Tikusta asiaa

Syksy on saapunut. Töitä pitää tehdä, hoitaa arkiaskareita ja pitää kuntoansa yllä. Osittain ajan puutteen takia bloggailu on jäänyt vähemmälle. Toinen syy on se, että tuntuu siltä kuin mitään ihmeellistä koira-kerrottavaa ei olisi.

Mango on ollut päivät kiltisti kotona ja sen kanssa on sitten yritetty iltaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa. Loppukesästä ryhdyin viemään koiraan fillarilenkeille. Varsinkin myöhään illalla, kun muita ulkoilijoita ei ole ja koira juoksee vapaana, on tämä pyöräily ollut kätevää. Kolmen vartin aikana ehtii kiertämään n. 7 kilometrin lenkin ja siinä on jo nuuskuttelua, kävelyä ja välillä uintipulahduksiakin mukana.

Treenien suhteen Mango on tosi hyvässä vedossa. Se ei enää jää jököttämään paikalleen linjalle lähetyksissä ja markkeerauksille mennään niin, että hippulat vinkuu. Olemme tehneet nyt pari onnistunutta ohjausharjoitustakin. Harmi, että heinäkuussa alkanut juoksu tuli sotkemaan tämän vuoden nomeilua. Tässä vireessä sen kanssa kehtaisi julkisesti esiintyäkin, mutta koekausi alkaa jo olla ohi. Nyt sentään tiedämme, että pariin kuukauteen juoksun jälkeen on turha edes miettiä kokeisiin menemistä. Katse pitääkin nyt suunnata Mangon mammaloman jälkeiseen aikaan ja ensi syksyn ja loppukesän kokeisiin. Toisaalta harjoittelukin on hauskaa ja on mukavaa nähdä, että koira nauttii kun pääsee hommiin.

Maniaa mahan täydeltä

Nyt kun Mangolla on toinen juoksukierto menossa, alkaa sen käytöksessä havaitsemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sykli käynnistyy siten, että noin kuukausi ennen juoksun alkua koiran käytös rauhoittuu ja se muuttuu hieman epäsosiaaliseksi. Juoksun jälkeen rauhallisuus syvenee flegmaattisuudeksi, josta hormoonikeikahdus taas seuraavan parin kuukauden päästä tuo hippuloihin vipinää.

Nyt on kulunut pari-kolme kuukautta juoksusta ja Mango on taas toisessa ääripäässä. Olinkin jo unohtanut, että koira voi yhtäkkiä karata mielenkiintoisen leikkikaverin luokse. En myöskään muistanut Mangon ruokailun jälkeisiä energiapurskahduksia, joissa kylläinen koira kiehnää jaloissa ja näykkii varpaistani niin pitkään, että sen kanssa olisi pakko hieman painia.

Matkustin koiran kanssa mökille viikonloppuna ja saimme tehtyä mukavia treenejä. Valmistin Mangolle nome-tyylisen hakuruudun ja vesimarkkeerauksen. Piilotin vaikeaan maastoon pari damia, pari varista ja yhden sorsan. Sorsan sijainnissa oli vielä pieni jippo. Sen palauttakseen joutui uimaan pienen matkan ja hakea linnun veden päällä kasvaneesta turvekaisilikosta. Sorsa, damit ja varikset palautuivat ilman suurempia vaikeuksia.

Alun perin oli suunnitelmissa käyttää sunnuntai metsästäessä, mutta huomasin perjantaina, että viimeinenkin lupa läheisille valtion maille oli myyty. Käytin kuitenkin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin pariin otteeseen metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli opettaa Mangolle hieman ylösajoa. Vannoutunut kantapään kautta -mies ei tietenkään ole ottanut selvää miten tämä homma pitäisi koiralle opettaa. Yritin heitellä metsään dameja koiran huomaamatta ja ohjata kulkumme aina damien suuntaan. Aluksi meinasin menettää toivoni saappaanlämmittimeen. Lintuja karkaili sieltä ja täältä, mutta koira oli niin lähellä minua, että se ei edes huomannut lintuja. Törmäsimme pariin pyypoikueeseen, pariin yksittäiseen pyyhyn ja yhteen teereen. Viimeisimmän pyyporukan huomatessaan koira alkoi pääsemään hommasta jyvälle. Kolme lintua rävähti alle kymmenen metrin päästä karkuun ja uumoilin niitä olevan vielä lisää. Usutin koiran eteen ja sieltähän se bongasi vielä kaksi lintua juosten innokkaana niiden perään.

Viimeisen pari viikon kuulumisiin kuuluu myös tutustuminen agilityyn. Sehän oli aika kivaa! Täytyy lisätä laji koiraharrastuksien to do -listalle. Pari agility-kuvaa lisätty treenit-kansioon.

Karvavekkari on ilopilleri

Nyt on päästy taas juoksumasennuksesta. Aivan täyttä virtaa koirassa ei vielä ole, mutta voisin sanoa, että se on lähes normaali, iloinen itsensä. Olemme harjoitelleet hieman nomeakin ja Mango on pari kertaa tehnyt ihan hyvän ohjausharjoituksen ja haun. Esimerkiksi sunnuntaina se irtaantui avonaisessa peltomaastossa yli sadan metrin päähän haussa ja löysi pisimmälle piilotetun tekokanin. Nyt pitäisi hissukseen ryhtyä taas nostamaan harjoitusten intensiteettiä ja pyrkiä ennen kevään pentubuumia alo-luokan suoritustasoon.

Niin kuin varmaan kaikilla rakkailla koirakavereilla, on myös Mangolla monta lempinimeä. Uusin niistä on varmaankin "karvavekkari". Se nimittäin on oppinut erittäin ärsyttävän aikataulun. Heräämme arkisin noin puoli seitsemän maissa. Arkipäivinä Mango herää siis samalla kuin me, mutta myös viikonloppuna karvavekkari pirahtaa 07:00 - 07:05. Herätysjuhlat alkavat intensiivisellä tuijotuksella, jota seuraa muutama kaino vinkaisu. Jos vinkaisuun ei reagoida, tulee seuraavaksi etutassut sängylle. Muutaman kerran on törkimys hypännyt sänkyynkin ja sen jalat on tuntuneet liimatuilta lakanaan. Lopullisen silauksen herääminen saa kun Mango ottaa unikeon varpaat tai sormenvälit kohteikseen ja nuolee ne läpikotaisin. Mistäköhän löytyy snooze -nappula?

Kirsti ja Rosa saivat muuten viikonloppuna tuloksen nomen alo-luokassa! Onnea!

Uusia kotieläimiä

Koiran kanssa eläminen tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Tällä kertaa pääsimme tutustumaan pieneen täi-koloniaan, joka oli majoittunut Mangon korvan taakse. Emme kohdelleet Mangon omia kotieläimiä kovin vieraanvaraisesti. Torjuntatyö lähti käyntiin expotilla ja täikammalla. Ahkera kampaus, pyykkääminen ja imurointi näyttää tuottaneen tulosta ja pääsimme ötököistä eroon noin viikossa. Munia, saati aikuisia täitä ei ole kampaan enää tarttunut.

Mango on nyt siis pari viikkoa joutunut olemaan hieman eristyksissä koirakontakteista. Karanteenin lopetimme eilen, jollon päästimme Mangon moikkaamaan Hamppua ja illalla myös Quattroa. Eilen teimme pitkästä aikaa myös hieman nome-treeniä kun vietimme aamupäivän Haltialassa. Peltojuoksenteluista tuli muutama hyvä kuva, jotka on lisätty Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemminkin kirjoituksen aiheena ollut valkea mattomme on muuten taas pyykissä. Koira ahnehti vuotaluun hieman liian nopeasti ja luu tuli samaa kautta muun vatsan sisällön kanssa keskelle mattoa. Matto on siis menossa pesuun nyt kolmatta kertaa reilun kuukauden sisällä.

Kiitos ja onnea

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.

Puhtaat valkeat matot

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Mangon kannalta tämä oli hieman tylsää, koska uuteen työpaikkaan ei voi viedä koiria. Hanna on onneksi ollut kotona "gradulomalla" pari viikkoa ja siten koiralla on ollut seuraa päivisinkin. Viime viikon perjantai oli kuitenkin päivä, jonka Mango joutui viettämään yksin. Kulutin perjantain kunniaksi hieman hartaudella keräämiäni plussaminuutteja ja pääsin kotiovelle jo puoli viiden maissa. Rappukäytävässä oli outo, mutta tuttu tuoksahdus. Tiesin jo ennen oven avaamista, että koiralla taitaa olla ripuli. Viimeisellä lomaviikollani kuurattu valkea olohuoneen matto oli siis saanut ruskeita sävyjä.

Kun matot oli kaavittu kakasta ja kamat pakattu, suunnistimme pitkästä aikaa mökkireissulle. Viikonloppu mökillä teki raskaan työviikon jälkeen hyvää. Vaikka "ripuliriinan" vatsa oli jo lauantaina kunnossa, kärsii Mango vieläkin kuukausikierto-masennus -syndroomasta ja sen mökkeily oli suurilta osin makoilua ja mököttämistä. Uimassakaan ei käyty kuin pari-kolme kertaa päivässä. Saunassa koira sen sijaan viihtyi ja tuli aina asianmukaisesti välillä terassille viilentymään. Yritimme harjoitella hieman linjalle lähetystä ja hakua, mutta innostus ei ollut aivan toivotunlaista. Ehkäpä kuukauden päästä alkaa taas treeni maistumaan.

Samaa flegmaattisuutta koiralla oli viime viikolla, jolloin kävimme Fannyn, Kirstin, Susannan ja Ullan kanssa Espoossa tekemässä koe-tyyliset harjoitukset. Mangon liikkeellelähtö vaati konkreettisesti persuksille potkimista. Sitä piti monta kertaa tyrkätä takamukseen, että se suostui lähtemään ohjaukseen tai hakuun. Tässä tilassa en voi ilmoittaa Mangoa NOME-kokeisiin. Ellei ihmeitä tapahdu, jää eka startti ensi vuoteen (seuraavaakin treenikautta saattaa sotkea uutinen, josta voit lukea alempaa). Espoon harjoitus oli kuitenkin erittäin antoisa. Oli kiva tavata kavereita ja lisäksi saimme Fannylta pari hyvää vinkkiä.

Ensi viikonloppu menee Antskogin NOME-kokeissa talkoohommissa. Jos kaikki menee hyvin, on lauantaina myös startti Mangon emän Lunan kanssa taipumuskokeessa. Seuraavana viikonloppuna on sitten taas näyttely, johon suhtaudun edellisen näyttelyn jälkeen ehkä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on hauskaa kun koira pääseen näytille, mutta toisaalta tuomarilinjat tuntuvat heittelevän Mangon kohdalla aika laidasta laitaan. Jos muuten haluat tulla seuraamaan Mangon esitystä, kannattaa suunnistaa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen lauantaina 23.8.

Viiimeisin uutinen koirarintamalla on se, että Mangolla on amerikkalainen kaukorakastaja. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, on pariskunta pitkästä välimatkasta johtuen päättänyt täydentää suhteensa keinohedelmöityksen keinoin. Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa ilmeisesti ensi keväänä. Sulhanen on melkein yhtä komea kuin Quattro ja toivottavasti myös yhtä fiksu.

Tässä ja tässä linkkejä wanna-be-isukkiin liittyville sivuille.

Hurtta