Hauskaa joulua!

Tsiuh!

Talvi ei suostu alkamaan, vaan syksyn kurakelit jatkuvat sitkeästi. Mangon emäntä ja isäntä sairastivat syysflunssan joulukuun alussa ja nyt on sitten koiran vuoro. Mango aivastelee ja kuravedessä pyöriminen on tainnut tuoda mukanaan myös silmätulehduksen. Ne muutamat pakkaspäivät, joista pääsimme pari viikkoa sitten nauttimaan, saivat hiekoitushenkilöt liikkeelle. Nyt märällä asfaltilla on ohut kerros pistävän terävää sepeliä. Jouduin viikolla palauttamaan eräältä juoksulenkiltä koiran kotiin heti alkuunsa. Takatassuun oli tullut verta vuotava haava. Vaikka puhutaan koiran ilmoista, en kuitenkaan usko Mangon näistä ilmoista juuri nauttivan.

Viime aikojen kuulumisiin sisältyy toki paljon kivojakin asioita. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme Ullan luona Järvenpäässä juoksuttamassa koiria. Labradoreja säntäili samalla pellolla 11 kappaletta. Nuorin oli alle vuoden ikäinen Sera ja ikähaarukan toista päätä edusti Mangon iso-isoäiti Leila.

TOP 10 - Mangon mielestä parhaat asiat

Mistä asioista labradori tulee tyytyväiseksi:

1. Täysi ruokakuppi

2. Koirakaverin kanssa riehuminen

3. Ihmiskaverin kanssa riehuminen

4. Avoin järvi, laituri ja hyvä vauhdinotto.

5. Pitkälle lentävä dami tai mehukas kanijälki.

6. Se minuutti kun isäntä tai emäntä ei raaski dumpata sohvalle/sänkyyn kömpinyttä koiraa alas.

7. Raksahtelevien, napsahtavien tai rutisevien asioiden pureskelu.

8. Ensilumi

9. Isäntäväen herääminen aamulla karvavekkarin pirinään

10. Jaloissa makoilu ja saappaan lämmittäminen

Kuvassa Mango ja Cia (Aprilmist Upcider)

2 v.

Mango täytti maanantaina kaksi vuotta. Juhlia ei kuitenkaan järjestetty, koska isäntäväki häpeällisesti unohti pikkukoiran syntymäpäivät. Ylimääräistä hellimistä synttäreiden piikkiin koiruus on sitä vastoin vastaanottant tiistaina, keskiviikkona ja tänään perjantaina. Tiistaina löysin kaapista muovipussin, johon oli Mangoa varten joskus säilötty tyhjiä vessapaperirullia. Merkkipäivän kunniaksi kippasin pussin eteisen lattialle. Mango oli erittäin tohkeissaan. Se kiikutti rullan kerrallaan olkkariin, repi sen silpuksi ja haki sen jälkeen taas uuden uhrin kunnes kaikki, noin 15 pahvirullaa oli retuuteltu.

Keskiviikkona Mango ja Hanna olivat viikottaisilla Quattro-treffeillä. Sanna ja Wilkku olivat hommanneet Mangolle oman beauty boxin, josta löytyi vaikka mitä koiralle ja omistajilleen miellyttävää yllätystä. Kiitos! Mangon juhlaviikon päätti tämänpäiväinen tuominen kauppareissulta: uusi, iso ja punainen kongipallo. Tuntui sekin kelpaavan sangen mainiosti.

Kyläilyä, lenkkeilyä ja Nome-harjoittelua

Viikonloppu on menty taas pitkälti koiran ehdoilla. Perjantaina tosin sai ihmisetkin hemmottelua ja käytiin vetäisemässä härän sisäfilepihvit Hannan veljen kotona. Mango pääsi laatulihan makuun ja vetäisi siinä sivussa sekin puolikkaan pihvin. Lauantaina lenkkeiltiin Quattron jengin kanssa pitkät pätkät pitkospuita ja metsälenkkiä.

Tänään sitten lähdimme Ullan luokse kylään. Reino, eli Sidewild Down Under oli saanut suloiset viitoset ja niiden, sekä Ullan valmistuneen talon ihmettelyyn kulutimme tunnin verran aikaa. Tämän jälkeen olikin sitten treenin vuoro. Ullan naapurista lähti Mikko ja Ronski (Sidewild Fire Storm) mukaan ja tie vei jo tutuksi käyneelle autiotalolle.

Harjoitukset onnistuivat todella hyvin. Teimme ensin linjan, jota pidensimme lopulta lähemmäs sataan metriin. Linjaan toi lisämaustetta syvä oja, joka katkaisi matkan puolesta välistä ja josta koirien piti hyppiä yli. Linjatreenin jälkeen koirat hakivat pitkiä markkeerauksia. Näitä Mango jaksoi hakea kolmisen kappaletta hienosti. Tämän jälkeen keskittyminen hieman herpaantui ja markkeeraukset rupesivat käymään lyhyiksi, eli Mango jäi etsimään damia reilusti ennen sen oikeaa putoamispaikkaa. Lopuksi kolmikko päästettiin isoon, 15 damin hakuruutuun, joka tehtiin vielä pitkähköllä lähetyksellä. Treenit olivat pidemmät, kuin mihin Mango on tottunut, mutta hyvin se jaksoi työskennellä.

Treenikuvia lisätty treenikuva-albumiin ja muutama pentukuva leikit ja sekalaiset -albumiin. Kiitos Ullalle ja Mikolle treeniseurasta!

Riistaan tutustuttaminen

Sunnuntai oli talkoopäivä. Osallistuimme Hannan kanssa UMN:n riistapäivään. Otimme kyytiin uuden noutajaharrastajan naapurustostamme, eli Miia ja muutaman kuukauden ikäinen Ronja-labradori lähtivät matkaamme. Homma alkoi kymmenen maissa tunnin luennolla ja sen jälkeen jakauduimme kahdeksalle rastille. Keli oli aivan kauhea, mutta asiakkaita riitti kiitettävästi. Itse työskentelin "jaloriistarastilla" esitellen koirille fasaania, sorsaa ja harakkaa (jaloriista ;).

Mielestäni touhu onnistui melko hyvin. Törmäsin ainoastaan pariin tapaukseen, joiden kanssa loppui keinot kesken. Eli paria koiraa emme saaneet kiinnostumaan riistasta (ei riistaintoa). Muita esiintyneitä ongelmia oli omiminen (koira ei halunnut luovuttaa riistaa pois) ja riistan retuuttaminen tai muunlainen rikkominen.

Vaikka usea koira ei ensin halunnut ottaa riistaa suuhunsa, ei syynä ollut kuitenkaan riistainnon puute, vaan jännitys ja uusi tilanne. Tähän kokeilimme kahta eri keinoa. Heitin minimarkkeerauksen niin, että koira omistajineen käveli riistan ohi. Jos koira ei ottanut riistaa suuhunsa, piti omistajan kävellä ja vetää koira mukanaan. Tätä toistimme useamman kierroksen ja yleensä viimeistään toisella tai kolmannella kierroksella tärppäsi. Ideana oli saada koira harmistumaan siitä, että saalis jää taakse ja pakottaa se tekemään päätös riistan poimimisesta. Toinen keino koirille, jotka olivat omistajalla "hanskassa" oli tehdä pieni markkeeraus ja lähettää koira hakemaan. Usein noutorefleksi herää ja koira haluaa tulla esittelemään löytöään vaikka se ei omistajan kädestä olisikaan ottanut lintua suuhunsa.

Rikkomistilanteista mieleen jäi erityisesti yksi nuori uroslabradori (oikeastaan pentu). Se otti riistan kuin riistan todella nätisti suuhun ja kantoi sitä ylpeänä. Pieneksi ongelmaksi muodostui luovutus. Luovutustilanteesta tuli isännän ja koiran kiskomisleikki ja fasaani sai kunnolla siipeensä. En ollut tilanteessa aivan mukana ja olisi pitänyt neuvoa avaamaan koiran suu väkisin ottamalla alaleuasta kiinni. Tavasta varmaankin pääsee eroon kun avaa koiran leuat päättäväisesti ja palkkaa koiran esim. heittämällä lelun tai antamalla saaliin saman tien takaisin. Lisäksi kannattaa tietenkin harjoitella kotona kantamista ja esimerkiksi damin pitämistä suussa.

Monta muunlaista rikkomisongelmaa selviää varmaankin sillä, että ei anna koiralle miettimisaikaa. Jos riistaan tottumaton, nuori koira jätetään riistan kanssa kahden tekemään toimintasuunnitelmaa, on usein tuloksena irtohöyheniä ja repsottavia linnun niveliä. Eli heti kun riista on suussa, on koiraan saatava liikettä. Jos koira ei palauta kutsusta, kannataa lähteä karkuun. Veikkaan, että 90% noutajista (ainakin labradoreista) lopettaa turhan touhuilun ja säntää ohjaajansa perään - yleensä vielä saaliis mukanaan.

Päivä oli märkä, mutta ihan hauska kokemus. Tulipa nähtyä monta lupaavaa noutajanalkua ja Ronjakin pärjäsi vallan mainiosti. Pentu tosin ansaitsi hieman kyseenalaista kunniaa kotimatkalla repimällä reiän Mangon uuteen kevythäkkiin. Noh - korjaus onneksi hoitunee neulalla ja langalla.

Kattilakauden avaus

Läksimme tänään pitkästä aikaa kimppakävelylle Kattilajärvelle. Seurue muodostui aika kookkaaksi. Järven kiersi 7 ihmistä ja yhtä monta koiraa. Haimme mukaan Lunan ja oli mukavaa huomata Kattiksella, että Mooseksen ja sen porukoiden lisäksi Kati oli tullut Mangon siskon Nalan kanssa myös paikalle. Reissusta muodostui siis pieni koirien perhekokous.

Nala muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Mangoa. Sen turkki on vähän vaaleampi ja sillä on hieman kaarevampi häntä kuin Mangolla. Kun koirat ravasivat vauhdilla pitkin polkuja, oli aluksi vaikea erottaa omaa seasta. Nopeasti sen hännän kuitenkin oppi bongaamaan. Nalalla tuntuu kuitenkin olevan Mangoa huomattavasti dominoivampi luonne. Se pyrki jatkuvasti ottamaan Mangosta mittaa muristen ja alistaen. Mango alistui aluksi ja antoi Nalan määrätä. Noin puoli tuntia oltiin kävelty, kunnes tuli käännekohta. Mango oli pissalla ja Nala ryntäsi Mangon ylle seisomaan. Mango alistui taas, mutta Nala ei jättänyt sitä rauhaan vaikka Mango makasi sen alla selällään. Silloin Mangolla napsahti ja se ryntäsi hampaat irvessä Nalan kurkkuun. Siskokset eivät kuitenkaan onneksi rei'ittäneet toisiaan, vaan hieman näykkivät ja ärisivät epäselvyydet ulos. Tämän jälkeen Nala ei pomppinut enää Mangon kuonolle ja loppureissu sujui sopuisasti.

Lenkin jälkeen järkkäsimme vielä hakutreenin. Kaikki halukkaat pääsivät ruutuun. Aloitin Lunan kanssa. Tein tarkoituksella todella pitkän ruudun, jonka perälle jätin noin kymmenen metrin jäljen päähän variksen. Muut kohteet olivat dameja. Luna toimi loistavasti. Se haki ensin kolme damia ja sen jälkeen variksen. Annoin ansaitut kehut ja lopetin Lunan treenin siihen. Muut koirat, nuori Sera-tyttö, Nala ja Mooses, harjoittelivat välissä ja lopuksi päästin Mangon töihin tyhjentämään ruudun.

Mangon hausta muotoutuikin mielenkiintoinen kokemus. Se palautti ensin variksen ja seuraavan lähetyksen jälkeen se hävisi 5-10 minuutiksi. Hanna lähti etsimään sitä samalla kun minä yritin pillittää koiraa takaisin. Hanna huomasi koiraa etsiessään ruudun takaosassa kreppejä. Siitä meni siis jonkun tekemä verijälki! Mango oli oma-aloitteisena tyttönä lähtenyt ruudusta verijäljelle. En tiedä kuinka pitkän lenkin se teki, mutta palasi kuitenkin lopulta läähättäen takaisin. Intoa riitti vielä pariin lähetykseen ja saimme ruudun tyhjäksi. Kommelluksista huolimatta olin tyytyväinen Mangon ja varsinkin Lunan työhön.

Keli oli loistava ja muutenkin mukava reissu. Kiitos lenkkiseuralaisille!

Kuvassa Luna, joka kantaa damia ruudusta.