Sisun ensimmäinen viikko

Pentu on ollut meillä nyt reilut viikon päivät. Ensimmäisen viikon aikana on tutustuttu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin sekä harjoiteltu yksin oloa ja sisäsiisteysjuttuja. Myös pantaan ja hihnaan totuttelussa on otettu ensimmäiset askeleet. Sisällä ja oman perheen kanssa Sisu on jo varsin varaukseton ja reipas poika.

Yksin oleminen ja varsinkin häkkiin tai aitaukseen joutuminen on kuitenkin todella vaikeaa ja tällaisissa tilanteissa huuto on melkoinen. Minulla on nyt puolitoista viikkoa aikaa totuttaa Sisua aitaukseensa. Sen jälkeen se joutuu olemaan työviikon verran päivät yksin kotona. Totutteluun olen soveltanut Tuire Kaimion pentukirjan oppeja. Homma etenee pienin askelin niin että rauhallinen pentu laitetaan aitaukseen ja ollaan ensin itse aitauksen vieressä. Kerta toisensa jälkeen tilanteesta tehdään haastavampi esim. aikaa pidentämällä, siirtymällä kauemmas tai pukemalla vaatteita päälle ulko-ovella. Olemme tällä hetkellä vasta alussa ja Sisu kestää kohtuullisesti parin metrin päässä oleskelua. Mielenkiintoista on se, että aitauksen ulkopuolella se kestää yksin jättämisen paljon paremmin. Koti-irtaimistoa säästääkseni en kuitenkaan haluaisi jättää sitä pitkiksi ajoiksi vapaana sisälle.

Sisu oli pentueensa varovaisin poika. Sen huomaa varsinkin ulkona. Se ei todellakaan ole kiinnostunut muista koirista tai tuntemattomista ihmisistä. Jos se kuulee ison koiran haukuntaa pitkänkin matkan päästä, se ryntää heti kotiväen jalkojen väliin tai syliin turvaan. Tähän asiaan pitää puuttua kun hihnahommat alkavat luistaa. Silloin suuntaamme kaupungin keskustan ihmisvilinään ja lempeiksi tiedettyjen koirakavereiden seuraan.

Lapset ja koirat

Olemme nyt siis siinä oudossa tilanteessa, että tämän koirablogin kirjoittajalla ei ole koiraa. Koirat on kuitenkin meidän perheessä enemmän ja vähemmän tapetilla ja niistä keskustellaan välillä aikuisten ja välillä koko perheen kesken.

Nuorimman (3 v.) mieltä askarruttaa eniten tuleva koira. Pentua tietenkin odotetaan, mutta samalla pikkupoikaa huolettaa esimerkiksi se että riittääkö koiralle sen omat lelut vai syökö se mahdollisesti myös legoja tai muovirobotteja. Tulevalle koiralle on myös valittu joitain pehmoleluja, jotka se kuulemma saa pitää. Nuorimman aikakäsitys hieman vielä epämääräinen. Yllättävä rapina tai kolina alakerrasta tulkitaan helposti väärin uudeksi koiraksi. Samoin kun ystävämme tuli kahden labradorin kanssa vierailulle, oli ensimmäinen huudahdus tälläinen "Nytkö se uusi koira tuli!?" Huolistaan huolimatta tämä kuopus on kuitenkin koiramies ja suhtautuu positiivisesti muihinkin eläimiin.

Esikoinen (kohta 7 v.) taas on asenteeltaan hieman varautuneempi. Koirat ovat hänen mielestään ihan ok, kunhan eivät aiheuta hänelle häiriötä tai vaivaa. Koiran ulkoilutus on hänen mielestään ehkä maailman tylsintä tekemistä. Hän myös selvästi hieman aristelee vieraita koiria ja ei pidä liian nopeasti tuttavuutta tekevistä nelijalkaisista. Jos jalkapallokortteihin hurahtanut esikoinen päättäisi uuden koiramme nimen, olisi se varmaan Messi tai Ronaldo. Myös FIFA kuulemma kävisi. Odotan jännittyneenä sitä hetkeä kun koiranpennun suusta löytyy mutusteltu futiskortti.

Edellinen koiramme Mango oli jo aikuinen kun lapset saapuivat perheeseen. Se osasi suhtautua todella asiallisesti lapsiin. Kokonaisuudessaan lasten ja Mangon konfliktit taisivat rajoittua pariin urahdukseen. Tähdensimme usein lapsille, että koiralla pitää olla oma tila ja vaikka koira innostuisi leikkimään, sen kanssa ei riehuta miten sattuu. Nyt jos meidän perheeseen tulee uusi koira, sille ja lapsille pitää opettaa uudelleen nämä samat säännöt.

Muistan itse omasta lapsuudestani kauan odotetun pennun tulon ja sen kuinka energinen ja vaikeaselkoinen eläin koira lapsen mielestä loppujen lopuksi oli. Tämän takia yritän pitää uuden pennun saapuessa mahdollisimman pitkän loman, jotta saamme paljon tutustumisaikaa ja uuden lauman suhteiden rakentelun turvallisesti alkuun.

Vuosi vilskettä

Kävelin eilen Mangon kanssa päivälenkin Vantaanjoen rantaan. Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Vettä ripotteli aina välillä. Koira nautiskeli, kun sai rymistellä märässä ruohikossa. Lähiympäristössä ulkoilukierrokset rupeavat väkisinkin muistuttamaan toisiaan, mutta nyt itselleni iskostui varsinainen déjà vu -olo.

Tasan vuosi sitten kävelin samaa reittiä. Ilma oli tuulinen ja sateinen. Ihmettelin vieressä tepsuttelevaa nuorta labradoria ja se varmaan ihmetteli minua. Vastaantulijat hymyilivät nätille koiralle ja kehuskelin sen olevan meillä ensimmäistä päivää.

Arki kulkee omaa polkuaan ja päivät tuntuvat usein samanlaisilta. Kuitenkin, kun asettaa perspektiivin pidemmäksi huomaa, että paljon ehtii yhdessä vuodessakin tapahtua.

Ensimmäisessä kuvassa Mango on ollut meillä 1 päivän ja toisessa 1 vuoden. Kuvauspaikka on sama.

Hyvää jussia!

Eiliset treenit menivät Mangolla suohon. Enään se ei osaa edes kotona. Tähän asti on nometreeneissä menty lähinnä eteenpäin. Nyt kun ensimmäinen takapakki on tullut, on isäntä hieman ymmällään.

Arkiasioissa koira on sitä vastoin osoittanut oppivaisuutta. Tänään se auttoi tavaroiden pakkaamisessa mökkimatkaa varten. Mango haki vaatteita Hannalta makuuhuoneesta ja tiputteli niitä sitten olohuoneessa laukun viereen.

Koitetaan mökillä vielä vähän hakuruutumotivointeja. Muuten täytyy kohta antaa koiran rauhoittua ja nauttia itse juhannuksesta.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Koirauutisia - VUH VUH

Lehdistä saatiin tänään lukea Manu-labradorista, joka oli tippunut veneestä ja osunut potkurin alle. Aikamoinen selviytyminen. Uutisen voi lukea esim. täältä. Tuli mieleen, että veneeseen pitäisi kesäksi hommata jotain liukuestemattoa ja ehkä vielä koiralle liivit.

Mangon elämä on onneksi viime päivinä ollut vähemmän dramaattista. Viikonloppuna ulkoiltiin sekä uitettiin koiraa Haltialassa ja Sipoossa. Sunnuntaina kävimme seuraamassa kun Wilkku ja Quattro pokkasivat toisen ykköstuloksensa TOKOn ALO -luokassa. Hieno suoritus!

Ilmoitin koiran viime viikolla taipumuskokeeseen ja seuraavaan näyttelyyn. Taippareiden järjestäjiltä ei ole vielä kuulunut vahvistusta ja juoksukin saattaa tulla sotkemaan suunnitelmia. Toivotaan kuitenkin, että päästään mukaan. Koe järjestetään kesäkuun puolessa välissä. Näyttely on loppukuusta Järvenpäässä.

Viikonloppu kolmistaan

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Hajamielisen professorin paluu

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Flunssa vaivaa

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

Satunnaisia kohtaamisia

Lueskelin Papu-labbiksen blogia hesarin nettisivuilta. Papun isäntä kirjoitti huhtikuun alussa tilanteista, joihin koiran ulkoiluttaja satunnaisten vastaantulijoiden kanssa joutuu. Ryhdyin myös itse miettimään erilaisia tapauksia, joihin olen koirineni törmännyt. Siis sellaisia (enemmän tai vähemmän) sosiaalisia tilanteita, joihin ilman koiraa tuskin olisi tapahtunut. Antoisimpia nämä tilanteet ovat silloin kun tuloksena on mukava koira-aiheinen keskustelu.

Ulkona juttelemaan tulevat ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen porukkaan: Niihin, jotka kommunikoivat normaaliin tapaan ihmisen kanssa ja niihin, jotka yrittävät ainoastaan kommunikoida koiralle. Lienee selvää, että ensimmäinen tapa on lähes aina suositeltavampi. Jokaiselle lapselle teroitetaan kotona, että tuntematonta koiraa ei saa silittää, ainakaan jos ei pyydä ensin sen omistajalta lupaa. Tämä opetus tuntuu monelta aikuiselta unohtuvan. Tuloksena on joskus koomisia ja toisinaan ahdistavia tilanteita.

En ole keksinyt oikeaa suhtautumistapaa vastaantulijaan, joka alkaa aivan yllättäen lepertelemään Mangolle ja lähes aina myös esittää sille tiukkoja kysymyksiä koskien sen ikää tai nimeä. Mango ei yleensä ole osannut vastata. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että "Sen nimi on Mango ja se on puolitoista vuotta, mutta ei ole vielä oppinut puhumaan". Yleensä olen kuitenkin mutissut jotain vastaukseksi ja jatkanut matkaa. En nyt halua kritisoida koiralle puhumista - Se voi olla ihan terapeuttista ja teen sitä joskus itsekin. Huvittavaa on kuitenkin tapa, jolla koiraa taluttavaan ihmiseen ei edes vilkaista ennen lepertelyn alkamista.

Eilen olin menossa iltalenkille. Kävelin kapeahkoa jalkakäytävää kun huomasin parinkymmenen metrin päässä kolme miestä. Ukot olivat isoja, äänekkäitä ja tukevassa humalassa. Ajattelin ensin vaihtaa toiselle puolelle katua, mutta ylpeys voitti järjen ja jatkoin alkuperäistä reittiäni. Kun kohtasimme miesporukan, tuli yksi heistä eteemme ja ryhtyi lässyttämään koiralle. Koitin kiertää ukon, mutta hän tuli itsepintaisesti kohti. Kun mies oli noin metrin päässä, jouduin pysähtymään. Mango oli tässä vaiheessa aika peloissaan. Se luimisteli korviaan ja otti matalan seisoma-asennon. Mies valmistautui ilmeisesti silittämään Mangon päätä ja siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki. Tönäisin miehen käden kauemmas ja sanoin ystävällisesti, mutta napakasti että "Nyt riittää - annahan olla". Tilanne laukesi siihen. Mies pyysi anteeksi ja kompuroi kavereittensa perään. Mango on onneksi aika pehmo. Joku toinen koira olisi voinut jo puolustaa itseään. Toisaalta tahdon ajatella, että Mangolta löytyy edes hitunen puolustushalua tarvittaessa, mutta nyt se luotti isännän hoitavan tilanteen.

Moni ei tiedosta erästä koirien käytökseen liittyvää seikkaa: Ihmisen ei missään nimessä pitäisi hakea kontaktia vieraaseen, vetäytyvään koiraan. Jos koira ei ole ihmisestä kiinnostunut, voi tuppautuva huomion hakeminen pelottaa koiraa ja aiheuttaa puolustautumisen. Dominoiva ja itsevarma koira taas asettaa tällaisen käytöksen edessä itsensä ihmisen yläpuolelle ja todennäköisesti vastaa vielä suuremmalla välinpitämättömyydellä.

Iloinen koira

Olen parissa aikaisemmassa kirjoituksessa maininnut, että olemme talvella ihmetelleet Mangon flegmaattisuutta ja rauhallisuutta. Hanna nosti asian taas puheeksi viikonloppuna, mutta nyt eri syystä. Mangon käytös on muuttunut taas aktiivisemmaksi. Esimerkkejä on monia: Ruokailun jälkeen koiran kanssa on lähes pakko leikkiä. Se tulee lelun kanssa nenän eteen tuojottamaan ja jos suussa ei ole vinkulelu, aloittaa Mango itse vinkumisen kunnes saa huomiota. Porraskäytävän kierrerappusetkaan eivät pelota enää ollenkaan ja istuskelutauot lenkeillä ovat vähentyneet. Huonompi puoli on se, että koiran ulkoiluhepuleista on tullut yhä hallitsemattomampia (ks. esim viime perjantain kirjoitus). Olemme saaneet osa-aikariiviön takaisin!

Ilmeisesti kyseessä oli juoksun jälkeinen hormooniheilahdus. Juoksun päättymisestä on nyt noin kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Jos Mango olisi tullut kantavaksi, olisivat pennut nyt syntyneet. En tiedä koirien hormoonielämästä paljoakaan, mutta ehkä koira luonnostaan rauhoittaa menoa siltä varalta että pentuja olisi tulossa.

Viikonloppua viettämään

Kulutin koiran kanssa taas (Mangon mielestä) pitkän päivän toimistolla. Tapamme mukaan kävimme iltapäivälenkillä työpaikan lähellä olevan lammen ympäri. Mango sai hepulit ja viiletti niin kovaa kuin labradorin jaloista pääsee sadan metrin spurtteja. Spurtin päätepisteinä sattui olemaan pari kertaa lampi ja pari kertaa lampeen johtava oja. Mango oli niin onnellisen näköinen, että en viitsinyt edes suuttua luvattomista uimaretkistä. Onneksi auton takaluukussa oli pyyhe.

Töiden päätyttyä viskasin koiran kotiin ja suuntasin potkunyrkkeilyharjoituksiin. Huomenna onkin sitten Mangon vuoro treenata. Saimme kutsun Espooseen harjoittelemaan taippareita ja nomea. Sama teema jatkuu sunnuntaina, kun isäntä lähtee harjoittelemaan sorsan pudotusta Sipoon ampumaradalle.

Reilu kuukausi sitten kävimme kuvauttamassa Mangon lonkat ja kyynärpäät. Tänään tuli vihdoin tulokset. Mitään katastrofiahan ei ollut odotettavissa, mutta oli kiva saada varmistus. Nyt on sitten tytöllä terveen paperit. Lonkista tuli arvosana B/B, eli lonkat on lähes normaalit tai "rajatapaukset". Kyynärpäät saivat 0/0-tulokset, joka taas tarkoittaa normaalia/ei muutoksia.

Dumbo

Tammikuun näyttelyn arvostelussa mainittiin muiden ulkomuotoseikkojen ohella Mangon korvat. Luonnehdinta taisi englanniksi olla "big ears". Asiaa tarkkailtuani olen samaa mieltä. Korvalehdet tosiaan saattavat olla hieman keskimääräistä laajemmat pinta-alaltaan. Kehitinkin selityksen ajoittaisille tottelemattomuusongelmille: Ehkä kookkaat korvat imuroivat enemmän tuulta, ja kun vauhti kasvaa, lisääntyy humina koiran kaikukopassa eksponentiaalisesti. Kuuleminenhan on tuollaisessa pauhussa mahdotonta. Jos ei kuule, ei voi myöskään ottaa vastaan käskyjä... Totta puhuen koira aiheutti eilen nolon tilanteen ja pienet sydämentykytykset. Nyt taitaa olla pienen kurinpalautuksen aika.

Tutustuimme syksyllä Aatu-labradoriin, joka oli juuri muuttanut isäntänsä ja emäntänsä kanssa Joensuusta Helsinkiin. Aatu on Mangon kokoinen, kiltti, keltainen labradori, joka harrastaa isäntänsä kanssa aktiivisesti metsästystä. Aatu oli saanut pari kuukautta sitten kaverikseen toisen uroksen Eemelin. Nyt nelikuukautinen Eemeli tuli Aatun jengiin opaskoirakoulusta ja siitä on luonnollisesti myös tulossa metsästyskoira.

Aatun ja Eemelin isäntä oli eilisen iltalenkkimme varrella ja päästimme koirat leikkimään keskenään. Puolen tunnin riehumisen jälkeen pellon laitaan tuli neljäs nuori koira. Kun kolme labradoria ryntäsi tervehtimään sitä, meni siltä pupu pöksyyn ja se säntäsi juoksuun. Suunta osoitti parin kunniakierroksen jälkeen uhkaavasti läheistä tietä kohti, jolloin ryhdyin kutsumaan Mangoa pois tilanteesta. Mango ei tosiaankaan kuunnellut. Se ajoi uuden tulokkaan keskelle autotietä ja jatkoi matkaansa tien toisella puolella olevan kerrostalon pihalle. Kyseessä oli myöhäinen ajankohta, tie oli umpikuja ja liikennettä ei onneksi sillä hetkellä ollut. Noin viidennen kerran huudettuani, meni viesti läpi ja koira tuli takaisin. Leikki katkesi kuitenkin Mangon osalta siihen. Se laitettiin läheiseen puuhun kiinni samalla kun jäimme Hannan kanssa seurustelemaan muiden koirien ja isäntiensä kanssa. Kun Mango oli rauhoittunut ja osoittanut pienten tottelevaisuussulkeisten jälkeen, että se ehkä sittenkin osaa kuunnella, päästimme sen vielä hetkeksi juoksemaan. Untoakaan, jonka nimi selvisi jutustelutuokion lomassa, ei tässä vaiheessa enää pelottanut. Unto paljastui 5 kk vanhaksi, puoliksi virolaiseksi ja puoliksi pinseriksi. Vauhdikas veikko.

Illan opetus oli, että hyvä käytös tokotreeneissä ei ole sama asia kuin tottelevaisuus. Käskyjä pitää harjoitella eri tilanteissa ja erilaisissa paikoissa.

Mango näyttää hampaita

Minulla on koirapuistoista hieman ristiriitaisia näkemyksiä. Puistoista voi löytää riemastuttavia leikkikumppaneita Mangolle ja sieltä voi saada myös itselleen jutusteluseuraa. Toisaalta puistoreissu voi joskus päätyä katastrofiin koska koirien käyttäytymistä ei aina pysty ennustamaan. Lisäksi uuden koiran tapaaminen ja sitä seuraava voimasuhteiden selvittäminen aiheuttaa koiralle usein stressiä. Aikaisempi koirani Tella muuttui remmirähjääjäksi todennäköisesti juuri puistosta saadun huonon kokemuksen ja omistajan taitamattomuuden yhteisvaikutuksesta. Tappelun jälkeen Tellaa olisi pitänyt taas totuttaa koirakontakteihin ja siihen, että muita koiria ei tarvitse pelätä. Sen sijaan ryhdyimme välttämään visusti kontakteja muihin koiriin.

Kävelimme eilen iltalenkillä koirapuiston ohi. Puistossa oli kaksi saksanpaimenkoiraurosta ja yksi suurehko naaraskoira. Toisen suuren schäferin Mango oli jo syksyllä tavannut ja kaikki meni tällöin ihan hyvin. Epäilimme Hannan kanssa jonkin aikaa puistoon menemistä, koska nuo kolme koiraa näyttivät jo laumaantuneen keskenään ja olivat Mangoa reilusti suurempia. Päätimme kuitenkin mennä koska koirat käyttäytyivät aidan läpi toisiaan haistellessaan nätisti. Päätös osoittautui virheeksi jo noin minuutin päästä portin sulkemisesta. Mango oli täysin alakynnessä kun toinen uroksista hyppi sen selkään ja toinen murisi niskan vieressä. Ei kestänyt pitkääkään kun Mangolle iski paniikki päälle. Se paljasti purukalustonsa ja louskutti leukojaan nuoremman koiran kaulaa kohti. Vastaavaa irvistystä en ollut Mangolta ennen nähnyt. Mangon säikähtämisestä innostui puolestaan isompi uros ja rupesi murisemaan ja ryntäilemään Mangoa kohti. Katsoimme viisaammaksi poistua puistosta aika nopeasti. Portille kävely ei ollut miellyttävää kun yritin pysyä Mangon ja sen päälle hyppivän nuoren uroksen välissä.

Oli hyvä nähdä että Mangolta löytyy tarvittaessa sisua itsensä puolustamiseen, mutta toisaalta minulle tuli huono omatunto. Mietin olisiko minun pitänyt voimakkaammin puolustaa laumamme pienintä jäsentä, ja ajaa schäferit hanakammin pois. Poistuttuamme Mango oli hetken aikaa pelästyneen oloinen, mutta näytti unohtavan episodin aika nopeasti. Toivottavasti tapaus ei jää kummittelemaan tuleviin koirakohtaamisiin. Säästyimme onneksi ilman reikiä.

Mango sai postia

Meidän yläkerrassa asuu pieni podengo nimeltään Aamu. Erittäin vikkelä ja eloisa tyttö, jonka perässä on Mangon mielestä riemukasta juosta koirapuistossa.

Toivotamme kaikkea hyvää Aamulle ja Aamun perheelle Tampereelle. Mango kiittää seepranraitaluusta ;)

Mango aikuistuu

Mangolla alkoi ensimmäinen juoksu marraskuun loppupuolella noin vuoden iässä. Koiran käytös on muuttunut juoksun jälkeen. Siitä on tullut selvästi rauhallisempi. Rauhallisuus on välillä mennyt jopa flegmaattisuuden puolelle. Koiraa on vaikea saada innostumaan asioista, jotka eivät ole sille mieleisiä. Ulkoilulenkeillä Mango jää usein istuskelemaan, makoilemaan tai kierimään maahan ja kulkeminen on hidasta. Tämä sattuu useimmiten silloin kun kävellään kotiin päin. Mango ei välitä onko kävelty puoli vai kaksi tuntia; kun kotitalo näkyy, menee persaus maahan. Välillä ollaan jääty talon eteen penkille istumaan ja odottelemaan että neiti on tarpeeksi haistellut ulkoilmaa. Onneksi treenaaminen ja leikkiminen kuuluvat mieleisiin asioihin.

Positiivisesti rauhallisuus näkyy tokotreeneissä. Kävimme elo-syyskuussa UMN:n arkitottelevaisuuskurssin, ja Mangon käytös oli ajoittain riiviömäistä. Toki onnistuimme useimmiten ihan hyvin, mutta välillä se taas saattoi karata kentän toiselle laidalle kesken kaiken tai riuhtoa viereisen koiran luokse kun harjoiteltiin kontaktia. Eilen oltiin sitten taas tokokurssilla ja nyt Mangoa ei juurikaan kiinnostaneet muut koirat. Se istuskeli kiltisti ja napitti Hannaa odottaen ohjeita. Hanna on tällä hetkellä perheen tokovastaava ja raportoinee edistymisestä myöhemmin ja tarkemmin.

Humping-juttua

Toinen Mangon kanssa uusi asia on toisten koirien nylkyttäminen. Tämä tapa tuli selvästi juoksun jälkeen. Sinänsähän siinä ei ole mitään vaarallista ja se on naaraskoirillakin aika tavallista. En kuitenkaan itsekään pidä siitä että joku toinen koira nylkyttää Mangoa, ja jotkut koirat voivat myös suhtautua nylkyttäjään aggressiivisesti. Lisäksi on aina mahdollisuus että tapa kehittyy koiralle pakkomielteeksi. Mielestäni nylkyttäminen on epätoivottavaa viimeistään silloin kun koira kohdistaa sen ihmiseen ja tällöin koiraa tulisi selkeästi kieltää.

Olen ollut siinä uskossa että tämä käytös liittyy jotenkin koiran paikkaan laumahierarkiassa, mutta olen kuullut myös mielipiteitä tätä vastaan. Käsittääkseni nylkyttämiselle ei ole mitään yksiselitteistä syytä, mutta varmaa on se, että se liittyy sukupuolihormonien lisääntymiseen ja ilmenee tilanteissa joissa koira käy kierroksilla. Mangon nylkytys on tähän mennessä kohdistunut lähinnä Quattroon. Mango on innostunut Q:n selästä yleensä silloin kun on itse vielä riehumistuulella, mutta Q ryhtyy passiivisemmaksi. Tällöin kysymys tuntuisi olevan leikistä/painiliikkeestä tai jollain tavalla dominanssin tavoittelemisesta.

Aamulenkeillä olemme kuitenkin tavanneet Tessa-nimisen welshin, jolla on nyt juoksu. Tänään Tessan tuoksu oli Mangolle liikaa ja se yritti jatkuvasti päästä selkään. Tilanne liittyi siis melko selkeästi sukupuolihormoneihin ja toisen nartun hajuun. Erään väitteen mukaan luonnonvaraisissa laumoissa naaraiden välinen "astuminen" vähentää astuttavan naaraan tilaisuuksia tulla raskaaksi ja näin parantaa astuvan naaraan asemaa kilpailussa sukunsa jatkamisesta.

Nuoret koirat ja pennut harjoittelevat luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja leikin varjolla ja innostuvat luonnostaan asioista, jotka muistuttavat esimerkiksi metsästystilannetta. Suvunjatkaminen on jokaiselle eläinlajille välttämätön taito ja ehkä tähänkin käyttäytymiseen löytyy selitys siitä että koirat harjoittelevat suvunjatkamista leikin varjolla. Koirat ottavat myös mallia toistensa käytöksestä, jolloin naaraidenkin osallistuminen toimintaan tuntuu järkeenkäyvältä. Aika näyttää onko tämä Mangolla joku juoksunjälkeinen tapa vai meneekö se ohi murkkuiän myötä.

Avataan blogi ja lopetetaan vuosi

Allekirjoittaneen perheessä oli vuosia sitten bokseri. Tella (Odile) saatiin pitkän kinuamisen jälkeen vuonna 1985. Tella oli kokemattomalle koiranomistajalle vaikea koira, joka rähisi ja tappeli muiden koirien kanssa sekä tuhosi tavaroita antaumuksella. Tellasta kuitenkin riitti paljon iloa ja kumppanuutta lähes 15 vuodeksi ja siitä jäi lämpimiä muistoja myös touhotuksen tauottua. Tellan kuoleman jälkeen on ajatuksissa vähän väliä ollut mahdollisuus uudesta koirasta.

Syksyllä 2006 ryhdyin varovaisesti esittelemään kotona kasvattajien nettisivujen pentukuvia ja pian asia oli tapetilla. Erinäisten käänteiden jälkeen tutustuimme Mirja Ikoseen ja Mangoon. Mango tuli meille ensin muutamaksi viikoksi kylään, koska oli pieni epäilys siitä että minulla on koira-allergiaa. Jo viikon jälkeen aivastelin kotona tippa linssissä. Aivastelu osoittautui kuitenkin heinien kukinnasta johtuvaksi. Nurinkurista sanoa mutta toiveeni kävi toteen: minulle oli tullut heinäallergia.

Mango on nyt hieman yli vuoden ikäinen ja viettänyt seurassamme puoli vuotta. Koiran omistaminen on kiristänyt aikatauluja ja aiheuttanut yleistä ajanpuutetta, mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Mango on tuonut joka päivä muutaman ylimääräisen hymyn suupieliin. Ryhdyin kirjoittamaan tätä blogia toisaalta omaksi huvikseni ja toisaalta siksi että voisin jakaa koiran kanssa elämisen tuomia iloja ja opetuksia muille kiinnostuneille.

Sekä Mango että sen omistajat olemme vielä aloittelijoita koiraharrastusten parissa. Mangon kanssa on tarkoitus harrastaa jonkin verran näyttelyissä käymistä sekä metsästys- ja tottelevaisuuskokeisiin harjoittelua. Olen aloitteleva metsästäjä, joten toivottavasti saadaan koiralle myös metsästyskokemuksia.

Tänään pakkaamme koiran ja sekalaisen tavaraläjän autoon ja matkustamme mökille. Mukaan pitäisi mahduttaa myös dameja ja pari variksenraatoa, joten raportoidaan loppuviikosta lisää.

Mukavaa uuttavuotta!