Tammikuun kuulumisia

Vuosi on alkanut talvisissa merkeissä. Meidän takapihan edestä vedettiin hiihtoladut ja olemme käyneet Mangon kanssa iltaisin hiihtelemässä. Kävelyreiteillä lumipenkat ovat niin korkeita, että Mangon pitää nousta etujaloillaan penkan päälle, jotta se näkee mitä toisella puolella tapahtuu.

Parin viikon päästä Mangolla on näyttely. Lisäsimme hieman ruoka-annoksia, koska koira oli syksyn jäljiltä aika laihassa kunnossa. Viimeisen juoksun jälkeen alkanut karvanlähtö ei ole valitettavasti vieläkään loppunut. Tämä ei ehkä ole optimaalinen näyttelyturkki, mutta mitäs noista. Ei sinne turhan totisella mielellä lähdetä. Pääasiana taitaa olla päästä pienelle reissulle ja lähteä sosialisoimaan tuttujen kanssa. Niin ja isäntäkin pääsee (joutuu) ensimmäistä kertaa elämässään kehään.

Treenailu on jäänyt jo muutama viikko sitten tauolle. Lähinnä varmaan siksi, että isännän mielestä lumihangessa ei voi harjoitella. Sen verran dameja on kuitenkin kaivettu kaapista, että sain alla olevan kuvan napattua.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta

Kinkku on uunissa ja tänään on vilinää tiedossa kun saamme jouluksi vieraita. Mangon jouluaatto alkoi muhkealla annoksella lempiruokaa (mikäpä eines toisaalta ei olisi labbiksen lempiruokaa) ja kohta otetaan sulamaan mehukas potkaluu.

Hyvää joulua kaikille koiraharrastuskavereille ja muille ystäville, joiden tiedämme blogissa vierailevan.

Siskon luona kylässä

Eilen olimme vierailemassa siskoni luona. Koiraedustajana Mango lähti tietenkin mukaan ja paikalla oli myös Dolly ja Cia-bokseri naapurista. Ilta oli mukava, mutta olo haikea koska yksi oli joukosta poissa. Mangon mökkikesien leikkikaveri Hamppu nukkui eilen pois.

Elämäniloa ja leikkihalua olisi vielä riittänyt, mutta Hampun terveys jätti nyt leikin kesken. Annan ja Aaronin lisäksi myös meidän sydämistämme löytyy Hampulle oma paikka. Lepää rauhassa.

Kimulilla on virtaa

Vantaalla odotetaan kovasti lumipeitettä. Mangon isäntäväki on jo hieman kyllästynyt koiran kuuraamiseen ja Mangonkin mielestä lumienkelien tekeminen on huisia. Marraskuun puolivälissä saatiin lumet muutamaksi päiväksi ja koira pysähtyi yhdellä lenkillä kymmeniä kertoja lumeen kiehnäämään.

Lumi toisi myös valoa joen varressa tarpoessa. Olen käyttänyt viikonlopun päivät ja iltavuoropäivien aamut tehokkaasti lyhyehköihin nome-treeneihin. Teimme lähistölle pari muistipaikkaa ja niitä on kätevä hyödyntää aina ohi kulkiessaan. Mangolla on nyt taas mukavasti virtaa ja se lähtee linjoille pirteästi. Ohjauksetkin ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

Depiskautensa aikana Mango unohti uimisen ihanuuden. Se ei käynyt yli kuukauteen kertaakaan pulikoimassa. Sitten päätin yhtenä lauantaina tehdä sille markkeerauksen joen yli. Heitin damin vastarannalle ja lähetin koiran uimaan. Ensin sain pitkiä katseita, mutta pienen painostuksen jälkeen se ui vastarannalle ja palautti damin. Tämän reissun jälkeen se on käynyt hyisessä joessa oma-aloitteisesti melkein joka päivä.

Nuoruuden kurittomista karkailuista on onneksi jo päästy eroon. Aina kun Mangon tekee mieli uida se ottaa sähäkän pyrähdyksen rantaa päin. Ennen tassujen kastumista se muistaa kuitenkin pysähtyä ja ottaa kontaktin. Lähes joka kerta lupa heltiää "Vapaa!" -huudolla, ja koira häviää törmän taakse pulahduksen säestyksellä.

Muihin viimeaikojen touhuihin kuuluu kolme Kattilajärven lenkkiä, joita on tehty sekalaisessa seurassa. Yhdelle lenkille lainasin mukaan Callen, eli yhden Mangon urospennuista. Calle oli kovin kiinnostunut äidistään ja ei meinannut päästää tätä ollenkaan muiden kanssa leikkimään.

Ainiin ja Mangolla oli kuukausi sitten synttäritkin. Quattrolta Mango sai lahjaksi kilpikonnaa esittävän pehmolelun. Kilpikonna on ollut kovalla käytöllä. Se kuuluu nykyään vakio tervehdysmateriaaliin (tavaroita, joita pidetään suussa kun joku tulee sisään).

Karvat pöllyää, mutta vinkuuko hippulat?

Nyt pääsen taas kirjoittelemaan suosikkiaiheestani: Mangon hormonitoiminnasta. Sillä on oudon maanis-depressiivinen luonne. Välillä se tuntuu tottelevaiselta ilopilleriltä ja toisinaan mököttävältä möhömahalta. Mökötysvaihe alkaa aina vähän ennen juoksua ja pillerivaihe taas starttailee siitä parin-kolmen kuukauden päästä. Touko- ja kesäkuu tuntuivat olevan viimeksi näitä tavallista vilkkaampia kuukausia. Nyt on menty puolivaloilla pari kuukautta ja ylämäki on mitä ilmeisimmin alkamassa. Esimerkiksi kotiin kannattaa tulla hissutellen, koska muuten on matot ja parketit rullalla kun koira ottaa ylikierroksia. Ehkäpä kohta pääsee taas tekemään kunnollisia nome-treenejä.

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa kiertämässä Kattilajärveä. Saatiin mukava lenkki aikaiseksi Quattron porukoiden kanssa. Koirat juoksentelivat sydämensä kyllyydestä, mutta uiminen ei jostain kumman syystä näillä keleillä enää maistunut. Seuraava Nuuksion retki tehdäänkin varmaan jo lumisessa maisemassa.

Viikolla saatiin myös suru-uutisia kun kuulimme, että Mangon pennun Elsan maallinen temmellys jouduttiin lopettamaan näin jo alkumetreillä. Elsa oli valloittavan tuntuinen tapaus. Toivotamme tsemppiä Helenalle.

Mökkimatkalla

Alkuviikosta otin muutaman päivän lomaa ja matkasin Mango mukanani mökille. Päivät kuluivat tulevaa talvea ihmetellessä ja lintujen perässä tarpoessa. Tällä(kin) kertaa oli tarjolla lähinnä liikuntaa ja reipasta mieltä. Iltaisin ei tarvinnut pahemmin unta odotella. Ohessa pari kuvaa reissulta.

Mökkireissun jälkeen Mango pääsi lepäilemään pariksi päiväksi. Sen jälkeen se joutui taas hommiin kun osallistuimme UMN:n nome-koulutuspäivään. Mango teki ihan ok-suorituksia, joskin intoa pitäisi kaivaa taas jostain kolosta lisää. Pääasia kuitenkin oli, että ohjaaja oppi taas joitain uutta. Kouluttajana toimi Miso Sipola Kaakon noutajakoirayhdistyksestä.

Saunamajuri ja muita kuulumisia

Mango tosiaan muutti mukanamme uuteen paikkaan. Vanhojen nurkkien koirakavereita on jo tullut hieman ikävä (ainakin hihnan toisessa päässä). Mango on tullut jo siihen ikään, että kavereita ei synny tuosta vaan. Mangon mielestä uuden ympäristön koiria pitää hieman kyräillä ja usein niille on hyvä vähän murahtaakin - Oppivathan olemaan. Uusi ympäristö on muuten kyllä tosi mukava. Niitty on niin lähellä, että damilaukku lähtee mukaan lähes joka pissalenkille. Lisäksi fasaaneja löytyy runsaasti, joten nuuskuteltavaa riittää.

Nome-treenaus on taas viimeaikoina ollut hieman vähäisempää. Juoksun jälkeen ei aikaisemmin nähtyä megamasennusta ole nyt ilmennyt, mutta silti käytös on vaisua. Toistoja pitää tehdä tosi vähän kun innostusta ei ole tarpeeksi. Nyt odotellaan taas sitä seuraavaa hormonihissiä, joka vie meidät uuteen kehitysvaiheeseen.

Kesän mökkireissujen aikana Mangon saunainnostus on kasvanut uusiin mittoihin. Aikaisemmin se tyytyi makoilemaan lauteiden alla tai korkeintaan käväisemään keskilauteella. Nyt tilanne alkaa olla se, että ihmisille tulee ylälauteilla ahdasta. Koira tapittaa surullisilla silmillään lasioven läpi kunnes lupa heltiää. Tämän jälkeen hypätään parilla loikalla suoraan ylälauteelle ja isännän kainaloon. Napakammissa löylyissä Mangonkin korvia rupeaa kipristelemään. Silloin se tuhisee ja ravistaa päätään. Supisuomalaiseen tapaan luovuttaa ei vapaaehtoisesti voi. Löylyissä istuttaisiin vaikka viimeiseen asti. Heti kun koira alkaa enemmän läähättämään, on sen löylyvuoro kuitenkin käytetty. Tällöin pitää turvautua tavallista tiukempaan käskysarjaan, tanakkaan kanto-otteeseen tai namipalaan.