Pentu on ollut meillä nyt reilut viikon päivät. Ensimmäisen viikon aikana on tutustuttu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin sekä harjoiteltu yksin oloa ja sisäsiisteysjuttuja. Myös pantaan ja hihnaan totuttelussa on otettu ensimmäiset askeleet. Sisällä ja oman perheen kanssa Sisu on jo varsin varaukseton ja reipas poika.Yksin oleminen ja varsinkin häkkiin tai aitaukseen joutuminen on kuitenkin todella vaikeaa ja tällaisissa tilanteissa huuto on melkoinen. Minulla on nyt puolitoista viikkoa aikaa totuttaa Sisua aitaukseensa. Sen jälkeen se joutuu olemaan työviikon verran päivät yksin kotona. Totutteluun olen soveltanut Tuire Kaimion pentukirjan oppeja. Homma etenee pienin askelin niin että rauhallinen pentu laitetaan aitaukseen ja ollaan ensin itse aitauksen vieressä. Kerta toisensa jälkeen tilanteesta tehdään haastavampi esim. aikaa pidentämällä, siirtymällä kauemmas tai pukemalla vaatteita päälle ulko-ovella. Olemme tällä hetkellä vasta alussa ja Sisu kestää kohtuullisesti parin metrin päässä oleskelua. Mielenkiintoista on se, että aitauksen ulkopuolella se kestää yksin jättämisen paljon paremmin. Koti-irtaimistoa säästääkseni en kuitenkaan haluaisi jättää sitä pitkiksi ajoiksi vapaana sisälle.
Sisu oli pentueensa varovaisin poika. Sen huomaa varsinkin ulkona. Se ei todellakaan ole kiinnostunut muista koirista tai tuntemattomista ihmisistä. Jos se kuulee ison koiran haukuntaa pitkänkin matkan päästä, se ryntää heti kotiväen jalkojen väliin tai syliin turvaan. Tähän asiaan pitää puuttua kun hihnahommat alkavat luistaa. Silloin suuntaamme kaupungin keskustan ihmisvilinään ja lempeiksi tiedettyjen koirakavereiden seuraan.
