Iltalennolla

Olemme ehtineet Mangon kanssa metsälle todella harvoin ja lisäksi isännän innostus aiheeseen ei korreloi saalismäärän kanssa. Tästä syystä Mango ei ole vielä päässyt lämpimän riistan kanssa tekemisiin. Mango ei kuitenkaan ole asiasta mököttänyt. Mielellään se on kömpinyt perässäni kanalintujahdissa hirvikärpästen seassa ja kököttänyt hangessa majavapassissa. Luonnossa liikkuminen on tarpeeksi palkitsevaa jo sellaisenaan.

Eilen sitten pedattiin asiat vähän paremmin kun pääsin koiranohjaajaksi vähän matkan päässä järjestettyyn sorsajahtiin. Istuimme pienen lammen päädyssä reunimmaisen passimiehen takana. Linnut antoivat odottaa itseään todella pitkään. Jahdin kannalta viivästys oli ikävää koska, tummaa taustaa vasten lintujen havaitseminen vaikeutui minuutti minuutilta. Lopulta kuitenkin alkoi kuulua lupaavaa siipien havinaa ja itsellänikin tuntui pieni adrenaliinipiikki.

Hieman lintujen laskeutumisen jälkeen alkoi melkoinen tulitus. Yksi sorsa tippui kymmenen metrin päässä maahan. Olimme sopineet, että maalle tippuneet sorsat voi poimia kesken jahdin ja lähetin Mangon noutoon. Mango löysi sorsan nopeasti, mutta sitten tapahtuikin jotain hassua. Sorsa lähti pakoon. Treeneissä ei haavakoita pahemmin näy ja niimpä koiralla meni pasmat täysin sekaisin. Mango seurasi hölmistyneenä kun sorsa kömpi lampeen ja lähti uimasille. Puutuin nopeasti tilanteeseen. Sain Mangon pysäytettyä muutaman metrin ennen rantaviivaa ja samassa viereisestä passipaikasta jyrähti seuraava laukaus epäonnisen sorsan niskaan. Kutsuin koiran takaisin passipaikalle ja odottelimme siinä vielä kymmenisen minuuttia jahdin päättymistä.

Jahti päättyi ja koirakoille annettiin lupa lähteä töihin. Lähdimme heti katsomaan samaa sorsaa, jonka kanssa Mango oli jo tehnyt tuttavuutta. Löysin sen aika nopeasti taskulampulla. Se kellui 10-15 metrin päässä rannasta. En ollut varma tajusiko koira tilanteen, joten laitoin sen linjalla eteenpäin. Sinnehän se painui jorpakkoon ja palasi saalis suussaan takaisin. Helppo nouto, mutta minulle tärkeä. Ensimmäinen Mangon noutama lintu! Mango otti tilanteen tosi coolisti, mutta uskon, että sekin oli salaa tosi ylpeä.

Saalismäärä jäi lopulta yhteensä kahteen sorsaan. Kolmatta epäiltiin, mutta sitä ei neljänkään koiran avulla löydetty. Hieman laihat antimet siis, mutta koiranohjaajat olivat tyytyväisiä. Toisen noudon pääsi myös tekemään ensikertalaisena Sarin ohjaama Sylvi.

Muisto kesästä

Täällä sitä törötetään uuden asunnon lattialla ja surffaillaan netissä. Olemme jo kolmisen viikkoa asuneet evakossa ilman nettiä ja osittain siitäkin syystä blogin päivitykset ovat jääneet väliin. Muutto on taas edessä vajaan parin viikon päästä.

Mangolle uusi asuinpaikka tulee varmasti olemaan mieleinen. Naapureissa asuu paljon koirakavereita ja takapihalta aukeaa näkymä niitylle ja sen takana mutkittelevalle Keravanjoelle.

Kirjoittelen lisää juttuja kun nettiin taas pääsee rauhassa. Monta mehukasta tarinaa on säästössä.

Ensimmäinen Nome-startti

Mango se osaa aina yllättää minut näissä Nome-asioissa. Antskogista ei tullut tulosta, mikä sinällään ei ole huima yllätys tai edes pettymys. Kuitenkaan tämä tapa, jolla nollatulos tehtiin, ei olisi millään osunut omiin etukäteiskuvitelmiin.

Edellinen viikko vietettiin tiiviisti koejärjestelyissä ja työkiireissä. Aina kun oli hieman vapaa-aikaa, lähdin koiran kanssa treenaamaan. Tiistaina kun harjoittelimme Ullan ja Fannyn kanssa Emäsalossa, sain yllätyksekseni todeta, että koira kuumenee aivan liikaa riistasta. Se nyppi höyheniä, riepotteli riistaa ja tiputteli lintuja matkalle. Lisäksi ohjauksissa oltiin taas samassa kököttämistilanteessa (Mango ei lähtenyt jos linja ei ollut vahvasti motivoitu). Tästä sisuuntuneena vietin sen kanssa pari iltaa hioen palautuksia ja linjaa. En kuitenkaan saavuttanut sen suurempia tuloksia. Viimeisen kerran harjoittelimme palautuksia starttia edeltävänä iltana. Toiminta oli edelleen kauhean näköistä.

Koe muodostui neljästä tehtävästä: maamarkkeeraus, ohjaus, vesimarkkeeraus ja haku. Kaikki käynnistyi hyvin. Maamarkkeeraukseen sisältyi pienen ojan ylitys ja riistan nouto tiheästä kaislikosta. Mango markkeerasi hyvin ja toi riistan suhteellisen nopeasti suoraan käteen. Siirryimme seuraavaan tehtävään. Mango seurasi suht hyvin ja tarkkaili ohjauslaukausta kiinnostuneena. Pääsimme lähetyspaikalle ja sain koiran matkaan ensimmäisenllä käskyllä. Alkumatka meni hyvin, mutta juuri ennen riistaa koira kaarsi jyrkästi vasemmalle. En tiedä miksi, mutta kaikki koirat, joiden suoritusta seurasin, juoksivat saamasta kohtaa ohi. Hävittyään hetkeksi näkyvistä, ei Mango kuunnellut kovin hyvin ohjaustani. Se kuitenkin laajensi hakua ja löysi linnun melko nopeasti. Tehtävän loppusilaus oli tyylikäs palautus käteen.

Huokasin jo helpotuksesta. Kolmas tehtävä oli vesimarkkeeraus. Uiminen ja vesitehtävät ovat Mangon bravuureita. Laukaus lähti, lintu tippui veteen ja sain luvan lähettää. Välitin lähtöluvan Mangolle, mutta tämäpä ei suostunutkaan uimasille. Otin sen kolme kertaa takaisin sivulle ja yritin lähettää noutoon. Empivä koira tyssäsi aina vesirajassa olleeseen mutalöllöön. Lopulta sain Mangon uimaan prässäämällä sitä vahvasti vesirajassa. Lähdettyään matkaan, Mango oli jo kauniisti unohtanut putoamispaikan. Se uiskenteli parinkymmenen metrin päähän haistelemaan lumpeenkukkia (luuli niitä ilmeisesti lokiksi), jatkoi siitä vastarannan kaislikon kautta kuivalle maalle ja sai vasta siellä käryt markkeeraussorsasta. Tällöin se polskautti takaisin uimaan ja nappasi sorsan kyytiin. Palautus tuli mallikkaasti käteen.

Mangolla paloi tähän markkeeraustehtävään niin paljon paukkuja, että loppukoe meni puoliteholla. Siirryimme hakuruutuun, josta olisi löydettävissä kuusi riistaa. Koiran mielentilaa varmaan kuvastaa se, että kun pyysin sen sivulle se asettui nätistin vasemmalle puolelleni, mutta niin että kuono osoitti takanani patsastelevaa yleisöä päin. No kaksi ensimmäistä (lokki ja fasaani) tulivat melko nopeasti ja suoraan käteen. Sitten tuli pari-kolme minuuttia etsintää ja huti, pari minuuttia etsintää ja huti, minuutti etsintää ja huti, kunnes koiran usko loppui ja se jäi rantakaislikkoon pyörimään. Tuomari (Tobina Nyman) keskeytti kokeen ja jätti meidät palkinnotta.

Loppukommenteissa tuomari sanoi, että onnistunut haku olisi voinut paikata tyylittömän vesimarkkeerauksen. Kiitoksia saimme nätistä riistan käsittelystä (hyvä kanto-ote ja palautukset käteen) ja hyvästä yhteistyöstä (tämän perusteet jäi minulle avoimeksi ;). Miinukset innottomasta hausta, vastahakoisesta veteen lähdöstä ja yleisestä häröilystä, eli siitä että Mango rupesi väsyessään ottamaan omia vapauksia seuraamisen ja sivulla pysymisen suhteen. Tuomarin mukaan tämä on arvovaltakysymys ja Mango vilkutteli minulle keskaria. Lienenkö siis liian lempeä isäntä. Sitä ehkä pitää miettiä jatkossa.

Nollasta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että starttasimme. Saimmepa arvokasta kokemusta ja suuntaviivoja harjoitteluun. Nyt pitää jatkaa taas hakutreeniä ja tehdä enemmän vesimarkkeerauksia vaihtelevissa rannoissa. Lisäksi koira laitetaan tottelevaisuuskuurille. Koitetaan saada tulos vielä tälle kaudelle!

Ps. Kiitos Kirstille ja Susannalle koiranhoitoavusta ja vieraanvaraisuudesta!

Ramppikuumetta ilmassa

Paljon on taas vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Mango on todennäköisesti ollut tekemisissä melko ison osan kanssa siitä vesimäärästä. Älkää siis ihmetelkö alajuoksulla jos vastaan kelluu keltaisia koirankarvoja.




Kesäkuussa vietin lomaa. Loma alkoi juhannuksena ja Mango pääsi elämänsä pisimmälle veneretkelle: Helsingistä Tammisaareen ja takaisin. Koira ei mitä ilmeisimmin nauttinut pomppuisista venekyydeistä (se hyppäsi Porkkalan selällä Markon syliin turvaan), mutta Tammisaaressa sillä tuntui olevan hauskaa. Se osallistui juhannushulinoihin täysillä ja oli jussin jälkeen vähintään yhtä väsynyt kuin isäntäväkensä. Montaa lepopäivää ei koiralle suotu, vaan se pakattiin parin päivän köllöttelyn jälkeen autoon ja kuljetettiin mökille. Mökillä Mangoa vastassa hyppi Dolly ja Hamppu, joiden kanssa se riehuikin lähes taukomatta koko seuraavan viikon. Yritin ujuttaa väliin muutaman nome-harjoituksen ja niissä onnistuttiin auttavasti.




Helsinkiin palattuamme jatkoimme heti harjoitelua. Treenasimme Ammin+Brien ja Kirstin+Rosan kanssa Espoossa erittäin (ihmiselle) haasteellisessa suomaastossa. Teimme markkeerauksia ja ohjauksia vedessä ja maalla (jos sitä maaksi voi sanoa). Harjoitukset menivät melkein nappiin. Ikuinen murheenkryyni, eli ohjaukseen lähetykset eivät vain suostu koiralle tarpeeksi hyvin maistumaan.


Heinäkuun alkupuolella jouduin takaisin töihin, mutta koiran kanssa on silti tullut touhuiltua melkolailla. Olemme melkein joka ilta käyneet Haltialassa lenkillä ja tehneet aina pientä harjoittelua samalla. Muutin ohjaukseen lähetyksen harjoittelutapaa hieman ja siellä suunnassa tuntuisi tapahtuvan (pientä) edistystä. Sen sijaan, että motivoisin ohjauksia aina viemällä noutoesineen koiran nähden hakupaikalle olen välillä lähettänyt koiran sokkona eteenpäin. Jos se lähtee etenemään oikein, olen heittänyt tennispallon sen nenän eteen. Sanomattakin on selvää, että tällä tavalla ei kovin pitkiä linjoja tehdä, mutta pääsimmepähän vähän harjoittelussa eteenpäin.

Nomesta puheenollen: ajattelin potkaista homman käyntiin koerintamalla ja lopettaa ainaisen jahkailun. Mangon eka Nome-startti on ensi sunnuntaina Antskogissa. Omasta mielestä se ei ole valmis, mutta ehkä se ei ole sitä ikinä. Menestyminen on kiinni auringonpilkuista ja kuunkierrosta. Hieman jännittää, mutta annetaan koiralle mahdollisuus.


Loppukevennyksenä voisin kertoa, että olen taas tavannut Mangon pentuja. Murmeleista on tullut pieniä leijonanpentuja. Pari viikkoa sitten näin peräti kolme kappaletta Tuomarinkylässä: Edin, Elsan ja Callen. Viime sunnuntaina törmäsimme vielä uudestaa Elsaan, joka oli lenkillä Wiivin (Mangon sisko-puoli) ja emäntänsä Helenan kanssa. Mango heilutti pennuille häntää ja taisi ohimennen antaa pusunkin, mutta siihen ne äidinvaistot sitten loppuivatkin. Wiivin kanssa painiminen oli huisisti hauskempaa.

Kuvat: pari ekaa napsin mökiltä ja alimmaisen Copyright kuuluu Mirja Ikoselle. Kiitos kuvasta Mirkku ;)

Labradorikerhon nome-leiri ja muitakin juttuja

Edellinen blogimerkintä tehtiin pienen loman alkaessa ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että huomenna pitäisi mennä töihin. Puoleentoista viikkoon on kuitenkin mahtunut paljon tapahtumia. Mango oli ensin pari päivää Quattron vieraana. Kyläily sujui kuulemma hyvin. Mango viihtyy kyseisessä paikassa sen verran mukavasti, että se ei pahemmin taakseen vilkuillut kun poistuimme autollamme pihasta.

Haimme koiran takaisin huostaamme samalla kun starttasimme Muurameen vuosittaiselle Labradorikerhon nome-leirille. Leiri oli taas erittäin kiinnostava, viihtyisä ja opettavainen. Tutustuimme moniin uusiin ihmisiin ja koiriin, ja mökki-kämppikset olivat hauskoja tyyppejä. Harjoitusten osalta lähes kaikki meni nappiin. Ryhmämme ohjaajana toimi Tomi Sarkkinen - todella asiantunteva ja hyvä kouluttaja.

Samassa treeniryhmässä oli kuusi koirakkoa. Pari urosta ja neljä narttua. Etukäteen ajattelin, että Mangon ja minun taso ei välttämättä riitä vielä kovin haasteellisiin harjoituksiin, mutta pärjäsimme ryhmän mukana erittäin hyvin. Teimme kolme useamman tunnin harjoitussessiota ja toistakymmentä eri harjoitusta. Vain pari harjoitusta meni meille liian vaikeaksi.

Hyvin menneistä treeneistä intoutuneena ilmoitin Mangon sunnuntaiseen mölli-WT -kokeeseen. Sunnuntai-aamuna hyvä onni sitten loppuikin. Mangolla oli kipeä vesihäntä ja osallistuminen piti perua. Uskon, että meillä olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä kokeessa, joten harmitus oli suuri. Pitkään ei onneksi tarvinnut mököttää, kun pääsimme iloitsemaan kavereiden onnistuneista suorituksista.

Leirin jälkeen viskasimme kipeähäntäisen ystävämme mökille ja tänään saimme sen terveenä takaisin. Mango oli kuulemma nauttinut mökkeilystä Hamppu-koira seuranaan täysin siemauksin. Arki palailee pätkittäin ja nyt Mango kuorsailee tutulla paikallaan sohvan edessä.

Loppu-viimeiseksi toivotan sisua Annalle ja pienelle Dolly-koiralle, joka jäi tänään auton alle ja on nyt Viikissä teho-osastolla. Pidämme peukkuja pystyssä ja toivomme parasta.

Hippulat vinkuu ja karvat pöllyää

Viime viikolla Mangon kanssa treenattiin nome-asioita melkein joka päivä. Nyt se kestää harjoittelua ja tuntuu kaipaavan liikkumista. Olen yrittänyt vahvistaa linjalle lähetystä ja saada linjoja suoraksi. Eli suomennettuna ei-noutaja-ihmisille: olemme tehneet harjoituksia, joissa Mangon pitäisi lähteä käskystä suoraan osoitettuun suuntaan ja juosta kunnes törmää saaliiseen tai saa uuden ohjeen. Motivoimattomat lähetykset ontuvat vielä. Jos muistipaikka ei ole vahva tai jos Mango ei näe damia vesilähetyksessä, sitä joutuu käskemään pariin otteeseen.

Lauantain vietimme Uudenmaan Ohjuksessa. Mango oli yleisönä ja minä tein hieman töitä siinä sivussa. Kisaan osallistui paljon tuttuja ja menestystäkin tuli mukavasti. Muun muassa Satu ja Saga tekivät hienoa työtä. UMN:n Joni & Jade (Batzi's Damascenes) veivät koko kisan voiton. Kuvia päivästä löytyy täältä.

Eilen kävimme Ullan ja Hanna M:n kanssa treenaamassa. Treenit menivät tosi hyvin. Mango haki kaislojen sekaan tippuneita markkeerauksia kuin ne olisivat tippuneet esteettömään maastoon ja palautukset tehtiin niin että turve pöllysi. Pari linjaakin onnistui ihan hyvin. Treenin jälkeen päästimme koirat uimaan ja totuttelimme Aidaa ja C-P:tä varikseen. Kiitos Hannalle avustamisesta ja Ullalle treeniseurasta. Kiva iltapäivä :)

Seuraavan viikon ohjelma on kiireinen. Mango menee tiistaina Quattron luokse kylään ja torstaina lähdemme labbisleirille. Leirin jälkeen Mango on viikon mökillä hoidossa kun isäntäpari lähtee viettämään häämatkaansa.

Ilopilleri tuli kotiin

Mango kyllästyi pentujen imettämiseen ja se on nyt passitettu kotiin. Lähtiessään se oli iso ja laiska. Nyt palatessaan se on laiha ja riehakas. Tällainen koira meillä oli viimeksi joskus loppusyksyllä. Mangon kanssa ollaan treenattu vähän joka päivä. Se onkin mukavaa kun koiralla on energiaa.

Kotona Mango seurailee isäntäpariskuntaa kuin hai laivaa. Kun yritän katsella telkkaria, puhua puhelimeen tai käyttää tietokonetta Mango istuu viereen ja toljottaa suoraan silmiin. Jos sitä ei huomioi, se rupeaa vikisemään ja näykkimään varpaasta. Koko ajan pitäisi olla toimintaa ja leikkiä. Energisyydestään huolimatta Mango kuuntelee ja tottelee ohjeita erittäin hyvin. Ihana koira :)

ps. muutama kuva lisätty pentualbumiin. Oheisessa kuvassa Mangon jälleentapaaminen Quattron kanssa.