Stereona taas

Meillä on ollut taas ilo pitää Lunaa vieraanamme muutaman päivän ajan. Kuten kirjoittelinkin aikaisemmin, olisi Lunan kanssa tarkoitus osallistua Antskogin taipumuskokeisiin parin viikon päästä. Harjoittelu on sujunut kohtuullisen hyvin. Tosin ensisijaisena tavoitteena on nyt ollut lähinnä havaita mahdollisia ongelmia yhteistyössä.

Suuria ongelmia ei ole esiintynyt. Lähinnä hieman väärinkäsityksiä, koska äiti ei luonnollisestikaan toimi aivan samalla tavalla kuin tyttärensä. Oikeastaan ainoa huoli minulla on hakuruudusta. Lunan työskentelyinto heilahtelee hieman enemmän kuin Mangon. Siinä missä Mangon hakutyöskentely on viime aikoina lähtenyt vauhdikkaasti ja hiipunut tasaisesti, on Lunalla ajoittaisia täys-stoppeja. Se saattaa palauttaa kaksi damia ja jää sitten viiden metrin päähän nyhjäämään. Minuutin parin odottelun jälkeen sen saa usein lähetettyä taas täydellä vauhdilla ruudun takaosaan asti. Mirkun ja Ullan kommenttien mukaan Lunaa pitäisikin painostaa takaisin ruutuun, jotta luovuttamismentaliteetti ei menisi selkärankaan.

Koska harjoitusaika on rajallinen, ei meillä ole ollut aikaa hieroa lähetyksiä tarkoiksi.
Luna saattaa lähteä ruutuun poiketen 90 astetta osoittamastani suunnasta ja usein se lähtee seuraavaan hakuun ennen kuin ehdin edes lähettää. Tämä ei sinänsä ole ongelma, kunhan koira palauttaa tavaraa. Mieleeni kuitenkin juolahti, että voisiko empimiskohtaukset johtua epätietoisuudesta: koira säntää ruutuun ja ryhtyykin sen jälkeen miettimään, että mitäköhän siltä taas odotettiinkaan. Ennen tarkkoja lähetyksiä täytyisi saada perusasento ja maltti kuntoon, ja niitä ollaan myös hieman harjoiteltu.

Vesinoutoja olemme harjoitelleet pariin otteeseen. Niissä ei ole ongelmia näkynyt. Ullan suosiollisella avustuksella, saimme myös laahausjäljen tehtyä. Alku oli mielenkiintoinen: Luna ei lähetyksessä suostunut haistelemaan lähtömakausta. Kun päästin sen irti, säntäsi se jäljen kulkusuunnan sijasta loppumakauksen vieressä tiellä odottavaa Ullaa kohti. Kymmenen metrin päässä se koukkasi takaisin metsään, ilmeisesti jäljelle ja suunnisti suoraan kanille. Sekavuutta lisäsi vielä se, että ensin luulin sen juoksevan suoraan tietä pitkin Ullan luokse ja yritin kutsua sitä takaisin. Onneksi se ei totellut. Vaikka lähettäminen meni hieman mielenkiintoiseksi, oli lopputulos hyvä. Luna käyttää vahvasti ilmavainua ja eipä sen silloin tarvitse millilleen jäljellä kulkea.

Arki on kahden koiran kanssa ollut iloista, mutta ajoittain myös hermoja raastavaa. Koiran kanssa elämisen ilot ja pikku hankaluudet on eletty stereona. Esimerkkinä voin kertoa eilisen iltapäivälenkin tapahtumia. Lähden ovesta ulos ja korjaan hetken päästä stereopökäleet naapurin nurmikolta. Ylitämme läheisen tien ja keskellä tietä päättää Mango ryhtyä nylkyttämään emäänsä. Kaivan rautakangen takataskusta ja saan koirat eroon toisistaan ilman, että jäämme lähestyvän bussin alle. Tien toisella puolella Luna antaa samalla mitalla takaisin ja hyppää Mangon selkään. Luna onneksi irrottautuu lempeämmin ottein ja saamme nopeasti jatkettua matkaamme.

Seuraavat parikymmentä minuuttia sujuvat muutamaa nylkyttämisepisodia lukuun ottamatta aika hyvin. Päästän koirat välillä vähän telmimään vapaana, mutta lämmin ilma ei houkuta niitä mihinkään suurempiin riehumisiin. Kun kytken ne takaisin hihnaan, riehaantuu Mango kuitenkin taas painimaan ja onnistuu työntämään alaleukansa Lunan kaulapannan alle kierähtäen samalla 180 astetta ympäri. Lopputuloksena on umpisolmu, jossa toisella pihisee henki ja toisella on leuka jumissa. Onneksi saan pidettyä kaksikon rauhallisina ja solmu aukeaa vajaan minuutin selvittelyn jälkeen. Erilaisia kymmenen jalan ja kahden remmin solmuja on viime päivinä selvitelty, mutta ei vielä tällaista, jossa on leukakin mukana.

Istahdan vähäksi aikaa puiston penkille ja koirat jäävät varjoon makailemaan hihnoissaan. Hetken päästä olen uppoutuneena tekstarin kirjoittamiseen, kun kaksi erittäin vaarallisen näköistä pikkupoikaa juoksee ohitsemme alle kymmenen metrin päästä. Tämähän on niin hälyyttävä tilanne, että niille pitää rähistä ja sännätä heidän peräänsä. Vasen käteni venyy noin 10 senttimetriä yllättävästä kahden koiran nykäisystä, jonka jälkeen koirat kuulevat kunniansa.
Paluumatkalla otetaan taas nylkytystuokio keskellä tietä. Onneksi useimmilla lenkeillä on vähemmän tapahtumia.

Yhden koiran kanssa lenkkeillessä ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota "remmikuriin". Nyt kahden koiran kanssa hihnakäyttäytyminen on paljon tärkeämpää. Vaikka Luna kävelisi nätisti, saattaa Mango provosoida sen kiehnäämään. Lunan kanssa taas koirien ohitukset ovat välillä vaikeita. Namin kanssa ne menevät hyvin, mutta sitten onkin kaksi koiraa kilpailemassa namista.

Keskinäisistä kiehnäyksistään huolimatta Mango ja Luna ovat selvästikin tiimi. Ne puolustavat toisiaan koiraporukassa, seuraavat toisiensa liikkeitä, nukkuvat vierekkäin ja näyttävät yleensäkin nauttivan toistensa seurasta. Ehkä meidänkin perheessä on joskus kaksi koiraa. Tosin asunnon on vaihduttava tätä ennen hieman paremmin tarkoitukseen sopivaksi.

Touhuilta kattiksella

Mirkku oli kutsunut Lunan toisesta pentueesta junnulabbiksia (Weetin sisaruksia) pieneen nome-promoon. Saavuin paikalle hieman etuajassa ja kävin tekemässä Mangon kanssa pari vesiohjausta. Se ei juoksuisena voisi hengailla harjoituspaikalla poikakoirien kanssa. Vähän kuuden jälkeen Kattilajärvelle saapui pari nuorta narttua ja yksi uros isäntineen ja emäntineen. Susanna ja Kirsti tulivat myös Mooseksen ja Rosan kera. He olivat ahertaneet edellisenä iltana kolme verijälkeä järven eteläpuolen maastoon. Jälkikoirina saivat luvan toimia Luna, Mooses ja Rosa. Ennen jäljestystä oli kuitenkin paljon ohjelmaa.

Pennuille tehtiin vesinoutoja ja pieni hakuruutu. Kaikki juniorit tekivät ihan hyvää työtä. Palautukset olivat ehkä hieman hakusessa ja damilla olisi mieluummin leikitty. Mutta eihän mitään huippupalautuksia voi noin nuorelta koiralta ilman harjoittelua odottaakaan. Toisaalta näimme pari yllättävän hyvää suoritusta. Toivottavasti saadaan joku näistä koirista myöhemmin treeniporukkaan.

Kun nuorisolta loppui kiinnostus, päästettiin Luna ja Rosa ruutuun. Molemmat toimivat hyvin -varsinkin Luna, joka löysi viimeisen damin ruudusta helposti. Nyt ei tullut lähetysempimisiäkään, joita koimme edellisellä harjoituskerralla Haltialassa.

Haun jälkeen oli leikkituokio ja sain hakea moonis-Mangon autosta mukaan. Mango oli intona. Se juoksi, ui, kieri, paini, polski ja heilutti häntää elämänsä kyllyydestä. Oli hauskaa nähdä kuinka se nautti koiraseurasta oltuaan pari viikkoa hieman eristettynä. Tänään ei muuten ole näkynyt enää vuotoa, joten juoksuasioissa ollaan taas loppusuoralla.

Leikkihetken jälkeen lähdin Lunan, Susannan ja Kirstin kanssa verijäljelle. Luna oli jo aika väsynyt, mutta löysi kuitenkin "kaadon" ja sai hyvää harjoitusta. Väsymyksestään huolimatta sitä odotti vielä yksi harjoitus ja lähdin variksen ja koiran kanssa metsään. Teimme pari muistiharjoitusta ja noutoja. Nekin sujuivat hyvin. Ensi kuussa on sitten tarkoitus mennä Lunan kanssa taippareihin. Tähän asti harjoitukset ovat tuntuneet epäilyttävän helpoilta. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kävelimme autolle kun Mooses oli lähdössä verijäljelle. Sen jälkeen olisi vielä Rosan vuoro. Kello oli melkein kymmenen ja meille sai kuitenkin jo riittää. Starttasin kolhiintunen autoni, huiskuttelin hyvästit Susannalle ja Kirstille ja huristelin kotiin.

Kuvassa Mango ja Mustikka(elämänsä ensimmäisellä?!) uintikierroksella. (c) Mirja Ikonen

Markkeerauksia, mustikoita ja rytinää

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa. Olin katsonut kartasta mielestäni hyvän oikoreitin Kattilajärven maastoon, mutta kaikki ei edennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen mutka matkaan tuli Velskolassa, jossa käännyin vahingossa väärään suuntaan. Teimme pienen matkan päässä U-käännöksen ja lähdimme suuntaamaan takaisin Velskolaan. Ehdimme ajaa noin 50 metriä, kun edessä olevan mäenharjanteen takaa ilmestyi punaisen bemarin maski näkökenttääni. Murtosekunnissa ehdin tajuta, että kaikki ei ole hyvin ja vastaantulijan ajolinja menee leveäksi. Yritin väistää mahdollisimman reunaan, mutta osuma oli väistämätön. Onneksi vältyimme suoralta nokkakolarilta ja äkkipysähdykseltä.

Tunnin selvittelyiden ja poliisin vartomisen jälkeen pääsimme jatkamaan taas matkaa. Alkuperäinen reittisuunnitelmanikin osoittautui mahdottomaksi yksityistielle asetettujen ajokieltojen takia. Päädyimme lopuksi Vaakkoin ulkoilualueelle. Treenasimme Mangon kanssa hieman vaikeampia markkeerauksia ja se selvisi aika hyvin. Treenin jälkeen keräilimme mustikoita ja paluumatkalla onnistuimme vielä lievästi eksymään metsään. Lopputuloksena oli pieni patikkamatka Vihdintietä pitkin. Ei siis tällä kertaa kaikista onnistunein reissu. Vuoden viimeinen lomaviikkoni alkaa torstaina ja auto tulee todennäköisesti olemaan pajalla melko pitkään.

Viikonloppu nelistään

Viikonloppu olikin taas varsinaista koiratohinaa. Mangon emä Luna tuli meille hoitoon torstaina ja palautin sen Mirkulle tänään. Mango nautti Lunan vierailusta, mutta meinasi menkkamasennuksineen jäädä iloisen äitinsä varjoon. Mangolle kasvaa koiraseurassa aina pienet tyrannisarvet otsaan ja ihmisen etikettilasien lävitse katsottuna on toiminta ajoittain vähemmän vieraanvaraista. Äitiltä pöllittiin luut nenän edestä, sitä tyrkittiin juomakipolta pois, hypittiin joenpenkereeltä päälle, nylkytettiin ja roikuttiin riveleistä. Onneksi Lunalla on pitkä pinna ja sen ei tarvinnut useasti ärähtää.

Ulkoilimme pariin otteeseen Haltialassa. Lauantaina treffasimme Sannan, Wilkun ja Quattron. Uitimme koiria ja teimme pienen lenkin. Sunnuntaina tehtiin Lunalle hakuruutu ja hieman harjoituksia vaihtamisen estämiseksi. Mangolle tehtiin linjatreeniä kahteen suuntaan. Harjoitukset sujuivat kohtuullisen hyvin, vaikka olosuhteet eivät olleet mukavimmat mahdolliset. Ilma oli kuuma ja poimimme koirien turkeista 11 punkkia metsästä poistumisen jälkeen.

Lunalla on ilmeisesti karvanlähtöaika ja Mangolla on juoksu. Asunnon sotkuisuuden kruunasi maanantaiaamu, jollon huomattiin, että Mangolla on lisäksi ripuli. Onneksi satuin olemaan näköyhteydellä koiraan ja lattialle ei tullut kuin ns. tulppapökäle. Loppujen lopuksi viikonloppu meni kuitenkin hyvin. Luna on valloittava ilopilleri. Lisäsin muutaman kuvan leikit ja sekalaiset -kansioon.

Ps. Onnea Wilkulle ja Quattrolle hattutempusta. Kolme ykköstulosta kolmesta ensimmäisestä TOKO:n alo-luokasta ja TK1-koulutustunnus!

Juoksua pukkaa

Mango aloitti nyt juoksun. Pari kuukautta sitä odoteltiin, mutta hyvinhän tuo sen osasi ajoittaa. Jos mielenlaadut pompahtelee samaan tapaan kuin talvella, voisin vielä kuvitella, että alkusyksyksi ehditään saamaan energiapilleri takaisin ja ehkä jopa debytoimaan NOME-B:ssä.

Eilen vietin vapaapäivää ja teimme Mangon kanssa linjalle lähetysharjoituksia Haltialassa. Mango on tehnyt lähinnä lyhyehköjä linjaharjoituksia niin, että dami on viety yhdessä linjan päähän. Seuraavissa harjoituksissa ajattelin lisätä toisen linjan, jolloin Mango saa hakea vuorotellen kahdesta eri paikasta.

Linjalle lähettäminen tarkoittaa koiran ohjaamista suoraa linjaa halutulle kohteelle. Linjaharjoituksilla on hyvä aloittaa koiran opettaminen ohjattuun työskentelyyn. Ohjauksella koiraa voi auttaa löytämään riista, jonka pudotuspaikkaa se ei nähnyt tai jonka pudotuspaikan se on unohtanut. Tässä on aiheeseen liittyvä videopätkä. Videossa tuomari kertoon ohjaajalle, missä kohde on. Ohjaaja lähettää koiran kohteeseen, mutta joutuu matkalla antamaan koiralle lisäohjeita. Kun ohjaaja on sitä mieltä, että koira on oikealla alueella, viheltää hän koiralle lähietsintämerkin.

Eiliseen harjoitukseen otin mukaan vielä yhden uuden motivointikeinon: taisteluleikin, eli retuuttamisleikin. Tämä on monen noutajaharrastajan mielestä noutajilta kielletty leikki. Arvioni mukaan Mango näyttäisi kuitenkin kestävän tuota aika hyvin. Pitää vaan tehdä erittäin tarkka rajaus siihen, minkä esineen kanssa saa retuuttaa. Eilisissä harjoituksissa olivat ensimmäiset palautukset laiskahkoja. Kun esitin Mangolle vetopatukan aina palautuksen jälkeen, alkoivat damit saapua huomattavasti nopeammin. Jatkossa ollaan tarkkana damien käsittelyn suhteen ja jos damien luovutuksessa alkaa näkyä ongelmia, lopetetaan vetoleikit siihen.

Jo tärppää

Toinen taipumuskoeyritys meni melko samalla kaavalla, kuin ensimmäinen. Vesinoudot hoituivat helposti, mutta hakuruudussa hapuiltiin ja Mango palasi luokseni tyhjin suin kolmannen variksen jälkeen. Erona Vihdin taippareihin oli kuitenkin se, että sain koiran takaisin työskentelytuulelle. Mango etsi ja palautti neljännen variksen lopulta mallikkaasti. Olin hieman hermostuneena lähettämässä sitä viidennelle linnulle, kunnes tuomari ilmoitti, että ei tarvitse - jäljellä nähdään. Jälkeä ei ollut pahemmin aihetta jännittää. Mango hinkui muille koirille tehtyjen jälkien perään niin intona, että olin lähes varma onnistumisesta jo ennen lähetyspaikalle kutsua. Kani löytyi helposti ja toimitettiin ohjaajan kautta tuomarin hoitoon.

Samassa ryhmässä starttasivat Mangon treenikaverit Lotta, Fendi ja Sissi. Viimeisin ei hyvästä alusta huolimatta oikein motivoitunut hakuruutuun ja joutui lopettamaan leikin kesken - Harmi! Lotta teki mielestäni parhaimman haun tänään näkemistäni ja tuomari hyväksyi sen jäljelle jo kolmen variksen jälkeen. Jäljellä silläkään ei ollut mitään ongelmia. Myös Fendi läpäisi kokeen ja sai samalla muotovalion titteliin oikeuttavan viimeisen sulan hattuunsa.

Tuntuu tosi mukavalta, että saatiin paikko näin nopeasti Vihdin taippareiden jälkeen. Tästä jatketaan sitten aloittamalla harjoittelu NOME-B ja WT -kokeita varten.

Uusi mato koukkuun

Lauantaina on taas taipparit. Mango on päässyt nyt hieman vähemmällä harjoittelulla. Viime viikolla otettiin yhdet markkeeraustreenit. Tänään käytiin tekemässä Ullan, Sussun ja Tonin kanssa laahausjäljet Mangolle, Fendille, Sissille ja Lotalle. Kanit löytyivät ja harjoitus onnistui hyvin. Sissillä oli tosin ensin vähän yrmimistä kanin suhteen, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin suostui ottamaan haisevan raadon suuhunsa.

Onnistuin kastelemaan sukat vetäessäni Fendille jälkeä. Jouduin palaamaan kosteikosta ja koukkaamaan kanin kanssa epämääräisen ja ylimääräisen lenkin. Se ei tuntunut muotovalioehdokasta haittaavan. Fendi meni ensin tyhjälle jälkipätkälle, kasteli ilmeisesti itsekin jalkansa ja palasi sitten takaisin kääntyen nopeasti oikeaan suuntaan.

Mango teki tänään loistavaa työtä. Ei voi kuin toivoa, että sama intensiteetti toteutuu lauantain hakuruudussa. Harjoituksen jälkeen päästimme nelikon leikkimään metsään. Mango piti melkoista vauhtia juosten kolme koiraa kintereillään ympäri ryteikköjä. Vartin rymyämisen jälkeen lähdimme takaisin parkkikselle. Pari metriä ennen autolle paluuta päätti tyttö mennä mahalleen mutalätäkköön. Ajatteli ilmeisesti, että Hanna ei muuten usko meidän harjoitelleen. Kotona odotti kuuraus ja koirankeksi.

Kuvassa on Lotta, joka palauttaa Ullalle kania.