Mökkimatkalla

Alkuviikosta otin muutaman päivän lomaa ja matkasin Mango mukanani mökille. Päivät kuluivat tulevaa talvea ihmetellessä ja lintujen perässä tarpoessa. Tällä(kin) kertaa oli tarjolla lähinnä liikuntaa ja reipasta mieltä. Iltaisin ei tarvinnut pahemmin unta odotella. Ohessa pari kuvaa reissulta.

Mökkireissun jälkeen Mango pääsi lepäilemään pariksi päiväksi. Sen jälkeen se joutui taas hommiin kun osallistuimme UMN:n nome-koulutuspäivään. Mango teki ihan ok-suorituksia, joskin intoa pitäisi kaivaa taas jostain kolosta lisää. Pääasia kuitenkin oli, että ohjaaja oppi taas joitain uutta. Kouluttajana toimi Miso Sipola Kaakon noutajakoirayhdistyksestä.

Saunamajuri ja muita kuulumisia

Mango tosiaan muutti mukanamme uuteen paikkaan. Vanhojen nurkkien koirakavereita on jo tullut hieman ikävä (ainakin hihnan toisessa päässä). Mango on tullut jo siihen ikään, että kavereita ei synny tuosta vaan. Mangon mielestä uuden ympäristön koiria pitää hieman kyräillä ja usein niille on hyvä vähän murahtaakin - Oppivathan olemaan. Uusi ympäristö on muuten kyllä tosi mukava. Niitty on niin lähellä, että damilaukku lähtee mukaan lähes joka pissalenkille. Lisäksi fasaaneja löytyy runsaasti, joten nuuskuteltavaa riittää.

Nome-treenaus on taas viimeaikoina ollut hieman vähäisempää. Juoksun jälkeen ei aikaisemmin nähtyä megamasennusta ole nyt ilmennyt, mutta silti käytös on vaisua. Toistoja pitää tehdä tosi vähän kun innostusta ei ole tarpeeksi. Nyt odotellaan taas sitä seuraavaa hormonihissiä, joka vie meidät uuteen kehitysvaiheeseen.

Kesän mökkireissujen aikana Mangon saunainnostus on kasvanut uusiin mittoihin. Aikaisemmin se tyytyi makoilemaan lauteiden alla tai korkeintaan käväisemään keskilauteella. Nyt tilanne alkaa olla se, että ihmisille tulee ylälauteilla ahdasta. Koira tapittaa surullisilla silmillään lasioven läpi kunnes lupa heltiää. Tämän jälkeen hypätään parilla loikalla suoraan ylälauteelle ja isännän kainaloon. Napakammissa löylyissä Mangonkin korvia rupeaa kipristelemään. Silloin se tuhisee ja ravistaa päätään. Supisuomalaiseen tapaan luovuttaa ei vapaaehtoisesti voi. Löylyissä istuttaisiin vaikka viimeiseen asti. Heti kun koira alkaa enemmän läähättämään, on sen löylyvuoro kuitenkin käytetty. Tällöin pitää turvautua tavallista tiukempaan käskysarjaan, tanakkaan kanto-otteeseen tai namipalaan.

Iltalennolla

Olemme ehtineet Mangon kanssa metsälle todella harvoin ja lisäksi isännän innostus aiheeseen ei korreloi saalismäärän kanssa. Tästä syystä Mango ei ole vielä päässyt lämpimän riistan kanssa tekemisiin. Mango ei kuitenkaan ole asiasta mököttänyt. Mielellään se on kömpinyt perässäni kanalintujahdissa hirvikärpästen seassa ja kököttänyt hangessa majavapassissa. Luonnossa liikkuminen on tarpeeksi palkitsevaa jo sellaisenaan.

Eilen sitten pedattiin asiat vähän paremmin kun pääsin koiranohjaajaksi vähän matkan päässä järjestettyyn sorsajahtiin. Istuimme pienen lammen päädyssä reunimmaisen passimiehen takana. Linnut antoivat odottaa itseään todella pitkään. Jahdin kannalta viivästys oli ikävää koska, tummaa taustaa vasten lintujen havaitseminen vaikeutui minuutti minuutilta. Lopulta kuitenkin alkoi kuulua lupaavaa siipien havinaa ja itsellänikin tuntui pieni adrenaliinipiikki.

Hieman lintujen laskeutumisen jälkeen alkoi melkoinen tulitus. Yksi sorsa tippui kymmenen metrin päässä maahan. Olimme sopineet, että maalle tippuneet sorsat voi poimia kesken jahdin ja lähetin Mangon noutoon. Mango löysi sorsan nopeasti, mutta sitten tapahtuikin jotain hassua. Sorsa lähti pakoon. Treeneissä ei haavakoita pahemmin näy ja niimpä koiralla meni pasmat täysin sekaisin. Mango seurasi hölmistyneenä kun sorsa kömpi lampeen ja lähti uimasille. Puutuin nopeasti tilanteeseen. Sain Mangon pysäytettyä muutaman metrin ennen rantaviivaa ja samassa viereisestä passipaikasta jyrähti seuraava laukaus epäonnisen sorsan niskaan. Kutsuin koiran takaisin passipaikalle ja odottelimme siinä vielä kymmenisen minuuttia jahdin päättymistä.

Jahti päättyi ja koirakoille annettiin lupa lähteä töihin. Lähdimme heti katsomaan samaa sorsaa, jonka kanssa Mango oli jo tehnyt tuttavuutta. Löysin sen aika nopeasti taskulampulla. Se kellui 10-15 metrin päässä rannasta. En ollut varma tajusiko koira tilanteen, joten laitoin sen linjalla eteenpäin. Sinnehän se painui jorpakkoon ja palasi saalis suussaan takaisin. Helppo nouto, mutta minulle tärkeä. Ensimmäinen Mangon noutama lintu! Mango otti tilanteen tosi coolisti, mutta uskon, että sekin oli salaa tosi ylpeä.

Saalismäärä jäi lopulta yhteensä kahteen sorsaan. Kolmatta epäiltiin, mutta sitä ei neljänkään koiran avulla löydetty. Hieman laihat antimet siis, mutta koiranohjaajat olivat tyytyväisiä. Toisen noudon pääsi myös tekemään ensikertalaisena Sarin ohjaama Sylvi.