Kiitos ja onnea

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.

Puhtaat valkeat matot

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Mangon kannalta tämä oli hieman tylsää, koska uuteen työpaikkaan ei voi viedä koiria. Hanna on onneksi ollut kotona "gradulomalla" pari viikkoa ja siten koiralla on ollut seuraa päivisinkin. Viime viikon perjantai oli kuitenkin päivä, jonka Mango joutui viettämään yksin. Kulutin perjantain kunniaksi hieman hartaudella keräämiäni plussaminuutteja ja pääsin kotiovelle jo puoli viiden maissa. Rappukäytävässä oli outo, mutta tuttu tuoksahdus. Tiesin jo ennen oven avaamista, että koiralla taitaa olla ripuli. Viimeisellä lomaviikollani kuurattu valkea olohuoneen matto oli siis saanut ruskeita sävyjä.

Kun matot oli kaavittu kakasta ja kamat pakattu, suunnistimme pitkästä aikaa mökkireissulle. Viikonloppu mökillä teki raskaan työviikon jälkeen hyvää. Vaikka "ripuliriinan" vatsa oli jo lauantaina kunnossa, kärsii Mango vieläkin kuukausikierto-masennus -syndroomasta ja sen mökkeily oli suurilta osin makoilua ja mököttämistä. Uimassakaan ei käyty kuin pari-kolme kertaa päivässä. Saunassa koira sen sijaan viihtyi ja tuli aina asianmukaisesti välillä terassille viilentymään. Yritimme harjoitella hieman linjalle lähetystä ja hakua, mutta innostus ei ollut aivan toivotunlaista. Ehkäpä kuukauden päästä alkaa taas treeni maistumaan.

Samaa flegmaattisuutta koiralla oli viime viikolla, jolloin kävimme Fannyn, Kirstin, Susannan ja Ullan kanssa Espoossa tekemässä koe-tyyliset harjoitukset. Mangon liikkeellelähtö vaati konkreettisesti persuksille potkimista. Sitä piti monta kertaa tyrkätä takamukseen, että se suostui lähtemään ohjaukseen tai hakuun. Tässä tilassa en voi ilmoittaa Mangoa NOME-kokeisiin. Ellei ihmeitä tapahdu, jää eka startti ensi vuoteen (seuraavaakin treenikautta saattaa sotkea uutinen, josta voit lukea alempaa). Espoon harjoitus oli kuitenkin erittäin antoisa. Oli kiva tavata kavereita ja lisäksi saimme Fannylta pari hyvää vinkkiä.

Ensi viikonloppu menee Antskogin NOME-kokeissa talkoohommissa. Jos kaikki menee hyvin, on lauantaina myös startti Mangon emän Lunan kanssa taipumuskokeessa. Seuraavana viikonloppuna on sitten taas näyttely, johon suhtaudun edellisen näyttelyn jälkeen ehkä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on hauskaa kun koira pääseen näytille, mutta toisaalta tuomarilinjat tuntuvat heittelevän Mangon kohdalla aika laidasta laitaan. Jos muuten haluat tulla seuraamaan Mangon esitystä, kannattaa suunnistaa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen lauantaina 23.8.

Viiimeisin uutinen koirarintamalla on se, että Mangolla on amerikkalainen kaukorakastaja. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, on pariskunta pitkästä välimatkasta johtuen päättänyt täydentää suhteensa keinohedelmöityksen keinoin. Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa ilmeisesti ensi keväänä. Sulhanen on melkein yhtä komea kuin Quattro ja toivottavasti myös yhtä fiksu.

Tässä ja tässä linkkejä wanna-be-isukkiin liittyville sivuille.

Hurtta