Kuten blogin päivitysnopeudesta voi ehkä päätellä, on elämä Mangon perheessä ollut melko kiireistä. Tämänkin tekstin kirjoitus on aloitettu näköjään kesäkuussa, mutta julkaisu venyi heinäkuun puolväliin. Mango on ollut energinen ja hieman harmittaa, että sen kanssa ei ole ehtinyt paljoa treenaamaan tai kokeisiin. Kotiniityllä on kuitenkin saatu jotain pientä tehtyä ja ohjauksissa on hieman edistytty.
Toukokuun loppupuolella koira aloitti tiputtamaan karvojaan ja niitä pöllysi pitkälti yli juhannuksen. Karvavuori siirtyi jo ennen juhannusta vanhempieni kanssa mökille jossa se onkin vietellyt kesälomaansa jo kuukauden verran. Mökkireissujen yhteydessä jälleennäkeminen on aina yhtä riemukasta ja eroaminen yhtä vaikeaa. Heinäkuun alusta lähtien vietimme mökillä puolitoista viikkoa ja eilen kun lähdimme taas kotiin, mökötti Mango sydäntä särkevästi. Ensi viikolla perheen kaksijalkaiset lähtevät kuitenkin naapurimaahan reissulle, joten mökkihoito jatkuu vielä viikon ajan.
Mökillä parasta on tietenkin uiminen. Helle on kova ja koira on vähintään puolet päivästä turkki märkänä. Onneksi turkki on sen verran ohentunut, että se kuivuu nopeammin ja hiostaa vähemmän. Siskoni koira oli Mangon seurana muutaman päivän ja se toi hieman lisää vauhtia ajanviettoon. Täysin ilman haavereitakaan ei selvitty. Rannassa juostun rallin päätteeksi Mangon etujalan varpaassa roikkui vanha uistin. Viehe oli ilmeisesti jäänyt joskus rantakivikkoon ja tarttui sieltä kyytiin. Eläinlääkärille tehdyn reissun jälkeen syötiin kymmenen päivää antibiootteja, mutta muuten toipuminen oli nopeaa.
