Labradorin pentuja

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Mango ei paljoa jaksanut liikkua ja sen kanssa käytiin lyhyillä lenkeillä tai sitten vain istuskelemassa hangessa. Ruokahalu Mangolta loppui jo lauantaina. Sen verran kuitenkin oli virtaa, että se jaksoi innostua dameista, joita toin sisälle kuivumaan. Yhtä se saikin kannella suussaan ja oli selkeästi tästä ylpeä.

Sunnuntaina läähätyskone starttaili siihen malliin, että päästimme koiraa aina välillä partsille viilentymään. Huonosti nukutun yön jälkeen Mango rupesi maanantaina kasaamaan itsellensä pesää. Katsoimme parhaaksi ryhtyä soittelemaan Mirkulle, joka kehoitti kiikuttamaan paksukaisen luokseen.

Maanantaina uutisia ei vielä kuulunut, mutta tänään tiistai-aamuna alkoi tekstareita tipahdella. Aamuun mennessä pentuja oli syntynyt viisi ja puoleen päivään mennessä jo yhdeksän. Kaikki ovat keltaisia, pörröisiä ja ISOJA. Ei ihme, että Mangolla oli hieman tukala olo.

Mirkku oli ehtinyt jo yhden kuvankin liittämään sivuilleen.

Etana etana

Koiran olo alkaa olla tukala. Lenkit ovat pituudeltaa lyhentyneet murto-osaan, mutta aikaa tuppaa kulumaan aivan yhtä pitkään kuin ennekin. Persaus laitetaan maahan heti kun tilaisuus iskee ja lumessa makoilu on mahtavaa. Reilu vuosi sitten ihmeteltiin, että miten saisi koiran lopettamaan hihnassa vetämisen. Nyt mietitään, että miten voisi itse välttyä kiskomiselta. Pulkka voisi olla yksi ratkaisu... ;D

Viikonloppuna näin ensimmäisen kerran selvästi kun pennut mönkivat mahassa ja polkivat pikku-tassuilla. Parin viikon päästä ne ovat jo täysin erilaisessa ympäristössä tassuttelemassa.

Ultra Bra - Labradori Ultrattiin

Mangon maha on kasvanut tasaista tahtia jo viimeiset pari viikkoa. Tänään kävimme kurkistamassa mitä masusta löytyy. Eläinlääkäri ehti laskea kuuteen tai seitsemään, mutta koska emme ajaneet karvoja mahasta pois, ei ultra näyttänyt joitain kohtia kunnolla. Siitä voidaankin kuitenkin siis lähteä, että tulossa on 6-7 pentua ja ehkä enemmänkin.

Itse en ole mikään haka biologiassa ja luulin, että pennut olisivat mahassa jonkinlaisessa sekalaisessa mytyssä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ne olivat nätisti makkaran näköisessä jonossa. Siellä ne "amerikan tuliaiset" jonottivat kiltisti huhtikuista kevätlaitumille pääsyä.

Ohessa on kuva viime viikonlopun mökkireissulta. Luna ja Mango pääsivät muutaman päivän hiihtolomalle. Samalla käytin niitä harjoitusmaaleina uudelle kameralle.

Viime aikoina tapahtunutta

1. Iloinen uroslabradori haluaa tehdä tuttavuutta - yritetään purra sitä nenästä
2. Kaspar-gorki hamuaa takapuolta haistelemaan - näytetään sille hampaita
3. Naapurirapun setä lähestyy ja valittaa rapussaan haukkuvasta koirasta - muristaan sille (Hyvä!)
4. Naapurin täti raaputtaa autonsa ikkunoita - muristaan sillekin (ei hyvä)
5. Hiihtäjä - muristaan ja rynnitään perään
6. Naapuritalon seefferi - muristaan enemmän.
7. Orava - muristaan
8. Pupu - muristaan
9. Hiiri - yritetään syödä
10. Muffinssipaperi - syödään

ps. maha alkaa turvota

Tahdomme ilopillerin takaisin!

Mangon siemennysoperaatiosta on kulunut nyt neljä viikkoa ja tiineyteen viittaavia merkkejä on havaittavissa. Ulkoisesti muutokset ovat pieniä: nisät on turvonneet ja vatsa on hieman pyöristynyt. Mango on aina juoksun jälkeen hiljainen ja laiska, mutta nyt sillä on lisäksi ruokahalu kadonnut ja siitä on tullut äkäpussi. Jos joku tuntematon uros uskaltaa tulla liehittelemään, se saa todennäköisesti kylmän vastaanoton.

Koiraharrastusten kannalta tilanne on hieman turhauttava. Viitisen viikkoa mennään vielä toivottavasti ja todennäköisesti paksumpaan suuntaan. Sen jälkeen Mango hoitaa pentuja vajaa pari kuukautta ja vasta kesän korvalla projekti on loppusuoralla. Toisaalta Mangon tiineys on jännittävää. On hauska nähdä minkälaisia jälkeläisiä sieltä tulee. Toivotaan, että joku pennuista jäisi lähistölle ja että niitä olisi mahdollista nähdä vielä myöhemmin.

Mango on muuten saanut taas läjäpäin uusia sukulaisia. Kuvia täällä ja täällä.

Sukat hukassa

Mango ei tykkää kierreportaista. Viimeksi alkusyksyllä se liukastui rappusissa niin, että ei halunnut enää kulkea niissä. Tällaisiin ongelmiin keksimme ratkaisuksi lasten jarrusukat. Sukat etujalkoihin aina kun pitää kävellä alas, ja meno meno maistuu taas. Menettelytapa on kuitenkin tuonut yhden ongelman: sukkia kuluu ja hukkuu aika paljon ja tarpeeksi pieniä on vaikea löytää. Hanna on onneksi löytänyt jostain kaksi paria juuri sopivia, valkoisia sukkia. Niihin ei tarvitse viritellä kuminauhoja ympärille ja jarrunystyröitä on tarpeeksi paljon. Hävitin kaikki neljä kappaletta pihalle loppusyksyllä, mutta lumien sulettua löysin niistä kolme.

Pari iltaa sitten lähdin koiran kanssa iltalenkille. Valkoiset sukat puettiin jalkaan asianmukaisesti, mentiin ulos, rähjättiin pupuille, nuuskuteltiin ja tultiin jonkin ajan päästä takaisin kotiin. Seuraavana aamuna sukkia ei löytynyt mistään. Ne olivat joko tippuneet illalla taskustani, tai olin unohtanut ottaa ne Mangon jaloista pois. Kävelin eilen saman lenkin ja yritin etsiä sukkia tuloksetta. Valkoiset sukat häviävät lumeen aika täydellisesti.

Kuinka ollakaan Hanna löysi tänään yhden sukan. Se oli kävelytiellä ja osui vahingossa Hannan näkökenttään. Sukka pistettiin taskuun, ja matka jatkui. Kotiovelle päästyään Hanna kiinnitti huomionsa Mangoon, jolla oli jotain suussaan. Varmaan arvaattekin mikä se oli - Tietenkin se toinen hävinnyt sukka!

Kylmää keliä ja hämmentäviä hommia

Lauantaina oli upea pakkaspäivä ja matkustin illansuussa Haltialaan. Pitkäkosken suunta tuntuu olevan tällaisina päivinä hiihtäjien valtaama ja peltojen reunaa pitkin on vaikea kävellä. Kiersimmekin nyt koiran kanssa ryteikkölenkin kalastajien polkuja pitkin. Poluilla tapasimme yhden vastaantulijan, joten tilaa oli mukavasti. Napsin joen varressa muutaman valokuvan ja lisäisin ne Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemmin päivällä ohjelmaan kuului Mangon siemennys. Homma hoitui kai suht helposti. Tosin Hanna oli melkein yhtä hermostunut kuin Mango ja joutui poistumaan paikalta kesken toimenpiteen. Mango siis hermoili myös. Se kiemurteli, ulisi ja tärisi, mutta alistui lopulta kohtaloonsa. Kun Hanna oli siirtynyt odotushuoneen puolelle, lopetti Mango kiemurtelun ja ulinan, ja haki lohtua työntämällä kuononsa kainalooni. Ehkä se oli vaistonnut Hannan hermostuneisuuden.

Mango ei onneksi ole pitkävihainen. Heti 10-15 minuuttia kestäneen operaation jälkeen Hanna ansaitsi veikeät hännänheilutukset ja minullekin heiluteltiin taas häntää kun Mango päästettiin autosta kotipihalla.