Piiput ja koira kuumana

Puoli vuotta on hujahtanut ilman blogipäivityksiä ja sinä aikana on touhuttu melko paljon. On käyty erinäisillä kursseilla, leireillä ja koulutuksissa. Alkukesällä oli ajatuksena että startattaisiin labradori derbyssä. Ihan sille tasolle ei kuitenkaan ehditty, että olisin kokenut tuon reissun hyödylliseksi. Vaikka koira sinänsä oppii hyvin ja tekee kaiken täysillä, yhteistä säveltä ei ole aina löytynyt. Derbyn tuloksia seuratessa sai kuitenkin iloita muiden Sisun veljien puolesta, koska kaksi neljästä veljeksestä osallistui kokeeseen ja molemmat selvisivät finaaliin saakka.

Kahdestaan Sisun kanssa harjoitellessa pääsemme yleensä hyviin suorituksiin. Muiden koirien läsnäolo kuitenkin saa pakan hajoamaan melko nopeasti. Koira kuumenee liikaa, kontakti huononee ja ääntäkin saattaa irrota. Tyypillisin oire on ikuisuusongelmamme eli huonot palautukset. Tätä harjoitellaan vieläkin päivittäin vähintään sisällä ja melkein joka päivä myös ulkonakin.

Kun Sisu vielä vuotiaanakin oli hieman herkän ja pehmeän oloinen, on tilanne nyt kääntynyt päälaelleen. Vaikka en mikään koirien luonnetutkimusten asiantuntija ole, sanoisin että Sisu on nyt labradoriksi melko kovaluontoinen. Jos se keksii jonkun epätoivotun toimintatavan, sitä voi olla erittäin vaikea saada toimimaan toisin. Järjen juoksusta se ei suoranaisesti ole kiinni. Olen melko varma, että koira kyllä ymmärtää mitä siltä odotettaisiin. Se ei vaan yksinkertaisesti halua aina toimia opetetulla tavalla.

No jotta ei menisi ihan negatiivispainotteiseksi, niin hyviä uutisia seuraavaksi. Terveystulokset käytiin ottamassa elokuun lopussa (lonkat, kyynärät ja silmät olivat kaikki terveitä). Syyskuun alussa suoritettiin noutajien taipumuskoe ja eilen oltiin ensimmäistä kertaa oikeissa noutohommissa. Sisu nouti pari markkeeraamaansa pudotusta ja lisäksi teimme sille pari ohjausta juuri tiputetuilla sorsilla. Samassa jahdissa oli todella kokeneita noutajaharrastajia ja tästä Sisu selvisi ilman että olisi ihan tarvinnut hävetä silmiä päästään. Ja omasta suorituksesta sen verran, että itsekin taisin johonkin sorsaan osua. Tosin sain kyllä myös hyvää lisämotivaatiota lähteä haulikkoradalle kiekkoja tiputtelemaan.

Syyskuun lopussa meillä oli perinteinen Pohjois-Karjalan kanalintureissu. Sisu pääsi istumaan iltalentopassissa ja teeripassissa ja selvisi tästä tehtävästä hyvin. Apuna oli tällä kertaa myös pari pystäriä, mutta harmillisesti lintuja ei kovasta työstä huolimatta narrattu.