Kimulilla on virtaa

Vantaalla odotetaan kovasti lumipeitettä. Mangon isäntäväki on jo hieman kyllästynyt koiran kuuraamiseen ja Mangonkin mielestä lumienkelien tekeminen on huisia. Marraskuun puolivälissä saatiin lumet muutamaksi päiväksi ja koira pysähtyi yhdellä lenkillä kymmeniä kertoja lumeen kiehnäämään.

Lumi toisi myös valoa joen varressa tarpoessa. Olen käyttänyt viikonlopun päivät ja iltavuoropäivien aamut tehokkaasti lyhyehköihin nome-treeneihin. Teimme lähistölle pari muistipaikkaa ja niitä on kätevä hyödyntää aina ohi kulkiessaan. Mangolla on nyt taas mukavasti virtaa ja se lähtee linjoille pirteästi. Ohjauksetkin ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

Depiskautensa aikana Mango unohti uimisen ihanuuden. Se ei käynyt yli kuukauteen kertaakaan pulikoimassa. Sitten päätin yhtenä lauantaina tehdä sille markkeerauksen joen yli. Heitin damin vastarannalle ja lähetin koiran uimaan. Ensin sain pitkiä katseita, mutta pienen painostuksen jälkeen se ui vastarannalle ja palautti damin. Tämän reissun jälkeen se on käynyt hyisessä joessa oma-aloitteisesti melkein joka päivä.

Nuoruuden kurittomista karkailuista on onneksi jo päästy eroon. Aina kun Mangon tekee mieli uida se ottaa sähäkän pyrähdyksen rantaa päin. Ennen tassujen kastumista se muistaa kuitenkin pysähtyä ja ottaa kontaktin. Lähes joka kerta lupa heltiää "Vapaa!" -huudolla, ja koira häviää törmän taakse pulahduksen säestyksellä.

Muihin viimeaikojen touhuihin kuuluu kolme Kattilajärven lenkkiä, joita on tehty sekalaisessa seurassa. Yhdelle lenkille lainasin mukaan Callen, eli yhden Mangon urospennuista. Calle oli kovin kiinnostunut äidistään ja ei meinannut päästää tätä ollenkaan muiden kanssa leikkimään.

Ainiin ja Mangolla oli kuukausi sitten synttäritkin. Quattrolta Mango sai lahjaksi kilpikonnaa esittävän pehmolelun. Kilpikonna on ollut kovalla käytöllä. Se kuuluu nykyään vakio tervehdysmateriaaliin (tavaroita, joita pidetään suussa kun joku tulee sisään).