Hyvää syntymäpäivää!

Chrismes Indio Quattro 2 v.

Mango ja sen porukat toivottaa machomiehelle hyvää synttäriä!

Terveen paperit

Kävimme aamulla kontrollikäynnillä Viikin eläinsairaalassa. Ikenet ja huulet ovat kunnossa, joskin parissa kohdassa näkyy vielä punoittavia arpia. Maksa-arvotkin olivat normaalit. Lääkitys lopetetaan ja jatketaan eloa tavalliseen tapaan. Pikkupoikien pullopommileikki tuli loppujen lopuksi kustantamaan reilut 500 euroa. Onneksi on vakuutus.

Mangolla käynnistyi karvanlähtö pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä turkki alkaa olla (Mangolle) aika ohut. Muutenhan sillä on ehkä hieman tavallista paksumpi karvapeite ja pidemmät karvat. Auton takakontti näyttää taas paimentolaismatolta ja vaaleita haituvia löytyy aivan joka paikasta. Karvoista sai tarpeekseen myös työpaikkani siivooja, joka sanoi sopimuksensa irti.

Taipparikurssin harjoitukset käynnistyvät sunnuntaina. Odottelen tilaisuutta jo aika innolla. Lauantaina voitaisiin etukäteen harjoitella hieman noutoja niin, että yritetään karsia vaihtamista. Kävin eilen hakemassa lisää harjoitusriistaa. Saimme kanin, lokin ja kolme varista. Lisäksi ostin "kestokanin", eli kanin turkista tehdyn pussin, jonne voi laitta esimerkiksi damin sisälle. Lauantain agendaan voi siis lisätä vielä kanin jäljestämistä

Pitkänä perjantaina oli muuten Aprilmistin labradorien pentutapaaminen. Emme valitettavasti olleet Helsingissä, mutta Aprilmistin sivuilla oli linkki Fanny Larsenin paikan päällä ottamiin kuviin. Hienoja kuvia ja kivan näköisiä koiria. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Liikuntaloma

Suunnittelimme alun perin pääsiäisen viettämistä Lieksassa. Matkaan tuli kuitenkin mutka ystäviemme pienen Antero-pojan sairastuttua ja päädyimme loppujen lopuksi mökillemme Etelä-Savoon. Pääsiäinen oli kuitenkin mukava ja rentouttava. Mangokin sai liikuntaa ja ulkoilua todella runsaasti. Leikkikaverina mökillä oli siskoni koira Hamppu. Se pysyi pääosin Mangon kyydissä mukana, joskin iltaisin vanha poika askelsi hieman jäykästi.

Teimme melkein joka päivä jäällä hiihtolenkkejä koirien kanssa ja lisäksi kävin Mangon kanssa kartoittamassa läheisiltä metsästysmailta majavien liikkeitä. Rämmimme ojan varsia lumisessa maastossa kolmisen tuntia. Mango eläytyi hommaan ehkä hieman liikaa. Se polski keppi suussa puolijäisessä ojassa sen näköisenä kuin se suunnittelisi padon rakentamista. Ylimääräisiä kahlausreissuja lukuun ottamatta koira käyttäytyi metsässä nätisti. Se oli selkeästi kiinnostunut ympäristöstä ja hajuista, mutta seurasi silti liikkeitäni ja totteli käskyjä. Luottamus isäntään säilyi vaikka jouduin yhdessä vaiheessa kaivamaan kartan ja kompassin esille lähdettyäni seuraamaan väärää ojanhaaraa. Löysimme lopulta pari syönnöspaikkaa ja seuraavalla mökkireissulle pitänee varautua majavajahtia ajatellen.

Savoon satoi sunnuntaina paljon tuoretta lunta. Muut päivät olivat aurinkoisia, joten valokuvia otettiin melko paljon. Yksi kuva on koirien maanantaisesta kalliokiipeilystä. Hanna hieman jo säikähti, kun Mango hyppäsi parin metrin korkeudesta jäälle. Harmi että en saanut tästä kuvaa. Hamppu seurasi perässä hypäten hieman matalammalta ja tämän loikan onnistuin ikuistamaan. Tässä linkki pääsiäisen kuva-albumiin.

Riemua ja treeniä Kattilajärvellä

Jouduimme edellisenä viikonloppuna perumaan metsäreissun Mangon sairastumisen takia. Homma saatiin nyt paikattua sunnuntairetkellä Kattilajärvelle. Tällä kertaa olimme liikkeellä hieman eri kokoonpanolla. Mukaamme lähtivät Quattron poppoo ja Luna.

Teimme ensin hakuruutuharjoituksen. Mangon kanssa ei olekaan päästy harjoittelemaan Vaakkoin reissun jälkeen. Kehityskohteet tulivat nyt entistä selvemmin esille. Vaihtaminen pitää saada loppumaan ja luoksetuloa täytyy vahvistaa. Myös palautukset tulisi saada suoraviivaisemmiksi. Laitoimme samaan ruutuun sekä dameja että variksia. Tämä taisi olla virhe, koska Mango otti ensin vastaan tulleen damin suuhun ja sitten lähdettiin variksen hajun perään kuuntelematta kutsuja. Palautus tapahtui vasta kun dami oli vaihdettu varikseen.

Quattro päästettin seuraavaksi touhuun. Matkaan tuli pieni mutka kun huomattiin, että Q vierastaa variksia. Tyydyimme siihen, että machomies palautti kolme damia ruudusta ja sitten ryhdyimme suostuttelemaan sille varista kantoon. Wilkku onnistui lopuksi tehtävässä ja Quattro teki pari-kolme noutoa variksella. Luna oli tässä vaiheessa jo hieman turhautuneena seurannut amatöörejä työssään. Se päästettiin lopuksi näyttämään muutama vauhdikas haku ruudusta.

Hakuharjoituksen jälkeen kiersimme järven. Koirille ja ihmisille saatiin hyvää liikuntaa. Matkan varrelta napsittiin jonkin verran kuvia ja pysähdyttiin puolessa välissä syömään eväät. Mango ja Luna sinkoilivat aika paljon taas keskenään, mutta kyllä Quattrokin innostui tyttöjen kanssa juoksemaan. Lisäsin kuvia vanhojen jatkoksi kattilajärvikansioon.

Kiva reissu! Oli mukava huomata, että Mango on viime viikonlopun episodista huolimatta ihan hyvässä kunnossa. Lunakin näytti olevan vedossa. Edellisen Nuuksion reissun jälkeen se oli todella väsynyt. Nyt ei uupumisesta ollut tietoakaan ja saimme palauttaa reippaan koiran Mirkulle.

Mangon suu näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Rakkulat ovat kadonneet ja tilalla on enää hieman punoittavia arpia. Lääkkeiden syöttäminen alkaa jo tuntua hieman hölmöltä. K-vitamiiniakin uppoaa lähes purkillinen päivässä (purkissa 10 tablettia). Jatketaan nyt kuitenkin kuurit loppuun.

Sairastumisen syy selviää

Tiistain iltalenkki tehtiin Sannan ja Quattron kera joen varressa. Sanna kertoi, että oli Iltasanomista lukenut jostain lasten pullopommileikistä, joka oli aiheuttanut silmävaurioita nuorelle pojalle. Kuljimme taas perjantaisen iltalenkin reittiä ja kuinka ollakaan - paikasta, jossa Mangon epäiltiin ottaneen jotain suuhunsa, löytyi räjähtänyt muovipullo, alumiinifoliota ja valkoista mönjää. Surffailin illalla netissä ja löysin aika helposti pullopommin valmistusaineet. Palaset rupesivat loksahtelemaan kohdilleen. Tämä valkoinen aine on ilmeisesti viemärinpuhdistusainetta, joka sisältää runsaasti lipeää. Lipeä taas on tunnetusti erittäin syövyttävä ja vahvasti emäksinen aine.

Keskustelin vielä tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa. Hän piti hyvin mahdollisena, että koira on saanut suuhunsa tuota viemärinpuhdistusainetta. Seuraava kontrollikäynti on kolmen viikon kuluttua. Siihen asti jatketaan lääkekuureja.

Pientä päivitystä

Koiran vointi paranee. Uskalsimme iltalenkillä päästää Mangon juoksemaan Unton kanssa. Sairaudesta ei näkynyt jälkeäkään. Energiaa on nyt lepopäivienkin edestä ja välillä pitää hillitä menoa. Suu on vielä aika pahan näköinen ja koska Mango saa kipulääkkeitä, se ei ehkä osaa olla tarpeeksi varovasti innostuessaan. Kaikenlainen retuuttaminen ja keppien kantelu on nyt kielletty. Illalla Mango pääsee toivottavasti taas moikkaamaan Quattroa.

Lisäsin helmikuun teksteihin videon viimeisimmältä Kattilajärven reissultamme.

Taas tutkitaan

Pari tuntia vierähti taas Viikin eläinsairaalassa. Hyviä uutisia tuli. Trombosyyttitasot olivat normaalit ja maksa-arvotkin olivat hieman parantuneet. Ymmärsin lääkärin puheista, että mistään trombosytopeniasta tai autoimmuunisairaudesta ei pitäisi olla kyse. Myöskin rotanmyrkky vaikuttaa epätodennäköiseltä. Sen sijaan Mangon huulista ja kielen alta löytyi aika paljon rakkulamaisia haavaumia, jotka ovat todennäköisesti erittäin kipeitä. Lääkärin mielestä vaikuttaisi siltä, että koira on syönyt jotain myrkyllistä ainetta, joka on aiheuttanut haavaumat. Hannan kanssa olemme miettineet päämme puhki, mutta emme ole keksineet mitä tai milloin koira olisi voinut syödä. Perjantain iltalenkillä sillä ehkä oli jotain suussaan, mutta tästäkään ei olla varmoja.

Mango on jo reippaampi. Eilen vingutettiin vinkkaria ja hanskoja on jo kanneltu rappukäytävässä. Liikuntakieltokin on kumottu ja nyt saadaan lenkkeillä koiran ehdoilla. Hienoista apeutta on vielä havaittavissa, mutta luulen sen johtuvan kipeästä suusta. Keskiviikkona jutellaan taas lääkärin kanssa ja maksa-arvokontrolli on parin viikon päästä.

Alkusäikähdyksen jälkeen näyttää taas paljon paremmalta. Kaikkihan on mahdollista ja puuta pitää koputtaa, mutta alan jo itse uskoa, että tässä ei ole kysymys mistään pysyvästä tai vakavasta sairaudesta. Kiitos kaikista rapsutus- ja taputusterveisistä! Ne on välitetty toipilaalle. En tiedä onko se osannut niitä arvostaa, koska sitä on hellitty muutenkin nyt niin paljon. Isännälle ja emännälle ne ovat kuitenkin tuoneet reippaamman mielen.

Sairastelu jatkuu

Yö meni toipilaan kanssa ihan hyvin. Tosin nukahtaminen oli vaikeaa ja herääminen helppoa kun Mango nuoli niin ahkerasti lääkärissä verikokeen takia ajeltua kohtaa. Emme kuitenkaan raaskineet siirtää sitä olkkariin nukkumaan, vaan Mangon patja sai jäädä makkarin lattialle. Illasta tila ei ole mainittavasti muuttunut. Koira on väsynyt ja varovainen liikkeissään, mutta söi kuitenkin hyvin ja innostui jopa raatelemaan vessapaperirullan. Ruokakuppi saikin mukavasti lisäväriä erilaisista pillereistä, joita Hannan kanssa piilottelimme nappuloiden sekaan.

Huomenna palaamme Viikkiin kontrolliin. Ilmeisesti maksa-arvot tutkitaan uudestaan ja tulkitaan taas trombosyyttitestejä. Toivottavasti tilanteeseen tulee jotain selkeyttä.

Huolia ja murheita

Päivä käynnistyi normaalin lauantaiaamun tapaan. Tehtiin Mangon kanssa lenkki ja käytiin koirapuistossa pyörähtämässä. Mango painiskeli siellä puolisen tuntia ja kotimatka pitikin jo hölkätä, koska tuli kiire UMN:n taipparikurssin alkuinfoon. Luennot olivat ihan antoisia ja oli hauska katsella ja kuunnella toisten koiraihmisten juttuja.

Palasimme kotiin kolmen jälkeen. Normaalin olohuoneesta sinkoavan hännänpaukuttajan sijaan meitä tervehti makuuhuoneesta kömpivä alakuloinen koira. Nostelin kulmakarvojani ja mieleen tuli jostain syystä ajatus, että Mango on tehnyt (ensimmäisen kerran) jotain tuhmaa ja on sen takia niin vaisu. Näimme kuitenkin nopeasti että tyttö ei ole ihan kunnossa. Se elehti niin kuin sitä oksettaisi ja jos keltainen labradori voi näyttää harmaalta, niin se väri kuvaa olemusta aika tarkasti. Otimme nopeasti hihnan käteen suunnaten ulos. Oven ulkopuolella Mango lysähti lumihankeen makaamaan, eikä suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Sain sen kuitenkin takaisin rappuun ja kököttelimme siinä hetken punniten tilannetta.

Soittelimme neuvoa Mirkulta, joka kehoitti meitä lähtemään eläinlääkärin pakeille. Loppujen lopuksi päädyimme Viikin pieneläinsairaalaan, vaikkakin meitä hieman jännitti että onkohan tämä nyt tarpeeksi vakavaa päivystykseen menemisen syyksi. Päivästä tulikin sitten pitkä. Pääsimme ensimmäiseksi kandin vastaanotolle reippaan parin tunnin odottelun jälkeen. Sitten tunnusteltiin vatsaa ja kaulaa, otettin verikokeita, odoteltiin lisää ja istuskeltiin taas tunti-pari. Loppujen lopuksi huoneeseen tupsahti päivystävä eläinlääkäri ja käytiin taas asioita lävitse. Verikokeista oli selvinnyt että maksa-arvot olivat selvästi koholla ja proteiiniarvot olivat taas alhaisia. Lisäksi koiralla oli hieman kuumetta. Lääkäri otti Mangon toiseen huoneeseen tutkittavaksi ja löysi huulten limakalvoilta pieniä verenpurkaumia. Tämä viittasi trombosyyttiarvon vähäisyyteen ja siitä piti tehdä oma testi. Jätimme koiran sairaalan hoivaan ja lähdimme syömään. Kello oli tässä vaiheessa kahdeksan illalla ja edellinen ateria oli molemmilla ollut aamupala.

Ennen kymmentä illalla lääkäri soitteli ja kertoi, että Mangon voi hakea kotiin. Hän oli ottanut ultran vatsasta märkäkohdun varalta ja tutkinut trombosyyttien määrää. Testi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi selkeä tarkan trombosyyttilukeman saamiseksi. Tyttö oli jo hieman pirteämpi kun näki meidät sairaalan aulassa. Se otti pientä hyppyaskelta etutassuilla ja heilutti häntäänsä. Kotiin päästyämme se löntysteli perässä joka paikkaan ja jäi jalkoihin istumaan työntäen poskea reittä vasten. Kyllä se osaa olla sydäntä särkevä otus.

Tutkimuksia jatketaan maanantaina. Sitä ennen Mango joutuu lepäämään ja ottamaan aika ison läjän erilaisia lääkkeitä. Syytä sairastumiseen ei tiedetä ja tuntuu siltä, että se ei välttämättä edes selviä. Perjantain iltalenkillä Mango oli löytänyt jotain syötävää maasta ja sitä ei saatu koiran suusta ajoissa pois. Eräs selitys oireille voi olla rotanmyrkky. Oli syy mikä hyvänsä, olisimme ikionnellisia jos kyseessä ei ole mikään pysyvä sairaus tai vamma ja jos Mango paranisi tuosta nopeasti.

Teinikapinaa

Mango on tosiaan palautunut loppukesän ja syksyn käytösmalleihin. Mielenkiintoiset asiat usuttavat sitä pienille karkuretkille. Viimeisen viikon aikana olen turhaan huutanut kissaa ja toista koiraa jahtaavan Mangon perään. Olen myös onkinut sitä ojasta ja lammesta. Samalle listalle olisivat epäilemättä päässet rusakot, oravat ja muut vastaavat houkutukset, mikäli niitä olisi sattunut Mangon tutkaan. Karkumatkat ovat olleet lyhyitä ja koira ei ole millään tavalla aggressiivinen. Voisi siis ajatella että "Mitä väliä? Antaa toisen juosta!". Tärkein syy kutsun kuunteluun on kuitenkin koiran oma turvallisuus. Se kun ei ymmärrä että autotiet tai heikot jäät voivat olla vaarallisia.

Tähän mennessä olemme yrittäneet vahvistaa luoksetuloa tavallisilla kutsu-palkinto -harjoituksilla. Parista karkaamisesta on myös rangaistu jäähyllä yksin metsässä ja kirsupuhuttelulla. Näissä tapauksissa olen mennyt koiran luokse. Mangoa ei ole ikinä rangaistu, mikäli se on kuitenkin viiveellä tai kierrellen tullut luokse. Olemme myös yrittäneet välttää koiralle epämieluisten asioiden tekemistä luoksekutsun jälkeen.

Mirkku ehdotti piiloutumista koiran lähtiessä omille teilleen. Ongelmana on vain se, että usein tilanne on sellainen, että ei viitsisi jättää koiraa norkoamaan yksinään. Tämän takia tilanne pitäisi pyrkiä lavastamaan jollain tavalla turvallisessa paikassa. Hyvä harjoitus voisi jossain vaiheessa olla myös tämä. Lisäksi voisi olla fiksua arkistoida reissussa ryvettynyt "täällä" komento ja korvata se jollain uudella. Tähän mennessä olemme kutsuissa käyttäneet myös "sivu" -komentoa, "tule" -kehoitusta ja pillikutsua "pip pip".

Mikäli karkailu ei pian lopu, pitänee ottaa kovempia keinoja käyttöön ja harkita esimerkiksi pientä jääkautta. Toisaalta jääkausi saattaisi tuntua omistajista ihan yhtä pahalta kuin koirasta ja sen hyödyt voisivat olla pieniä kun Mango ei muuten yritä pomottaa.

Sunnuntain kävelylenkki

Päivän lenkkikohde oli taas Pitkäkoski. Kävin poimimassa Lunan kyytiin ja tapasimme Haltialassa Sannan, Wilkun ja Quattron. Reissu meni hyvin (Mangon yhtä harharetkeä lukuunottamatta) ja koirat saivat juosta taas sydämensä kyllyydestä. Kuvia lisätty Pitkäkoskikansioon.

Illan adrenaliinipiikki

Iltalenkillä harjoiteltiin luoksetuloja lelu- ja namipalkalla. Urheilukentällä Mango hyppäsi pienen puuaidan yli ja rupesi jäystämään siellä töröttäviä pensaantynkiä. Hanna komensi koiran nopeasti pois ja jatkoimme matkaa. Parinkymmenen metrin päässä ryhdyin ihmettelemään Mangon käytöstä: se kynti lunta suu auki ja kakoi. Koira aukoi suutaan ja yritti tunkea etutassuaan suuhun. Säikähdimme melkoisesti ja Hanna ehti soittaa koirahätälinjalle, eli kaverillemme Sinille, joka on eläinlääkäri. Samalla kun Hanna keskusteli Sinin kanssa, yritin tutkia Mangon suuta ja luulin oikeasti, että se on tukehtumassa. Lisäksi sen kieli näytti aivan siniseltä. Pienen paniikkihetken jälkeen huomasimme, että koira pystyy kuitenkin kävelemään ja hengittämään normaalisti.

Kävelimme kotiovelle ja Hanna kipaisi yläkertaan hakemaan lompakkoa ja auton avaimia, jotta pääsemme Viikin eläinsairaalaan. Päätin sillä välin kuitenkin odottaa rapussa ja koittaa hieman paremmassa valossa katsoa koiran kitaan. Sain leuat auki ja huomasin, että suussa tosiaan on joitain. Sieltä löytyi noin 10 cm pitkä ja sentin paksu puukeppi, joka oli juuttunut poikittain kitalakeen. Keppi irtosi melko helposti, kun sain siitä kiinni. Mango oli yrittänyt kielellään irrottaa keppiä ja sen takia kielikin oli värjäytynyt tummaksi. Kotona Mango sai juustopalan kepin tilalle ja isäntäväki harkitsee vakavasti päivän päättämistä konjakkilasillisella. HUH!