Juoksua pukkaa

Mango aloitti nyt juoksun. Pari kuukautta sitä odoteltiin, mutta hyvinhän tuo sen osasi ajoittaa. Jos mielenlaadut pompahtelee samaan tapaan kuin talvella, voisin vielä kuvitella, että alkusyksyksi ehditään saamaan energiapilleri takaisin ja ehkä jopa debytoimaan NOME-B:ssä.

Eilen vietin vapaapäivää ja teimme Mangon kanssa linjalle lähetysharjoituksia Haltialassa. Mango on tehnyt lähinnä lyhyehköjä linjaharjoituksia niin, että dami on viety yhdessä linjan päähän. Seuraavissa harjoituksissa ajattelin lisätä toisen linjan, jolloin Mango saa hakea vuorotellen kahdesta eri paikasta.

Linjalle lähettäminen tarkoittaa koiran ohjaamista suoraa linjaa halutulle kohteelle. Linjaharjoituksilla on hyvä aloittaa koiran opettaminen ohjattuun työskentelyyn. Ohjauksella koiraa voi auttaa löytämään riista, jonka pudotuspaikkaa se ei nähnyt tai jonka pudotuspaikan se on unohtanut. Tässä on aiheeseen liittyvä videopätkä. Videossa tuomari kertoon ohjaajalle, missä kohde on. Ohjaaja lähettää koiran kohteeseen, mutta joutuu matkalla antamaan koiralle lisäohjeita. Kun ohjaaja on sitä mieltä, että koira on oikealla alueella, viheltää hän koiralle lähietsintämerkin.

Eiliseen harjoitukseen otin mukaan vielä yhden uuden motivointikeinon: taisteluleikin, eli retuuttamisleikin. Tämä on monen noutajaharrastajan mielestä noutajilta kielletty leikki. Arvioni mukaan Mango näyttäisi kuitenkin kestävän tuota aika hyvin. Pitää vaan tehdä erittäin tarkka rajaus siihen, minkä esineen kanssa saa retuuttaa. Eilisissä harjoituksissa olivat ensimmäiset palautukset laiskahkoja. Kun esitin Mangolle vetopatukan aina palautuksen jälkeen, alkoivat damit saapua huomattavasti nopeammin. Jatkossa ollaan tarkkana damien käsittelyn suhteen ja jos damien luovutuksessa alkaa näkyä ongelmia, lopetetaan vetoleikit siihen.

Hajamielisen professorin paluu

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Usko, toivo ja koirankoulutus

Koiran kouluttaminen on outoa. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu ja missään ei edistytä. Toisina hetkinä Mango taas yllättää onnistumalla sellaisessa, mitä en siltä osaa odottaa. Edellisen toko-kurssin jälkeen kaikenlainen peruskoulutus jäi paikalleen junnaamaan. Vähitellen olen ainakin itse asennoitunut siihen, että koiraa ei kiinnosta - turha vaatia. Ajattelin, että kokeillaan uusiksi joskus tulevaisuudessa ja aloitetaan harjoittelu vaikka tuhannella toistolla.

Nyt otimme taas muutaman uuden teeman harjoitteluun. Ryhdyin opettamaan uusia pillikäskyjä, damin kantamista ja seuraamista. Varsinkin seuraaminen on ollut vaikeinta itselleni. Sitähän olisi pitänyt harjoitella jo ajat sitten, mutta esteenä on ollut oma negatiivinen asenteeni. Jo pienen harjoittelun jälkeen damin kantaminen ja seuraaminen toimivat parinkymmenen metrin matkoja. Eniten kuitenkin yllätyin kun Mango meni pillistä istumaan noin kymmenen harjoitustoiston jälkeen. Samoin opetin sille huomiovihellyksen ja nyt se toimii: Koira pysähtyy ja kääntää katseensa minuun. Isäntä on ollut koiran oppimisen jarruna. Pitäisi paremmin osata lukea koiraa ja jaksaa vaan yrittää oikealla intensiteelillä. Jos koiraa ei kiinnosta, niin sitten höllätään tahtia ja kokeillaan vaikka viikon päästä uudestaan.

Jos en muista väärin niin Pertti Vilander sanoo kirjassaan (Koirankorjauskirja), että narttukoirat ovat koulutettavimmillaan ensimmäisen ja toisen juoksuajan välillä. Nyt tulikin sitten kiire! Ovi on auki, joten kaadetaan oppia Mangon kupoliin.

Ps. Tee-se-itse -mies teki Mangolle oman jälkiliinan. Vertakin löytyi sitkeiden etsintöjen jälkeen (Kiitos Raija!), joten viikonloppuna saadaan ehkä uusi jälkiharjoitus aikaiseksi.

Iloinen koira

Olen parissa aikaisemmassa kirjoituksessa maininnut, että olemme talvella ihmetelleet Mangon flegmaattisuutta ja rauhallisuutta. Hanna nosti asian taas puheeksi viikonloppuna, mutta nyt eri syystä. Mangon käytös on muuttunut taas aktiivisemmaksi. Esimerkkejä on monia: Ruokailun jälkeen koiran kanssa on lähes pakko leikkiä. Se tulee lelun kanssa nenän eteen tuojottamaan ja jos suussa ei ole vinkulelu, aloittaa Mango itse vinkumisen kunnes saa huomiota. Porraskäytävän kierrerappusetkaan eivät pelota enää ollenkaan ja istuskelutauot lenkeillä ovat vähentyneet. Huonompi puoli on se, että koiran ulkoiluhepuleista on tullut yhä hallitsemattomampia (ks. esim viime perjantain kirjoitus). Olemme saaneet osa-aikariiviön takaisin!

Ilmeisesti kyseessä oli juoksun jälkeinen hormooniheilahdus. Juoksun päättymisestä on nyt noin kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Jos Mango olisi tullut kantavaksi, olisivat pennut nyt syntyneet. En tiedä koirien hormoonielämästä paljoakaan, mutta ehkä koira luonnostaan rauhoittaa menoa siltä varalta että pentuja olisi tulossa.

Mango aikuistuu

Mangolla alkoi ensimmäinen juoksu marraskuun loppupuolella noin vuoden iässä. Koiran käytös on muuttunut juoksun jälkeen. Siitä on tullut selvästi rauhallisempi. Rauhallisuus on välillä mennyt jopa flegmaattisuuden puolelle. Koiraa on vaikea saada innostumaan asioista, jotka eivät ole sille mieleisiä. Ulkoilulenkeillä Mango jää usein istuskelemaan, makoilemaan tai kierimään maahan ja kulkeminen on hidasta. Tämä sattuu useimmiten silloin kun kävellään kotiin päin. Mango ei välitä onko kävelty puoli vai kaksi tuntia; kun kotitalo näkyy, menee persaus maahan. Välillä ollaan jääty talon eteen penkille istumaan ja odottelemaan että neiti on tarpeeksi haistellut ulkoilmaa. Onneksi treenaaminen ja leikkiminen kuuluvat mieleisiin asioihin.

Positiivisesti rauhallisuus näkyy tokotreeneissä. Kävimme elo-syyskuussa UMN:n arkitottelevaisuuskurssin, ja Mangon käytös oli ajoittain riiviömäistä. Toki onnistuimme useimmiten ihan hyvin, mutta välillä se taas saattoi karata kentän toiselle laidalle kesken kaiken tai riuhtoa viereisen koiran luokse kun harjoiteltiin kontaktia. Eilen oltiin sitten taas tokokurssilla ja nyt Mangoa ei juurikaan kiinnostaneet muut koirat. Se istuskeli kiltisti ja napitti Hannaa odottaen ohjeita. Hanna on tällä hetkellä perheen tokovastaava ja raportoinee edistymisestä myöhemmin ja tarkemmin.

Humping-juttua

Toinen Mangon kanssa uusi asia on toisten koirien nylkyttäminen. Tämä tapa tuli selvästi juoksun jälkeen. Sinänsähän siinä ei ole mitään vaarallista ja se on naaraskoirillakin aika tavallista. En kuitenkaan itsekään pidä siitä että joku toinen koira nylkyttää Mangoa, ja jotkut koirat voivat myös suhtautua nylkyttäjään aggressiivisesti. Lisäksi on aina mahdollisuus että tapa kehittyy koiralle pakkomielteeksi. Mielestäni nylkyttäminen on epätoivottavaa viimeistään silloin kun koira kohdistaa sen ihmiseen ja tällöin koiraa tulisi selkeästi kieltää.

Olen ollut siinä uskossa että tämä käytös liittyy jotenkin koiran paikkaan laumahierarkiassa, mutta olen kuullut myös mielipiteitä tätä vastaan. Käsittääkseni nylkyttämiselle ei ole mitään yksiselitteistä syytä, mutta varmaa on se, että se liittyy sukupuolihormonien lisääntymiseen ja ilmenee tilanteissa joissa koira käy kierroksilla. Mangon nylkytys on tähän mennessä kohdistunut lähinnä Quattroon. Mango on innostunut Q:n selästä yleensä silloin kun on itse vielä riehumistuulella, mutta Q ryhtyy passiivisemmaksi. Tällöin kysymys tuntuisi olevan leikistä/painiliikkeestä tai jollain tavalla dominanssin tavoittelemisesta.

Aamulenkeillä olemme kuitenkin tavanneet Tessa-nimisen welshin, jolla on nyt juoksu. Tänään Tessan tuoksu oli Mangolle liikaa ja se yritti jatkuvasti päästä selkään. Tilanne liittyi siis melko selkeästi sukupuolihormoneihin ja toisen nartun hajuun. Erään väitteen mukaan luonnonvaraisissa laumoissa naaraiden välinen "astuminen" vähentää astuttavan naaraan tilaisuuksia tulla raskaaksi ja näin parantaa astuvan naaraan asemaa kilpailussa sukunsa jatkamisesta.

Nuoret koirat ja pennut harjoittelevat luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja leikin varjolla ja innostuvat luonnostaan asioista, jotka muistuttavat esimerkiksi metsästystilannetta. Suvunjatkaminen on jokaiselle eläinlajille välttämätön taito ja ehkä tähänkin käyttäytymiseen löytyy selitys siitä että koirat harjoittelevat suvunjatkamista leikin varjolla. Koirat ottavat myös mallia toistensa käytöksestä, jolloin naaraidenkin osallistuminen toimintaan tuntuu järkeenkäyvältä. Aika näyttää onko tämä Mangolla joku juoksunjälkeinen tapa vai meneekö se ohi murkkuiän myötä.