Missä on damikassi?

Meitä on nyt 4 ja koira. Viimeisin perheenlisäys tuli elokuun alussa ja olen ottanut nyt sen kannan, että seuraava tulokas, jos niitä nyt vielä tulee, on varustettu neljällä jalalla. Toistaiseksi vapaa-ajan allokointi ei kuitenkaan taida tuottaa ongelmia, joten parempi pysyä labbiskerhon nettisivujen pentulistoilta poissa. Kerrottakoon kaikesta huolimatta, että Ihanalle Unalle on astutus suunnitteilla seuraavasta juoksusta.

Meidän perheen kesä on sujunut pääasiassa koirattomana. Mango on viettänyt melkein koko kesän mökkeilemässä vanhempieni luona. Arki on ollut helpompaa, mutta haittapuolena ovat olleet ajoittaiset haikeuskohtaukset, joita on ollut puolin ja toisin. Mango on mököttänyt mökillä aina kun olemme lähteneet takaisin kaupunkiin ja kotonakin ollaan kaivattu lenkkikaveria ja rapsuteltavaa.

Kun koira lopulta lopetti lomailunsa tämän viikon alussa, palasi se kotiin juoksuisena, mutta pirteänä ja riehakkaana. Vaikka onkin mieleltään virkeä, koiran on olemus ehkä hieman lässähtänyt mökkielämän seurauksena. Jonkinlainen kuntokuuri taitaa olla paikallaan. Koska koiralla kuitenkin tuntuu riittävän intoa, päätin ottaa tänään damit mukaan iltalenkille. Kymmenen minuutin etsinnän jälkeen damikassi löytyi kaapin perältä ja Mangon häntä nousi innokkaasti pystyyn kun se havaitsi mitä lähdemme tekemään.

Mitään kauhean vaativaa kuviota emme lähteneet suorittamaan. Kokeilin hieman linjalle lähettämistä, jonka motivointi onnistui hyvin kanidamin avulla. Muutama hämärämarkkeerauskin onnistui ja pieni haku rapsipellossa. Ehkä pitää jättää damikassi esille myöhempää käyttöä varten.

Lokakuun alussa olisi tiedossa metsästysreissu Lieksaan. Katsotaan olisiko Mangosta mukaanlähtijäksi.

Kesä on täällä taas

Sipoonkorven kansallispuistosta ja viereisestä Bisajärven ulkoilualueesta on tullut Mangon ja minun vakiopaikka. Talvella ulkoilu on lumen takia rajoittunut lähinnä Kalkinpolttajan reitin kiertämiseen ja lumikenkäilijöiden jälkien seuraamiseen. Syksyisin olemme tuoneet jokaiselta lenkiltä pienen muovikassillisen suppilovahveroita ja kevään tutkimusmatkat olen hyödyntänyt hyvien maastopyöräreittien bongailuun.

Pieni miinus Sipoonkorvessa on se, että Mangolle ei tahdo löytyä kunnollisia uintipaikkoja. Tai oikeastaan uintipaikkoja löytyy, mutta ei sellaisia, joiden jälkeen koiran voisi heittää puhtaana auton perään. Kalkkiruukista voi polkuja pitkin kävellä melkein huomaamattaan Kuusijärvelle asti. Tosin jos sattuu poikkeamaan polulta, on todennäköistä löytää itsensä ja koiransa suosta tai läpitunkemattomasta kuusikosta.

Eilisestä, eli sunnuntaista käytimme kolme tuntia taas Bisajärven maastoissa. Mangolla oli kaverina Milo-kultainennoutaja, joka oli meillä muutaman päivän hoidossa. Kolme tuntia menikin hujauksessa turvemössössä ryömiessä, havunneulasissa peuhtaroidessa ja käen kukkumista kuunnellessa. Todellinen tenkkapoo kuitenkin koitti kotona, kun Milon turkista löytyi vaikka mitä matkan varrella eteen sattunutta.

Kuvia seikkailusta löytyy täältä

Ps. Piiitkästä blogikatosta huolimatta Mango on yhä keskuudessamme, voi hyvin ja on oma ihana itsensä. Koiraharrastustoiminta tosin on nyt ollut muun elämän ruuhkavuosista johtuen ollut hieman katkolla.