Olemme Hannan kanssa havainneet että meidän tokoharjoituksissa on käynyt kolmenlaisia koiria: remuajat, tapittajat ja Mango. Remuajat käyttävät ison osan treeniajasta kiskomiseen ja haukkumiseen. Remuajat ovat usein hieman nuorempia koiria.
Tapittajat pitävät katkeamatonta kontaktia ja näyttävät toimivan ajatuksen voimalla. Hienosta suorituksesta huolimatta, tai siitä johtuen, voi omilla epäonnistumisen hetkillä tulla mieleen katkera ajatus: "Mitä noikin täällä tekee - menis suoraan kokeeseen.."
Kolmas yhden nartun luokka on siis Mango. Se ei hötkyile eikä kisko mutta sen kontakti keskittyy lähinnä makkaraan. Kun makupala on taskussa, Mangoa ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Se nuuskuttaa kentän jokaista hiekanjyvästä antaumuksella ja vetää lonkkalepoa samalla kun viereiset tollerit vinkuvat ohjaajansa huomiota. Leikkimisellä on vaikea motivoida kun Mangon mielestä ainoat oikeat leikit on retuutuskiskomisleikki tai paini. Retuuttaminen ei välttämättä ole riistankäsittelyn kannalta hyvä leikki ja paini ei muuten vaan sovi tokokentälle.
Mangolla oli syksyn tokokurssilla remuajan piirteitä. Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Mikäli kokeeseen haluaisi jossain vaiheessa mennä, pitäisi motivointia pystyä kehittämään. Positiivisuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa että Mango oppii ja osaa liikkeitä. Perusasento alkaa näyttämään hyvältä ja luoksetulo sekä paikallaanpysyminen on varmaa. Seuraavat savotat ovat sitten seuraaminen ja liikkeestä maahan meneminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti