaa ehkä sitä sinulle.
Ole valmiina! (Tämä muistuttaa jossain määrin edellistä harjoitusta). Tämä on
enemmänkin ensiapuna akuuttiin ongelmatilanteeseen. Älä tahallaan tarjoa
mahdollisuuksia kuvattuun käytökseen jos koiran osaamistaso on jo aiemmin
edistynyt pidemmälle.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin: 0cm 0cm 0pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Jätä dami itsesi ja koiran väliin, jonka jälkeen
kutsu koiraa luokse. Koiralla on tällöin valmiiksi vauhti ja suunta ohjaajaa
kohti.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin: 0cm 0cm 0pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Palautusväylän valitseminen niin että koiralla
ei ole kiertämismahdollisuutta. Tähän tarvitaan esimerkiksi aidoilla tai
seinillä rajattu väylä tai polku jonka reunoilla on tiheää kasvillisuutta.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpLast" style="margin: 0cm 0cm 8pt 36pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-ascii-font-family: Calibri; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-hansi-font-family: Calibri;"><span style="mso-list: Ignore;"><span style="font-family: Calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt/normal "Times New Roman";">
</span></span></span><!--[endif]--><span style="font-family: Calibri;">Ohjaan asennollakin on vaikutusta. Kumartunut
ihminen voi itsessään olla koiralle haaste leikkiin. Voit kokeilla olla
palautuksen aikana istualtaan, kyykyssä tai kyykyssä sivuttain.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Ohessa on linkkejä pariin videoon tämän hetkisestä
tasostamme. Palataan aiheeseen myöhemmin!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><o:p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=UUxAYd4bi-Y" target="_blank">Palautus ja luovutus</a></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><o:p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=SMTrW_AVTkA" target="_blank">Luovutusharjoittelua</a></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span> </div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-27497975121091791372017-10-10T16:13:00.001+03:002017-10-10T16:13:36.489+03:00Sisun puolivuotisraportti
<span style="font-family: Calibri;">Sisu alkaa näyttää jo hieman oikealta koiralta.
Stereotyyppiseltä labradorilta se ei tosin enää näytä ja söpöyspisteet
karisevat kovaa tahtia. Näyttölinjaisiin tottunut voisi ajatella että onpa luimunaamainen
ja koheltava honkkeli. Vaikka itseänikin koheltaminen aina välillä raivostuttaa,
on tuohon koiraan kuitenkin syntynyt vahva tunneside ja yhteistyösuhde. Sisun söpöys onkin enemmän sisäistä kuin ulkoista ja se on
paljastunut aikamoiseksi halailijaksi ja sylittelijäksi. Tutustuttuaan se
hakeutuu aina ihmisten lähelle ja usein yrittää myös tunkea syliin. </span><br />
<span style="font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Calibri;">Aiempia huolenaiheita on karissut pois. Koira tottui
yksinoloon melko helposti. Se ei enää suuremmin pelkää toisia koiria ja
esimerkiksi ohitustilanteet sujuvat todella mallikkaasti jopa ilman hihnaa.
Joiltain osin Sisu on puolivuotiaana jo helpompi koirakansalainen kuin mitä edellinen
koiramme Mango oli aikuisena. Toisaalta sisätiloissa näin ei ole. Energiaa koiralla on todella paljon ja Sisua ei ilman valvontaa voi pitää
vapaana kotonamme. Toinen ärsyttävä piirre on pissailu, josta jo luulimme päässeemme
eroon. Sisu pyytää ulos istumalla oven viereen, mutta jos se ei pääse heti ulos,
tulee vahinko melko nopeasti oven viereen.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Calibri;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlM33nNSoJteEPGehDmG3w1dgRdVsF-A8LYJY2hddfn6DEv1dNX-C2sVc_8RoxAdM6e925abfwZdZWmhQjoffc-bsayYeJS_Pm-2E9BzCbqmpsqoIkCUqk_RVBef0Gzzf99TxCVAVR_jMZ/s1600/IMG_20171010_144850.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1599" data-original-width="1600" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlM33nNSoJteEPGehDmG3w1dgRdVsF-A8LYJY2hddfn6DEv1dNX-C2sVc_8RoxAdM6e925abfwZdZWmhQjoffc-bsayYeJS_Pm-2E9BzCbqmpsqoIkCUqk_RVBef0Gzzf99TxCVAVR_jMZ/s320/IMG_20171010_144850.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Calibri;">Sain ystävältä taas tänä syksynä kutsun Kuhmoon
metsästämään. Sisu lähti mukaan ja osallistui iltapäivien kävelyjahteihin seurakoirana.
Oli hauskaa seurata koiran nenänkäyttöä ja innokkuutta metsässä. Passissa
saimme seurata hanhien ja joutsenten syysmuuttoa. Teeriä ja pyitä lenteli
jonkin verran, ja meitä monena vuonna kierrellyt metsokin näyttäytyi, mutta
kovin hyviä ampumapaikkoja ei tällä kertaa tarjoutunut. Sisu sai matkamuistoksi
vatsanpuruja ja oksenteli kolme päivää. Ilmeisesti se oli noukkinut suuhunsa
niin paljon keppejä ja heinää.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Calibri;"></span><br />
<span style="font-family: Calibri;">Tapasimme pari viikkoa takaperin Sisun kasvattajaa Maaritia
ja teimme hieman harjoituksia jotta Maarit näki missä mennään. Suurempia
ongelmia ei ollut, mutta Maarit kiinnitti huomiota vinkumiseen ja kiertelyyn
palautuksissa. Nämä ovat siis nyt painopistealueita. Vinkumiseen puuttuminen
tosin on osoittautunut hieman hankalaksi koska Sisu ei yleensä vingu minun
lähellä, vaan esim. häkissä kun itse olemme eri kerroksessa. Palautukset
lienevät helpompi homma ja niissä ollaankin jo vähän edistytty.<o:p></o:p></span><br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Kirjoittelin aiemmin että tämän vuoden tavoitteena on käydä
jossain kokeessa töissä ja kerätä taas kokemusta metsästyskoepuolelta. Se
tavoite on edistynyt hyvin. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus mennä jo
vuoden kolmanteen kokeeseen töihin. Pitää verrytellä daminheittokäsi hyvään
vireeseen!</span></div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-48998200677091440492017-09-07T14:18:00.003+03:002017-09-07T22:14:03.243+03:00Sisun ensimmäinen lintunoutoSisu on osoittautunut varsin eteväksi noutajan aluksi. Koulutuksissa se osaa ottaa melko rauhallisesti ja kuuntelee ohjaajaa häiriöistä huolimatta. Jos koiralle tarjoaa mitään sen varsinaisiin työtehtäviin liittyvää, kääntyy kuitenkin selvästi isompi sulake päälle: Häntä rupeaa heilumaan vimmatusti, koko kroppa jännittyy ja katse nauliutuu kohteeseen. Eri tahoilta saamani ohjeistuksen perusteella olen kuitenkin pyrkinyt välttämään toistaiseksi kaikkea esineiden heittelyä ja noutamista muutenkin. Ylimääräinen provosointi ja viettien nostattaminen tässä vaiheessa tuottaisi todennäköisesti liian kiihkeän koiran. Lisäksi suu on toistaiseksi todella levoton, joten tavaroiden kantaminen ei ole kovin kaunista katseltavaa. Osasyynä lienee hampaiden vaihtuminen. Jatkossa tiedossa on paljon tavaroiden kantamis- ja nostamisharjoittelua.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeJxe53Davj1jsIeubPrC6vRVjjrc3Ua_ul8dx4N0aezEnEE8Zk5IXbQticxduN_1-wOquHK6LcGCfTBb2qJfX_Vc4fMmb8qXgCyjfNoUncXJDdXymkjtxH5FkmbPfCZNByfk3lTaksGSF/s1600/IMG_20170831_203552.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeJxe53Davj1jsIeubPrC6vRVjjrc3Ua_ul8dx4N0aezEnEE8Zk5IXbQticxduN_1-wOquHK6LcGCfTBb2qJfX_Vc4fMmb8qXgCyjfNoUncXJDdXymkjtxH5FkmbPfCZNByfk3lTaksGSF/s320/IMG_20170831_203552.jpg" width="320" /></a>Pari viikkoa takaperin olimme ulkoilemassa pelloilla kun törmäsimme kuolleeseen hanheen. Lintu oli ilmeisesti lentänyt viereistä voimalinjaa päin. Annoin Sisun nuuskia aikansa, jonka jälkeen lähdin siirtymään pois koska ohitse oli tulossa toinen koira emäntineen. Sisu lähti pian perääni, mutta <br />
yllätyksekseni niin lähti hanhikin. Ohitsemme kävellyt ulkoilija oli ihmeissään. Neljäkuukautinen noutaja iso hanhi suussaan oli kieltämättä hieman koominen näky.<br />
<br />
Sisu painaa tällä hetkellä noin 13 kiloa ja on melkoinen koipeliini. Ohessa noin viikon vanha kuva.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-18505429309862310692017-08-02T11:11:00.002+03:002017-10-10T15:04:49.157+03:00KoirakoululainenViidentoista viikon iässä Sisulla on kertynyt painoa 9,8 kilon edestä. Kaikki on mennyt melko hyvin ja koira on kehittynyt muun pentueen tahdissa. Viimeisen viikon aikana kävimme morjenstamassa Sisun paria veljeä. Samassa yhteydessä tutustuttiin kylmään riistaan ja kokeiltiin reagointia paukkuihin. Riista oli vielä aika kuumentava kokemus Sisulle. Koiran, variksen ja harakan kohtaaminen meinasi johtaa totaaliseen sulkasatoon. Harakkaa koira otti ajoittain myös kantoon, mutta tiputti linnun heti luoksetulopillityksen kuultuaan. Olen pyrkinyt vahvistamaan tavaroiden ja lelujen kantamista, mutta tähän ei ole vielä erillisinä harjoituksina tartuttu.<br />
<br />
Veljestapaamisissa esiin nousi esiin pieni huolenaihe. Sisu ei nimittäin suhtautunut veljiinsä mitenkään suopeasti. Se ei sietänyt lainkaan itsensä härnäämistä tai jahtaamista vaan alistui ensin nopeasti ja ryhtyi sen jälkeen puolustamaan itseään irvistelyllä ja murinalla. Sisu on toki ollut melko varovainen muidenkin koirien kanssa, mutta aiemmat koirakontaktit ovat olleet aikuisia, rauhallisempia koiria ja niiden kanssa kaikki on sujunut sopuisasti. Lähdin purkamaan tätä asiaa niin, että kyselin lähistön labradori-ihmisiltä josko heidän koiriaan voi tulla tapaamaan. Ilahduttavan monta ilmoittautui auttamaan. Ajattelin että buukataan tapaamisia ensin vähän rauhallisempien koirien kanssa ja jos kaikki menee hyvin, kysellään sitten myöhemmin josko löytyisi vauhdikkaampia treffikumppaneita.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNKddOogW4hKa811av2CzBnMD31HJsYB8rTbSNlsBoG1QGtbFpz8ZDiVfORBgVhmeOvVuMJE1X10OmLaOU8TcQQBykbYBVO4ljl4rCKAMdm-xhzRE9KTASu8WSTZzIcGSqm3GOb5jJEOvO/s1600/IMG_20170729_163547.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNKddOogW4hKa811av2CzBnMD31HJsYB8rTbSNlsBoG1QGtbFpz8ZDiVfORBgVhmeOvVuMJE1X10OmLaOU8TcQQBykbYBVO4ljl4rCKAMdm-xhzRE9KTASu8WSTZzIcGSqm3GOb5jJEOvO/s320/IMG_20170729_163547.jpg" width="240" /></a>Sisu aloitti uintiharjoitukset oikein kunnolla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Oli lämmin ilma ja vesi oli houkuttelevan viileää. Joskus olen noutajissakin törmännyt tapauksiin, jotka eivät ihan aluksi osaa kovin hyvin uida. Sehän ei sinänsä ole huolenaihe koska koira varmasti oppii tehokkaan tekniikan nopeasti, kunhan sitä vain uitetaan. Oli kuitenkin mukava huomata että Sisu lähti heti uimaan sulavan ja tehokkaan näköisesti.<br />
<br />
Ensi viikolla alkaa meillä Vantaalla koulut. Esikoisemme menee peruskoulun ensimmäiselle luokalle. Samoin Sisulla alkaa koulu koska ilmoittauduimme sen kanssa Ulla Pihlajan vetämälle pentukurssille. Jännää aikaa siis kaikin puolin!<br />
<br />
Kuvassa Sisu ja serkkuni koira Muru meidän mökkilaiturilla.<br />
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-34285270166359664712017-07-11T15:53:00.002+03:002017-07-11T15:53:50.758+03:00Pennun kehityksen seuraamistaSisulla on nyt 12 viikkoa täynnä. Uskomattoman nopeasti tuollainen pentu kehittyy, mutta usein saan myös itseni kiinni odottamasta liikoja. Tämä johtuu varmaan siitä että koiraelämä ikään kuin jatkuu siitä mihin jäätiin aikuisen koiran kanssa. Monessa kohtaa pitää muistuttaa itselleen että Sisu on pieni pentu joka ei vielä osaa kaikkia kommervenkkejä.<br />
<br />
Istumisen opettelu aloitettiin jo aika nopeasti noin kymmenen viikon iässä. Samoin perusasennon alkeita ryhdyttiin alustamaan heti alussa. Ruokailuun ryhdyttiin noin viikko sitten tuomaan paikallaan oloa, eli pentu pääsee syömään luvalla kun odottaa ensin hetken istualtaan. Ruokakippo on niin vahva motivaattori, että paikallaan pysymisen koira oppi tosi nopeasti. Viime viikkoihin liittyy myös erilaisiin maastoihin totuttelua. On kävelty sänkiniityllä, korkeassa heinikossa, suolla, kallioilla ja vaikeakulkuisessa metsässä. Tämän viikon uusi juttu on noutajataluttimeen totuttelu.<br />
<br />
Eilen kävimme moikkaamassa lääkäriä. Sisu sai ensimmäisen rokotuksen ja oli muutenkin palleja myöten hyvässä tikissä. Huono uutinenkin kuitenkin tuli; koiralta on jossain katkennut yksi kulmahammas ja hammas pitää ilmeisesti poistaa koska on mennyt niin juuresta poikki. Paino oli junnannut edellisen viikon aika samoissa lukemissa. Tämä ilmeisesti johtui matolääkityksen aiheuttamasta ripulista. Edellisen viikonlopun aikana paino kuitenkin kipusi puolisen kiloa ihan hujauksessa. Ilmeisesti nestetasapaino palautui normaaliksi ja on nyt n. 7,5 kiloa. Olemme kerran viikossa rekisteröineet koko pentueen painoja yhteisessä keskusteluryhmässä ja Sisu tuntuu nyt olevan aika saman kokoinen veljiensä kanssa.<br />
<br />
Yksi turhauttavimmista asioista Sisun kanssa on ollut yksinoloon totuttelu. Koira on mennyt aivan hulluksi kun se on jätetty häkkiin tai aidan taakse. Sama hulluus on iskenyt lähdin sitten ovesta ulos tai vain yläkerrassa käymään. Aloitimme harjoittelun hellästi ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Siitä ei käytännössä tullut mitään sen parin viikon aikaja jonka ehdin viettää lomalla. Loman loputtua meillä oli tarkoitus jättää koira päivisin aitaukseen, mutta parin päivän jälkeen huomattin että se ei toimi. Ensimmäisen päivän jälkeen koira löytyi aitauksen ulkopuolelta ja makuuhuoneesta löytyi pureskeltuja sähköjohtoja. Toista päivää varten aitausta vahvistettiin ja korotettiin. Nytkin koira oli päässyt jostain läpi ja löytyi aitauksen ulkopuolelta vekki kuonossaan. Viimeisten päivien aikana asiassa on onneksi edistytty. Kauppareissujen ja lasten kanssa ulkoilujen ajaksi se on jätetty häkkiin nukkumaan ja nyt se on nukkunut häkissään täysin tyytyväisen oloisena ja hiljaa. Heinäkuun loppuun asti koiralla on onneksi taas seuraa kotona.<br />
<br />
<br />
<br />
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-84931633827781144062017-07-06T07:57:00.000+03:002017-07-06T07:57:09.656+03:00Ympyröitä sulkeutuuSisun kanssa on mennyt melko hyvin. Välillä tosin lapsiperhearjen ja koiranpennun yhdistelmä tuntuu raskaalta. Varsinkin nuoremman lapsemme perään pitää katsoa lähes koko ajan. Se ei osaa vielä antaa koiralle sen vaatimaa tilaa ja rauhaa. Koiran päivärytmikään ei ole vielä ihan se mitä tavoitellaan. Tänään esimerkiksi koira heräsi kello 4.30. Tämä saattoi tosin johtua siitä että sillä oli kakkahätä ja se pyysi ulos.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM69RYz9RZ0dVIY6DaXrFUfCu1jOzkL73jD5PD1DjBobPeyRh9qmM7QRtPcv7uqdtIBTOBKB5xoHx700ec4pMtIEES7wmGpnYDr0NheVyphWxStajqw0cFG2RFVi8tcBwljM-l9_QCjdDW/s1600/IMG_20170705_200956_660.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1281" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM69RYz9RZ0dVIY6DaXrFUfCu1jOzkL73jD5PD1DjBobPeyRh9qmM7QRtPcv7uqdtIBTOBKB5xoHx700ec4pMtIEES7wmGpnYDr0NheVyphWxStajqw0cFG2RFVi8tcBwljM-l9_QCjdDW/s320/IMG_20170705_200956_660.jpg" width="256" /></a></div>
<br />
Ikää on nyt 11 viikkoa ja painoa noin 7 kiloa. Sisäsiisteys ei ole kovin paljoa edistynyt. Välillä koira pyytää ulos, mutta pissoja tulee silti sisällekin melko usein. Isommat hädät ovat onneksi tulleet ulos koko ajan. Koulutusrintamalla olemme harjoitelleet paikallaoloa, istumista ja hihnassa kävelyä. Luoksetulo koiralla on jo aika hyvä, mutta on sitäkin välillä vahvistettu. Lisäksi olemme totutelleet erilaisiin maastoihin ja leikkineet välillä tennispallon piilotusta virkistysmielessä..<br />
<br />
Tapasimme Sisun kanssa kuluvalla viikolla sattumalta lähistöllä asuvan Tupu-labbiksen. Päästimme koirat tervehtimään ja juttelimme hetken. Sisu suhtautuu jo varsin hyvin muihin koiriin - varovaisen ystävällisesti. Lähes päivälleen vuotta aiemmin tapasimme Tupun Mangon kanssa. Koirat leikkivät keskenään, ja se jäikin Mangon viimeiseksi leikkihetkeksi. Tällainen pieni ympyrä on siis sulkeutunut.<br />
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-59066260790971662702017-06-13T11:27:00.000+03:002017-06-13T11:51:50.539+03:00Sisun ensimmäinen viikko<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFAqh2e_7JVB8PYuB-PZL2r52fON-jnnTKoqAw2KpsvWEholv7WwP8ODEaYxjN08mabbYkDUXnw0AvvzT0swelKh2cUJKgGO6_aOaHxbEmd1smi0Vo7UXq7Y-8Pq-o__j4ZAgfMGaKQ6hA/s1600/IMG_20170612_181505.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFAqh2e_7JVB8PYuB-PZL2r52fON-jnnTKoqAw2KpsvWEholv7WwP8ODEaYxjN08mabbYkDUXnw0AvvzT0swelKh2cUJKgGO6_aOaHxbEmd1smi0Vo7UXq7Y-8Pq-o__j4ZAgfMGaKQ6hA/s320/IMG_20170612_181505.jpg" width="240" /></a>Pentu on ollut meillä nyt reilut viikon päivät. Ensimmäisen viikon aikana on tutustuttu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin sekä harjoiteltu yksin oloa ja sisäsiisteysjuttuja. Myös pantaan ja hihnaan totuttelussa on otettu ensimmäiset askeleet. Sisällä ja oman perheen kanssa Sisu on jo varsin varaukseton ja reipas poika.<br />
<br />
Yksin oleminen ja varsinkin häkkiin tai aitaukseen joutuminen on kuitenkin todella vaikeaa ja tällaisissa tilanteissa huuto on melkoinen. Minulla on nyt puolitoista viikkoa aikaa totuttaa Sisua aitaukseensa. Sen jälkeen se joutuu olemaan työviikon verran päivät yksin kotona. Totutteluun olen soveltanut Tuire Kaimion pentukirjan oppeja. Homma etenee pienin askelin niin että rauhallinen pentu laitetaan aitaukseen ja ollaan ensin itse aitauksen vieressä. Kerta toisensa jälkeen tilanteesta tehdään haastavampi esim. aikaa pidentämällä, siirtymällä kauemmas tai pukemalla vaatteita päälle ulko-ovella. Olemme tällä hetkellä vasta alussa ja Sisu kestää kohtuullisesti parin metrin päässä oleskelua. Mielenkiintoista on se, että aitauksen ulkopuolella se kestää yksin jättämisen paljon paremmin. Koti-irtaimistoa säästääkseni en kuitenkaan haluaisi jättää sitä pitkiksi ajoiksi vapaana sisälle.<br />
<br />
Sisu oli pentueensa varovaisin poika. Sen huomaa varsinkin ulkona. Se ei todellakaan ole kiinnostunut muista koirista tai tuntemattomista ihmisistä. Jos se kuulee ison koiran haukuntaa pitkänkin matkan päästä, se ryntää heti kotiväen jalkojen väliin tai syliin turvaan. Tähän asiaan pitää puuttua kun hihnahommat alkavat luistaa. Silloin suuntaamme kaupungin keskustan ihmisvilinään ja lempeiksi tiedettyjen koirakavereiden seuraan.<br />
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-63334371545165757432017-05-29T19:01:00.000+03:002017-05-31T19:20:12.859+03:00Blogin nimi vaihtuuBloggailu jatkuu nyt samalla teemalla, mutta eri otsikolla. Rapsuttelin eilen uusia koiratuttavuuksia Mikkelissä ja yksi heistä on nyt valikoitunut muuttamaan meille. Uuden tyypin kutsumanimeksi tulee Sisu. Vielä emme tiedä tuleeko Sisusta sisukas, mutta toiveissa on rauhallinen ja itsensä ylittävä työmyyrä. Tällä hetkellä se on hieman pyylevä, pehmeä ja musta töpsyttelijä. Pentueessa oli neljä urosta, ja sisu on niistä tällä hetkellä kookkain ja rauhallisin. Se ei ollut ensimmäisenä kantamassa lintua tai tutustumassa pihan kaukaisimpiin nurkkiin. Muiden pentujen esimerkistä se kuitenkin tarttui puuhaan jos toiseenkin ja tuntui ennen kaikkea sosiaaliselta ja varauksettomalta pennulta.<br />
<div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNmhiusS02PUXUKkkeHgPGItlee2s8SV0ksxgZkoilXDCcXc8HXSPteRApV5Dk4JHVsJ94VxOVGg41EaXxmXU9XbhSScTXPkDzHHNRp78H3nq5CMmHjq3QOKufdqoIzLWOMqNMH9wXgbQJ/s1600/IMG_20170528_223752.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNmhiusS02PUXUKkkeHgPGItlee2s8SV0ksxgZkoilXDCcXc8HXSPteRApV5Dk4JHVsJ94VxOVGg41EaXxmXU9XbhSScTXPkDzHHNRp78H3nq5CMmHjq3QOKufdqoIzLWOMqNMH9wXgbQJ/s320/IMG_20170528_223752.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
Viikonloppuna vietin pari päivää Middle Rivers kennelkerhon nome-leirillä katselemalla koulutuksia. Suurimman vaikutuksen minuun teki Susanna Fontell joka tarjosi hyvin perusteltuja näkökulmia koirien viettien hyväksikäyttöön ja viretilan säätelyyn. Kävin katsomassa melko samalla teemalla vedetyn koulutuksen kahteen kertaan ja näin miten erilaiset koirat suhtautuivat harjoituksiin. Yhtenä esimerkkinä nostan harjoituksen jossa koiran viretilaa lasketaan laittamalla koira kyljelleen ja pitelemällä sitä (sitkeästi mutta hellästi) maassa kunnes koira nukahtaa. Samassa yhteydessä Susanna käyttää tiettyä ääntä (Ssshhh..). Kun tätä on tehty koiran kanssa usein, ehdollistuu koira rauhoittumaan jo pelkästään tuosta äänestä. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tutustuin tässä viime viikkoina myös Sisun veljien tuleviin omistajiin. Kaikki ovat innokkaita harrastajia ja metsästäjiä, Toivottavasti tapailemme jatkossakin samoissa merkeissä!</div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-71525676779822755752017-05-11T09:53:00.000+03:002017-05-11T10:12:05.578+03:00Taidetta koteihinTällainen yllätys oli eräänä päivänä vaimolla mukana. Eli hän kiikutti kotiin lyijykynäpiirroksen Mangosta. Aika hieno!<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikepHv_VLC27oS1-_dQMJbsAZnohPu8X6KgZAbWcPh1y9cPbk1YAF5Zxl2n8ajAmsDJHahEMfCNVTGWJYQ2ris7OmebTSJtlEZmdZCxsHyrdq004WkZUxz6JDCXTKBkvPUPyu8y2yjwKcg/s1600/IMG_20170430_104620.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikepHv_VLC27oS1-_dQMJbsAZnohPu8X6KgZAbWcPh1y9cPbk1YAF5Zxl2n8ajAmsDJHahEMfCNVTGWJYQ2ris7OmebTSJtlEZmdZCxsHyrdq004WkZUxz6JDCXTKBkvPUPyu8y2yjwKcg/s400/IMG_20170430_104620.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br />
Signeeraus puuttuu, mutta tämän lyijykynäpiirroksen on tehnyt Mia Åstrand</td></tr>
</tbody></table>
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-18957362896289719032017-05-10T23:14:00.001+03:002017-06-14T11:36:20.558+03:00HaulikkokoulussaNyt kun kerran noutaja on tulossa, pitää varmaan varautua myös hankkimaan sille töitä. Metsällä on tullut käytyä harvakseltaan ja ampumassa sitäkin vähemmän. Huomasin että syksyn metsästysreissuilla jätin suosiolla haulikon mökkiin ja hakeuduin kivääriholleille.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Haulikkoampujana olen itseoppinut ja tämäkin koulutus on aloitettu aika myöhään. Tänä vuonna asialle olisi ehkä tehtävissä jotain, joten päätin aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja ilmoittauduin ammattiapuun. Viikonlopun lauantai kului siis Kärkölässä haulikkokoulussa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päivä aloitettiin mukavasti kahvia siemaillen ja rupatellen. Aamupäivän ohjelmaan kuului teoriaa ihan aseen ja ammusten perusteista lähtien ja kävimme läpi eri ampumatekniikoita sekä turvallisuusasioita. Lounaan jälkeen siirryimme itse asiaan, eli astelimme läheiselle pellolle ampumaan. Ohjaajat tarkastivat mm. tähtäyssilmän, haulikon osumakohdan ja ampuma-asennon yleisesti. Sen jälkeen ryhdyttiin tiputtamaan kiekkoja. Pääsimme muun muassa ampumaan pitkin maata pomppivia jäniskiekkoja. Hauskaa hommaahan se oli ja osumaprosenttikin oli ihan kohtuullinen!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kouluttajat saivat nopeasti neuvottua pari yksinkertaista, mutta tärkeää asiaa omasta ampumisestani. Kohdistin esimerkiksi katseeni enemmän jyvään kun maaliin ja tämä aiheutti piipun nykimistä. Samoin olen luullut olevani "swingiampuja", eli yritän yleensä liikuttaa tähtäyspistettä takaa maalin ohi, mutta kokeiltuani ennakolla ampumista, taidan harjoitella tätä tyyliä jatkossa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paikalta löytyi järjestäjän toimesta lainaksi varusteita ja jopa haulikoita. Paria Berettaakin tuli käpisteltyä ja kyllähän ne omaan välineistöön verrattuna tuntuivat melkoisen mukavilta käteen. Kesällä pitäisi sitten käydä radalla ja räiskiä mahdollisimman paljon ja ajatuksella.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tapahtuman järjestänyt taho oli siis Haulikkokoulu, joka järjestää myös kivääriammunnan koulutusta ja löytyy osoitteesta <a href="http://kivaarikoulu.fi/">kivaarikoulu.fi</a></div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-23342972436427928562017-04-25T19:18:00.000+03:002017-05-04T09:17:31.876+03:00Majavajahtia laihoin tuloksin<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3ACKcojcqBGwosgMjQHUa679zrdgcZQ2PTjviOq1cvqzbXZaJPekMpZD8fLEDKkPB83LyJ_buGt6ela-C1rn6Egu0k2FcOC1ur5U-TKN8av5bDwXJGru5c3sZszR3g6bXCQl6Ow1sl8pu/s1600/IMG_20170422_201439.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3ACKcojcqBGwosgMjQHUa679zrdgcZQ2PTjviOq1cvqzbXZaJPekMpZD8fLEDKkPB83LyJ_buGt6ela-C1rn6Egu0k2FcOC1ur5U-TKN8av5bDwXJGru5c3sZszR3g6bXCQl6Ow1sl8pu/s400/IMG_20170422_201439.jpg" width="300" /></a>Ystäväni sen sanoi: Majavametsästys on maailman tylsin harrastus. Ajoimme autoilla toista tuhatta kilometriä. Kiersimme korpia ja vaaroja metrisessä hangessa. Istuimme tunteja varrella virran ja jäähdyttelimme varpaita passissa. Siitä huolimatta emme saaneet ainoatakaan havaintoa tästä mystisestä eläimestä. <br />
<br />
Saaliittomuuteen vaikutti varmaan paljon tekijöitä. Osittain maanomistajat olivat hankaloittaneet hommaa raivaamalla yhdeltä tärppipaikalta joen reunustat sileiksi. Masselle ei siis ollut ruokaa ja meille ei ollut vinkkejä vanhojen syönnösten muodossa. Toisessa paikassa purot ja järvi olivat vielä paksussa umpijäässä ja kolmas paikka lienee ollut tyhjäksi metsästetty. Ainakin törmäsimme siellä toisiin majavanmetsästäjiin, joiden kanssa pääsimme hetkeksi vaihtamaan kuulumisia. Toiminta-alueellamme on kuulemma hirviluvat olleet viime kaudella kortilla. Tämä on saattanut myös lisätä metsästyspainetta muuhun riistaan. <br />
<br />
Kaikki tämä pistää kyllä miettimään: miksi tulin matkalta niin iloisena takaisin? Vastaus lienee se kliseisin: Saalis ei ole pääasia. Ulkoilu, luonto, <br />
ystävät, sauna ja matkan taittaminen palkitsee itsessäänkin, vaikka mitään legendaarista sankaritarinaa ei jäisikään varastoon. Sitäkin enemmän saimme saunomisen lomassa tehtyä suunnitelmia uusille tuleville metsästysseikkailuille.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-21199126782375627652017-04-17T23:01:00.000+03:002017-04-17T23:01:01.354+03:00Uroskoiralle nimeä keksimäänOlimme henkisesti valmistautuneita siihen, että seuraava tulokas on narttu. Nyt kävikin niin, että pentueessa ei ollut yhtään tyttöjä ja meille tuleekin uros. Ei siinä mitään, uroskin sopii meille varsin mainiosti, mutta emme ole millään keksineet uroskoiralle nimeä. Vaimo oli jo saanut tahtonsa läpi ja koirasta oli tulossa Ebba. Ebba ei kuitenkaan sovi poikakoiran nimeksi. No meillä on varmaan se seitsemisen viikkoa aikaa miettiä nimeä. Pennut nimittäin syntyivät tänään ja luovutus on kesäkuun alkupuolella. Samalla kun keksitään koiralle nimi, pitää varmaan muuttaa tämän blogin otsikkoa.<br />
<br />
Pentueessa oli tosiaan neljä urosta - kaksi mustaa ja kaksi keltaista. Kaikki kuulemma reippaita, voimakkaita ja terveitä. Kuvista päätelleen joukkoon sattui pari mörssäriä. Keltainen olisi omaan silmään nätimpi väri, mutta katsotaan miten ja mikä pentu meille valikoituu. Tärkeämpää olisi, jos pennuista olisi jo ennen luovutusta nähtävissä hieman luonteenpiirteitä ja sieltä löytyisi meille sopivan luontoinen koira. Itse en tällaisesta pentujen arvioimisesta tai testauksesta paljoa ymmärrä, mutta pitänee tutustua tarkemmin asiaan että olisi sitten asiaan mielipiteitä jos niitä pääsee esittämään. Pari ihan hyvää aihealuetta sivuavaa perusartikkelia löysin jo <a href="http://www.jangas.com/pentutestaus.htm" target="_blank">täältä (pentutestaus)</a> ja <a href="https://www.metsastysnoutajat.com/artikkelit/heikki-nevalainen-lea-kilpelaine/" target="_blank">täältä (koiran luonne)</a>.<br />
<br />
Torstaina minulla on lähtö Pohjois-Karjalaan. Päästään pitkästä aikaa majavia katselemaan. Tiedustelutoiminta ei ole tuottanut ainakaan vielä mitään kovin konkreettista, joten saaliin löytäminen, ja varsinkin saaminen on todella epävarmaa. Kivaa ulkoilua ja kevään ihastelua on kuitenkin varmasti tiedossa koko rahalla. Toivottavasti välillä pilkahtelee myös aurinko, niin voin napsia hieman valokuvia. Seuraavassa blogitekstissä on siis pentukuulumisten lisäksi tiedossa matkakertomusta farkkujen vaihtamisesta verkkarihousuun.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-31421775616647113362017-03-21T11:35:00.000+02:002017-03-21T11:35:07.896+02:00Pentusuunnitelmia ja metsästysjuttujaKoirasuunnitelmat ovat kaventuneet niin, että meidän haarukassa jäljellä on enää yksi pentue. Otimme nyt riskin ja jätimme sen ensimmäisen pentueen (josta kirjoittelin viimeksi) väliin. Tässä toisessa on meille parempi ajoitus vaikka muuten vaakakupit olivat eri tekijöiden yhteissummana melko tasan. No toivottavasti riskinotto kannatti ja ei tarvitse palata alkuruutuun. Jos kaikki onnistuu, pentue syntyy pääsiäisenä ja luovutus olisi kesäkuun alkupuolella.<br />
<br />
Itse olen valmistautunut koiran tuloon kertaamalla perusasioita, lukemalla vähän kirjallisuutta ja käymällä muutamilla luennoilla. Kevättä kohti yhdistysten kurssi- ja luentotarjonta on taas vilkastunut. Esimerkiksi Labradorinnoutajakerho on järjestänyt Uudellamaalla todella hyviä luentoja, joissa on ollut puhumassa Ulla Alhava ja Tomi Sarkkinen. Ulla puhui pentujen kanssa elämisestä yleensä, ja Tomi pennun ja nuoren noutajan kouluttamisesta. Voin suositella molempia luentoja; hyvä tunnelma, mukavat puhujat ja paljon hyödyllistä tietoa. Keväällä jatkan koeturistin uraani ja ajattelin lisäksi hankkiutua pitkästä aikaa taas talkoohommiin. Tuli koiraa tai ei, seuraava koestartti tulee aikaisintaan vasta 2018.<br />
<br />
Metsästysuutisiakin pukkaa taas hieman. Tammikuussa pääsin kaverin mukana pienimuotoiseen fasaanijahtiin Hämeeseen. Minulla oli kieltämättä hieman ennakkoasenteita fasaanijahteja kohtaan, mutta mukavaa hommaahan se oli. Meillä oli mukana neljä koiraa, joista yksi toimi ylösajajana. Nuoretkin koirat toimivat hyvin ja kaikille saatiin saalista. Yhtä haavakkoa jouduimme etsimään hieman pidempään, mutta sekin löytyi koirien ja ihmisten yhteistyöllä kuusen oksalta. Päivää leimasi myös pieni kissa ja hiiri -leikki paikallisen ketun kanssa. Se ehti napata yhden linnun, jonka koira kuitenkin löysi ehjänä pusikosta.<br />
<br />
Huhtikuulle, ennen majavakauden päätöstä, meillä on myös pientä viritystä Pohjois-Karjalan suuntaan. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin jos reissu toteutuu!Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-27545411872322499962017-01-16T17:56:00.002+02:002017-01-16T18:43:36.563+02:00Lapset ja koiratOlemme nyt siis siinä oudossa tilanteessa, että tämän koirablogin kirjoittajalla ei ole koiraa. Koirat on kuitenkin meidän perheessä enemmän ja vähemmän tapetilla ja niistä keskustellaan välillä aikuisten ja välillä koko perheen kesken.<br />
<br />
Nuorimman (3 v.) mieltä askarruttaa eniten tuleva koira. Pentua tietenkin odotetaan, mutta samalla pikkupoikaa huolettaa esimerkiksi se että riittääkö koiralle sen omat lelut vai syökö se mahdollisesti myös legoja tai muovirobotteja. Tulevalle koiralle on myös valittu joitain pehmoleluja, jotka se kuulemma saa pitää. Nuorimman aikakäsitys hieman vielä epämääräinen. Yllättävä rapina tai kolina alakerrasta tulkitaan helposti väärin uudeksi koiraksi. Samoin kun ystävämme tuli kahden labradorin kanssa vierailulle, oli ensimmäinen huudahdus tälläinen "Nytkö se uusi koira tuli!?" Huolistaan huolimatta tämä kuopus on kuitenkin koiramies ja suhtautuu positiivisesti muihinkin eläimiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7AsBW3-UgEDvTDcS4J4U7kEISJqzWpWe93f8cPnBWgXnEpQlt9C8Y77zZNwINfhGTrCa71wymSijv5x9mxuQS43nKe9QySWIm_lRaSqQFqy5cJBCqp9zKiL65fdxyfK5xi_pV39rAAOR/s1600/25351_384932377376_6962972_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU7AsBW3-UgEDvTDcS4J4U7kEISJqzWpWe93f8cPnBWgXnEpQlt9C8Y77zZNwINfhGTrCa71wymSijv5x9mxuQS43nKe9QySWIm_lRaSqQFqy5cJBCqp9zKiL65fdxyfK5xi_pV39rAAOR/s320/25351_384932377376_6962972_n.jpg" width="320" /></a></div>
Esikoinen (kohta 7 v.) taas on asenteeltaan hieman varautuneempi. Koirat ovat hänen mielestään ihan ok, kunhan eivät aiheuta hänelle häiriötä tai vaivaa. Koiran ulkoilutus on hänen mielestään ehkä maailman tylsintä tekemistä. Hän myös selvästi hieman aristelee vieraita koiria ja ei pidä liian nopeasti tuttavuutta tekevistä nelijalkaisista. Jos jalkapallokortteihin hurahtanut esikoinen päättäisi uuden koiramme nimen, olisi se varmaan Messi tai Ronaldo. Myös FIFA kuulemma kävisi. Odotan jännittyneenä sitä hetkeä kun koiranpennun suusta löytyy mutusteltu futiskortti.<br />
<br />
Edellinen koiramme Mango oli jo aikuinen kun lapset saapuivat perheeseen. Se osasi suhtautua todella asiallisesti lapsiin. Kokonaisuudessaan lasten ja Mangon konfliktit taisivat rajoittua pariin urahdukseen. Tähdensimme usein lapsille, että koiralla pitää olla oma tila ja vaikka koira innostuisi leikkimään, sen kanssa ei riehuta miten sattuu. Nyt jos meidän perheeseen tulee uusi koira, sille ja lapsille pitää opettaa uudelleen nämä samat säännöt. <br />
<br />
Muistan itse omasta lapsuudestani kauan odotetun pennun tulon ja sen kuinka energinen ja vaikeaselkoinen eläin koira lapsen mielestä loppujen lopuksi oli. Tämän takia yritän pitää uuden pennun saapuessa mahdollisimman pitkän loman, jotta saamme paljon tutustumisaikaa ja uuden lauman suhteiden rakentelun turvallisesti alkuun.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-62932844034149997532017-01-05T12:01:00.000+02:002017-06-13T11:33:25.558+03:00Pentuhaaveet konkretisoituvatKuten kirjoittelinkin kolmisen kuukautta sitten, haaveilu ja suunnittelu uuden koiran suhteen käynnistyi jo syksyllä. Suunnitelmat ovat eläneet ja muuttuneet ajan kanssa. Aluksi lähdimme ajatuksesta, että uusi tulokas olisi näyttelylinjainen koira käytössä meritoituneilta vanhemmilta. Sitten kartoitettiin sekalinjaisia vaihtoehtoja, mutta marraskuussa oltiinkin jo siinä tilanteessa, että meille oli hilkulla tulla käyttölinjainen uros ihan hyvästä yhdistelmästä. Tiukan pohdinnan jälkeen jäimme kuitenkin vielä ilman koiraa. Ajankohta oli hieman hankala ja jäimme odotuskannalle koska halusimme katsoa läpi pari muuta vaihtoehtoa. Nyt nämä muut vaihtoehdot alkavat konkretisoitua. Jos kaikki menee nappiin, meillä on pentu joko jo huhtikuussa tai sitten kesän korvilla.<br />
<br />
Ensimmäisenä syntyväksi odotettu pentue on sekalinjainen yhdistelmä. Uros on keltainen (++!). Sitä on käytetty aktiivisesti metsästyksessä ja se on edennyt voittajaluokkaan WT-tulosten perusteella. Musta narttu on nelivuotias ja on läpäissyt taipparit sekä osallistunut pariin WT-kokeeseen. Molemmat ovat siis sekalinjaisia ja miellyttävät tällaisen "pullukkalinjaan" tottuneen silmää. Etuna tässä pentueessa olisi myös se, että kasvattaja on aktiivinen harrastaja, tosi mukava tyyppi ja vanha tuttumme, joka lisäksi asuu asuu melko lähellä.<br />
<br />
Toinen vaihtoehto on metsästyskoeharrastuksen näkökulmasta todella lupaavasta yhdistelmästä. Molemmat vanhemmat ovat mustia ja käyttölinjaisia. Nuorehko uros on voittanut kokeita ulkomailla ja narttu on menestynyt eri koemuodoissa voittajaluokkaa myöten. Kasvattaja, vaikkakaan ei ihan lähinurkilla asusta, on erittäin aktiivinen ja järjestää esimerkiksi paljon erilaisia tapaamisia ja koulutuksia. Kävimme tutustumassa häneen ja hänen kasvattiensa omistajiin ja koiriin joulukuun alussa järjestetyssä koulutustapahtumassa. Mukavaa porukkaa oli kaikki sielläkin!<br />
<br />
Katsotaan miten nämä astutukset onnistuvat. Jos molemmat tärppää ja pysymme kasvattajien "listoilla", niin valinta tulee olemaan vaikea!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RZkYS38CRtiMcAWwQqKsvGCMHohLheOfyppl2QBg5vuUvSP3GVNhrLH3HFzIJ_z2yLUKDlFecfkmNdKbVk9_rwwfxdp_3DN1TP62_gnH_NIuxDz2hFuT5-AUbETLwmmOVNmaQSO80vly/s1600/P5021340.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RZkYS38CRtiMcAWwQqKsvGCMHohLheOfyppl2QBg5vuUvSP3GVNhrLH3HFzIJ_z2yLUKDlFecfkmNdKbVk9_rwwfxdp_3DN1TP62_gnH_NIuxDz2hFuT5-AUbETLwmmOVNmaQSO80vly/s320/P5021340.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-66921238718166379672016-10-14T18:56:00.003+03:002017-01-16T18:45:19.239+02:00MetsästysmuistojaVietin viikko sitten Kuhmossa muutaman päivän. Tuttu mökki ja tutut maastot kirvoittivat muistoja mieleen. Tälläkin reissulla koiraa olisi tarvittu. Asia tuli mieleen kun juoksimme toista sataa metriä suolla haavakkoteeren perässä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="height: 450px; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center; width: 307px;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS_Yc5WvSbJmAhThwdMFpMpe89LqlXpBjlqnHr8lW95SR1DgbSaBIEfZ27SXhCGQ4Tv3oMPugJO37O374oQbGm_XAwGnpr8hRU7tz9asJ0i-zRblgqbPOc8y-IfLxb1EOFjGY04GccxEc7/s1600/Kuhmo2010.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS_Yc5WvSbJmAhThwdMFpMpe89LqlXpBjlqnHr8lW95SR1DgbSaBIEfZ27SXhCGQ4Tv3oMPugJO37O374oQbGm_XAwGnpr8hRU7tz9asJ0i-zRblgqbPOc8y-IfLxb1EOFjGY04GccxEc7/s400/Kuhmo2010.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuhmo 2010 - Mangon ensimmäinen kanalintunouto</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRKq9FFMrTjeLA7Tadw4EU7PnjacEPfOk5Ra7qzdFocSI3lGaf1XTltRs8BBIIpsCaRXuQ1Z4H3fyP6QRK8YPq_uzt4_zXLHx8PIG7QU1P_5mFUHiZVw8oiC6nl6bb898YSPOtLC6bgCZ6/s1600/Kuhmo2011.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRKq9FFMrTjeLA7Tadw4EU7PnjacEPfOk5Ra7qzdFocSI3lGaf1XTltRs8BBIIpsCaRXuQ1Z4H3fyP6QRK8YPq_uzt4_zXLHx8PIG7QU1P_5mFUHiZVw8oiC6nl6bb898YSPOtLC6bgCZ6/s400/Kuhmo2011.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuhmo 2011 - Tällä reissulla lintuja noudettiin jo hieman enemmänkin: kolme teertä ja yksi pyy</td></tr>
</tbody></table>
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-79853388633288835072016-09-29T19:38:00.002+03:002016-09-30T13:10:34.551+03:00Jatkosuunnitelmia koiralliseen elämäänVaikka tämä on alun perin Mangon blogi ja tekstejäkin on tullut viime vuosina vähänlaisesti, ajattelin jatkaa tänne kirjoittelua silloin tällöin. Olkoon tämän blogin jatkaminen vaikka pieni kunnianosoitus sille ajalle, jonka saimme viettää Mangon kanssa.<br />
<br />
Koiraharrastaminen on itse asiassa ollut nyt koirattomana muuttunut taas aktiivisemmaksi. Mango eli viimeiset pari vuotta harrastuksista eläköityneenä ihan kotikoiran elämää. Tosin pyrimme lenkkeilemään ja samoilemaan metsissä aina kun löytyi mahdollisuus. Viimeinen nouto sille taisi tulla syksyllä 2014 teerijahdissa. Nyt elokuun jälkeen olen käynyt kahdessa metsästyskokeessa, koiranäyttelyssä, jutellut eri kasvattajien kanssa ja ilmoittautunut tottis-kurssille kuunteluoppilaaksi.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmafffti95qmDEVqQZqeu2HJjjRDzcBfZ7e8Zo80dpIlE2Z6JUqgneVz-1Ma7Tx0zdQfEJ-IlKJiNG9TnQa3YNncPakumq5GpLn1xw5cklnXVG1mUHTlguvijZMJPR29ervjzWaBAOLdoy/s1600/20160823_212002.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmafffti95qmDEVqQZqeu2HJjjRDzcBfZ7e8Zo80dpIlE2Z6JUqgneVz-1Ma7Tx0zdQfEJ-IlKJiNG9TnQa3YNncPakumq5GpLn1xw5cklnXVG1mUHTlguvijZMJPR29ervjzWaBAOLdoy/s320/20160823_212002.png" width="320" /></a>Aktivoituminen johtuu tietenkin siitä, että mielessä siintää seuraavan koiran hankinta. Nyt pitäisi siis löytää sopiva kasvattaja tai oikeastaan ensin pitäisi päättää mitä haluaisimme seuraavalta koiralta. Tietenkin koiran pitää ensisijaisesti olla lapsiperheeseen sopeutuva ”hyvä tyyppi”. Tällä kertaa enemmän painoa laitetaan kuitenkin myös käyttöominaisuuksiin, eli tulokkaalla pitäisi olla potentiaalia rodunomaiseen työskentelyyn kokeita, ja myös metsästystä silmällä pitäen. Lisäksi kriteereihin tulee luonnollisesti terve sukulinja. Hännän huippuna kriteeripatteristossa tulevat koiran ulkoiset tekijät, joista meillä on joku mielipide, mutta joilla ei välttämättä loppujen lopuksi ole suurta merkitystä: koko, väri ja sukupuoli.<br />
<div>
</div>
<div>
Valintaan vaikuttaa myös paljon ”ulkokoirallisia” tekijöitä: </div>
<ul>
<li>kasvattajan pitää olla aktiivinen ja hyvä tyyppi ja mielellään asua kohtuullisen välimatkan päässä, </li>
<li>meidän pitää olla kasvattajan mielestä hyviä tyyppejä ja sopivia ostamaan hänen koiransa,</li>
<li>luovutusaika pitäisi osua jollain tavalla järkevästi loma-aikaan, eli kevään ja alkusyksyn välille</li>
</ul>
<div>
Labradorit ovat melko vahvasti jakautuneet ns. englantilaismalliseen näyttelylinjaan, jota Mangokin edusti, ja hoikkarakenteisempaan käyttölinjaan. Edellä mainitut kriteerit huomioiden tulokas voisi olla näyttelylinjainen, mutta silloin sen sukulinjoissa pitäisi olla melko vahvoja näyttöjä menestyksestä rodunomaisissa kokeissa tai metsällä. Käytännössä on melko vaikeaa löytää näyttelylinjaista pentuetta, joiden vanhemmilla molemmilla olisi esim. avoimen luokan metsästyskoetuloksia, puhumattakaan tuloksista useammassa polvessa.</div>
<div>
</div>
<div>
Toinen lähtökohta olisi hakea käyttölinjaista pentua. Silloin olisi todennäköisempää, että koiralla olisi haluttuja käyttöominaisuuksia. Toki käyttölinjaisistakin löytyy myös niitä, jotka eivät löydä kaikkia intiaaneja kanootista ja muumitkin pureskellaan laaksosta. Joskus kaltaisiani käyttölinjaista harkitsevia pelotellaan kertomalla hermoheikoista työkoneista, jotka räjäyttävät asunnon jos eivät pääse metsälle.</div>
<div>
</div>
<div>
Tässä kohtaa voisi tehdä luonnollisen johtopäätöksen ja mennä sitä kultaista keskitietä. Sillä onhan myös kasvattajia, jotka ovat yhdistäneet näitä kahta linjaa. En ole kuitenkaan vielä onnistunut täysin vakuuttamaan itseäni siitä, että tämäkään on fiksuin vaihtoehto. Tyypillisen pelottelukertomuksen mukaan tällainen koira saattaa periä molempien linjojen huonot ominaisuudet. Optimistina kuitenkin haluaisin ajatella, että päinvastainenkin, tai ainakin tyydyttävä kompromissi on mahdollista saavuttaa.</div>
<div>
</div>
<div>
ps. kuvassa suklaapallo Upwards-kennelin Z-pentueesta. Tapasimme heidät elokuussa.</div>
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-47796171185067407712016-08-05T16:04:00.001+03:002016-08-05T16:06:25.760+03:00Järki voitti, mutta sydän särkyiMangon poismenoa on sulateltu jo kuukauden päivät. Alkupäivien ahdistus vaihtui nopeasti kaipaukseksi. Kaipaus on vaihtumassa lämpimiksi muistikuviksi, joiden ei haluaisi haalistuvan, mutta jotka tuntuvat päivä päivältä hieman kaukaisemmilta. Haamukoira on kuitenkin läsnä lähes joka päivä. Joskus keltainen tyyny muuttuu silmäkulmassa koiraksi. Iltaisin nukkumaan mennessä kävelee ylivarovasti sängyn päädy ohi, ettei astu nukkuvan koiran päälle. Samoin kotiin tullessaan aina hetken odottaa kuulevansa seinään paukkaavan hännän tai kynsien rapinan parketilla.<br />
<br />
Mangon lähtöön vaikutti pari eri tekijää. Sillä havaittiin puolitoista vuotta sitten munuaisten vajaatoiminta. Saimme munuaisarvojen heikkenemisen pysähtymään erikoisruoan avulla. Tämä erikoisruoka ei sisältänyt juurikaan proteiinia, ja se vaikutti Mangon lihaskuntoon. Samoin munuaisten vajaatoiminnan takia tavalliset kipulääkkeet eivät sopineet Mangolle. Eräänä iltana heinäkuun alussa olimme nuoremman poikani ja Mangon kanssa iltalenkillä. Olimme kävelleet noin kilometrin lenkin kun tapasimme nuoren Tupu-labradorin isäntineen. Mango innostui juoksentelemaan Tupun kanssa kunnes se yhtäkkiä lopetti juoksun ja linkutti luokseni kolmella jalalla. En ajatellut paljoakaan vielä haverista, vaan könkkäsimme kotiin lepuuttamaan jalkaa. Kun vaiva ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan aamullakaan, soitin Mangon kasvattajalle Mirkulle, joka on eläinlääkäriasemalla töissä. Mirkku arvasi oireiden perusteella jo puhelimessa, että nyt on sattunut pahasti.<br />
<br />
Lääkäriasemalla Mango nukutettiin ja jalka kuvattiin. Mitään luustovammoja ei näkynyt vaan arvio oli katkennut polven ristiside. Leikkaushoito olisi mahdollinen. Hintaa olisi ilmeisesti tullut pari tuhatta euroa. Leikkauksen jälkeen olisi elettävä varovasti useampi viikko. Lisäksi olisi melko suuri riski, että toisen takajalan polvi menee myös koska se rasittuu tuplasti kun koira hyppii kolmella jalalla. Tämä kaikki tuntui melko raskaalta jo hieman ikääntyneelle koiralle. Tuntui raastavalta miettiä, että ei haluaisi koiran kärsivän, ei haluaisi elää siinä epävarmuudessa ja epämukavuudessa useaa viikkoa. Toisaalta mielessä poukkoili ajatus, että rakkaalle koirallemme pitää antaa mahdollisuus.<br />
<br />
Koiran ottaminen ja omistaminen ei ole järjellä tehtävä valinta. Koiraan menee paljon rahaa, se sitoo vapaa-aikaa, sotkee paikkoja, sairastuu ja sen kanssa on ulkoiltava satoi tai paistoi. Tällä kertaa järki kuitenkin voitti päätöksenteossa. Silti ottaisin sen keltaisen koheltavan pennun takaisin millon vain ja aloittaisin tämän yhdeksän vuoden mittaisen taipaleen alusta.<br />
<br />
Koirattomuus on jättänyt meidän arkeen tyhjiön. Ajankäytöllisesti tyhjiö on toki lapsiperheessä helppo täyttää, mutta kun koiraan on kerran tottunut, olisi sellainen oltava. Tähtäimessä on hankkia pentu ensi vuonna ja sopivien pentuesuunnitelmien kartoitus on aloitettu. Rotu on 80% varmuudella labradori. Viisitoista prosenttia on varattu kultaiselle ja viisi springerille. Väri ja sukupuoli on vielä auki, mutta tällä kertaa tavoitellaan ehkä hieman käyttöpainotteisempia sukujuuria.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-3373401238530387022016-07-07T21:23:00.000+03:002016-07-07T21:32:53.448+03:00Jäähyväiset (itkuvaroitus)Istuskelen olkkarin sohvalla. Istun siinä kohtaa, josta yleensä pystyi koskettamaan Mangoa jos roikutti oikeaa jalkaa sohvan reunalta. Olen hieman väsynyt koska vietin viime yön lattialla lasten varapatjalla koiran kanssa vierekkäin. Mangokaan ei nukkunut kovin hyvin. Kipujen tai kipulääkkeiden takia se läähätti, kuolasi ja vaihtoi asentoa monta kertaa. Puoli viiden maissa Mango vikisi hieman, joten kannoin sen (33,5 kg nykyisin) alakerran kautta ulkoilemaan. Emme kuitenkaan päässeet kuin parikymmentä metriä ovelta. Istuimme pellon reunalla ja katselimme lokkien parveilua läheisellä pellolla.<br />
<br />
Aamulla Mango heräsi ajoissa lasten kanssa. Itse tuhlasin pari tuntia viimeisestä yhteisestä päivästämme ja menin omaan sänkyyni nukkumaan. Kömmin ylös hieman ennen yhdeksää. Aamupalamysli oli jäädä kurkkuun kiinni koska tiesin, että sen jälkeen pitäisi tehdä puhelu Mangon kasvattajalle.<br />
<br />
Pystyin soittamaan puhelun ja puhumaan suhteellisen selkeästi. Määräajaksi asetettiin kello 14. Olimme molemmat väsyneitä, joten torkuskelimme olkkarin lattialla. Mango kyyhötti kainalossani ja minä rapsutin ja paijasin sydämeni kyllyydestä. Haimme aina välillä pari nakin palaa ja leikimme kaninturkilla, johon Mango on aina ollut aivan hulluna. Vanhempani tulivat yhden maissa hyvästelemään Mangoa ja hoitamaan lapsia. Kaikilla oli pala kurkussa. Mango koki velvollisuudekseen yrittää lohduttaa ja kyöhnäsi jaloissa.<br />
<br />
Teimme ennen lähtöä pienen kävelylenkin kolmisin Hannan ja Mangon kanssa. Mango piristyi ja otti jopa juoksuaskeleita perässämme. Tämä pisti ajatukseni todella sekaisin. Ryhdyin epäilemään päätöksemme järkevyyttä ja punnitsemaan lisäaikaa.<br />
<br />
Saavuimme lääkäriasemalle hyvissä ajoin. Mango hangoitteli ensin hieman vastaan, mutta Mangon kasvattaja Mirkku oli paikan päällä ja Mango könkkäsi loppujen lopuksi mielellään sisälle. Juttelimme hetken. Vaikka Mango oli meidän koira, tuntuu että loppujen lopuksi päätös sinetöitiin kolmisin.<br />
<br />
Mango söi vielä aimo annoksen Sörkän Prinsessoja (nakkimerkki). Juttelimme, itkimme ja nauroimme yhdessä. Rapsuttelimme, halailimme ja istuimme hiljaa. Lopulta aika oli tullut. Mango nukahti syliini ja tunsin kädelläni kun sen sydän lopetti toimimasta.<br />
<br />
Nyt ei tarvitse miettiä ja jännittää onko koiralla kipuja ja onko sen elämä hyvää ja mikä paikka ehkä hajoaa seuraavaksi. Nyt on jäljellä enää muistot ja suunnattoman tuntuinen ikävä. Ehkä sitä voi helpottaa kirjoittamalla aina välillä jonkun muiston tähän blogiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgllGgJplvVJOXg6f19kQqa1DZ7uiPe8dGhMx412Pt3Fh-QpPQQ87ORX_PdXrN5ghcQ87FNxZHXn0KpahRUqqMidU2cNvFTh6DQKCf_PmXsoknk9ExOE8csDi1o69Q2dYUt0Lx5oQry-UC5/s1600/20160707_125244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgllGgJplvVJOXg6f19kQqa1DZ7uiPe8dGhMx412Pt3Fh-QpPQQ87ORX_PdXrN5ghcQ87FNxZHXn0KpahRUqqMidU2cNvFTh6DQKCf_PmXsoknk9ExOE8csDi1o69Q2dYUt0Lx5oQry-UC5/s320/20160707_125244.jpg" width="180" /></a></div>
<br />Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-88736088731477496952013-09-12T22:22:00.001+03:002013-09-12T22:22:22.181+03:00Missä on damikassi?Meitä on nyt 4 ja koira. Viimeisin perheenlisäys tuli elokuun alussa ja olen ottanut nyt sen kannan, että seuraava tulokas, jos niitä nyt vielä tulee, on varustettu neljällä jalalla. Toistaiseksi vapaa-ajan allokointi ei kuitenkaan taida tuottaa ongelmia, joten parempi pysyä labbiskerhon nettisivujen pentulistoilta poissa. Kerrottakoon kaikesta huolimatta, että Ihanalle <a href="http://quattrouna.blogspot.fi/">Unalle</a> on astutus suunnitteilla seuraavasta juoksusta.<br />
<br />
Meidän perheen kesä on sujunut pääasiassa koirattomana. Mango on viettänyt melkein koko kesän mökkeilemässä vanhempieni luona. Arki on ollut helpompaa, mutta haittapuolena ovat olleet ajoittaiset haikeuskohtaukset, joita on ollut puolin ja toisin. Mango on mököttänyt mökillä aina kun olemme lähteneet takaisin kaupunkiin ja kotonakin ollaan kaivattu lenkkikaveria ja rapsuteltavaa.<br />
<br />
Kun koira lopulta lopetti lomailunsa tämän viikon alussa, palasi se kotiin juoksuisena, mutta pirteänä ja riehakkaana. Vaikka onkin mieleltään virkeä, koiran on olemus ehkä hieman lässähtänyt mökkielämän seurauksena. Jonkinlainen kuntokuuri taitaa olla paikallaan. Koska koiralla kuitenkin tuntuu riittävän intoa, päätin ottaa tänään damit mukaan iltalenkille. Kymmenen minuutin etsinnän jälkeen damikassi löytyi kaapin perältä ja Mangon häntä nousi innokkaasti pystyyn kun se havaitsi mitä lähdemme tekemään.<br />
<br />
Mitään kauhean vaativaa kuviota emme lähteneet suorittamaan. Kokeilin hieman linjalle lähettämistä, jonka motivointi onnistui hyvin kanidamin avulla. Muutama hämärämarkkeerauskin onnistui ja pieni haku rapsipellossa. Ehkä pitää jättää damikassi esille myöhempää käyttöä varten.<br />
<br />
Lokakuun alussa olisi tiedossa metsästysreissu Lieksaan. Katsotaan olisiko Mangosta mukaanlähtijäksi.Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7290755614291741486.post-14537973405165288022013-05-20T21:11:00.001+03:002017-05-29T19:15:01.911+03:00Kesä on täällä taas<a href="http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi" target="_blank">Sipoonkorven kansallispuistosta</a> ja viereisestä Bisajärven ulkoilualueesta on tullut Mangon ja minun vakiopaikka. Talvella ulkoilu on lumen takia rajoittunut lähinnä <a href="http://www.hel.fi/hki/hkr/fi/viheralueet/mets_t+ja+muut+viheralueet/luontopolut/kalkkiruukki">K</a>alkinpolttajan reitin kiertämiseen ja lumikenkäilijöiden jälkien seuraamiseen. Syksyisin olemme tuoneet jokaiselta lenkiltä pienen muovikassillisen suppilovahveroita ja kevään tutkimusmatkat olen hyödyntänyt hyvien maastopyöräreittien bongailuun.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Pieni miinus Sipoonkorvessa on se, että Mangolle ei tahdo löytyä kunnollisia uintipaikkoja. Tai oikeastaan uintipaikkoja löytyy, mutta ei sellaisia, joiden jälkeen koiran voisi heittää puhtaana auton perään. Kalkkiruukista voi polkuja pitkin kävellä melkein huomaamattaan <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusij%C3%A4rvi">Kuusijärvelle</a> asti. Tosin jos sattuu poikkeamaan polulta, on todennäköistä löytää itsensä ja koiransa suosta tai läpitunkemattomasta kuusikosta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eilisestä, eli sunnuntaista käytimme kolme tuntia taas Bisajärven maastoissa. Mangolla oli kaverina Milo-kultainennoutaja, joka oli meillä muutaman päivän hoidossa. Kolme tuntia menikin hujauksessa turvemössössä ryömiessä, havunneulasissa peuhtaroidessa ja käen kukkumista kuunnellessa. Todellinen tenkkapoo kuitenkin koitti kotona, kun Milon turkista löytyi vaikka mitä matkan varrella eteen sattunutta.<br />
<br />
Kuvia seikkailusta löytyy <a href="https://plus.google.com/photos/101440997765168792422/albums/5880127303161362481?authkey=COOKjen7j72yLA">täältä</a></div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKe3IfRoJWprVENStpPZcrboEKibDVU0AWMvfR0FkX5MqsfnP1tb9kNazYH5s5c5Tfm1drBqqROWITShW05sYiYjZT2_k57eKEaHjwOivhQihD0B0amIFMtQvYVtZcXBgNwe-AHP9B6o7A/s1600/P5196731.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKe3IfRoJWprVENStpPZcrboEKibDVU0AWMvfR0FkX5MqsfnP1tb9kNazYH5s5c5Tfm1drBqqROWITShW05sYiYjZT2_k57eKEaHjwOivhQihD0B0amIFMtQvYVtZcXBgNwe-AHP9B6o7A/s320/P5196731.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5rhAJIhagf4wWHB5Ioo4LieFEeKJ5NfDJnmyzUZQPmxc-LxUkwwr9U16Eff4noiJfcPqOf_IUpKWYS0hqWwNjmcEzfobghyphenhyphenNjzgdFj6-jDTrpIlr1gJFrHLD69S0jeD6-6DhoB1x1ywd0/s1600/P5196730.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5rhAJIhagf4wWHB5Ioo4LieFEeKJ5NfDJnmyzUZQPmxc-LxUkwwr9U16Eff4noiJfcPqOf_IUpKWYS0hqWwNjmcEzfobghyphenhyphenNjzgdFj6-jDTrpIlr1gJFrHLD69S0jeD6-6DhoB1x1ywd0/s320/P5196730.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ps. Piiitkästä blogikatosta huolimatta Mango on yhä keskuudessamme, voi hyvin ja on oma ihana itsensä. Koiraharrastustoiminta tosin on nyt ollut muun elämän ruuhkavuosista johtuen ollut hieman katkolla.</div>
</div>
Jukkahttp://www.blogger.com/profile/04686370076051193568noreply@blogger.com0