Läksimme tänään pitkästä aikaa kimppakävelylle Kattilajärvelle. Seurue muodostui aika kookkaaksi. Järven kiersi 7 ihmistä ja yhtä monta koiraa. Haimme mukaan Lunan ja oli mukavaa huomata Kattiksella, että Mooseksen ja sen porukoiden lisäksi Kati oli tullut Mangon siskon Nalan kanssa myös paikalle. Reissusta muodostui siis pieni koirien perhekokous.
Nala muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Mangoa. Sen turkki on vähän vaaleampi ja sillä on hieman kaarevampi häntä kuin Mangolla. Kun koirat ravasivat vauhdilla pitkin polkuja, oli aluksi vaikea erottaa omaa seasta. Nopeasti sen hännän kuitenkin oppi bongaamaan. Nalalla tuntuu kuitenkin olevan Mangoa huomattavasti dominoivampi luonne. Se pyrki jatkuvasti ottamaan Mangosta mittaa muristen ja alistaen. Mango alistui aluksi ja antoi Nalan määrätä. Noin puoli tuntia oltiin kävelty, kunnes tuli käännekohta. Mango oli pissalla ja Nala ryntäsi Mangon ylle seisomaan. Mango alistui taas, mutta Nala ei jättänyt sitä rauhaan vaikka Mango makasi sen alla selällään. Silloin Mangolla napsahti ja se ryntäsi hampaat irvessä Nalan kurkkuun. Siskokset eivät kuitenkaan onneksi rei'ittäneet toisiaan, vaan hieman näykkivät ja ärisivät epäselvyydet ulos. Tämän jälkeen Nala ei pomppinut enää Mangon kuonolle ja loppureissu sujui sopuisasti.
Lenkin jälkeen järkkäsimme vielä hakutreenin. Kaikki halukkaat pääsivät ruutuun. Aloitin Lunan kanssa. Tein tarkoituksella todella pitkän ruudun, jonka perälle jätin noin kymmenen metrin jäljen päähän variksen. Muut kohteet olivat dameja. Luna toimi loistavasti. Se haki ensin kolme damia ja sen jälkeen variksen. Annoin ansaitut kehut ja lopetin Lunan treenin siihen. Muut koirat, nuori Sera-tyttö, Nala ja Mooses, harjoittelivat välissä ja lopuksi päästin Mangon töihin tyhjentämään ruudun.
Mangon hausta muotoutuikin mielenkiintoinen kokemus. Se palautti ensin variksen ja seuraavan lähetyksen jälkeen se hävisi 5-10 minuutiksi. Hanna lähti etsimään sitä samalla kun minä yritin pillittää koiraa takaisin. Hanna huomasi koiraa etsiessään ruudun takaosassa kreppejä. Siitä meni siis jonkun tekemä verijälki! Mango oli oma-aloitteisena tyttönä lähtenyt ruudusta verijäljelle. En tiedä kuinka pitkän lenkin se teki, mutta palasi kuitenkin lopulta läähättäen takaisin. Intoa riitti vielä pariin lähetykseen ja saimme ruudun tyhjäksi. Kommelluksista huolimatta olin tyytyväinen Mangon ja varsinkin Lunan työhön.
Keli oli loistava ja muutenkin mukava reissu. Kiitos lenkkiseuralaisille!
Kuvassa Luna, joka kantaa damia ruudusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti