Tahdomme ilopillerin takaisin!

Mangon siemennysoperaatiosta on kulunut nyt neljä viikkoa ja tiineyteen viittaavia merkkejä on havaittavissa. Ulkoisesti muutokset ovat pieniä: nisät on turvonneet ja vatsa on hieman pyöristynyt. Mango on aina juoksun jälkeen hiljainen ja laiska, mutta nyt sillä on lisäksi ruokahalu kadonnut ja siitä on tullut äkäpussi. Jos joku tuntematon uros uskaltaa tulla liehittelemään, se saa todennäköisesti kylmän vastaanoton.

Koiraharrastusten kannalta tilanne on hieman turhauttava. Viitisen viikkoa mennään vielä toivottavasti ja todennäköisesti paksumpaan suuntaan. Sen jälkeen Mango hoitaa pentuja vajaa pari kuukautta ja vasta kesän korvalla projekti on loppusuoralla. Toisaalta Mangon tiineys on jännittävää. On hauska nähdä minkälaisia jälkeläisiä sieltä tulee. Toivotaan, että joku pennuista jäisi lähistölle ja että niitä olisi mahdollista nähdä vielä myöhemmin.

Mango on muuten saanut taas läjäpäin uusia sukulaisia. Kuvia täällä ja täällä.

Sukat hukassa

Mango ei tykkää kierreportaista. Viimeksi alkusyksyllä se liukastui rappusissa niin, että ei halunnut enää kulkea niissä. Tällaisiin ongelmiin keksimme ratkaisuksi lasten jarrusukat. Sukat etujalkoihin aina kun pitää kävellä alas, ja meno meno maistuu taas. Menettelytapa on kuitenkin tuonut yhden ongelman: sukkia kuluu ja hukkuu aika paljon ja tarpeeksi pieniä on vaikea löytää. Hanna on onneksi löytänyt jostain kaksi paria juuri sopivia, valkoisia sukkia. Niihin ei tarvitse viritellä kuminauhoja ympärille ja jarrunystyröitä on tarpeeksi paljon. Hävitin kaikki neljä kappaletta pihalle loppusyksyllä, mutta lumien sulettua löysin niistä kolme.

Pari iltaa sitten lähdin koiran kanssa iltalenkille. Valkoiset sukat puettiin jalkaan asianmukaisesti, mentiin ulos, rähjättiin pupuille, nuuskuteltiin ja tultiin jonkin ajan päästä takaisin kotiin. Seuraavana aamuna sukkia ei löytynyt mistään. Ne olivat joko tippuneet illalla taskustani, tai olin unohtanut ottaa ne Mangon jaloista pois. Kävelin eilen saman lenkin ja yritin etsiä sukkia tuloksetta. Valkoiset sukat häviävät lumeen aika täydellisesti.

Kuinka ollakaan Hanna löysi tänään yhden sukan. Se oli kävelytiellä ja osui vahingossa Hannan näkökenttään. Sukka pistettiin taskuun, ja matka jatkui. Kotiovelle päästyään Hanna kiinnitti huomionsa Mangoon, jolla oli jotain suussaan. Varmaan arvaattekin mikä se oli - Tietenkin se toinen hävinnyt sukka!

Kylmää keliä ja hämmentäviä hommia

Lauantaina oli upea pakkaspäivä ja matkustin illansuussa Haltialaan. Pitkäkosken suunta tuntuu olevan tällaisina päivinä hiihtäjien valtaama ja peltojen reunaa pitkin on vaikea kävellä. Kiersimmekin nyt koiran kanssa ryteikkölenkin kalastajien polkuja pitkin. Poluilla tapasimme yhden vastaantulijan, joten tilaa oli mukavasti. Napsin joen varressa muutaman valokuvan ja lisäisin ne Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemmin päivällä ohjelmaan kuului Mangon siemennys. Homma hoitui kai suht helposti. Tosin Hanna oli melkein yhtä hermostunut kuin Mango ja joutui poistumaan paikalta kesken toimenpiteen. Mango siis hermoili myös. Se kiemurteli, ulisi ja tärisi, mutta alistui lopulta kohtaloonsa. Kun Hanna oli siirtynyt odotushuoneen puolelle, lopetti Mango kiemurtelun ja ulinan, ja haki lohtua työntämällä kuononsa kainalooni. Ehkä se oli vaistonnut Hannan hermostuneisuuden.

Mango ei onneksi ole pitkävihainen. Heti 10-15 minuuttia kestäneen operaation jälkeen Hanna ansaitsi veikeät hännänheilutukset ja minullekin heiluteltiin taas häntää kun Mango päästettiin autosta kotipihalla.

Mangolle kuuluu hyvää

Kimuli aloitti juoksun reilu viikko sitten. Tämän seurauksena suunnitelmat ovat menneet hieman uusiksi. Ensinnäkin Turun näyttely jäi väliin. Lisäksi Mango on joutunut jättäytymään pois parista nome-treenistä. Isäntä on kuitenkin ollut ahkera nomeilija ja on käynyt treeneissä ilman koiraa: Ullan luona oltiin edellisenä lauantaina ja siellä otin hetkeksi ohjattavakseni voittajaluokan koiran. Täytyy myöntää, että koiran suhtautuminen tekemiseen oli hieman intensiivisempää, kuin meidän mussukalla. Sunnuntaina taas olin UMN:n nome-porukoiden kanssa palaverissa ja jäin samalla seuraamaan kokouksen jälkeisiä treenejä. Hyvinhän ne näytti koirat toimivan sielläkin.

Mangon kanssa on sitten lenkkien yhteydessä kahdestaan tehty lyhyitä harjoituksia ja niitäkin todella motivoidusti. Juoksu-depressiossaan koira ei juuri muuta viitsisikään. Markkeerauksiin ja linjoihin se on vielä suvainnut lähteä, mutta esimerkiksi eilen yritin tehdä pienen hakuharjoituksen ja herneethän siinä meni nenään molemmilta. Onneksi Unto ja Susanna sattuivat paikalle ja saimme muuta ajateltavaa.

Harjoituskausi (jos sitä voi siksi kutsua ;) on meiltä ohi ja treenailuun tulee nyt pennutuksen takia aika pitkä tauko. Olimme tänään mittaamassa progesteronitasoja ja parin päivän sisällä on luultavasti Mangolla siemennys edessä. Jos kaikki etenee suunnitellusti, on keltaisia labradoripalleroita odotettavissa huhtikuun alussa.

Kuvan teema on tällä kertaa: "Etsi Lotta pellosta"

Vuodenvaihteen kuulumiset

Mango-aiheista asiaa on nyt bloggailtu vuoden verran. Vuoteen onkin sisältynyt kaiken näköistä mukavaa koirapuuhastelua. Huonojakin hetkiä on ollut, mutta ne on onneksi olleet harvassa. Vuoden huippujuttuja olivat mielestäni Mangon hyvä menestys Turun näyttelyssä, kevään labbisleiri ja Loviisassa läpäistyt taipparit.

Hyvää kaavaa ei kannata muuttaa ja viime vuotta vastaavia suunnitelmia on myös täksi vuodeksi. Parin viikon päästä mennään siis taas Turkuun ja hieman isommalla porukalla. Labbisleirikään ei jää väliin, joskaan Mango ei sinne taida pentujen takia päästä. Heti kun pentukuvioista selvitään, ryhdytäänkin sitten valmistumaan kesän ja syksyn nome-koitoksiin. Tavoitteena ALO-luokan tulos (mieluiten jokin muu kuin nolla).

Viime aikoina koiran kanssa on pääasiassa rentoiltu. Lyhyitä damitreenejä on tullut tehtyä, mutta niiden tavoitteena on lähinnä ollut vaikeaksi osoittautuneen linjalle lähetyksen vahvistaminen. Touhujamme voi myös kutsua löysäilyksi, mutta täytyyhän sitä välillä viettää mukavaakin elämää. Löysäilyn lomassa on kuitenkin pidetty liikutatarpeesta huolta. Quattron kanssa on käyty moneen otteeseen Haltialassa ja pari kertaa on käyty Nuuksiossakin. Viime viikonloppuna teimme Kattilajärven ja Vääräjärven kierroksen. Luna, Mooses, Rosa, Sera ja Demi olivat samalla reissulla. Mango oli kieltämättä aika jipoissa varsinkin äitinsä tapaamisesta.

Hauskaa joulua!

Tsiuh!

Talvi ei suostu alkamaan, vaan syksyn kurakelit jatkuvat sitkeästi. Mangon emäntä ja isäntä sairastivat syysflunssan joulukuun alussa ja nyt on sitten koiran vuoro. Mango aivastelee ja kuravedessä pyöriminen on tainnut tuoda mukanaan myös silmätulehduksen. Ne muutamat pakkaspäivät, joista pääsimme pari viikkoa sitten nauttimaan, saivat hiekoitushenkilöt liikkeelle. Nyt märällä asfaltilla on ohut kerros pistävän terävää sepeliä. Jouduin viikolla palauttamaan eräältä juoksulenkiltä koiran kotiin heti alkuunsa. Takatassuun oli tullut verta vuotava haava. Vaikka puhutaan koiran ilmoista, en kuitenkaan usko Mangon näistä ilmoista juuri nauttivan.

Viime aikojen kuulumisiin sisältyy toki paljon kivojakin asioita. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme Ullan luona Järvenpäässä juoksuttamassa koiria. Labradoreja säntäili samalla pellolla 11 kappaletta. Nuorin oli alle vuoden ikäinen Sera ja ikähaarukan toista päätä edusti Mangon iso-isoäiti Leila.