Flegmaattisuutta ilmassa

Aamupäivä kului Mäntsälän koirakerhon näyttelyssä Järvenpäässä. Ilma oli sateinen, mutta onneksi koko homma oli nopeasti ohi. Mangon arvostelu komppasi säätä: hyvä, eli H. Oltiin tulokseen hieman pettyneitä varsinkin kun Mango sai koiratutuilta kehuja ennen näyttelyä ja näyttelyssäkin.

Tänään kävi näin. Jos tuomari ei juurikaan pitänyt Mangosta, ei Mangokaan ollut kiinnostunut tuomarista. Se ei oikein halunnut mennä tervehtimään tuomaria ja veti itseään poispäin lähemmän tarkastelun aikana. Koira tosiaan näytti tänään hieman varovaiselta ja apealta. Tästä varovaisesta luonteesta ilmeisesti rokotettiin hieman. Arvostelua alensi myös etuosa, joka saisi kulmautua paremmin, jyrkkä lantio sekä löysät liikkeet. Positiivisia puolia olivat hyvä luusto ja runko, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä purenta, tiiviit käpälät, vahva takaosa ja hyvä häntä.

Hanna oli ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa näyttelyssä ja esittäminen sujui mielestäni erittäin hyvin. Hanna ei pahemmin jännittänyt ja sai pidettyä koiran hyvässä asennossa. Myös juoksutus meni mallikkaasti.

Illaksi lähdettiin veneilemään. Koira pääsi stressaavan aamun jälkeen chillaamaan ja haistelemaan meri-ilmaa. Muutama kuva täällä.

Vuosi vilskettä

Kävelin eilen Mangon kanssa päivälenkin Vantaanjoen rantaan. Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Vettä ripotteli aina välillä. Koira nautiskeli, kun sai rymistellä märässä ruohikossa. Lähiympäristössä ulkoilukierrokset rupeavat väkisinkin muistuttamaan toisiaan, mutta nyt itselleni iskostui varsinainen déjà vu -olo.

Tasan vuosi sitten kävelin samaa reittiä. Ilma oli tuulinen ja sateinen. Ihmettelin vieressä tepsuttelevaa nuorta labradoria ja se varmaan ihmetteli minua. Vastaantulijat hymyilivät nätille koiralle ja kehuskelin sen olevan meillä ensimmäistä päivää.

Arki kulkee omaa polkuaan ja päivät tuntuvat usein samanlaisilta. Kuitenkin, kun asettaa perspektiivin pidemmäksi huomaa, että paljon ehtii yhdessä vuodessakin tapahtua.

Ensimmäisessä kuvassa Mango on ollut meillä 1 päivän ja toisessa 1 vuoden. Kuvauspaikka on sama.

Keskikesän tapahtumat

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Hyvää jussia!

Eiliset treenit menivät Mangolla suohon. Enään se ei osaa edes kotona. Tähän asti on nometreeneissä menty lähinnä eteenpäin. Nyt kun ensimmäinen takapakki on tullut, on isäntä hieman ymmällään.

Arkiasioissa koira on sitä vastoin osoittanut oppivaisuutta. Tänään se auttoi tavaroiden pakkaamisessa mökkimatkaa varten. Mango haki vaatteita Hannalta makuuhuoneesta ja tiputteli niitä sitten olohuoneessa laukun viereen.

Koitetaan mökillä vielä vähän hakuruutumotivointeja. Muuten täytyy kohta antaa koiran rauhoittua ja nauttia itse juhannuksesta.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Kyllä se kotona osaa

Palasimme yhdeksan maissa illalla taas metsästä. Tällä kertaa olimme UMN:n taipparikurssin viimeisellä treenikerralla. Ohjaajat tekivät kanijäljet ja päästimme vuorotellen koirat jäljille rymyämään. Mango käyttää pääasiassa ilmavainua, se ei siis yleensä nuuskuttele maata, vaan risteilee hajujäljen ympärillä suunnistaen ilmassa leijuvien tuoksujen mukaan. Näin edettiin tänäänkin: kovalla rytinällä siksakkia kanille ja kani Jukalle.

Härnäsin koiraa tänään hieman variksella ja innostin sitä kestokanilla (eli kaniturkista tehdyllä damipussilla). Koitin näin nostaa koiran riistaintoa hieman kovemmaksi. Ehkä se toimikin, koska Mango olisi mielellään jäljestänyt kaikkien muidenkin koirien jäljet. Se kiskoi hihnassa kun kävelimme lähetysalueiden ohi ja vinkui tavallista enemmän.

Harjoitussession jälkeen kävimme Wilkun kanssa uittamassa koiria. Mangolla ja Quattrolla tuntui olevan hauskaa. Kierroksia riitti koneessa ja leikkiminen ei meinannut loppua ollenkaan.

Taipparit

Olipa pitkä päivä. Oltiin kahdeksan jälkeen Ullan kanssa kokoontumispaikalla. Ryhmämme piti ilmeisesti alkaa puoli yhdentoista jälkeen ja pyysin Hannan ja Mangon paikalle yhdentoista aikoihin. Mangon suoritusnumero oli toiseksi viimeinen ja starttasimme vasta puoli neljän maissa iltapäivällä. Tuloksena päivästä oli pyöreä nolla. Hakuruudussa koiralta loppui into kesken, enkä saanut sitä enää liikkeelle kolmannen variksen jälkeen. Jotenkin luulen, että pitkä odottelu ja sen jälkeen pikainen astuminen estradille saa koiran hieman lukkoon. Samanlainen hyytyminen on tapahtunut yksissä harjoituksissa (Muuramen leirillä). Myös tällöin oli harjoiteltu edellisinä päivinä paljon ja odoteltu maastossa pitkään ennen suoritusta. Oma harjoitteluinnostus sai nyt pienen kolauksen, mutta eiköhän tästä taas kohta aleta miettimään, että mikä meni vikaan ja suunnitellaan sen jälkeen seuraavaa koeilmoittautumista. Nyt vaan juoksun odottelu sotkee suunnitelmia loppukesään asti.

Tuomarilta (Harri Sivén) tuli sinänsä ihan hyvää palautetta. Hän kehoitti kasvattamaan koiran riistaintoa ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Hyviä puolia Mangon kokeessa oli vesityö (innokas veteenmeno, itsenäinen vesityöskentely ja työskentelee mielellään vedessä). Vedessä nouto-otteet olivat pinnallisia (raahasi lokkia siivestä). Variksilla nouto-ote oli parempi. Variksista ensimmäinen jäi yllättäen pari metriä eteeni. Loput kaksi tulivat käteen.

Otetaan tämä kokemus harjoituksen kannalta. Muutama kuva lisätty treenialbumiin. Kuvia myös päivän ilopilleristä: 12-viikkoisesta Kaaposta, joka oli vierailevana tähtenä jo toisissa taippareissaan. :)

Kesän eka mökkimatka

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mökillä. Mango näytti nauttivan mökkielämästä. Ulos ja uimaan pääsi milloin halusi ja Hamppu oli leikkikaverina. Lämpimät kelit olivat nostaneet veden lämpötilan järvessä 18 asteeseen. Mango ei osaa lämpömittareita lukea ja siitä syystä vesi kelpasi Mangolle aivan samoin kuin +5 tai +25 asteinenkin. Uiminen on koirillekin hyvää liikuntaa. Pieni kuntoilu saatiin aikaiseksi kun koira lähti seuraamaan minua lähdettyäni soutamaan veneellä. En antanut sen hypätä heti veneeseen, vaan tein pari kunniakierrosta lahdella samalla kun Mango polski perässä. Kun koira rupesi hengästymään enemmän, hidastin vauhtia ja annoin sen kömpiä laidan yli lepäämään. Palkinnoksi sain housut ja kengät märäksi.

Teimme viikonlopun aikana pari treeniä: hakuruudun ja verijäljen. Hakuruutu sujui hienosti, mutta verijäljessä oli hapuilua. Jäljestä taisi tulla hieman liian vaikea. Se oli melko pitkä ja vanhentui kunnon rankkasateessa. Koiran ollessa jäljellä, ryhtyi lisäksi ukkonen jytisemään ja tämä näytti häiritsevän hieman keskittymistä. Olisikohan tarttunut Hampulta hieman jännitystä. Hamppu menee aina ukonilmalla vessaan piiloon ja lopettaa tärinän vasta pari tuntia salamoinnin tauottua.

Tänään matkustimme Ullaa morjenstamaan Järvenpäähän. Järjestimme viikonlopun taipparikokelaille kenraaliharjoitukset ja pääsimme samalla näkemään U:n taloprojektin ja tontin. Hieno paikka. Takapihan perällä virtaa oma joki! Sidewildin katras on päässyt jokeen kylpemään joka päivä. Treenit menivät molemmilla koirilla tosi hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta, joka melkein eksyin metsään vetäessäni Lotalle jälkeä.

Aktiivinen päivä koirarintamalla

Mangosta otettiin tänään verikoe Optigenin PRA-testiä varten. Samassa rytäkässä koe tehtiin Mangon emälle Lunalle ja Sidewildin Lotalle. PRA on perinnöllinen, sokeuttava silmäsairauksien oireyhtymä. Mangon sukuhaarassa on todettu PRA-geenin kantajia, joten koe on tarpeen, mikäli Mangoa joskus aiotaan käyttää jalostukseen. Verikoe otettiin Eeva Rautalan luona Lauttasaaressa ja sieltä jatkettiin sitten suoraan Espooseen harjoittelemaan taippareita varten. Myös Luna lähti mukaan. Kirsti ja Susanna T. odottelivat jo Rosan ja Mooseksen kanssa paikan päällä.

Aloitimme treenin laahausjäljellä Mangolle ja Lotalle. Mango meni ensin ja hoiti homman tyylikkäästi vaikeassa maastossa. Se oli selkeästi Mangon paras suoritus kanijäljellä. Seuraavaksi tein Lotalle jäljen ja se hoiti homman vähintään yhtä hyvin: Seurasi tarkasti jälkeä ja palautti kanin samaa reittiä Ullalle. Kanihommien jälkeen siirryimme tyytyväisinä viereiselle lammelle ja paukuttelimme kaikille narttukoirille (sukupuolisyrjintää!) vesinoutoja ja tuplamarkkeerauksia veteen. Tämäkin osuus sujui kaikilta hyvin. Susanna ohjasi Lunaa, minä Mangoa ja Ulla tietenkin Lottaa.

Noutojen jälkeen annoimme koirille pienen riehumistauon rannassa. Lotta oli vaikuttunut Mangon löysästä kaulanahkasta niin, että ei raaskinut päästää siitä irti. Mangoa taas olisi kiinnostanut Lunan kanssa painiminen ja se yritti turhautuneena louskutella Lotalle leukojaan. Rosa oli tyypilliseen tapaansa päällepäsmärinä ja nautti, kun sai komennella nuorempiaan. Lunalle sekään ei sentään uskaltanut isotella.

Lopuksi levitimme 12 damia melko vaikeamaastoiseen hakuruutuun. Mooses, Rosa ja Luna tyhjensivät ruudun viimeistä damia myöten. Jokainen taisi palauttaa neljä pötköä. Ohjasin Lunaa, ja yllätyin hieman kuinka hyvällä vauhdilla se työskenteli. Luna teki hienoa työtä ja palautti kauimmaisetkin damit ruudun perältä. Mango sai tyytyä sivustakatsojan rooliin, eikä ottanut sitä kovin kevyesti. Toimintatarmo purkautui läheisiin keppeihin ja puihin, jotka saivat kulmahammasta.

Mango muuten pääsi Vihdin taippareihin. Siihen asti sitten siis tsempataan treeneissä ja pidetään peukkua pystyssä juoksujen ajoittumisen suhteen. Toista peukkua voi kohottaa PRA-tulokselle. Ymmärsin, että tuloksen saapumiseen kuluu noin viikko. Melko nopeaa ottaen huomioon, että verinäyte lähetetään Yhdysvaltoihin testattavaksi.