Riistaan tutustuttaminen

Sunnuntai oli talkoopäivä. Osallistuimme Hannan kanssa UMN:n riistapäivään. Otimme kyytiin uuden noutajaharrastajan naapurustostamme, eli Miia ja muutaman kuukauden ikäinen Ronja-labradori lähtivät matkaamme. Homma alkoi kymmenen maissa tunnin luennolla ja sen jälkeen jakauduimme kahdeksalle rastille. Keli oli aivan kauhea, mutta asiakkaita riitti kiitettävästi. Itse työskentelin "jaloriistarastilla" esitellen koirille fasaania, sorsaa ja harakkaa (jaloriista ;).

Mielestäni touhu onnistui melko hyvin. Törmäsin ainoastaan pariin tapaukseen, joiden kanssa loppui keinot kesken. Eli paria koiraa emme saaneet kiinnostumaan riistasta (ei riistaintoa). Muita esiintyneitä ongelmia oli omiminen (koira ei halunnut luovuttaa riistaa pois) ja riistan retuuttaminen tai muunlainen rikkominen.

Vaikka usea koira ei ensin halunnut ottaa riistaa suuhunsa, ei syynä ollut kuitenkaan riistainnon puute, vaan jännitys ja uusi tilanne. Tähän kokeilimme kahta eri keinoa. Heitin minimarkkeerauksen niin, että koira omistajineen käveli riistan ohi. Jos koira ei ottanut riistaa suuhunsa, piti omistajan kävellä ja vetää koira mukanaan. Tätä toistimme useamman kierroksen ja yleensä viimeistään toisella tai kolmannella kierroksella tärppäsi. Ideana oli saada koira harmistumaan siitä, että saalis jää taakse ja pakottaa se tekemään päätös riistan poimimisesta. Toinen keino koirille, jotka olivat omistajalla "hanskassa" oli tehdä pieni markkeeraus ja lähettää koira hakemaan. Usein noutorefleksi herää ja koira haluaa tulla esittelemään löytöään vaikka se ei omistajan kädestä olisikaan ottanut lintua suuhunsa.

Rikkomistilanteista mieleen jäi erityisesti yksi nuori uroslabradori (oikeastaan pentu). Se otti riistan kuin riistan todella nätisti suuhun ja kantoi sitä ylpeänä. Pieneksi ongelmaksi muodostui luovutus. Luovutustilanteesta tuli isännän ja koiran kiskomisleikki ja fasaani sai kunnolla siipeensä. En ollut tilanteessa aivan mukana ja olisi pitänyt neuvoa avaamaan koiran suu väkisin ottamalla alaleuasta kiinni. Tavasta varmaankin pääsee eroon kun avaa koiran leuat päättäväisesti ja palkkaa koiran esim. heittämällä lelun tai antamalla saaliin saman tien takaisin. Lisäksi kannattaa tietenkin harjoitella kotona kantamista ja esimerkiksi damin pitämistä suussa.

Monta muunlaista rikkomisongelmaa selviää varmaankin sillä, että ei anna koiralle miettimisaikaa. Jos riistaan tottumaton, nuori koira jätetään riistan kanssa kahden tekemään toimintasuunnitelmaa, on usein tuloksena irtohöyheniä ja repsottavia linnun niveliä. Eli heti kun riista on suussa, on koiraan saatava liikettä. Jos koira ei palauta kutsusta, kannataa lähteä karkuun. Veikkaan, että 90% noutajista (ainakin labradoreista) lopettaa turhan touhuilun ja säntää ohjaajansa perään - yleensä vielä saaliis mukanaan.

Päivä oli märkä, mutta ihan hauska kokemus. Tulipa nähtyä monta lupaavaa noutajanalkua ja Ronjakin pärjäsi vallan mainiosti. Pentu tosin ansaitsi hieman kyseenalaista kunniaa kotimatkalla repimällä reiän Mangon uuteen kevythäkkiin. Noh - korjaus onneksi hoitunee neulalla ja langalla.

Kattilakauden avaus

Läksimme tänään pitkästä aikaa kimppakävelylle Kattilajärvelle. Seurue muodostui aika kookkaaksi. Järven kiersi 7 ihmistä ja yhtä monta koiraa. Haimme mukaan Lunan ja oli mukavaa huomata Kattiksella, että Mooseksen ja sen porukoiden lisäksi Kati oli tullut Mangon siskon Nalan kanssa myös paikalle. Reissusta muodostui siis pieni koirien perhekokous.

Nala muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Mangoa. Sen turkki on vähän vaaleampi ja sillä on hieman kaarevampi häntä kuin Mangolla. Kun koirat ravasivat vauhdilla pitkin polkuja, oli aluksi vaikea erottaa omaa seasta. Nopeasti sen hännän kuitenkin oppi bongaamaan. Nalalla tuntuu kuitenkin olevan Mangoa huomattavasti dominoivampi luonne. Se pyrki jatkuvasti ottamaan Mangosta mittaa muristen ja alistaen. Mango alistui aluksi ja antoi Nalan määrätä. Noin puoli tuntia oltiin kävelty, kunnes tuli käännekohta. Mango oli pissalla ja Nala ryntäsi Mangon ylle seisomaan. Mango alistui taas, mutta Nala ei jättänyt sitä rauhaan vaikka Mango makasi sen alla selällään. Silloin Mangolla napsahti ja se ryntäsi hampaat irvessä Nalan kurkkuun. Siskokset eivät kuitenkaan onneksi rei'ittäneet toisiaan, vaan hieman näykkivät ja ärisivät epäselvyydet ulos. Tämän jälkeen Nala ei pomppinut enää Mangon kuonolle ja loppureissu sujui sopuisasti.

Lenkin jälkeen järkkäsimme vielä hakutreenin. Kaikki halukkaat pääsivät ruutuun. Aloitin Lunan kanssa. Tein tarkoituksella todella pitkän ruudun, jonka perälle jätin noin kymmenen metrin jäljen päähän variksen. Muut kohteet olivat dameja. Luna toimi loistavasti. Se haki ensin kolme damia ja sen jälkeen variksen. Annoin ansaitut kehut ja lopetin Lunan treenin siihen. Muut koirat, nuori Sera-tyttö, Nala ja Mooses, harjoittelivat välissä ja lopuksi päästin Mangon töihin tyhjentämään ruudun.

Mangon hausta muotoutuikin mielenkiintoinen kokemus. Se palautti ensin variksen ja seuraavan lähetyksen jälkeen se hävisi 5-10 minuutiksi. Hanna lähti etsimään sitä samalla kun minä yritin pillittää koiraa takaisin. Hanna huomasi koiraa etsiessään ruudun takaosassa kreppejä. Siitä meni siis jonkun tekemä verijälki! Mango oli oma-aloitteisena tyttönä lähtenyt ruudusta verijäljelle. En tiedä kuinka pitkän lenkin se teki, mutta palasi kuitenkin lopulta läähättäen takaisin. Intoa riitti vielä pariin lähetykseen ja saimme ruudun tyhjäksi. Kommelluksista huolimatta olin tyytyväinen Mangon ja varsinkin Lunan työhön.

Keli oli loistava ja muutenkin mukava reissu. Kiitos lenkkiseuralaisille!

Kuvassa Luna, joka kantaa damia ruudusta.

Tikusta asiaa

Syksy on saapunut. Töitä pitää tehdä, hoitaa arkiaskareita ja pitää kuntoansa yllä. Osittain ajan puutteen takia bloggailu on jäänyt vähemmälle. Toinen syy on se, että tuntuu siltä kuin mitään ihmeellistä koira-kerrottavaa ei olisi.

Mango on ollut päivät kiltisti kotona ja sen kanssa on sitten yritetty iltaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa. Loppukesästä ryhdyin viemään koiraan fillarilenkeille. Varsinkin myöhään illalla, kun muita ulkoilijoita ei ole ja koira juoksee vapaana, on tämä pyöräily ollut kätevää. Kolmen vartin aikana ehtii kiertämään n. 7 kilometrin lenkin ja siinä on jo nuuskuttelua, kävelyä ja välillä uintipulahduksiakin mukana.

Treenien suhteen Mango on tosi hyvässä vedossa. Se ei enää jää jököttämään paikalleen linjalle lähetyksissä ja markkeerauksille mennään niin, että hippulat vinkuu. Olemme tehneet nyt pari onnistunutta ohjausharjoitustakin. Harmi, että heinäkuussa alkanut juoksu tuli sotkemaan tämän vuoden nomeilua. Tässä vireessä sen kanssa kehtaisi julkisesti esiintyäkin, mutta koekausi alkaa jo olla ohi. Nyt sentään tiedämme, että pariin kuukauteen juoksun jälkeen on turha edes miettiä kokeisiin menemistä. Katse pitääkin nyt suunnata Mangon mammaloman jälkeiseen aikaan ja ensi syksyn ja loppukesän kokeisiin. Toisaalta harjoittelukin on hauskaa ja on mukavaa nähdä, että koira nauttii kun pääsee hommiin.

Maniaa mahan täydeltä

Nyt kun Mangolla on toinen juoksukierto menossa, alkaa sen käytöksessä havaitsemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sykli käynnistyy siten, että noin kuukausi ennen juoksun alkua koiran käytös rauhoittuu ja se muuttuu hieman epäsosiaaliseksi. Juoksun jälkeen rauhallisuus syvenee flegmaattisuudeksi, josta hormoonikeikahdus taas seuraavan parin kuukauden päästä tuo hippuloihin vipinää.

Nyt on kulunut pari-kolme kuukautta juoksusta ja Mango on taas toisessa ääripäässä. Olinkin jo unohtanut, että koira voi yhtäkkiä karata mielenkiintoisen leikkikaverin luokse. En myöskään muistanut Mangon ruokailun jälkeisiä energiapurskahduksia, joissa kylläinen koira kiehnää jaloissa ja näykkii varpaistani niin pitkään, että sen kanssa olisi pakko hieman painia.

Matkustin koiran kanssa mökille viikonloppuna ja saimme tehtyä mukavia treenejä. Valmistin Mangolle nome-tyylisen hakuruudun ja vesimarkkeerauksen. Piilotin vaikeaan maastoon pari damia, pari varista ja yhden sorsan. Sorsan sijainnissa oli vielä pieni jippo. Sen palauttakseen joutui uimaan pienen matkan ja hakea linnun veden päällä kasvaneesta turvekaisilikosta. Sorsa, damit ja varikset palautuivat ilman suurempia vaikeuksia.

Alun perin oli suunnitelmissa käyttää sunnuntai metsästäessä, mutta huomasin perjantaina, että viimeinenkin lupa läheisille valtion maille oli myyty. Käytin kuitenkin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin pariin otteeseen metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli opettaa Mangolle hieman ylösajoa. Vannoutunut kantapään kautta -mies ei tietenkään ole ottanut selvää miten tämä homma pitäisi koiralle opettaa. Yritin heitellä metsään dameja koiran huomaamatta ja ohjata kulkumme aina damien suuntaan. Aluksi meinasin menettää toivoni saappaanlämmittimeen. Lintuja karkaili sieltä ja täältä, mutta koira oli niin lähellä minua, että se ei edes huomannut lintuja. Törmäsimme pariin pyypoikueeseen, pariin yksittäiseen pyyhyn ja yhteen teereen. Viimeisimmän pyyporukan huomatessaan koira alkoi pääsemään hommasta jyvälle. Kolme lintua rävähti alle kymmenen metrin päästä karkuun ja uumoilin niitä olevan vielä lisää. Usutin koiran eteen ja sieltähän se bongasi vielä kaksi lintua juosten innokkaana niiden perään.

Viimeisen pari viikon kuulumisiin kuuluu myös tutustuminen agilityyn. Sehän oli aika kivaa! Täytyy lisätä laji koiraharrastuksien to do -listalle. Pari agility-kuvaa lisätty treenit-kansioon.

Karvavekkari on ilopilleri

Nyt on päästy taas juoksumasennuksesta. Aivan täyttä virtaa koirassa ei vielä ole, mutta voisin sanoa, että se on lähes normaali, iloinen itsensä. Olemme harjoitelleet hieman nomeakin ja Mango on pari kertaa tehnyt ihan hyvän ohjausharjoituksen ja haun. Esimerkiksi sunnuntaina se irtaantui avonaisessa peltomaastossa yli sadan metrin päähän haussa ja löysi pisimmälle piilotetun tekokanin. Nyt pitäisi hissukseen ryhtyä taas nostamaan harjoitusten intensiteettiä ja pyrkiä ennen kevään pentubuumia alo-luokan suoritustasoon.

Niin kuin varmaan kaikilla rakkailla koirakavereilla, on myös Mangolla monta lempinimeä. Uusin niistä on varmaankin "karvavekkari". Se nimittäin on oppinut erittäin ärsyttävän aikataulun. Heräämme arkisin noin puoli seitsemän maissa. Arkipäivinä Mango herää siis samalla kuin me, mutta myös viikonloppuna karvavekkari pirahtaa 07:00 - 07:05. Herätysjuhlat alkavat intensiivisellä tuijotuksella, jota seuraa muutama kaino vinkaisu. Jos vinkaisuun ei reagoida, tulee seuraavaksi etutassut sängylle. Muutaman kerran on törkimys hypännyt sänkyynkin ja sen jalat on tuntuneet liimatuilta lakanaan. Lopullisen silauksen herääminen saa kun Mango ottaa unikeon varpaat tai sormenvälit kohteikseen ja nuolee ne läpikotaisin. Mistäköhän löytyy snooze -nappula?

Kirsti ja Rosa saivat muuten viikonloppuna tuloksen nomen alo-luokassa! Onnea!

Uusia kotieläimiä

Koiran kanssa eläminen tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Tällä kertaa pääsimme tutustumaan pieneen täi-koloniaan, joka oli majoittunut Mangon korvan taakse. Emme kohdelleet Mangon omia kotieläimiä kovin vieraanvaraisesti. Torjuntatyö lähti käyntiin expotilla ja täikammalla. Ahkera kampaus, pyykkääminen ja imurointi näyttää tuottaneen tulosta ja pääsimme ötököistä eroon noin viikossa. Munia, saati aikuisia täitä ei ole kampaan enää tarttunut.

Mango on nyt siis pari viikkoa joutunut olemaan hieman eristyksissä koirakontakteista. Karanteenin lopetimme eilen, jollon päästimme Mangon moikkaamaan Hamppua ja illalla myös Quattroa. Eilen teimme pitkästä aikaa myös hieman nome-treeniä kun vietimme aamupäivän Haltialassa. Peltojuoksenteluista tuli muutama hyvä kuva, jotka on lisätty Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemminkin kirjoituksen aiheena ollut valkea mattomme on muuten taas pyykissä. Koira ahnehti vuotaluun hieman liian nopeasti ja luu tuli samaa kautta muun vatsan sisällön kanssa keskelle mattoa. Matto on siis menossa pesuun nyt kolmatta kertaa reilun kuukauden sisällä.

Kiitos ja onnea

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.