Sisun ensimmäinen viikko

Pentu on ollut meillä nyt reilut viikon päivät. Ensimmäisen viikon aikana on tutustuttu uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin sekä harjoiteltu yksin oloa ja sisäsiisteysjuttuja. Myös pantaan ja hihnaan totuttelussa on otettu ensimmäiset askeleet. Sisällä ja oman perheen kanssa Sisu on jo varsin varaukseton ja reipas poika.

Yksin oleminen ja varsinkin häkkiin tai aitaukseen joutuminen on kuitenkin todella vaikeaa ja tällaisissa tilanteissa huuto on melkoinen. Minulla on nyt puolitoista viikkoa aikaa totuttaa Sisua aitaukseensa. Sen jälkeen se joutuu olemaan työviikon verran päivät yksin kotona. Totutteluun olen soveltanut Tuire Kaimion pentukirjan oppeja. Homma etenee pienin askelin niin että rauhallinen pentu laitetaan aitaukseen ja ollaan ensin itse aitauksen vieressä. Kerta toisensa jälkeen tilanteesta tehdään haastavampi esim. aikaa pidentämällä, siirtymällä kauemmas tai pukemalla vaatteita päälle ulko-ovella. Olemme tällä hetkellä vasta alussa ja Sisu kestää kohtuullisesti parin metrin päässä oleskelua. Mielenkiintoista on se, että aitauksen ulkopuolella se kestää yksin jättämisen paljon paremmin. Koti-irtaimistoa säästääkseni en kuitenkaan haluaisi jättää sitä pitkiksi ajoiksi vapaana sisälle.

Sisu oli pentueensa varovaisin poika. Sen huomaa varsinkin ulkona. Se ei todellakaan ole kiinnostunut muista koirista tai tuntemattomista ihmisistä. Jos se kuulee ison koiran haukuntaa pitkänkin matkan päästä, se ryntää heti kotiväen jalkojen väliin tai syliin turvaan. Tähän asiaan pitää puuttua kun hihnahommat alkavat luistaa. Silloin suuntaamme kaupungin keskustan ihmisvilinään ja lempeiksi tiedettyjen koirakavereiden seuraan.

Blogin nimi vaihtuu

Bloggailu jatkuu nyt samalla teemalla, mutta eri otsikolla. Rapsuttelin eilen uusia koiratuttavuuksia Mikkelissä ja yksi heistä on nyt valikoitunut muuttamaan meille. Uuden tyypin kutsumanimeksi tulee Sisu. Vielä emme tiedä tuleeko Sisusta sisukas, mutta toiveissa on rauhallinen ja itsensä ylittävä työmyyrä. Tällä hetkellä se on hieman pyylevä, pehmeä ja musta töpsyttelijä. Pentueessa oli neljä urosta, ja sisu on niistä tällä hetkellä kookkain ja rauhallisin. Se ei ollut ensimmäisenä kantamassa lintua tai tutustumassa pihan kaukaisimpiin nurkkiin. Muiden pentujen esimerkistä se kuitenkin tarttui puuhaan jos toiseenkin ja tuntui ennen kaikkea sosiaaliselta ja varauksettomalta pennulta.

Viikonloppuna vietin pari päivää Middle Rivers kennelkerhon nome-leirillä katselemalla koulutuksia. Suurimman vaikutuksen minuun teki Susanna Fontell joka tarjosi hyvin perusteltuja näkökulmia koirien viettien hyväksikäyttöön ja viretilan säätelyyn. Kävin katsomassa melko samalla teemalla vedetyn koulutuksen kahteen kertaan ja näin miten erilaiset koirat suhtautuivat harjoituksiin. Yhtenä esimerkkinä nostan harjoituksen jossa koiran viretilaa lasketaan laittamalla koira kyljelleen ja pitelemällä sitä (sitkeästi mutta hellästi) maassa kunnes koira nukahtaa. Samassa yhteydessä Susanna käyttää tiettyä ääntä (Ssshhh..). Kun tätä on tehty koiran kanssa usein, ehdollistuu koira rauhoittumaan jo pelkästään tuosta äänestä. 

Tutustuin tässä viime viikkoina myös Sisun veljien tuleviin omistajiin. Kaikki ovat innokkaita harrastajia ja metsästäjiä, Toivottavasti tapailemme jatkossakin samoissa merkeissä!

Pentuhaaveet konkretisoituvat

Kuten kirjoittelinkin kolmisen kuukautta sitten, haaveilu ja suunnittelu uuden koiran suhteen käynnistyi jo syksyllä. Suunnitelmat ovat eläneet ja muuttuneet ajan kanssa. Aluksi lähdimme ajatuksesta, että uusi tulokas olisi näyttelylinjainen koira käytössä meritoituneilta vanhemmilta. Sitten kartoitettiin sekalinjaisia vaihtoehtoja, mutta marraskuussa oltiinkin jo siinä tilanteessa, että meille oli hilkulla tulla käyttölinjainen uros ihan hyvästä yhdistelmästä. Tiukan pohdinnan jälkeen jäimme kuitenkin vielä ilman koiraa. Ajankohta oli hieman hankala ja jäimme odotuskannalle koska halusimme katsoa läpi pari muuta vaihtoehtoa. Nyt nämä muut vaihtoehdot alkavat konkretisoitua. Jos kaikki menee nappiin, meillä on pentu joko jo huhtikuussa tai sitten kesän korvilla.

Ensimmäisenä syntyväksi odotettu pentue on sekalinjainen yhdistelmä. Uros on keltainen (++!). Sitä on käytetty aktiivisesti metsästyksessä ja se on edennyt voittajaluokkaan WT-tulosten perusteella. Musta narttu on nelivuotias ja on läpäissyt taipparit sekä osallistunut pariin WT-kokeeseen. Molemmat ovat siis sekalinjaisia ja miellyttävät tällaisen "pullukkalinjaan" tottuneen silmää. Etuna tässä pentueessa olisi myös se, että kasvattaja on aktiivinen harrastaja, tosi mukava tyyppi ja vanha tuttumme, joka lisäksi asuu asuu melko lähellä.

Toinen vaihtoehto on metsästyskoeharrastuksen näkökulmasta todella lupaavasta yhdistelmästä. Molemmat vanhemmat ovat mustia ja käyttölinjaisia. Nuorehko uros on voittanut kokeita ulkomailla ja narttu on menestynyt eri koemuodoissa voittajaluokkaa myöten. Kasvattaja, vaikkakaan ei ihan lähinurkilla asusta, on erittäin aktiivinen ja järjestää esimerkiksi paljon erilaisia tapaamisia ja koulutuksia. Kävimme tutustumassa häneen ja hänen kasvattiensa omistajiin ja koiriin joulukuun alussa järjestetyssä koulutustapahtumassa. Mukavaa porukkaa oli kaikki sielläkin!

Katsotaan miten nämä astutukset onnistuvat. Jos molemmat tärppää ja pysymme kasvattajien "listoilla", niin valinta tulee olemaan vaikea!