Mangolla alkoi ensimmäinen juoksu marraskuun loppupuolella noin vuoden iässä. Koiran käytös on muuttunut juoksun jälkeen. Siitä on tullut selvästi rauhallisempi. Rauhallisuus on välillä mennyt jopa flegmaattisuuden puolelle. Koiraa on vaikea saada innostumaan asioista, jotka eivät ole sille mieleisiä. Ulkoilulenkeillä Mango jää usein istuskelemaan, makoilemaan tai kierimään maahan ja kulkeminen on hidasta. Tämä sattuu useimmiten silloin kun kävellään kotiin päin. Mango ei välitä onko kävelty puoli vai kaksi tuntia; kun kotitalo näkyy, menee persaus maahan. Välillä ollaan jääty talon eteen penkille istumaan ja odottelemaan että neiti on tarpeeksi haistellut ulkoilmaa. Onneksi treenaaminen ja leikkiminen kuuluvat mieleisiin asioihin.
Positiivisesti rauhallisuus näkyy tokotreeneissä. Kävimme elo-syyskuussa UMN:n arkitottelevaisuuskurssin, ja Mangon käytös oli ajoittain riiviömäistä. Toki onnistuimme useimmiten ihan hyvin, mutta välillä se taas saattoi karata kentän toiselle laidalle kesken kaiken tai riuhtoa viereisen koiran luokse kun harjoiteltiin kontaktia. Eilen oltiin sitten taas tokokurssilla ja nyt Mangoa ei juurikaan kiinnostaneet muut koirat. Se istuskeli kiltisti ja napitti Hannaa odottaen ohjeita. Hanna on tällä hetkellä perheen tokovastaava ja raportoinee edistymisestä myöhemmin ja tarkemmin.
Humping-juttua
Toinen Mangon kanssa uusi asia on toisten koirien nylkyttäminen. Tämä tapa tuli selvästi juoksun jälkeen. Sinänsähän siinä ei ole mitään vaarallista ja se on naaraskoirillakin aika tavallista. En kuitenkaan itsekään pidä siitä että joku toinen koira nylkyttää Mangoa, ja jotkut koirat voivat myös suhtautua nylkyttäjään aggressiivisesti. Lisäksi on aina mahdollisuus että tapa kehittyy koiralle pakkomielteeksi. Mielestäni nylkyttäminen on epätoivottavaa viimeistään silloin kun koira kohdistaa sen ihmiseen ja tällöin koiraa tulisi selkeästi kieltää.
Olen ollut siinä uskossa että tämä käytös liittyy jotenkin koiran paikkaan laumahierarkiassa, mutta olen kuullut myös mielipiteitä tätä vastaan. Käsittääkseni nylkyttämiselle ei ole mitään yksiselitteistä syytä, mutta varmaa on se, että se liittyy sukupuolihormonien lisääntymiseen ja ilmenee tilanteissa joissa koira käy kierroksilla. Mangon nylkytys on tähän mennessä kohdistunut lähinnä Quattroon. Mango on innostunut Q:n selästä yleensä silloin kun on itse vielä riehumistuulella, mutta Q ryhtyy passiivisemmaksi. Tällöin kysymys tuntuisi olevan leikistä/painiliikkeestä tai jollain tavalla dominanssin tavoittelemisesta.
Aamulenkeillä olemme kuitenkin tavanneet Tessa-nimisen welshin, jolla on nyt juoksu. Tänään Tessan tuoksu oli Mangolle liikaa ja se yritti jatkuvasti päästä selkään. Tilanne liittyi siis melko selkeästi sukupuolihormoneihin ja toisen nartun hajuun. Erään väitteen mukaan luonnonvaraisissa laumoissa naaraiden välinen "astuminen" vähentää astuttavan naaraan tilaisuuksia tulla raskaaksi ja näin parantaa astuvan naaraan asemaa kilpailussa sukunsa jatkamisesta.
Nuoret koirat ja pennut harjoittelevat luonnossa selviämiseen tarvittavia taitoja leikin varjolla ja innostuvat luonnostaan asioista, jotka muistuttavat esimerkiksi metsästystilannetta. Suvunjatkaminen on jokaiselle eläinlajille välttämätön taito ja ehkä tähänkin käyttäytymiseen löytyy selitys siitä että koirat harjoittelevat suvunjatkamista leikin varjolla. Koirat ottavat myös mallia toistensa käytöksestä, jolloin naaraidenkin osallistuminen toimintaan tuntuu järkeenkäyvältä. Aika näyttää onko tämä Mangolla joku juoksunjälkeinen tapa vai meneekö se ohi murkkuiän myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti