Keskikesän tapahtumat

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Aktiivinen päivä koirarintamalla

Mangosta otettiin tänään verikoe Optigenin PRA-testiä varten. Samassa rytäkässä koe tehtiin Mangon emälle Lunalle ja Sidewildin Lotalle. PRA on perinnöllinen, sokeuttava silmäsairauksien oireyhtymä. Mangon sukuhaarassa on todettu PRA-geenin kantajia, joten koe on tarpeen, mikäli Mangoa joskus aiotaan käyttää jalostukseen. Verikoe otettiin Eeva Rautalan luona Lauttasaaressa ja sieltä jatkettiin sitten suoraan Espooseen harjoittelemaan taippareita varten. Myös Luna lähti mukaan. Kirsti ja Susanna T. odottelivat jo Rosan ja Mooseksen kanssa paikan päällä.

Aloitimme treenin laahausjäljellä Mangolle ja Lotalle. Mango meni ensin ja hoiti homman tyylikkäästi vaikeassa maastossa. Se oli selkeästi Mangon paras suoritus kanijäljellä. Seuraavaksi tein Lotalle jäljen ja se hoiti homman vähintään yhtä hyvin: Seurasi tarkasti jälkeä ja palautti kanin samaa reittiä Ullalle. Kanihommien jälkeen siirryimme tyytyväisinä viereiselle lammelle ja paukuttelimme kaikille narttukoirille (sukupuolisyrjintää!) vesinoutoja ja tuplamarkkeerauksia veteen. Tämäkin osuus sujui kaikilta hyvin. Susanna ohjasi Lunaa, minä Mangoa ja Ulla tietenkin Lottaa.

Noutojen jälkeen annoimme koirille pienen riehumistauon rannassa. Lotta oli vaikuttunut Mangon löysästä kaulanahkasta niin, että ei raaskinut päästää siitä irti. Mangoa taas olisi kiinnostanut Lunan kanssa painiminen ja se yritti turhautuneena louskutella Lotalle leukojaan. Rosa oli tyypilliseen tapaansa päällepäsmärinä ja nautti, kun sai komennella nuorempiaan. Lunalle sekään ei sentään uskaltanut isotella.

Lopuksi levitimme 12 damia melko vaikeamaastoiseen hakuruutuun. Mooses, Rosa ja Luna tyhjensivät ruudun viimeistä damia myöten. Jokainen taisi palauttaa neljä pötköä. Ohjasin Lunaa, ja yllätyin hieman kuinka hyvällä vauhdilla se työskenteli. Luna teki hienoa työtä ja palautti kauimmaisetkin damit ruudun perältä. Mango sai tyytyä sivustakatsojan rooliin, eikä ottanut sitä kovin kevyesti. Toimintatarmo purkautui läheisiin keppeihin ja puihin, jotka saivat kulmahammasta.

Mango muuten pääsi Vihdin taippareihin. Siihen asti sitten siis tsempataan treeneissä ja pidetään peukkua pystyssä juoksujen ajoittumisen suhteen. Toista peukkua voi kohottaa PRA-tulokselle. Ymmärsin, että tuloksen saapumiseen kuluu noin viikko. Melko nopeaa ottaen huomioon, että verinäyte lähetetään Yhdysvaltoihin testattavaksi.

Hajamielisen professorin paluu

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Flunssa vaivaa

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

Terveen paperit

Kävimme aamulla kontrollikäynnillä Viikin eläinsairaalassa. Ikenet ja huulet ovat kunnossa, joskin parissa kohdassa näkyy vielä punoittavia arpia. Maksa-arvotkin olivat normaalit. Lääkitys lopetetaan ja jatketaan eloa tavalliseen tapaan. Pikkupoikien pullopommileikki tuli loppujen lopuksi kustantamaan reilut 500 euroa. Onneksi on vakuutus.

Mangolla käynnistyi karvanlähtö pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä turkki alkaa olla (Mangolle) aika ohut. Muutenhan sillä on ehkä hieman tavallista paksumpi karvapeite ja pidemmät karvat. Auton takakontti näyttää taas paimentolaismatolta ja vaaleita haituvia löytyy aivan joka paikasta. Karvoista sai tarpeekseen myös työpaikkani siivooja, joka sanoi sopimuksensa irti.

Taipparikurssin harjoitukset käynnistyvät sunnuntaina. Odottelen tilaisuutta jo aika innolla. Lauantaina voitaisiin etukäteen harjoitella hieman noutoja niin, että yritetään karsia vaihtamista. Kävin eilen hakemassa lisää harjoitusriistaa. Saimme kanin, lokin ja kolme varista. Lisäksi ostin "kestokanin", eli kanin turkista tehdyn pussin, jonne voi laitta esimerkiksi damin sisälle. Lauantain agendaan voi siis lisätä vielä kanin jäljestämistä

Pitkänä perjantaina oli muuten Aprilmistin labradorien pentutapaaminen. Emme valitettavasti olleet Helsingissä, mutta Aprilmistin sivuilla oli linkki Fanny Larsenin paikan päällä ottamiin kuviin. Hienoja kuvia ja kivan näköisiä koiria. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Riemua ja treeniä Kattilajärvellä

Jouduimme edellisenä viikonloppuna perumaan metsäreissun Mangon sairastumisen takia. Homma saatiin nyt paikattua sunnuntairetkellä Kattilajärvelle. Tällä kertaa olimme liikkeellä hieman eri kokoonpanolla. Mukaamme lähtivät Quattron poppoo ja Luna.

Teimme ensin hakuruutuharjoituksen. Mangon kanssa ei olekaan päästy harjoittelemaan Vaakkoin reissun jälkeen. Kehityskohteet tulivat nyt entistä selvemmin esille. Vaihtaminen pitää saada loppumaan ja luoksetuloa täytyy vahvistaa. Myös palautukset tulisi saada suoraviivaisemmiksi. Laitoimme samaan ruutuun sekä dameja että variksia. Tämä taisi olla virhe, koska Mango otti ensin vastaan tulleen damin suuhun ja sitten lähdettiin variksen hajun perään kuuntelematta kutsuja. Palautus tapahtui vasta kun dami oli vaihdettu varikseen.

Quattro päästettin seuraavaksi touhuun. Matkaan tuli pieni mutka kun huomattiin, että Q vierastaa variksia. Tyydyimme siihen, että machomies palautti kolme damia ruudusta ja sitten ryhdyimme suostuttelemaan sille varista kantoon. Wilkku onnistui lopuksi tehtävässä ja Quattro teki pari-kolme noutoa variksella. Luna oli tässä vaiheessa jo hieman turhautuneena seurannut amatöörejä työssään. Se päästettiin lopuksi näyttämään muutama vauhdikas haku ruudusta.

Hakuharjoituksen jälkeen kiersimme järven. Koirille ja ihmisille saatiin hyvää liikuntaa. Matkan varrelta napsittiin jonkin verran kuvia ja pysähdyttiin puolessa välissä syömään eväät. Mango ja Luna sinkoilivat aika paljon taas keskenään, mutta kyllä Quattrokin innostui tyttöjen kanssa juoksemaan. Lisäsin kuvia vanhojen jatkoksi kattilajärvikansioon.

Kiva reissu! Oli mukava huomata, että Mango on viime viikonlopun episodista huolimatta ihan hyvässä kunnossa. Lunakin näytti olevan vedossa. Edellisen Nuuksion reissun jälkeen se oli todella väsynyt. Nyt ei uupumisesta ollut tietoakaan ja saimme palauttaa reippaan koiran Mirkulle.

Mangon suu näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Rakkulat ovat kadonneet ja tilalla on enää hieman punoittavia arpia. Lääkkeiden syöttäminen alkaa jo tuntua hieman hölmöltä. K-vitamiiniakin uppoaa lähes purkillinen päivässä (purkissa 10 tablettia). Jatketaan nyt kuitenkin kuurit loppuun.

Sairastumisen syy selviää

Tiistain iltalenkki tehtiin Sannan ja Quattron kera joen varressa. Sanna kertoi, että oli Iltasanomista lukenut jostain lasten pullopommileikistä, joka oli aiheuttanut silmävaurioita nuorelle pojalle. Kuljimme taas perjantaisen iltalenkin reittiä ja kuinka ollakaan - paikasta, jossa Mangon epäiltiin ottaneen jotain suuhunsa, löytyi räjähtänyt muovipullo, alumiinifoliota ja valkoista mönjää. Surffailin illalla netissä ja löysin aika helposti pullopommin valmistusaineet. Palaset rupesivat loksahtelemaan kohdilleen. Tämä valkoinen aine on ilmeisesti viemärinpuhdistusainetta, joka sisältää runsaasti lipeää. Lipeä taas on tunnetusti erittäin syövyttävä ja vahvasti emäksinen aine.

Keskustelin vielä tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa. Hän piti hyvin mahdollisena, että koira on saanut suuhunsa tuota viemärinpuhdistusainetta. Seuraava kontrollikäynti on kolmen viikon kuluttua. Siihen asti jatketaan lääkekuureja.

Pientä päivitystä

Koiran vointi paranee. Uskalsimme iltalenkillä päästää Mangon juoksemaan Unton kanssa. Sairaudesta ei näkynyt jälkeäkään. Energiaa on nyt lepopäivienkin edestä ja välillä pitää hillitä menoa. Suu on vielä aika pahan näköinen ja koska Mango saa kipulääkkeitä, se ei ehkä osaa olla tarpeeksi varovasti innostuessaan. Kaikenlainen retuuttaminen ja keppien kantelu on nyt kielletty. Illalla Mango pääsee toivottavasti taas moikkaamaan Quattroa.

Lisäsin helmikuun teksteihin videon viimeisimmältä Kattilajärven reissultamme.

Taas tutkitaan

Pari tuntia vierähti taas Viikin eläinsairaalassa. Hyviä uutisia tuli. Trombosyyttitasot olivat normaalit ja maksa-arvotkin olivat hieman parantuneet. Ymmärsin lääkärin puheista, että mistään trombosytopeniasta tai autoimmuunisairaudesta ei pitäisi olla kyse. Myöskin rotanmyrkky vaikuttaa epätodennäköiseltä. Sen sijaan Mangon huulista ja kielen alta löytyi aika paljon rakkulamaisia haavaumia, jotka ovat todennäköisesti erittäin kipeitä. Lääkärin mielestä vaikuttaisi siltä, että koira on syönyt jotain myrkyllistä ainetta, joka on aiheuttanut haavaumat. Hannan kanssa olemme miettineet päämme puhki, mutta emme ole keksineet mitä tai milloin koira olisi voinut syödä. Perjantain iltalenkillä sillä ehkä oli jotain suussaan, mutta tästäkään ei olla varmoja.

Mango on jo reippaampi. Eilen vingutettiin vinkkaria ja hanskoja on jo kanneltu rappukäytävässä. Liikuntakieltokin on kumottu ja nyt saadaan lenkkeillä koiran ehdoilla. Hienoista apeutta on vielä havaittavissa, mutta luulen sen johtuvan kipeästä suusta. Keskiviikkona jutellaan taas lääkärin kanssa ja maksa-arvokontrolli on parin viikon päästä.

Alkusäikähdyksen jälkeen näyttää taas paljon paremmalta. Kaikkihan on mahdollista ja puuta pitää koputtaa, mutta alan jo itse uskoa, että tässä ei ole kysymys mistään pysyvästä tai vakavasta sairaudesta. Kiitos kaikista rapsutus- ja taputusterveisistä! Ne on välitetty toipilaalle. En tiedä onko se osannut niitä arvostaa, koska sitä on hellitty muutenkin nyt niin paljon. Isännälle ja emännälle ne ovat kuitenkin tuoneet reippaamman mielen.

Sairastelu jatkuu

Yö meni toipilaan kanssa ihan hyvin. Tosin nukahtaminen oli vaikeaa ja herääminen helppoa kun Mango nuoli niin ahkerasti lääkärissä verikokeen takia ajeltua kohtaa. Emme kuitenkaan raaskineet siirtää sitä olkkariin nukkumaan, vaan Mangon patja sai jäädä makkarin lattialle. Illasta tila ei ole mainittavasti muuttunut. Koira on väsynyt ja varovainen liikkeissään, mutta söi kuitenkin hyvin ja innostui jopa raatelemaan vessapaperirullan. Ruokakuppi saikin mukavasti lisäväriä erilaisista pillereistä, joita Hannan kanssa piilottelimme nappuloiden sekaan.

Huomenna palaamme Viikkiin kontrolliin. Ilmeisesti maksa-arvot tutkitaan uudestaan ja tulkitaan taas trombosyyttitestejä. Toivottavasti tilanteeseen tulee jotain selkeyttä.

Huolia ja murheita

Päivä käynnistyi normaalin lauantaiaamun tapaan. Tehtiin Mangon kanssa lenkki ja käytiin koirapuistossa pyörähtämässä. Mango painiskeli siellä puolisen tuntia ja kotimatka pitikin jo hölkätä, koska tuli kiire UMN:n taipparikurssin alkuinfoon. Luennot olivat ihan antoisia ja oli hauska katsella ja kuunnella toisten koiraihmisten juttuja.

Palasimme kotiin kolmen jälkeen. Normaalin olohuoneesta sinkoavan hännänpaukuttajan sijaan meitä tervehti makuuhuoneesta kömpivä alakuloinen koira. Nostelin kulmakarvojani ja mieleen tuli jostain syystä ajatus, että Mango on tehnyt (ensimmäisen kerran) jotain tuhmaa ja on sen takia niin vaisu. Näimme kuitenkin nopeasti että tyttö ei ole ihan kunnossa. Se elehti niin kuin sitä oksettaisi ja jos keltainen labradori voi näyttää harmaalta, niin se väri kuvaa olemusta aika tarkasti. Otimme nopeasti hihnan käteen suunnaten ulos. Oven ulkopuolella Mango lysähti lumihankeen makaamaan, eikä suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Sain sen kuitenkin takaisin rappuun ja kököttelimme siinä hetken punniten tilannetta.

Soittelimme neuvoa Mirkulta, joka kehoitti meitä lähtemään eläinlääkärin pakeille. Loppujen lopuksi päädyimme Viikin pieneläinsairaalaan, vaikkakin meitä hieman jännitti että onkohan tämä nyt tarpeeksi vakavaa päivystykseen menemisen syyksi. Päivästä tulikin sitten pitkä. Pääsimme ensimmäiseksi kandin vastaanotolle reippaan parin tunnin odottelun jälkeen. Sitten tunnusteltiin vatsaa ja kaulaa, otettin verikokeita, odoteltiin lisää ja istuskeltiin taas tunti-pari. Loppujen lopuksi huoneeseen tupsahti päivystävä eläinlääkäri ja käytiin taas asioita lävitse. Verikokeista oli selvinnyt että maksa-arvot olivat selvästi koholla ja proteiiniarvot olivat taas alhaisia. Lisäksi koiralla oli hieman kuumetta. Lääkäri otti Mangon toiseen huoneeseen tutkittavaksi ja löysi huulten limakalvoilta pieniä verenpurkaumia. Tämä viittasi trombosyyttiarvon vähäisyyteen ja siitä piti tehdä oma testi. Jätimme koiran sairaalan hoivaan ja lähdimme syömään. Kello oli tässä vaiheessa kahdeksan illalla ja edellinen ateria oli molemmilla ollut aamupala.

Ennen kymmentä illalla lääkäri soitteli ja kertoi, että Mangon voi hakea kotiin. Hän oli ottanut ultran vatsasta märkäkohdun varalta ja tutkinut trombosyyttien määrää. Testi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi selkeä tarkan trombosyyttilukeman saamiseksi. Tyttö oli jo hieman pirteämpi kun näki meidät sairaalan aulassa. Se otti pientä hyppyaskelta etutassuilla ja heilutti häntäänsä. Kotiin päästyämme se löntysteli perässä joka paikkaan ja jäi jalkoihin istumaan työntäen poskea reittä vasten. Kyllä se osaa olla sydäntä särkevä otus.

Tutkimuksia jatketaan maanantaina. Sitä ennen Mango joutuu lepäämään ja ottamaan aika ison läjän erilaisia lääkkeitä. Syytä sairastumiseen ei tiedetä ja tuntuu siltä, että se ei välttämättä edes selviä. Perjantain iltalenkillä Mango oli löytänyt jotain syötävää maasta ja sitä ei saatu koiran suusta ajoissa pois. Eräs selitys oireille voi olla rotanmyrkky. Oli syy mikä hyvänsä, olisimme ikionnellisia jos kyseessä ei ole mikään pysyvä sairaus tai vamma ja jos Mango paranisi tuosta nopeasti.

Teinikapinaa

Mango on tosiaan palautunut loppukesän ja syksyn käytösmalleihin. Mielenkiintoiset asiat usuttavat sitä pienille karkuretkille. Viimeisen viikon aikana olen turhaan huutanut kissaa ja toista koiraa jahtaavan Mangon perään. Olen myös onkinut sitä ojasta ja lammesta. Samalle listalle olisivat epäilemättä päässet rusakot, oravat ja muut vastaavat houkutukset, mikäli niitä olisi sattunut Mangon tutkaan. Karkumatkat ovat olleet lyhyitä ja koira ei ole millään tavalla aggressiivinen. Voisi siis ajatella että "Mitä väliä? Antaa toisen juosta!". Tärkein syy kutsun kuunteluun on kuitenkin koiran oma turvallisuus. Se kun ei ymmärrä että autotiet tai heikot jäät voivat olla vaarallisia.

Tähän mennessä olemme yrittäneet vahvistaa luoksetuloa tavallisilla kutsu-palkinto -harjoituksilla. Parista karkaamisesta on myös rangaistu jäähyllä yksin metsässä ja kirsupuhuttelulla. Näissä tapauksissa olen mennyt koiran luokse. Mangoa ei ole ikinä rangaistu, mikäli se on kuitenkin viiveellä tai kierrellen tullut luokse. Olemme myös yrittäneet välttää koiralle epämieluisten asioiden tekemistä luoksekutsun jälkeen.

Mirkku ehdotti piiloutumista koiran lähtiessä omille teilleen. Ongelmana on vain se, että usein tilanne on sellainen, että ei viitsisi jättää koiraa norkoamaan yksinään. Tämän takia tilanne pitäisi pyrkiä lavastamaan jollain tavalla turvallisessa paikassa. Hyvä harjoitus voisi jossain vaiheessa olla myös tämä. Lisäksi voisi olla fiksua arkistoida reissussa ryvettynyt "täällä" komento ja korvata se jollain uudella. Tähän mennessä olemme kutsuissa käyttäneet myös "sivu" -komentoa, "tule" -kehoitusta ja pillikutsua "pip pip".

Mikäli karkailu ei pian lopu, pitänee ottaa kovempia keinoja käyttöön ja harkita esimerkiksi pientä jääkautta. Toisaalta jääkausi saattaisi tuntua omistajista ihan yhtä pahalta kuin koirasta ja sen hyödyt voisivat olla pieniä kun Mango ei muuten yritä pomottaa.

Sunnuntain kävelylenkki

Päivän lenkkikohde oli taas Pitkäkoski. Kävin poimimassa Lunan kyytiin ja tapasimme Haltialassa Sannan, Wilkun ja Quattron. Reissu meni hyvin (Mangon yhtä harharetkeä lukuunottamatta) ja koirat saivat juosta taas sydämensä kyllyydestä. Kuvia lisätty Pitkäkoskikansioon.

Illan adrenaliinipiikki

Iltalenkillä harjoiteltiin luoksetuloja lelu- ja namipalkalla. Urheilukentällä Mango hyppäsi pienen puuaidan yli ja rupesi jäystämään siellä töröttäviä pensaantynkiä. Hanna komensi koiran nopeasti pois ja jatkoimme matkaa. Parinkymmenen metrin päässä ryhdyin ihmettelemään Mangon käytöstä: se kynti lunta suu auki ja kakoi. Koira aukoi suutaan ja yritti tunkea etutassuaan suuhun. Säikähdimme melkoisesti ja Hanna ehti soittaa koirahätälinjalle, eli kaverillemme Sinille, joka on eläinlääkäri. Samalla kun Hanna keskusteli Sinin kanssa, yritin tutkia Mangon suuta ja luulin oikeasti, että se on tukehtumassa. Lisäksi sen kieli näytti aivan siniseltä. Pienen paniikkihetken jälkeen huomasimme, että koira pystyy kuitenkin kävelemään ja hengittämään normaalisti.

Kävelimme kotiovelle ja Hanna kipaisi yläkertaan hakemaan lompakkoa ja auton avaimia, jotta pääsemme Viikin eläinsairaalaan. Päätin sillä välin kuitenkin odottaa rapussa ja koittaa hieman paremmassa valossa katsoa koiran kitaan. Sain leuat auki ja huomasin, että suussa tosiaan on joitain. Sieltä löytyi noin 10 cm pitkä ja sentin paksu puukeppi, joka oli juuttunut poikittain kitalakeen. Keppi irtosi melko helposti, kun sain siitä kiinni. Mango oli yrittänyt kielellään irrottaa keppiä ja sen takia kielikin oli värjäytynyt tummaksi. Kotona Mango sai juustopalan kepin tilalle ja isäntäväki harkitsee vakavasti päivän päättämistä konjakkilasillisella. HUH!

Viikonloppua viettämään

Kulutin koiran kanssa taas (Mangon mielestä) pitkän päivän toimistolla. Tapamme mukaan kävimme iltapäivälenkillä työpaikan lähellä olevan lammen ympäri. Mango sai hepulit ja viiletti niin kovaa kuin labradorin jaloista pääsee sadan metrin spurtteja. Spurtin päätepisteinä sattui olemaan pari kertaa lampi ja pari kertaa lampeen johtava oja. Mango oli niin onnellisen näköinen, että en viitsinyt edes suuttua luvattomista uimaretkistä. Onneksi auton takaluukussa oli pyyhe.

Töiden päätyttyä viskasin koiran kotiin ja suuntasin potkunyrkkeilyharjoituksiin. Huomenna onkin sitten Mangon vuoro treenata. Saimme kutsun Espooseen harjoittelemaan taippareita ja nomea. Sama teema jatkuu sunnuntaina, kun isäntä lähtee harjoittelemaan sorsan pudotusta Sipoon ampumaradalle.

Reilu kuukausi sitten kävimme kuvauttamassa Mangon lonkat ja kyynärpäät. Tänään tuli vihdoin tulokset. Mitään katastrofiahan ei ollut odotettavissa, mutta oli kiva saada varmistus. Nyt on sitten tytöllä terveen paperit. Lonkista tuli arvosana B/B, eli lonkat on lähes normaalit tai "rajatapaukset". Kyynärpäät saivat 0/0-tulokset, joka taas tarkoittaa normaalia/ei muutoksia.

Lonkka- ja silmätarkastukset

Eilen illalla olimme kimppalääkärintarkastuksessa. Useilla koiraroduilla on valitettavasti joitain perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, joiden periytymistä koitetaan hillitä tutkimalla koirat ennen kuin tehdään päätöstä siitä, saako tietty yksilö jatkaa sukuaan. Lisäksi tarkastuksessa havaittuun ongelmaan voidaan paremmin varautua, jos siitä saadaan tieto ennen oireiden esiintymistä. Kaikilla jalostukseen käytettävillä labradoreilla täytyy löytyä lausunto lonkista, kyynärpäistä ja silmistä. Mangon kasvattaja Mirkku oli kerännyt isomman porukan koolle, ja oli tarkoitus, että koirat saadaan helposti ja edullisemmin tarkastettua näin isommassa erässä. Silmätarkastuksista saimme tuloksen heti ja kaikki oli Mangolla kunnossa. Röntgenkuvat lähtevät kennelliittoon, joka antaa niistä arvosanan parin viikon kuluessa. Lääkärin mukaan lonkissa tai kyynärpäissä ei kuitenkaan näkynyt mitään epäilyttävää.


Joukkomme sai aikaan pientä hässäkkää eläinlääkärin odotustiloissa. Labradoreja taisi olla paikalla kuusi kappaletta ja lisäksi pari bokseria. Koirat saivat vuorollaan rauhoituspiikin kankkuunsa ja sammahtelivat sitten lattioille. Mango sai piikkinsä viimeisten joukossa ja se oli hieman ihmeissään, kun leikkikaveri toisensa jälkeen meni unten maille. Ehkä hauskin tapaus oli velipoika Taisto, joka on tottunut siihen, että Mangon kanssa voi aina leikkiä. Nyt se yritti silmät puolitangossa ja viimeiseillä voimillaan ryömiä Mangon luokse pientä painia varten. Myös Quattro oli paikalla ja nukahti Mangon viereen odottamaan kuvausvuoroaan.

Nyt sitten jännitetään pari viikkoa ja odotellaan, että Kennelliitto antaa palautetta röntgenkuvista. Kiitoksia Mirkulle ja Susannalle järjestelyistä.

Mango aikuistuu

Mangolla alkoi ensimmäinen juoksu marraskuun loppupuolella noin vuoden iässä. Koiran käytös on muuttunut juoksun jälkeen. Siitä on tullut selvästi rauhallisempi. Rauhallisuus on välillä mennyt jopa flegmaattisuuden puolelle. Koiraa on vaikea saada innostumaan asioista, jotka eivät ole sille mieleisiä. Ulkoilulenkeillä Mango jää usein istuskelemaan, makoilemaan tai kierimään maahan ja kulkeminen on hidasta. Tämä sattuu useimmiten silloin kun kävellään kotiin päin. Mango ei välitä onko kävelty puoli vai kaksi tuntia; kun kotitalo näkyy, menee persaus maahan. Välillä ollaan jääty talon eteen penkille istumaan ja odottelemaan että neiti on tarpeeksi haistellut ulkoilmaa. Onneksi treenaaminen ja leikkiminen kuuluvat mieleisiin asioihin.

Positiivisesti rauhallisuus näkyy tokotreeneissä. Kävimme elo-syyskuussa UMN:n arkitottelevaisuuskurssin, ja Mangon käytös oli ajoittain riiviömäistä. Toki onnistuimme useimmiten ihan hyvin, mutta välillä se taas saattoi karata kentän toiselle laidalle kesken kaiken tai riuhtoa viereisen koiran luokse kun harjoiteltiin kontaktia. Eilen oltiin sitten taas tokokurssilla ja nyt Mangoa ei juurikaan kiinnostaneet muut koirat. Se istuskeli kiltisti ja napitti Hannaa odottaen ohjeita. Hanna on tällä hetkellä perheen tokovastaava ja raportoinee edistymisestä myöhemmin ja tarkemmin.

Humping-juttua

Toinen Mangon kanssa uusi asia on toisten koirien nylkyttäminen. Tämä tapa tuli selvästi juoksun jälkeen. Sinänsähän siinä ei ole mitään vaarallista ja se on naaraskoirillakin aika tavallista. En kuitenkaan itsekään pidä siitä että joku toinen koira nylkyttää Mangoa, ja jotkut koirat voivat myös suhtautua nylkyttäjään aggressiivisesti. Lisäksi on aina mahdollisuus että tapa kehittyy koiralle pakkomielteeksi. Mielestäni nylkyttäminen on epätoivottavaa viimeistään silloin kun koira kohdistaa sen ihmiseen ja tällöin koiraa tulisi selkeästi kieltää.

Olen ollut siinä uskossa että tämä käytös liittyy jotenkin koiran paikkaan laumahierarkiassa, mutta olen kuullut myös mielipiteitä tätä vastaan. Käsittääkseni nylkyttämiselle ei ole mitään yksiselitteistä syytä, mutta varmaa on se, että se liittyy sukupuolihormonien lisääntymiseen ja ilmenee tilanteissa joissa koira käy kierroksilla. Mangon nylkytys on tähän mennessä kohdistunut lähinnä Quattroon. Mango on innostunut Q:n selästä yleensä silloin kun on itse vielä riehumistuulella, mutta Q ryhtyy passiivisemmaksi. Tällöin kysymys tuntuisi olevan leikistä/painiliikkeestä tai jollain tavalla dominanssin tavoittelemisesta.

Aamulenkeillä olemme kuitenkin tavanneet Tessa-nimisen welshin, jolla on nyt juoksu. Tänään Tessan tuoksu oli Mangolle liikaa ja se yritti jatkuvasti päästä selkään. Tilanne liittyi siis melko selkeästi sukupuolihormoneihin ja toisen nartun hajuun. Erään väitteen mukaan luonnonvaraisissa laumoissa naaraiden välinen "astuminen" vähentää astuttavan naaraan tilaisuuksia tulla raskaaksi ja näin parantaa astuvan naaraan asemaa kilpailussa sukunsa jatkamisesta.

Nuoret koirat ja pennut harjoittelevat luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja leikin varjolla ja innostuvat luonnostaan asioista, jotka muistuttavat esimerkiksi metsästystilannetta. Suvunjatkaminen on jokaiselle eläinlajille välttämätön taito ja ehkä tähänkin käyttäytymiseen löytyy selitys siitä että koirat harjoittelevat suvunjatkamista leikin varjolla. Koirat ottavat myös mallia toistensa käytöksestä, jolloin naaraidenkin osallistuminen toimintaan tuntuu järkeenkäyvältä. Aika näyttää onko tämä Mangolla joku juoksunjälkeinen tapa vai meneekö se ohi murkkuiän myötä.