Kiitos ja onnea

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.

Puhtaat valkeat matot

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Mangon kannalta tämä oli hieman tylsää, koska uuteen työpaikkaan ei voi viedä koiria. Hanna on onneksi ollut kotona "gradulomalla" pari viikkoa ja siten koiralla on ollut seuraa päivisinkin. Viime viikon perjantai oli kuitenkin päivä, jonka Mango joutui viettämään yksin. Kulutin perjantain kunniaksi hieman hartaudella keräämiäni plussaminuutteja ja pääsin kotiovelle jo puoli viiden maissa. Rappukäytävässä oli outo, mutta tuttu tuoksahdus. Tiesin jo ennen oven avaamista, että koiralla taitaa olla ripuli. Viimeisellä lomaviikollani kuurattu valkea olohuoneen matto oli siis saanut ruskeita sävyjä.

Kun matot oli kaavittu kakasta ja kamat pakattu, suunnistimme pitkästä aikaa mökkireissulle. Viikonloppu mökillä teki raskaan työviikon jälkeen hyvää. Vaikka "ripuliriinan" vatsa oli jo lauantaina kunnossa, kärsii Mango vieläkin kuukausikierto-masennus -syndroomasta ja sen mökkeily oli suurilta osin makoilua ja mököttämistä. Uimassakaan ei käyty kuin pari-kolme kertaa päivässä. Saunassa koira sen sijaan viihtyi ja tuli aina asianmukaisesti välillä terassille viilentymään. Yritimme harjoitella hieman linjalle lähetystä ja hakua, mutta innostus ei ollut aivan toivotunlaista. Ehkäpä kuukauden päästä alkaa taas treeni maistumaan.

Samaa flegmaattisuutta koiralla oli viime viikolla, jolloin kävimme Fannyn, Kirstin, Susannan ja Ullan kanssa Espoossa tekemässä koe-tyyliset harjoitukset. Mangon liikkeellelähtö vaati konkreettisesti persuksille potkimista. Sitä piti monta kertaa tyrkätä takamukseen, että se suostui lähtemään ohjaukseen tai hakuun. Tässä tilassa en voi ilmoittaa Mangoa NOME-kokeisiin. Ellei ihmeitä tapahdu, jää eka startti ensi vuoteen (seuraavaakin treenikautta saattaa sotkea uutinen, josta voit lukea alempaa). Espoon harjoitus oli kuitenkin erittäin antoisa. Oli kiva tavata kavereita ja lisäksi saimme Fannylta pari hyvää vinkkiä.

Ensi viikonloppu menee Antskogin NOME-kokeissa talkoohommissa. Jos kaikki menee hyvin, on lauantaina myös startti Mangon emän Lunan kanssa taipumuskokeessa. Seuraavana viikonloppuna on sitten taas näyttely, johon suhtaudun edellisen näyttelyn jälkeen ehkä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on hauskaa kun koira pääseen näytille, mutta toisaalta tuomarilinjat tuntuvat heittelevän Mangon kohdalla aika laidasta laitaan. Jos muuten haluat tulla seuraamaan Mangon esitystä, kannattaa suunnistaa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen lauantaina 23.8.

Viiimeisin uutinen koirarintamalla on se, että Mangolla on amerikkalainen kaukorakastaja. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, on pariskunta pitkästä välimatkasta johtuen päättänyt täydentää suhteensa keinohedelmöityksen keinoin. Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa ilmeisesti ensi keväänä. Sulhanen on melkein yhtä komea kuin Quattro ja toivottavasti myös yhtä fiksu.

Tässä ja tässä linkkejä wanna-be-isukkiin liittyville sivuille.

Hurtta

Stereona taas

Meillä on ollut taas ilo pitää Lunaa vieraanamme muutaman päivän ajan. Kuten kirjoittelinkin aikaisemmin, olisi Lunan kanssa tarkoitus osallistua Antskogin taipumuskokeisiin parin viikon päästä. Harjoittelu on sujunut kohtuullisen hyvin. Tosin ensisijaisena tavoitteena on nyt ollut lähinnä havaita mahdollisia ongelmia yhteistyössä.

Suuria ongelmia ei ole esiintynyt. Lähinnä hieman väärinkäsityksiä, koska äiti ei luonnollisestikaan toimi aivan samalla tavalla kuin tyttärensä. Oikeastaan ainoa huoli minulla on hakuruudusta. Lunan työskentelyinto heilahtelee hieman enemmän kuin Mangon. Siinä missä Mangon hakutyöskentely on viime aikoina lähtenyt vauhdikkaasti ja hiipunut tasaisesti, on Lunalla ajoittaisia täys-stoppeja. Se saattaa palauttaa kaksi damia ja jää sitten viiden metrin päähän nyhjäämään. Minuutin parin odottelun jälkeen sen saa usein lähetettyä taas täydellä vauhdilla ruudun takaosaan asti. Mirkun ja Ullan kommenttien mukaan Lunaa pitäisikin painostaa takaisin ruutuun, jotta luovuttamismentaliteetti ei menisi selkärankaan.

Koska harjoitusaika on rajallinen, ei meillä ole ollut aikaa hieroa lähetyksiä tarkoiksi.
Luna saattaa lähteä ruutuun poiketen 90 astetta osoittamastani suunnasta ja usein se lähtee seuraavaan hakuun ennen kuin ehdin edes lähettää. Tämä ei sinänsä ole ongelma, kunhan koira palauttaa tavaraa. Mieleeni kuitenkin juolahti, että voisiko empimiskohtaukset johtua epätietoisuudesta: koira säntää ruutuun ja ryhtyykin sen jälkeen miettimään, että mitäköhän siltä taas odotettiinkaan. Ennen tarkkoja lähetyksiä täytyisi saada perusasento ja maltti kuntoon, ja niitä ollaan myös hieman harjoiteltu.

Vesinoutoja olemme harjoitelleet pariin otteeseen. Niissä ei ole ongelmia näkynyt. Ullan suosiollisella avustuksella, saimme myös laahausjäljen tehtyä. Alku oli mielenkiintoinen: Luna ei lähetyksessä suostunut haistelemaan lähtömakausta. Kun päästin sen irti, säntäsi se jäljen kulkusuunnan sijasta loppumakauksen vieressä tiellä odottavaa Ullaa kohti. Kymmenen metrin päässä se koukkasi takaisin metsään, ilmeisesti jäljelle ja suunnisti suoraan kanille. Sekavuutta lisäsi vielä se, että ensin luulin sen juoksevan suoraan tietä pitkin Ullan luokse ja yritin kutsua sitä takaisin. Onneksi se ei totellut. Vaikka lähettäminen meni hieman mielenkiintoiseksi, oli lopputulos hyvä. Luna käyttää vahvasti ilmavainua ja eipä sen silloin tarvitse millilleen jäljellä kulkea.

Arki on kahden koiran kanssa ollut iloista, mutta ajoittain myös hermoja raastavaa. Koiran kanssa elämisen ilot ja pikku hankaluudet on eletty stereona. Esimerkkinä voin kertoa eilisen iltapäivälenkin tapahtumia. Lähden ovesta ulos ja korjaan hetken päästä stereopökäleet naapurin nurmikolta. Ylitämme läheisen tien ja keskellä tietä päättää Mango ryhtyä nylkyttämään emäänsä. Kaivan rautakangen takataskusta ja saan koirat eroon toisistaan ilman, että jäämme lähestyvän bussin alle. Tien toisella puolella Luna antaa samalla mitalla takaisin ja hyppää Mangon selkään. Luna onneksi irrottautuu lempeämmin ottein ja saamme nopeasti jatkettua matkaamme.

Seuraavat parikymmentä minuuttia sujuvat muutamaa nylkyttämisepisodia lukuun ottamatta aika hyvin. Päästän koirat välillä vähän telmimään vapaana, mutta lämmin ilma ei houkuta niitä mihinkään suurempiin riehumisiin. Kun kytken ne takaisin hihnaan, riehaantuu Mango kuitenkin taas painimaan ja onnistuu työntämään alaleukansa Lunan kaulapannan alle kierähtäen samalla 180 astetta ympäri. Lopputuloksena on umpisolmu, jossa toisella pihisee henki ja toisella on leuka jumissa. Onneksi saan pidettyä kaksikon rauhallisina ja solmu aukeaa vajaan minuutin selvittelyn jälkeen. Erilaisia kymmenen jalan ja kahden remmin solmuja on viime päivinä selvitelty, mutta ei vielä tällaista, jossa on leukakin mukana.

Istahdan vähäksi aikaa puiston penkille ja koirat jäävät varjoon makailemaan hihnoissaan. Hetken päästä olen uppoutuneena tekstarin kirjoittamiseen, kun kaksi erittäin vaarallisen näköistä pikkupoikaa juoksee ohitsemme alle kymmenen metrin päästä. Tämähän on niin hälyyttävä tilanne, että niille pitää rähistä ja sännätä heidän peräänsä. Vasen käteni venyy noin 10 senttimetriä yllättävästä kahden koiran nykäisystä, jonka jälkeen koirat kuulevat kunniansa.
Paluumatkalla otetaan taas nylkytystuokio keskellä tietä. Onneksi useimmilla lenkeillä on vähemmän tapahtumia.

Yhden koiran kanssa lenkkeillessä ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota "remmikuriin". Nyt kahden koiran kanssa hihnakäyttäytyminen on paljon tärkeämpää. Vaikka Luna kävelisi nätisti, saattaa Mango provosoida sen kiehnäämään. Lunan kanssa taas koirien ohitukset ovat välillä vaikeita. Namin kanssa ne menevät hyvin, mutta sitten onkin kaksi koiraa kilpailemassa namista.

Keskinäisistä kiehnäyksistään huolimatta Mango ja Luna ovat selvästikin tiimi. Ne puolustavat toisiaan koiraporukassa, seuraavat toisiensa liikkeitä, nukkuvat vierekkäin ja näyttävät yleensäkin nauttivan toistensa seurasta. Ehkä meidänkin perheessä on joskus kaksi koiraa. Tosin asunnon on vaihduttava tätä ennen hieman paremmin tarkoitukseen sopivaksi.

Touhuilta kattiksella

Mirkku oli kutsunut Lunan toisesta pentueesta junnulabbiksia (Weetin sisaruksia) pieneen nome-promoon. Saavuin paikalle hieman etuajassa ja kävin tekemässä Mangon kanssa pari vesiohjausta. Se ei juoksuisena voisi hengailla harjoituspaikalla poikakoirien kanssa. Vähän kuuden jälkeen Kattilajärvelle saapui pari nuorta narttua ja yksi uros isäntineen ja emäntineen. Susanna ja Kirsti tulivat myös Mooseksen ja Rosan kera. He olivat ahertaneet edellisenä iltana kolme verijälkeä järven eteläpuolen maastoon. Jälkikoirina saivat luvan toimia Luna, Mooses ja Rosa. Ennen jäljestystä oli kuitenkin paljon ohjelmaa.

Pennuille tehtiin vesinoutoja ja pieni hakuruutu. Kaikki juniorit tekivät ihan hyvää työtä. Palautukset olivat ehkä hieman hakusessa ja damilla olisi mieluummin leikitty. Mutta eihän mitään huippupalautuksia voi noin nuorelta koiralta ilman harjoittelua odottaakaan. Toisaalta näimme pari yllättävän hyvää suoritusta. Toivottavasti saadaan joku näistä koirista myöhemmin treeniporukkaan.

Kun nuorisolta loppui kiinnostus, päästettiin Luna ja Rosa ruutuun. Molemmat toimivat hyvin -varsinkin Luna, joka löysi viimeisen damin ruudusta helposti. Nyt ei tullut lähetysempimisiäkään, joita koimme edellisellä harjoituskerralla Haltialassa.

Haun jälkeen oli leikkituokio ja sain hakea moonis-Mangon autosta mukaan. Mango oli intona. Se juoksi, ui, kieri, paini, polski ja heilutti häntää elämänsä kyllyydestä. Oli hauskaa nähdä kuinka se nautti koiraseurasta oltuaan pari viikkoa hieman eristettynä. Tänään ei muuten ole näkynyt enää vuotoa, joten juoksuasioissa ollaan taas loppusuoralla.

Leikkihetken jälkeen lähdin Lunan, Susannan ja Kirstin kanssa verijäljelle. Luna oli jo aika väsynyt, mutta löysi kuitenkin "kaadon" ja sai hyvää harjoitusta. Väsymyksestään huolimatta sitä odotti vielä yksi harjoitus ja lähdin variksen ja koiran kanssa metsään. Teimme pari muistiharjoitusta ja noutoja. Nekin sujuivat hyvin. Ensi kuussa on sitten tarkoitus mennä Lunan kanssa taippareihin. Tähän asti harjoitukset ovat tuntuneet epäilyttävän helpoilta. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kävelimme autolle kun Mooses oli lähdössä verijäljelle. Sen jälkeen olisi vielä Rosan vuoro. Kello oli melkein kymmenen ja meille sai kuitenkin jo riittää. Starttasin kolhiintunen autoni, huiskuttelin hyvästit Susannalle ja Kirstille ja huristelin kotiin.

Kuvassa Mango ja Mustikka(elämänsä ensimmäisellä?!) uintikierroksella. (c) Mirja Ikonen

Markkeerauksia, mustikoita ja rytinää

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa. Olin katsonut kartasta mielestäni hyvän oikoreitin Kattilajärven maastoon, mutta kaikki ei edennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen mutka matkaan tuli Velskolassa, jossa käännyin vahingossa väärään suuntaan. Teimme pienen matkan päässä U-käännöksen ja lähdimme suuntaamaan takaisin Velskolaan. Ehdimme ajaa noin 50 metriä, kun edessä olevan mäenharjanteen takaa ilmestyi punaisen bemarin maski näkökenttääni. Murtosekunnissa ehdin tajuta, että kaikki ei ole hyvin ja vastaantulijan ajolinja menee leveäksi. Yritin väistää mahdollisimman reunaan, mutta osuma oli väistämätön. Onneksi vältyimme suoralta nokkakolarilta ja äkkipysähdykseltä.

Tunnin selvittelyiden ja poliisin vartomisen jälkeen pääsimme jatkamaan taas matkaa. Alkuperäinen reittisuunnitelmanikin osoittautui mahdottomaksi yksityistielle asetettujen ajokieltojen takia. Päädyimme lopuksi Vaakkoin ulkoilualueelle. Treenasimme Mangon kanssa hieman vaikeampia markkeerauksia ja se selvisi aika hyvin. Treenin jälkeen keräilimme mustikoita ja paluumatkalla onnistuimme vielä lievästi eksymään metsään. Lopputuloksena oli pieni patikkamatka Vihdintietä pitkin. Ei siis tällä kertaa kaikista onnistunein reissu. Vuoden viimeinen lomaviikkoni alkaa torstaina ja auto tulee todennäköisesti olemaan pajalla melko pitkään.

Viikonloppu nelistään

Viikonloppu olikin taas varsinaista koiratohinaa. Mangon emä Luna tuli meille hoitoon torstaina ja palautin sen Mirkulle tänään. Mango nautti Lunan vierailusta, mutta meinasi menkkamasennuksineen jäädä iloisen äitinsä varjoon. Mangolle kasvaa koiraseurassa aina pienet tyrannisarvet otsaan ja ihmisen etikettilasien lävitse katsottuna on toiminta ajoittain vähemmän vieraanvaraista. Äitiltä pöllittiin luut nenän edestä, sitä tyrkittiin juomakipolta pois, hypittiin joenpenkereeltä päälle, nylkytettiin ja roikuttiin riveleistä. Onneksi Lunalla on pitkä pinna ja sen ei tarvinnut useasti ärähtää.

Ulkoilimme pariin otteeseen Haltialassa. Lauantaina treffasimme Sannan, Wilkun ja Quattron. Uitimme koiria ja teimme pienen lenkin. Sunnuntaina tehtiin Lunalle hakuruutu ja hieman harjoituksia vaihtamisen estämiseksi. Mangolle tehtiin linjatreeniä kahteen suuntaan. Harjoitukset sujuivat kohtuullisen hyvin, vaikka olosuhteet eivät olleet mukavimmat mahdolliset. Ilma oli kuuma ja poimimme koirien turkeista 11 punkkia metsästä poistumisen jälkeen.

Lunalla on ilmeisesti karvanlähtöaika ja Mangolla on juoksu. Asunnon sotkuisuuden kruunasi maanantaiaamu, jollon huomattiin, että Mangolla on lisäksi ripuli. Onneksi satuin olemaan näköyhteydellä koiraan ja lattialle ei tullut kuin ns. tulppapökäle. Loppujen lopuksi viikonloppu meni kuitenkin hyvin. Luna on valloittava ilopilleri. Lisäsin muutaman kuvan leikit ja sekalaiset -kansioon.

Ps. Onnea Wilkulle ja Quattrolle hattutempusta. Kolme ykköstulosta kolmesta ensimmäisestä TOKO:n alo-luokasta ja TK1-koulutustunnus!