Saunamajuri ja muita kuulumisia

Mango tosiaan muutti mukanamme uuteen paikkaan. Vanhojen nurkkien koirakavereita on jo tullut hieman ikävä (ainakin hihnan toisessa päässä). Mango on tullut jo siihen ikään, että kavereita ei synny tuosta vaan. Mangon mielestä uuden ympäristön koiria pitää hieman kyräillä ja usein niille on hyvä vähän murahtaakin - Oppivathan olemaan. Uusi ympäristö on muuten kyllä tosi mukava. Niitty on niin lähellä, että damilaukku lähtee mukaan lähes joka pissalenkille. Lisäksi fasaaneja löytyy runsaasti, joten nuuskuteltavaa riittää.

Nome-treenaus on taas viimeaikoina ollut hieman vähäisempää. Juoksun jälkeen ei aikaisemmin nähtyä megamasennusta ole nyt ilmennyt, mutta silti käytös on vaisua. Toistoja pitää tehdä tosi vähän kun innostusta ei ole tarpeeksi. Nyt odotellaan taas sitä seuraavaa hormonihissiä, joka vie meidät uuteen kehitysvaiheeseen.

Kesän mökkireissujen aikana Mangon saunainnostus on kasvanut uusiin mittoihin. Aikaisemmin se tyytyi makoilemaan lauteiden alla tai korkeintaan käväisemään keskilauteella. Nyt tilanne alkaa olla se, että ihmisille tulee ylälauteilla ahdasta. Koira tapittaa surullisilla silmillään lasioven läpi kunnes lupa heltiää. Tämän jälkeen hypätään parilla loikalla suoraan ylälauteelle ja isännän kainaloon. Napakammissa löylyissä Mangonkin korvia rupeaa kipristelemään. Silloin se tuhisee ja ravistaa päätään. Supisuomalaiseen tapaan luovuttaa ei vapaaehtoisesti voi. Löylyissä istuttaisiin vaikka viimeiseen asti. Heti kun koira alkaa enemmän läähättämään, on sen löylyvuoro kuitenkin käytetty. Tällöin pitää turvautua tavallista tiukempaan käskysarjaan, tanakkaan kanto-otteeseen tai namipalaan.