Uusia tulokkaita

Mangon perheeseen syntyi torstaina 4.2. pieni poikavauva. Vietimme viisi päivää sairaalassa ja koira oli sillä aikaa hoidossa. Se on mitä ilmeisimmin riehunut sydämensä kyllyydestä, koska oli todella väsynyt. Mango tervehti uuden tulokkaan ystävällisillä hännänhuiskutuksilla ja nuuskutuksilla. Muodollisuuksien jälkeen lähdimme pikaiselle pissalenkille, jonka aikana Mango tarkasti ympäristön turvallisuuden pörhistelemällä niskavillojaan ja ryntäilemällä parkkiksella. Kun kaikki tuntui olevan kunnossa, palasimme sisälle jossa koira tarkkaili vauvan syöttötuokiota kunnes nukahti sängyn viereen parketille.

Mango aloitti muuten juoksun ollessaan hoidossa. Laskelmat menivät taas mönkään, koska olimme ajoittaneet seuraavan juoksun jonnekin maaliskuun loppupuolelle. No nyt seuraava juoksu tullee joskus heinä-elokuun vaihteessa, joten nome-startteja pitäisi saada heti alkukauteen.

Sydämelliset kiitokset Susannalle, Wilkulle ja Annalle Mangon hoitamisesta.

Kylmää kyytiä

Meidän perheen arki on kulunut viime aikoina uuden perheenjäsenen odottelussa. Nurkissa lojuu jos jonkinlaista turvakaukaloa, potkupukua ja vauvalehteä. Mangoa tämä ei haittaa. Sillä on nyt kotona seuraa 24/7. Tosin tämä on hieman sotkenut koiran unirytmiä. Nyt se ei enää voikaan ottaa 6 tunnin päiväunia joka päivä.

Mangolla on riittänyt hyvin energiaa. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme pakkasista huolimatta tehneet muutaman lyhyen treenin ja hyvinhän se on hommia tehnyt. Seuraavaksi pitäisi hieman nostaa vaikeustasoa ja pidentää välimatkoja etteivät markkeeraukset ja ohjaukset jää alimittaisiksi. Lumen paljous on hieman vaikeuttanut harjoittelua. Polkujen hyväksikäyttöä on vaikea välttää kun niiden ulkopuolella ei oikein pääse etenemään.

Vietimme viime viikonloppuna viimeisiä vapaahetkiä kahdestaan ja matkustimme Turkuun koiranäyttelyyn. Yöpyminen oli järjestetty tyylillä Hamburger Börsissä ja tämä kelpasi koiralle varsin mainiosti. Kokolattiamatot ja pitkät käytävät oliva erittäin mielenkiintoisia nuuskuttelukohteita. Kotona Mango on tottunut tutkailemaan talon takana olevan niityn tapahtumia. Näköala aukeaa parhaiten jos pääseen makkarin sängylle istuskelemaan. Tähän taas Mango tietää saaneensa luvan kun sitä kehoitetaan "katsomaan pellolle". Nyt Mango tiesi heti mitä tehdään kun piti katsella pellolle (ks oheinen kuva). Kerrosta alempana majoittui Kirsti ja Rosa, joiden luona vierailimme koko joukolla. Rosa suhtautui huoneensa rauhaa rikkovaan Mangoon ensin hieman epäilevästi, mutta tunnisti sitten labbisleirien kämppäkaverinsa. Pian koirat könysivät keskenänsä ympäri huonetta.

Itse näytelmästä jäi ristiriitaiset tunnelmat. Olin ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa ja homma sujui ihan hyvin. Koira sai liikkeistä hyvät arvostelut ja seisoi suht nätisti arvostelussa. Itse arvostelu oli kuitenkin Mangon lyhyen näyttelyuran pohjanoteeraus. Tuomarilla oli tosi tiukka linja ja kaiken kukkuraksi hieman ennen luokkamme alkua kuulimme että hammaspuutoksista oli rokotettu muita koiria ankarasti. Mangolla uupuu hampaita alaleuasta. Arvostelun lopputuloksena tuli keltainen nauha eli tyydyttävä. Positiivisena puolina oli tosiaan liikkeet, jotka saivat kehuja. Aiemmin on huomautettu etujalkojen pyöreistä liikkeistä ja nyt kai vanhemmiten nämä liikkeet ovat paremmassa kuosissa. Kokonaisuus sujui siis mallikkaasti, mutta tulosta ei voi kehua. Nyt värisuorasta puuttuu enää hylsy ja EH.

"A bit up to size. Very good in head, but upright in shoulders. A little low set on a tail otherwise well angulated behind. Good deep brisket, good coat texture. Moves very well both ways. Lacks P3 and P4 in underjaw."

Tammikuun kuulumisia

Vuosi on alkanut talvisissa merkeissä. Meidän takapihan edestä vedettiin hiihtoladut ja olemme käyneet Mangon kanssa iltaisin hiihtelemässä. Kävelyreiteillä lumipenkat ovat niin korkeita, että Mangon pitää nousta etujaloillaan penkan päälle, jotta se näkee mitä toisella puolella tapahtuu.

Parin viikon päästä Mangolla on näyttely. Lisäsimme hieman ruoka-annoksia, koska koira oli syksyn jäljiltä aika laihassa kunnossa. Viimeisen juoksun jälkeen alkanut karvanlähtö ei ole valitettavasti vieläkään loppunut. Tämä ei ehkä ole optimaalinen näyttelyturkki, mutta mitäs noista. Ei sinne turhan totisella mielellä lähdetä. Pääasiana taitaa olla päästä pienelle reissulle ja lähteä sosialisoimaan tuttujen kanssa. Niin ja isäntäkin pääsee (joutuu) ensimmäistä kertaa elämässään kehään.

Treenailu on jäänyt jo muutama viikko sitten tauolle. Lähinnä varmaan siksi, että isännän mielestä lumihangessa ei voi harjoitella. Sen verran dameja on kuitenkin kaivettu kaapista, että sain alla olevan kuvan napattua.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta

Kinkku on uunissa ja tänään on vilinää tiedossa kun saamme jouluksi vieraita. Mangon jouluaatto alkoi muhkealla annoksella lempiruokaa (mikäpä eines toisaalta ei olisi labbiksen lempiruokaa) ja kohta otetaan sulamaan mehukas potkaluu.

Hyvää joulua kaikille koiraharrastuskavereille ja muille ystäville, joiden tiedämme blogissa vierailevan.

Siskon luona kylässä

Eilen olimme vierailemassa siskoni luona. Koiraedustajana Mango lähti tietenkin mukaan ja paikalla oli myös Dolly ja Cia-bokseri naapurista. Ilta oli mukava, mutta olo haikea koska yksi oli joukosta poissa. Mangon mökkikesien leikkikaveri Hamppu nukkui eilen pois.

Elämäniloa ja leikkihalua olisi vielä riittänyt, mutta Hampun terveys jätti nyt leikin kesken. Annan ja Aaronin lisäksi myös meidän sydämistämme löytyy Hampulle oma paikka. Lepää rauhassa.

Kimulilla on virtaa

Vantaalla odotetaan kovasti lumipeitettä. Mangon isäntäväki on jo hieman kyllästynyt koiran kuuraamiseen ja Mangonkin mielestä lumienkelien tekeminen on huisia. Marraskuun puolivälissä saatiin lumet muutamaksi päiväksi ja koira pysähtyi yhdellä lenkillä kymmeniä kertoja lumeen kiehnäämään.

Lumi toisi myös valoa joen varressa tarpoessa. Olen käyttänyt viikonlopun päivät ja iltavuoropäivien aamut tehokkaasti lyhyehköihin nome-treeneihin. Teimme lähistölle pari muistipaikkaa ja niitä on kätevä hyödyntää aina ohi kulkiessaan. Mangolla on nyt taas mukavasti virtaa ja se lähtee linjoille pirteästi. Ohjauksetkin ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

Depiskautensa aikana Mango unohti uimisen ihanuuden. Se ei käynyt yli kuukauteen kertaakaan pulikoimassa. Sitten päätin yhtenä lauantaina tehdä sille markkeerauksen joen yli. Heitin damin vastarannalle ja lähetin koiran uimaan. Ensin sain pitkiä katseita, mutta pienen painostuksen jälkeen se ui vastarannalle ja palautti damin. Tämän reissun jälkeen se on käynyt hyisessä joessa oma-aloitteisesti melkein joka päivä.

Nuoruuden kurittomista karkailuista on onneksi jo päästy eroon. Aina kun Mangon tekee mieli uida se ottaa sähäkän pyrähdyksen rantaa päin. Ennen tassujen kastumista se muistaa kuitenkin pysähtyä ja ottaa kontaktin. Lähes joka kerta lupa heltiää "Vapaa!" -huudolla, ja koira häviää törmän taakse pulahduksen säestyksellä.

Muihin viimeaikojen touhuihin kuuluu kolme Kattilajärven lenkkiä, joita on tehty sekalaisessa seurassa. Yhdelle lenkille lainasin mukaan Callen, eli yhden Mangon urospennuista. Calle oli kovin kiinnostunut äidistään ja ei meinannut päästää tätä ollenkaan muiden kanssa leikkimään.

Ainiin ja Mangolla oli kuukausi sitten synttäritkin. Quattrolta Mango sai lahjaksi kilpikonnaa esittävän pehmolelun. Kilpikonna on ollut kovalla käytöllä. Se kuuluu nykyään vakio tervehdysmateriaaliin (tavaroita, joita pidetään suussa kun joku tulee sisään).

Karvat pöllyää, mutta vinkuuko hippulat?

Nyt pääsen taas kirjoittelemaan suosikkiaiheestani: Mangon hormonitoiminnasta. Sillä on oudon maanis-depressiivinen luonne. Välillä se tuntuu tottelevaiselta ilopilleriltä ja toisinaan mököttävältä möhömahalta. Mökötysvaihe alkaa aina vähän ennen juoksua ja pillerivaihe taas starttailee siitä parin-kolmen kuukauden päästä. Touko- ja kesäkuu tuntuivat olevan viimeksi näitä tavallista vilkkaampia kuukausia. Nyt on menty puolivaloilla pari kuukautta ja ylämäki on mitä ilmeisimmin alkamassa. Esimerkiksi kotiin kannattaa tulla hissutellen, koska muuten on matot ja parketit rullalla kun koira ottaa ylikierroksia. Ehkäpä kohta pääsee taas tekemään kunnollisia nome-treenejä.

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa kiertämässä Kattilajärveä. Saatiin mukava lenkki aikaiseksi Quattron porukoiden kanssa. Koirat juoksentelivat sydämensä kyllyydestä, mutta uiminen ei jostain kumman syystä näillä keleillä enää maistunut. Seuraava Nuuksion retki tehdäänkin varmaan jo lumisessa maisemassa.

Viikolla saatiin myös suru-uutisia kun kuulimme, että Mangon pennun Elsan maallinen temmellys jouduttiin lopettamaan näin jo alkumetreillä. Elsa oli valloittavan tuntuinen tapaus. Toivotamme tsemppiä Helenalle.