Minulla on koirapuistoista hieman ristiriitaisia näkemyksiä. Puistoista voi löytää riemastuttavia leikkikumppaneita Mangolle ja sieltä voi saada myös itselleen jutusteluseuraa. Toisaalta puistoreissu voi joskus päätyä katastrofiin koska koirien käyttäytymistä ei aina pysty ennustamaan. Lisäksi uuden koiran tapaaminen ja sitä seuraava voimasuhteiden selvittäminen aiheuttaa koiralle usein stressiä. Aikaisempi koirani Tella muuttui remmirähjääjäksi todennäköisesti juuri puistosta saadun huonon kokemuksen ja omistajan taitamattomuuden yhteisvaikutuksesta. Tappelun jälkeen Tellaa olisi pitänyt taas totuttaa koirakontakteihin ja siihen, että muita koiria ei tarvitse pelätä. Sen sijaan ryhdyimme välttämään visusti kontakteja muihin koiriin.
Kävelimme eilen iltalenkillä koirapuiston ohi. Puistossa oli kaksi saksanpaimenkoiraurosta ja yksi suurehko naaraskoira. Toisen suuren schäferin Mango oli jo syksyllä tavannut ja kaikki meni tällöin ihan hyvin. Epäilimme Hannan kanssa jonkin aikaa puistoon menemistä, koska nuo kolme koiraa näyttivät jo laumaantuneen keskenään ja olivat Mangoa reilusti suurempia. Päätimme kuitenkin mennä koska koirat käyttäytyivät aidan läpi toisiaan haistellessaan nätisti. Päätös osoittautui virheeksi jo noin minuutin päästä portin sulkemisesta. Mango oli täysin alakynnessä kun toinen uroksista hyppi sen selkään ja toinen murisi niskan vieressä. Ei kestänyt pitkääkään kun Mangolle iski paniikki päälle. Se paljasti purukalustonsa ja louskutti leukojaan nuoremman koiran kaulaa kohti. Vastaavaa irvistystä en ollut Mangolta ennen nähnyt. Mangon säikähtämisestä innostui puolestaan isompi uros ja rupesi murisemaan ja ryntäilemään Mangoa kohti. Katsoimme viisaammaksi poistua puistosta aika nopeasti. Portille kävely ei ollut miellyttävää kun yritin pysyä Mangon ja sen päälle hyppivän nuoren uroksen välissä.
Oli hyvä nähdä että Mangolta löytyy tarvittaessa sisua itsensä puolustamiseen, mutta toisaalta minulle tuli huono omatunto. Mietin olisiko minun pitänyt voimakkaammin puolustaa laumamme pienintä jäsentä, ja ajaa schäferit hanakammin pois. Poistuttuamme Mango oli hetken aikaa pelästyneen oloinen, mutta näytti unohtavan episodin aika nopeasti. Toivottavasti tapaus ei jää kummittelemaan tuleviin koirakohtaamisiin. Säästyimme onneksi ilman reikiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti