Pari tuntia vierähti taas Viikin eläinsairaalassa. Hyviä uutisia tuli. Trombosyyttitasot olivat normaalit ja maksa-arvotkin olivat hieman parantuneet. Ymmärsin lääkärin puheista, että mistään trombosytopeniasta tai autoimmuunisairaudesta ei pitäisi olla kyse. Myöskin rotanmyrkky vaikuttaa epätodennäköiseltä. Sen sijaan Mangon huulista ja kielen alta löytyi aika paljon rakkulamaisia haavaumia, jotka ovat todennäköisesti erittäin kipeitä. Lääkärin mielestä vaikuttaisi siltä, että koira on syönyt jotain myrkyllistä ainetta, joka on aiheuttanut haavaumat. Hannan kanssa olemme miettineet päämme puhki, mutta emme ole keksineet mitä tai milloin koira olisi voinut syödä. Perjantain iltalenkillä sillä ehkä oli jotain suussaan, mutta tästäkään ei olla varmoja.
Mango on jo reippaampi. Eilen vingutettiin vinkkaria ja hanskoja on jo kanneltu rappukäytävässä. Liikuntakieltokin on kumottu ja nyt saadaan lenkkeillä koiran ehdoilla. Hienoista apeutta on vielä havaittavissa, mutta luulen sen johtuvan kipeästä suusta. Keskiviikkona jutellaan taas lääkärin kanssa ja maksa-arvokontrolli on parin viikon päästä.
Alkusäikähdyksen jälkeen näyttää taas paljon paremmalta. Kaikkihan on mahdollista ja puuta pitää koputtaa, mutta alan jo itse uskoa, että tässä ei ole kysymys mistään pysyvästä tai vakavasta sairaudesta. Kiitos kaikista rapsutus- ja taputusterveisistä! Ne on välitetty toipilaalle. En tiedä onko se osannut niitä arvostaa, koska sitä on hellitty muutenkin nyt niin paljon. Isännälle ja emännälle ne ovat kuitenkin tuoneet reippaamman mielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti