Labradorinnoutaja Mango

Hyvää joulua, uuttavuotta, pääsiäistä yms...

2011-07-30T02:34:00.000+03:00

Blogipäivitysten välissä on vierähtänyt kokonainen vuosi tai jos Mangolta kysytään, niin seitsemän vuotta. Vuosi on koiraharrastamisen osalta hiljainen. En enää tämän vuoden puolella jatkanut yhdistyksemme nome-toimikunnassa ja koiran kanssa treenitkin on varmaan laskettavissa yhden ihmisen sormilla. Emäntäkin on jo patistellut tekemään pakkaseen tilaa poistamalla sitä jo toista vuotta täyttäneitä lintuja.

Viime syksyn kohokohtiin kuului metsästysreissu Lieksaan ja Kuhmoon. Mango pääsi töihin ja isäntäkin sai saalista. Samanlainen reissu on toivottavasti edessä tänä syksynä. Raportoidaan siitä sitten myöhemmin.

Talvi oli taas kylmä ja lunta riitti. Mangolle tämä sopi enemmän kuin hyvin. Pingviiniliu'ut ja delfiinisukellukset hangessa olivat jokapäiväinen harrastus. Liikunnantarpeesta huolehdittiin esimerkiksi heittelemällä kevyttä lentopalloa nietoksiin. Mango juoksi palloa hakemaan aina yhtä innokkaasti ja jätti koiran levyisiä uria hankeen. Uusin perheenjäsenemme erottautui Mangon liikkumistavasta joulun tienoilla ja ryhtyi kulkemaan lähes pelkästään takajaloillaan. Tästä aiheutui puolin ja toisin kaikenlaisia kommelluksia. Liian tuttavallista lasta ei pääsekään enää niin helposti karkuun ja toisaalta touhottava labradori taklaa kolminkertaisella painollaan pikkulapsen aika huomaamatta.

Keväällä aloitettiin uimakausi heti kun jäät häipyivät. Huomattiin samalla, että koiran elopaino oli talvella hypähtänyt muutaman kilon ylös päin. Pikkuihmisen ruoan tähteet ja hieman vähempi liikkuminen olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Liikunnan lisäys ja tarkemmat ruokailut pudottivat painon kuitenkin takaisin lähelle kolmeakymppiä. Loppukeväästä koimme myös muutamia hätäännyksen hetkiä kun koiralle tuli akuutti vatsatauti, joka tuntui rasittavan Mangoa todella rankasti. Mango piti nesteyttää kahteen otteeseen ja se joutui viikon lääkekuurille. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

Mangon liikkeistä on pysynyt kesäkuun alusta alkaen hyvin perillä kun on vain seurannut karvan pöllähdyksiä. Koira tiputti varmaan kaikki karvansa viimeisen parin kuukauden aikana ja näytti jossain vaiheessa käyttölinjaisen labradorin ja kiinanharjakoiran sekoitukselta. Mango vietti kesällä noin kuukauden yhteen pötköön mökillä, jossa hyttyset ja paarmat yrittivät hyödyntää karvatonta olotilaa. Mangoa se ei kuitenkaan haitannut. Mökillä on ihana möllöttää ja leikkiseuraakin riitti kun serkkuni bokseri Cia tuli kyläilemään.

Sittemmin pulahdukset savolaisiin järviin ovat taas vähentyneet ja korvautuneet viilentävillä uintiretkillä Keravanjoessa. Mangon isännän tavoitteena on nyt lisätä hieman damien ja pillin käyttöä ja valmistautua tuleviin metsästyskoitoksiin.

Kiirettä pitää

2010-06-20T15:25:00.003+03:00

Kuten blogin päivitysnopeudesta voi ehkä päätellä, on elämä Mangon perheessä ollut melko kiireistä. Tämänkin tekstin kirjoitus on aloitettu näköjään kesäkuussa, mutta julkaisu venyi heinäkuun puolväliin. Mango on ollut energinen ja hieman harmittaa, että sen kanssa ei ole ehtinyt paljoa treenaamaan tai kokeisiin. Kotiniityllä on kuitenkin saatu jotain pientä tehtyä ja ohjauksissa on hieman edistytty.

Toukokuun loppupuolella koira aloitti tiputtamaan karvojaan ja niitä pöllysi pitkälti yli juhannuksen. Karvavuori siirtyi jo ennen juhannusta vanhempieni kanssa mökille jossa se onkin vietellyt kesälomaansa jo kuukauden verran. Mökkireissujen yhteydessä jälleennäkeminen on aina yhtä riemukasta ja eroaminen yhtä vaikeaa. Heinäkuun alusta lähtien vietimme mökillä puolitoista viikkoa ja eilen kun lähdimme taas kotiin, mökötti Mango sydäntä särkevästi. Ensi viikolla perheen kaksijalkaiset lähtevät kuitenkin naapurimaahan reissulle, joten mökkihoito jatkuu vielä viikon ajan.

Mökillä parasta on tietenkin uiminen. Helle on kova ja koira on vähintään puolet päivästä turkki märkänä. Onneksi turkki on sen verran ohentunut, että se kuivuu nopeammin ja hiostaa vähemmän. Siskoni koira oli Mangon seurana muutaman päivän ja se toi hieman lisää vauhtia ajanviettoon. Täysin ilman haavereitakaan ei selvitty. Rannassa juostun rallin päätteeksi Mangon etujalan varpaassa roikkui vanha uistin. Viehe oli ilmeisesti jäänyt joskus rantakivikkoon ja tarttui sieltä kyytiin. Eläinlääkärille tehdyn reissun jälkeen syötiin kymmenen päivää antibiootteja, mutta muuten toipuminen oli nopeaa.

Paljon on taas vettä virrannut

2010-04-19T08:17:00.004+03:00

Huhtikuu on hujahtanut puoleen väliinsä ja lumi häipyi maisemasta jopa nopeammin kuin ilmestyi. Mango vaihtoi kesäturkkiin melkein heti kun joen jäässä oli koiran mentävä aukko. Jos kaikkea ulkoilutusta ei halua tehdä remmin kanssa, on koiran kuivana pitäminen melkein mahdotonta. Ihan kuin Mango tarkkailisi ulkoiluttajansa tutkaa herkeämättä ja heti jos hetkeksi herpaantuu, on koira vilistämässä pää viidentenä jalkana kohti jokea. Tilastollisen tutkimustyön johtopäätöksenä olen huomannut, että joka kolmannella kerralla sen saa pysäytettyä jos oikein kovaa karjuu.

Nome-harjoittelu ei ole sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Mangon tavaksi käynyt juoksudepis on rajoittanut treenisessiot aina pariin ohjaukseen tai markkeeraukseen. Isännällä sen sijaan on jos jonkinlaista nome-viritystä. Menneenä viikonloppuna olin mukana järjestelemässä WT-koetta. Parin viikon päästä organisoimme Uudenmaan Ohjuksen ja lisäksi on tiedossa treenijärjestelyitä, riistapäivää, varustekauppaa ja nome-toimikunnan kokousteluja.

Mangosta on muuten tullut täti. Sen sisko Nala sai neljä keltaista pentua. Pentujen isä on Ullan C-P. Pentuja tuntuu nyt tupsahtelevan siellä ja täällä. Mangollekin on pian tulossa uusi ruskea koirakaveri. Kaveri ei tosin tule samaan talouteen (isännän kroonisesta pentu-kuumeesta huolimatta). Ihmispennun kanssa riittää vielä tekemistä joksikin aikaa.

Kuva 5.4.2010 - "Ottakaahan vaan tämä hihna pois, niin juoksen suoraan jokeen"

Päivän linkkivinkki

2010-03-28T11:12:00.000+03:00

Hauska selviytymistarina karanneesta vetokoirasta.

I’ve upped my standards – Up yours!

2010-02-24T16:40:00.002+02:00

Viime viikot ovat menneet melkoisessa tohinassa. Vauvan vaippojen ja pukluvaatteiden lisäksi laiskoja siivoojia on työllistänyt koiran juoksu.

Juoksun huippuhetket koettiin reilu viikko sitten kun Mango käänteli häntäänsä kaiken maailman mopseille. Sittemmin neiti on hieman nostanut standardejaan ja leikkii vaikeasti tavoiteltavaa. Tämän aamuinen ulkoilulenkki toimii esimerkkinä. Huomasin jo talomme kulmalla, että vakkaripellollamme pyörii kaksi vasikan kokoista doggia. Jätin hienovaraisesti hieman hajurakoa ja odotin kunnes kaksikko on emäntineen hyvän matkan päässä ennen kuin talsimme samaan suuntaan.

Mango sai kuitenkin kaveruksista vainun ja lähti tohkeissaan lähemmäs katsomaan, että kuka uskaltaa pyöriä hänen pellollaan. Kun koira oli mielestäni hieman liian kaukana, kutsuin sitä takaisin pillillä. Mango tuli, mutta niin tuli toinen tanskandogikin. Yritin selittää sille tohinoissaan olevalle urokselle, että ei hyppäisi meidän tytön selkään. Käytin mielestäni uhkaavaakin elekieltä, mutta se toimi vain hetken ajan ja vierailu kävi hetki hetkeltä tuttavallisemmaksi. Hetken päästä roikuin doggin kaulapannassa hieman voimattoman oloisena samalla kun Mango haki jalkojeni takaa suojaa tunkeilijaa vastaan. Mango ei tykännyt lähestymisestä lainkaan. Se irvisteli ja louskutteli leukaansa uroksen turpaa kohti.

No loppujen lopuksi sain doggin raahattua emäntänsä luokse ja siirryttyä Mangon kanssa kauemmaksi. Arvaatte varmaan mitä sitten tapahtui. No tietenkin se toinen doggi pääsi irti, ja sama rumba alkoi uudestaan! Tämä toinen oli kuitenkin onneksi hieman tottelevaisempi ja palasi pian huutavan omistajansa luokse.

Ps. Mango on taas onnensa kukkuloilla kun juoksu alkaa olla ohi. Se saa taas aamuisin luvan tulla sängyn jalkopäähän köllimään ja saunan lauteillekin voi taas hypätä luvan kanssa.

Uusia tulokkaita

2010-02-08T21:13:00.003+02:00

Mangon perheeseen syntyi torstaina 4.2. pieni poikavauva. Vietimme viisi päivää sairaalassa ja koira oli sillä aikaa hoidossa. Se on mitä ilmeisimmin riehunut sydämensä kyllyydestä, koska oli todella väsynyt. Mango tervehti uuden tulokkaan ystävällisillä hännänhuiskutuksilla ja nuuskutuksilla. Muodollisuuksien jälkeen lähdimme pikaiselle pissalenkille, jonka aikana Mango tarkasti ympäristön turvallisuuden pörhistelemällä niskavillojaan ja ryntäilemällä parkkiksella. Kun kaikki tuntui olevan kunnossa, palasimme sisälle jossa koira tarkkaili vauvan syöttötuokiota kunnes nukahti sängyn viereen parketille.

Mango aloitti muuten juoksun ollessaan hoidossa. Laskelmat menivät taas mönkään, koska olimme ajoittaneet seuraavan juoksun jonnekin maaliskuun loppupuolelle. No nyt seuraava juoksu tullee joskus heinä-elokuun vaihteessa, joten nome-startteja pitäisi saada heti alkukauteen.

Sydämelliset kiitokset Susannalle, Wilkulle ja Annalle Mangon hoitamisesta.

Kylmää kyytiä

2010-01-25T19:00:00.004+02:00

Meidän perheen arki on kulunut viime aikoina uuden perheenjäsenen odottelussa. Nurkissa lojuu jos jonkinlaista turvakaukaloa, potkupukua ja vauvalehteä. Mangoa tämä ei haittaa. Sillä on nyt kotona seuraa 24/7. Tosin tämä on hieman sotkenut koiran unirytmiä. Nyt se ei enää voikaan ottaa 6 tunnin päiväunia joka päivä.

Mangolla on riittänyt hyvin energiaa. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olemme pakkasista huolimatta tehneet muutaman lyhyen treenin ja hyvinhän se on hommia tehnyt. Seuraavaksi pitäisi hieman nostaa vaikeustasoa ja pidentää välimatkoja etteivät markkeeraukset ja ohjaukset jää alimittaisiksi. Lumen paljous on hieman vaikeuttanut harjoittelua. Polkujen hyväksikäyttöä on vaikea välttää kun niiden ulkopuolella ei oikein pääse etenemään.

Vietimme viime viikonloppuna viimeisiä vapaahetkiä kahdestaan ja matkustimme Turkuun koiranäyttelyyn. Yöpyminen oli järjestetty tyylillä Hamburger Börsissä ja tämä kelpasi koiralle varsin mainiosti. Kokolattiamatot ja pitkät käytävät oliva erittäin mielenkiintoisia nuuskuttelukohteita. Kotona Mango on tottunut tutkailemaan talon takana olevan niityn tapahtumia. Näköala aukeaa parhaiten jos pääseen makkarin sängylle istuskelemaan. Tähän taas Mango tietää saaneensa luvan kun sitä kehoitetaan "katsomaan pellolle". Nyt Mango tiesi heti mitä tehdään kun piti katsella pellolle (ks oheinen kuva). Kerrosta alempana majoittui Kirsti ja Rosa, joiden luona vierailimme koko joukolla. Rosa suhtautui huoneensa rauhaa rikkovaan Mangoon ensin hieman epäilevästi, mutta tunnisti sitten labbisleirien kämppäkaverinsa. Pian koirat könysivät keskenänsä ympäri huonetta.

Itse näytelmästä jäi ristiriitaiset tunnelmat. Olin ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa ja homma sujui ihan hyvin. Koira sai liikkeistä hyvät arvostelut ja seisoi suht nätisti arvostelussa. Itse arvostelu oli kuitenkin Mangon lyhyen näyttelyuran pohjanoteeraus. Tuomarilla oli tosi tiukka linja ja kaiken kukkuraksi hieman ennen luokkamme alkua kuulimme että hammaspuutoksista oli rokotettu muita koiria ankarasti. Mangolla uupuu hampaita alaleuasta. Arvostelun lopputuloksena tuli keltainen nauha eli tyydyttävä. Positiivisena puolina oli tosiaan liikkeet, jotka saivat kehuja. Aiemmin on huomautettu etujalkojen pyöreistä liikkeistä ja nyt kai vanhemmiten nämä liikkeet ovat paremmassa kuosissa. Kokonaisuus sujui siis mallikkaasti, mutta tulosta ei voi kehua. Nyt värisuorasta puuttuu enää hylsy ja EH.

"A bit up to size. Very good in head, but upright in shoulders. A little low set on a tail otherwise well angulated behind. Good deep brisket, good coat texture. Moves very well both ways. Lacks P3 and P4 in underjaw."

Tammikuun kuulumisia

2010-01-10T14:23:00.003+02:00

Vuosi on alkanut talvisissa merkeissä. Meidän takapihan edestä vedettiin hiihtoladut ja olemme käyneet Mangon kanssa iltaisin hiihtelemässä. Kävelyreiteillä lumipenkat ovat niin korkeita, että Mangon pitää nousta etujaloillaan penkan päälle, jotta se näkee mitä toisella puolella tapahtuu.

Parin viikon päästä Mangolla on näyttely. Lisäsimme hieman ruoka-annoksia, koska koira oli syksyn jäljiltä aika laihassa kunnossa. Viimeisen juoksun jälkeen alkanut karvanlähtö ei ole valitettavasti vieläkään loppunut. Tämä ei ehkä ole optimaalinen näyttelyturkki, mutta mitäs noista. Ei sinne turhan totisella mielellä lähdetä. Pääasiana taitaa olla päästä pienelle reissulle ja lähteä sosialisoimaan tuttujen kanssa. Niin ja isäntäkin pääsee (joutuu) ensimmäistä kertaa elämässään kehään.

Treenailu on jäänyt jo muutama viikko sitten tauolle. Lähinnä varmaan siksi, että isännän mielestä lumihangessa ei voi harjoitella. Sen verran dameja on kuitenkin kaivettu kaapista, että sain alla olevan kuvan napattua.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta

2009-12-24T08:52:00.002+02:00

Kinkku on uunissa ja tänään on vilinää tiedossa kun saamme jouluksi vieraita. Mangon jouluaatto alkoi muhkealla annoksella lempiruokaa (mikäpä eines toisaalta ei olisi labbiksen lempiruokaa) ja kohta otetaan sulamaan mehukas potkaluu.

Hyvää joulua kaikille koiraharrastuskavereille ja muille ystäville, joiden tiedämme blogissa vierailevan.

Siskon luona kylässä

2009-12-12T11:38:00.004+02:00

Eilen olimme vierailemassa siskoni luona. Koiraedustajana Mango lähti tietenkin mukaan ja paikalla oli myös Dolly ja Cia-bokseri naapurista. Ilta oli mukava, mutta olo haikea koska yksi oli joukosta poissa. Mangon mökkikesien leikkikaveri Hamppu nukkui eilen pois.

Elämäniloa ja leikkihalua olisi vielä riittänyt, mutta Hampun terveys jätti nyt leikin kesken. Annan ja Aaronin lisäksi myös meidän sydämistämme löytyy Hampulle oma paikka. Lepää rauhassa.

Kimulilla on virtaa

2009-12-09T18:02:00.002+02:00

Vantaalla odotetaan kovasti lumipeitettä. Mangon isäntäväki on jo hieman kyllästynyt koiran kuuraamiseen ja Mangonkin mielestä lumienkelien tekeminen on huisia. Marraskuun puolivälissä saatiin lumet muutamaksi päiväksi ja koira pysähtyi yhdellä lenkillä kymmeniä kertoja lumeen kiehnäämään.

Lumi toisi myös valoa joen varressa tarpoessa. Olen käyttänyt viikonlopun päivät ja iltavuoropäivien aamut tehokkaasti lyhyehköihin nome-treeneihin. Teimme lähistölle pari muistipaikkaa ja niitä on kätevä hyödyntää aina ohi kulkiessaan. Mangolla on nyt taas mukavasti virtaa ja se lähtee linjoille pirteästi. Ohjauksetkin ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

Depiskautensa aikana Mango unohti uimisen ihanuuden. Se ei käynyt yli kuukauteen kertaakaan pulikoimassa. Sitten päätin yhtenä lauantaina tehdä sille markkeerauksen joen yli. Heitin damin vastarannalle ja lähetin koiran uimaan. Ensin sain pitkiä katseita, mutta pienen painostuksen jälkeen se ui vastarannalle ja palautti damin. Tämän reissun jälkeen se on käynyt hyisessä joessa oma-aloitteisesti melkein joka päivä.

Nuoruuden kurittomista karkailuista on onneksi jo päästy eroon. Aina kun Mangon tekee mieli uida se ottaa sähäkän pyrähdyksen rantaa päin. Ennen tassujen kastumista se muistaa kuitenkin pysähtyä ja ottaa kontaktin. Lähes joka kerta lupa heltiää "Vapaa!" -huudolla, ja koira häviää törmän taakse pulahduksen säestyksellä.

Muihin viimeaikojen touhuihin kuuluu kolme Kattilajärven lenkkiä, joita on tehty sekalaisessa seurassa. Yhdelle lenkille lainasin mukaan Callen, eli yhden Mangon urospennuista. Calle oli kovin kiinnostunut äidistään ja ei meinannut päästää tätä ollenkaan muiden kanssa leikkimään.

Ainiin ja Mangolla oli kuukausi sitten synttäritkin. Quattrolta Mango sai lahjaksi kilpikonnaa esittävän pehmolelun. Kilpikonna on ollut kovalla käytöllä. Se kuuluu nykyään vakio tervehdysmateriaaliin (tavaroita, joita pidetään suussa kun joku tulee sisään).

Karvat pöllyää, mutta vinkuuko hippulat?

2009-11-04T21:43:00.002+02:00

Nyt pääsen taas kirjoittelemaan suosikkiaiheestani: Mangon hormonitoiminnasta. Sillä on oudon maanis-depressiivinen luonne. Välillä se tuntuu tottelevaiselta ilopilleriltä ja toisinaan mököttävältä möhömahalta. Mökötysvaihe alkaa aina vähän ennen juoksua ja pillerivaihe taas starttailee siitä parin-kolmen kuukauden päästä. Touko- ja kesäkuu tuntuivat olevan viimeksi näitä tavallista vilkkaampia kuukausia. Nyt on menty puolivaloilla pari kuukautta ja ylämäki on mitä ilmeisimmin alkamassa. Esimerkiksi kotiin kannattaa tulla hissutellen, koska muuten on matot ja parketit rullalla kun koira ottaa ylikierroksia. Ehkäpä kohta pääsee taas tekemään kunnollisia nome-treenejä.

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa kiertämässä Kattilajärveä. Saatiin mukava lenkki aikaiseksi Quattron porukoiden kanssa. Koirat juoksentelivat sydämensä kyllyydestä, mutta uiminen ei jostain kumman syystä näillä keleillä enää maistunut. Seuraava Nuuksion retki tehdäänkin varmaan jo lumisessa maisemassa.

Viikolla saatiin myös suru-uutisia kun kuulimme, että Mangon pennun Elsan maallinen temmellys jouduttiin lopettamaan näin jo alkumetreillä. Elsa oli valloittavan tuntuinen tapaus. Toivotamme tsemppiä Helenalle.

Mökkimatkalla

2009-10-24T18:46:00.003+03:00

Alkuviikosta otin muutaman päivän lomaa ja matkasin Mango mukanani mökille. Päivät kuluivat tulevaa talvea ihmetellessä ja lintujen perässä tarpoessa. Tällä(kin) kertaa oli tarjolla lähinnä liikuntaa ja reipasta mieltä. Iltaisin ei tarvinnut pahemmin unta odotella. Ohessa pari kuvaa reissulta.

Mökkireissun jälkeen Mango pääsi lepäilemään pariksi päiväksi. Sen jälkeen se joutui taas hommiin kun osallistuimme UMN:n nome-koulutuspäivään. Mango teki ihan ok-suorituksia, joskin intoa pitäisi kaivaa taas jostain kolosta lisää. Pääasia kuitenkin oli, että ohjaaja oppi taas joitain uutta. Kouluttajana toimi Miso Sipola Kaakon noutajakoirayhdistyksestä.

Saunamajuri ja muita kuulumisia

2009-10-14T17:46:00.003+03:00

Mango tosiaan muutti mukanamme uuteen paikkaan. Vanhojen nurkkien koirakavereita on jo tullut hieman ikävä (ainakin hihnan toisessa päässä). Mango on tullut jo siihen ikään, että kavereita ei synny tuosta vaan. Mangon mielestä uuden ympäristön koiria pitää hieman kyräillä ja usein niille on hyvä vähän murahtaakin - Oppivathan olemaan. Uusi ympäristö on muuten kyllä tosi mukava. Niitty on niin lähellä, että damilaukku lähtee mukaan lähes joka pissalenkille. Lisäksi fasaaneja löytyy runsaasti, joten nuuskuteltavaa riittää.

Nome-treenaus on taas viimeaikoina ollut hieman vähäisempää. Juoksun jälkeen ei aikaisemmin nähtyä megamasennusta ole nyt ilmennyt, mutta silti käytös on vaisua. Toistoja pitää tehdä tosi vähän kun innostusta ei ole tarpeeksi. Nyt odotellaan taas sitä seuraavaa hormonihissiä, joka vie meidät uuteen kehitysvaiheeseen.

Kesän mökkireissujen aikana Mangon saunainnostus on kasvanut uusiin mittoihin. Aikaisemmin se tyytyi makoilemaan lauteiden alla tai korkeintaan käväisemään keskilauteella. Nyt tilanne alkaa olla se, että ihmisille tulee ylälauteilla ahdasta. Koira tapittaa surullisilla silmillään lasioven läpi kunnes lupa heltiää. Tämän jälkeen hypätään parilla loikalla suoraan ylälauteelle ja isännän kainaloon. Napakammissa löylyissä Mangonkin korvia rupeaa kipristelemään. Silloin se tuhisee ja ravistaa päätään. Supisuomalaiseen tapaan luovuttaa ei vapaaehtoisesti voi. Löylyissä istuttaisiin vaikka viimeiseen asti. Heti kun koira alkaa enemmän läähättämään, on sen löylyvuoro kuitenkin käytetty. Tällöin pitää turvautua tavallista tiukempaan käskysarjaan, tanakkaan kanto-otteeseen tai namipalaan.

Iltalennolla

2009-10-04T19:23:00.002+03:00

Olemme ehtineet Mangon kanssa metsälle todella harvoin ja lisäksi isännän innostus aiheeseen ei korreloi saalismäärän kanssa. Tästä syystä Mango ei ole vielä päässyt lämpimän riistan kanssa tekemisiin. Mango ei kuitenkaan ole asiasta mököttänyt. Mielellään se on kömpinyt perässäni kanalintujahdissa hirvikärpästen seassa ja kököttänyt hangessa majavapassissa. Luonnossa liikkuminen on tarpeeksi palkitsevaa jo sellaisenaan.

Eilen sitten pedattiin asiat vähän paremmin kun pääsin koiranohjaajaksi vähän matkan päässä järjestettyyn sorsajahtiin. Istuimme pienen lammen päädyssä reunimmaisen passimiehen takana. Linnut antoivat odottaa itseään todella pitkään. Jahdin kannalta viivästys oli ikävää koska, tummaa taustaa vasten lintujen havaitseminen vaikeutui minuutti minuutilta. Lopulta kuitenkin alkoi kuulua lupaavaa siipien havinaa ja itsellänikin tuntui pieni adrenaliinipiikki.

Hieman lintujen laskeutumisen jälkeen alkoi melkoinen tulitus. Yksi sorsa tippui kymmenen metrin päässä maahan. Olimme sopineet, että maalle tippuneet sorsat voi poimia kesken jahdin ja lähetin Mangon noutoon. Mango löysi sorsan nopeasti, mutta sitten tapahtuikin jotain hassua. Sorsa lähti pakoon. Treeneissä ei haavakoita pahemmin näy ja niimpä koiralla meni pasmat täysin sekaisin. Mango seurasi hölmistyneenä kun sorsa kömpi lampeen ja lähti uimasille. Puutuin nopeasti tilanteeseen. Sain Mangon pysäytettyä muutaman metrin ennen rantaviivaa ja samassa viereisestä passipaikasta jyrähti seuraava laukaus epäonnisen sorsan niskaan. Kutsuin koiran takaisin passipaikalle ja odottelimme siinä vielä kymmenisen minuuttia jahdin päättymistä.

Jahti päättyi ja koirakoille annettiin lupa lähteä töihin. Lähdimme heti katsomaan samaa sorsaa, jonka kanssa Mango oli jo tehnyt tuttavuutta. Löysin sen aika nopeasti taskulampulla. Se kellui 10-15 metrin päässä rannasta. En ollut varma tajusiko koira tilanteen, joten laitoin sen linjalla eteenpäin. Sinnehän se painui jorpakkoon ja palasi saalis suussaan takaisin. Helppo nouto, mutta minulle tärkeä. Ensimmäinen Mangon noutama lintu! Mango otti tilanteen tosi coolisti, mutta uskon, että sekin oli salaa tosi ylpeä.

Saalismäärä jäi lopulta yhteensä kahteen sorsaan. Kolmatta epäiltiin, mutta sitä ei neljänkään koiran avulla löydetty. Hieman laihat antimet siis, mutta koiranohjaajat olivat tyytyväisiä. Toisen noudon pääsi myös tekemään ensikertalaisena Sarin ohjaama Sylvi.

Muisto kesästä

2009-09-29T22:32:00.002+03:00

Täällä sitä törötetään uuden asunnon lattialla ja surffaillaan netissä. Olemme jo kolmisen viikkoa asuneet evakossa ilman nettiä ja osittain siitäkin syystä blogin päivitykset ovat jääneet väliin. Muutto on taas edessä vajaan parin viikon päästä.

Mangolle uusi asuinpaikka tulee varmasti olemaan mieleinen. Naapureissa asuu paljon koirakavereita ja takapihalta aukeaa näkymä niitylle ja sen takana mutkittelevalle Keravanjoelle.

Kirjoittelen lisää juttuja kun nettiin taas pääsee rauhassa. Monta mehukasta tarinaa on säästössä.

Ensimmäinen Nome-startti

2009-07-20T08:30:00.006+03:00

Mango se osaa aina yllättää minut näissä Nome-asioissa. Antskogista ei tullut tulosta, mikä sinällään ei ole huima yllätys tai edes pettymys. Kuitenkaan tämä tapa, jolla nollatulos tehtiin, ei olisi millään osunut omiin etukäteiskuvitelmiin.

Edellinen viikko vietettiin tiiviisti koejärjestelyissä ja työkiireissä. Aina kun oli hieman vapaa-aikaa, lähdin koiran kanssa treenaamaan. Tiistaina kun harjoittelimme Ullan ja Fannyn kanssa Emäsalossa, sain yllätyksekseni todeta, että koira kuumenee aivan liikaa riistasta. Se nyppi höyheniä, riepotteli riistaa ja tiputteli lintuja matkalle. Lisäksi ohjauksissa oltiin taas samassa kököttämistilanteessa (Mango ei lähtenyt jos linja ei ollut vahvasti motivoitu). Tästä sisuuntuneena vietin sen kanssa pari iltaa hioen palautuksia ja linjaa. En kuitenkaan saavuttanut sen suurempia tuloksia. Viimeisen kerran harjoittelimme palautuksia starttia edeltävänä iltana. Toiminta oli edelleen kauhean näköistä.

Koe muodostui neljästä tehtävästä: maamarkkeeraus, ohjaus, vesimarkkeeraus ja haku. Kaikki käynnistyi hyvin. Maamarkkeeraukseen sisältyi pienen ojan ylitys ja riistan nouto tiheästä kaislikosta. Mango markkeerasi hyvin ja toi riistan suhteellisen nopeasti suoraan käteen. Siirryimme seuraavaan tehtävään. Mango seurasi suht hyvin ja tarkkaili ohjauslaukausta kiinnostuneena. Pääsimme lähetyspaikalle ja sain koiran matkaan ensimmäisenllä käskyllä. Alkumatka meni hyvin, mutta juuri ennen riistaa koira kaarsi jyrkästi vasemmalle. En tiedä miksi, mutta kaikki koirat, joiden suoritusta seurasin, juoksivat saamasta kohtaa ohi. Hävittyään hetkeksi näkyvistä, ei Mango kuunnellut kovin hyvin ohjaustani. Se kuitenkin laajensi hakua ja löysi linnun melko nopeasti. Tehtävän loppusilaus oli tyylikäs palautus käteen.

Huokasin jo helpotuksesta. Kolmas tehtävä oli vesimarkkeeraus. Uiminen ja vesitehtävät ovat Mangon bravuureita. Laukaus lähti, lintu tippui veteen ja sain luvan lähettää. Välitin lähtöluvan Mangolle, mutta tämäpä ei suostunutkaan uimasille. Otin sen kolme kertaa takaisin sivulle ja yritin lähettää noutoon. Empivä koira tyssäsi aina vesirajassa olleeseen mutalöllöön. Lopulta sain Mangon uimaan prässäämällä sitä vahvasti vesirajassa. Lähdettyään matkaan, Mango oli jo kauniisti unohtanut putoamispaikan. Se uiskenteli parinkymmenen metrin päähän haistelemaan lumpeenkukkia (luuli niitä ilmeisesti lokiksi), jatkoi siitä vastarannan kaislikon kautta kuivalle maalle ja sai vasta siellä käryt markkeeraussorsasta. Tällöin se polskautti takaisin uimaan ja nappasi sorsan kyytiin. Palautus tuli mallikkaasti käteen.

Mangolla paloi tähän markkeeraustehtävään niin paljon paukkuja, että loppukoe meni puoliteholla. Siirryimme hakuruutuun, josta olisi löydettävissä kuusi riistaa. Koiran mielentilaa varmaan kuvastaa se, että kun pyysin sen sivulle se asettui nätistin vasemmalle puolelleni, mutta niin että kuono osoitti takanani patsastelevaa yleisöä päin. No kaksi ensimmäistä (lokki ja fasaani) tulivat melko nopeasti ja suoraan käteen. Sitten tuli pari-kolme minuuttia etsintää ja huti, pari minuuttia etsintää ja huti, minuutti etsintää ja huti, kunnes koiran usko loppui ja se jäi rantakaislikkoon pyörimään. Tuomari (Tobina Nyman) keskeytti kokeen ja jätti meidät palkinnotta.

Loppukommenteissa tuomari sanoi, että onnistunut haku olisi voinut paikata tyylittömän vesimarkkeerauksen. Kiitoksia saimme nätistä riistan käsittelystä (hyvä kanto-ote ja palautukset käteen) ja hyvästä yhteistyöstä (tämän perusteet jäi minulle avoimeksi ;). Miinukset innottomasta hausta, vastahakoisesta veteen lähdöstä ja yleisestä häröilystä, eli siitä että Mango rupesi väsyessään ottamaan omia vapauksia seuraamisen ja sivulla pysymisen suhteen. Tuomarin mukaan tämä on arvovaltakysymys ja Mango vilkutteli minulle keskaria. Lienenkö siis liian lempeä isäntä. Sitä ehkä pitää miettiä jatkossa.

Nollasta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että starttasimme. Saimmepa arvokasta kokemusta ja suuntaviivoja harjoitteluun. Nyt pitää jatkaa taas hakutreeniä ja tehdä enemmän vesimarkkeerauksia vaihtelevissa rannoissa. Lisäksi koira laitetaan tottelevaisuuskuurille. Koitetaan saada tulos vielä tälle kaudelle!

Ps. Kiitos Kirstille ja Susannalle koiranhoitoavusta ja vieraanvaraisuudesta!

Ramppikuumetta ilmassa

2009-07-14T18:43:00.020+03:00

Paljon on taas vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Mango on todennäköisesti ollut tekemisissä melko ison osan kanssa siitä vesimäärästä. Älkää siis ihmetelkö alajuoksulla jos vastaan kelluu keltaisia koirankarvoja.

Kesäkuussa vietin lomaa. Loma alkoi juhannuksena ja Mango pääsi elämänsä pisimmälle veneretkelle: Helsingistä Tammisaareen ja takaisin. Koira ei mitä ilmeisimmin nauttinut pomppuisista venekyydeistä (se hyppäsi Porkkalan selällä Markon syliin turvaan), mutta Tammisaaressa sillä tuntui olevan hauskaa. Se osallistui juhannushulinoihin täysillä ja oli jussin jälkeen vähintään yhtä väsynyt kuin isäntäväkensä. Montaa lepopäivää ei koiralle suotu, vaan se pakattiin parin päivän köllöttelyn jälkeen autoon ja kuljetettiin mökille. Mökillä Mangoa vastassa hyppi Dolly ja Hamppu, joiden kanssa se riehuikin lähes taukomatta koko seuraavan viikon. Yritin ujuttaa väliin muutaman nome-harjoituksen ja niissä onnistuttiin auttavasti.

Helsinkiin palattuamme jatkoimme heti harjoitelua. Treenasimme Ammin+Brien ja Kirstin+Rosan kanssa Espoossa erittäin (ihmiselle) haasteellisessa suomaastossa. Teimme markkeerauksia ja ohjauksia vedessä ja maalla (jos sitä maaksi voi sanoa). Harjoitukset menivät melkein nappiin. Ikuinen murheenkryyni, eli ohjaukseen lähetykset eivät vain suostu koiralle tarpeeksi hyvin maistumaan.

Heinäkuun alkupuolella jouduin takaisin töihin, mutta koiran kanssa on silti tullut touhuiltua melkolailla. Olemme melkein joka ilta käyneet Haltialassa lenkillä ja tehneet aina pientä harjoittelua samalla. Muutin ohjaukseen lähetyksen harjoittelutapaa hieman ja siellä suunnassa tuntuisi tapahtuvan (pientä) edistystä. Sen sijaan, että motivoisin ohjauksia aina viemällä noutoesineen koiran nähden hakupaikalle olen välillä lähettänyt koiran sokkona eteenpäin. Jos se lähtee etenemään oikein, olen heittänyt tennispallon sen nenän eteen. Sanomattakin on selvää, että tällä tavalla ei kovin pitkiä linjoja tehdä, mutta pääsimmepähän vähän harjoittelussa eteenpäin.

Nomesta puheenollen: ajattelin potkaista homman käyntiin koerintamalla ja lopettaa ainaisen jahkailun. Mangon eka Nome-startti on ensi sunnuntaina Antskogissa. Omasta mielestä se ei ole valmis, mutta ehkä se ei ole sitä ikinä. Menestyminen on kiinni auringonpilkuista ja kuunkierrosta. Hieman jännittää, mutta annetaan koiralle mahdollisuus.

Loppukevennyksenä voisin kertoa, että olen taas tavannut Mangon pentuja. Murmeleista on tullut pieniä leijonanpentuja. Pari viikkoa sitten näin peräti kolme kappaletta Tuomarinkylässä: Edin, Elsan ja Callen. Viime sunnuntaina törmäsimme vielä uudestaa Elsaan, joka oli lenkillä Wiivin (Mangon sisko-puoli) ja emäntänsä Helenan kanssa. Mango heilutti pennuille häntää ja taisi ohimennen antaa pusunkin, mutta siihen ne äidinvaistot sitten loppuivatkin. Wiivin kanssa painiminen oli huisisti hauskempaa.

Kuvat: pari ekaa napsin mökiltä ja alimmaisen Copyright kuuluu Mirja Ikoselle. Kiitos kuvasta Mirkku ;)

Labradorikerhon nome-leiri ja muitakin juttuja

2009-05-31T20:14:00.004+03:00

Edellinen blogimerkintä tehtiin pienen loman alkaessa ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että huomenna pitäisi mennä töihin. Puoleentoista viikkoon on kuitenkin mahtunut paljon tapahtumia. Mango oli ensin pari päivää Quattron vieraana. Kyläily sujui kuulemma hyvin. Mango viihtyy kyseisessä paikassa sen verran mukavasti, että se ei pahemmin taakseen vilkuillut kun poistuimme autollamme pihasta.

Haimme koiran takaisin huostaamme samalla kun starttasimme Muurameen vuosittaiselle Labradorikerhon nome-leirille. Leiri oli taas erittäin kiinnostava, viihtyisä ja opettavainen. Tutustuimme moniin uusiin ihmisiin ja koiriin, ja mökki-kämppikset olivat hauskoja tyyppejä. Harjoitusten osalta lähes kaikki meni nappiin. Ryhmämme ohjaajana toimi Tomi Sarkkinen - todella asiantunteva ja hyvä kouluttaja.

Samassa treeniryhmässä oli kuusi koirakkoa. Pari urosta ja neljä narttua. Etukäteen ajattelin, että Mangon ja minun taso ei välttämättä riitä vielä kovin haasteellisiin harjoituksiin, mutta pärjäsimme ryhmän mukana erittäin hyvin. Teimme kolme useamman tunnin harjoitussessiota ja toistakymmentä eri harjoitusta. Vain pari harjoitusta meni meille liian vaikeaksi.

Hyvin menneistä treeneistä intoutuneena ilmoitin Mangon sunnuntaiseen mölli-WT -kokeeseen. Sunnuntai-aamuna hyvä onni sitten loppuikin. Mangolla oli kipeä vesihäntä ja osallistuminen piti perua. Uskon, että meillä olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä kokeessa, joten harmitus oli suuri. Pitkään ei onneksi tarvinnut mököttää, kun pääsimme iloitsemaan kavereiden onnistuneista suorituksista.

Leirin jälkeen viskasimme kipeähäntäisen ystävämme mökille ja tänään saimme sen terveenä takaisin. Mango oli kuulemma nauttinut mökkeilystä Hamppu-koira seuranaan täysin siemauksin. Arki palailee pätkittäin ja nyt Mango kuorsailee tutulla paikallaan sohvan edessä.

Loppu-viimeiseksi toivotan sisua Annalle ja pienelle Dolly-koiralle, joka jäi tänään auton alle ja on nyt Viikissä teho-osastolla. Pidämme peukkuja pystyssä ja toivomme parasta.

Hippulat vinkuu ja karvat pöllyää

2009-05-18T08:44:00.004+03:00

Viime viikolla Mangon kanssa treenattiin nome-asioita melkein joka päivä. Nyt se kestää harjoittelua ja tuntuu kaipaavan liikkumista. Olen yrittänyt vahvistaa linjalle lähetystä ja saada linjoja suoraksi. Eli suomennettuna ei-noutaja-ihmisille: olemme tehneet harjoituksia, joissa Mangon pitäisi lähteä käskystä suoraan osoitettuun suuntaan ja juosta kunnes törmää saaliiseen tai saa uuden ohjeen. Motivoimattomat lähetykset ontuvat vielä. Jos muistipaikka ei ole vahva tai jos Mango ei näe damia vesilähetyksessä, sitä joutuu käskemään pariin otteeseen.

Lauantain vietimme Uudenmaan Ohjuksessa. Mango oli yleisönä ja minä tein hieman töitä siinä sivussa. Kisaan osallistui paljon tuttuja ja menestystäkin tuli mukavasti. Muun muassa Satu ja Saga tekivät hienoa työtä. UMN:n Joni & Jade (Batzi's Damascenes) veivät koko kisan voiton. Kuvia päivästä löytyy täältä.

Eilen kävimme Ullan ja Hanna M:n kanssa treenaamassa. Treenit menivät tosi hyvin. Mango haki kaislojen sekaan tippuneita markkeerauksia kuin ne olisivat tippuneet esteettömään maastoon ja palautukset tehtiin niin että turve pöllysi. Pari linjaakin onnistui ihan hyvin. Treenin jälkeen päästimme koirat uimaan ja totuttelimme Aidaa ja C-P:tä varikseen. Kiitos Hannalle avustamisesta ja Ullalle treeniseurasta. Kiva iltapäivä :)

Seuraavan viikon ohjelma on kiireinen. Mango menee tiistaina Quattron luokse kylään ja torstaina lähdemme labbisleirille. Leirin jälkeen Mango on viikon mökillä hoidossa kun isäntäpari lähtee viettämään häämatkaansa.

Ilopilleri tuli kotiin

2009-05-06T21:50:00.004+03:00

Mango kyllästyi pentujen imettämiseen ja se on nyt passitettu kotiin. Lähtiessään se oli iso ja laiska. Nyt palatessaan se on laiha ja riehakas. Tällainen koira meillä oli viimeksi joskus loppusyksyllä. Mangon kanssa ollaan treenattu vähän joka päivä. Se onkin mukavaa kun koiralla on energiaa.

Kotona Mango seurailee isäntäpariskuntaa kuin hai laivaa. Kun yritän katsella telkkaria, puhua puhelimeen tai käyttää tietokonetta Mango istuu viereen ja toljottaa suoraan silmiin. Jos sitä ei huomioi, se rupeaa vikisemään ja näykkimään varpaasta. Koko ajan pitäisi olla toimintaa ja leikkiä. Energisyydestään huolimatta Mango kuuntelee ja tottelee ohjeita erittäin hyvin. Ihana koira :)

ps. muutama kuva lisätty pentualbumiin. Oheisessa kuvassa Mangon jälleentapaaminen Quattron kanssa.

Koiratonta elämää koirien kanssa

2009-04-24T23:50:00.008+03:00

Nyt kun on jo kohta kuukausi oltu ilman koiraa, on ollut pakko etsiä mangonkorvikkeita. Mangon bestis, eli Quattro on onneksi ollut apuna. Samoin UMN:n taipparitreenit ovat olleet pienenä henkireikänä. Torstaina vietettiin taippariporukan kanssa aivan loistava ilta Espoossa. Ryhmään on eksynyt varsinaisia lahjakkuuksia. Liitän oheen pari kuvaa viime päiviltä.

Kuvissa Sunny ja Quattro. Lisää kuvia treenialbumissa.

Pentukuvia

2009-04-16T19:37:00.003+03:00

Käväisin Mirkun luona kylässä pari päivää sitten ja räpsin taas kuvia. Mango ja pennut voivat hyvin - pennut paksusti ja Mango hieman hoikemmin. Oli omituista huomata kuinka ikävä on tullut koirakaveria. Teimme kahdestaan pienen iltalenkin ja koirakin tuntui olevan ihan tyytyväinen kun pääsi isännän kanssa ulkoilemaan. Takaisin päin kävellessä Mango kävi nuuhkaisemassa auton takaluukkua, mutta vielä ei ollut aika lähteä kotiin. Cuban kanssa suoritetun iltapainin jälkeen Mango jäi tyytyväisenä pentujen viereen kököttämään.

Lisäsin pentukuva-albumin valokuvalinkkeihin.

Eemelit esittäytyvät

2009-04-02T22:36:00.003+03:00

Mango voi hyvin. Tynnyrimaha on hävinnyt ja jäljellä on enää riippatissit ja hoikka koira. Meitä morjenstettiin innokkaasti, mutta sitten palattiin aika pian taas pentujen luokse baaria pitämään. Mustikkakin oli pennuista kiinnostunut. Se norkoili ja kuikuili laatikon vieressä, mutta Mangoa tämä ei haitannut. Siinä vaiheessa se hieman valpastui, kun Hanna nappasi yhden murmelin syliinsä.

Kivan näköisiä pentujahan ne olivat. Tosin noin nuorista on vaikea vielä sanoa mitään. Pari tummempaa urosta olivat todella vantteria muihin verrattuna. Sitten oli yksi aivan vaalea ja pieni uros. Ja mopo-poika, joka ryömi lähelleni laatikon reunalle ja laittoi mopoa tulille kun rapsutin sitä sormenpäällä mahasta.

Mango oli hyvä mamma. Rento, mutta huolehtivainen. Se putsaili pentuja (mitä se kuulemma ei alussa tehnyt) ja röhnötti rennosti kun pennut söivät. Hieman väsyneen oloinen se tietenkin oli. Olipa hauskaa nähdä Mango ja pennut!

Kuvia löytyy täältä.

Labradorin pentuja

2009-03-31T07:09:00.003+03:00

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Mango ei paljoa jaksanut liikkua ja sen kanssa käytiin lyhyillä lenkeillä tai sitten vain istuskelemassa hangessa. Ruokahalu Mangolta loppui jo lauantaina. Sen verran kuitenkin oli virtaa, että se jaksoi innostua dameista, joita toin sisälle kuivumaan. Yhtä se saikin kannella suussaan ja oli selkeästi tästä ylpeä.

Sunnuntaina läähätyskone starttaili siihen malliin, että päästimme koiraa aina välillä partsille viilentymään. Huonosti nukutun yön jälkeen Mango rupesi maanantaina kasaamaan itsellensä pesää. Katsoimme parhaaksi ryhtyä soittelemaan Mirkulle, joka kehoitti kiikuttamaan paksukaisen luokseen.

Maanantaina uutisia ei vielä kuulunut, mutta tänään tiistai-aamuna alkoi tekstareita tipahdella. Aamuun mennessä pentuja oli syntynyt viisi ja puoleen päivään mennessä jo yhdeksän. Kaikki ovat keltaisia, pörröisiä ja ISOJA. Ei ihme, että Mangolla oli hieman tukala olo.

Mirkku oli ehtinyt jo yhden kuvankin liittämään sivuilleen.

Etana etana

2009-03-23T22:04:00.007+02:00

Koiran olo alkaa olla tukala. Lenkit ovat pituudeltaa lyhentyneet murto-osaan, mutta aikaa tuppaa kulumaan aivan yhtä pitkään kuin ennekin. Persaus laitetaan maahan heti kun tilaisuus iskee ja lumessa makoilu on mahtavaa. Reilu vuosi sitten ihmeteltiin, että miten saisi koiran lopettamaan hihnassa vetämisen. Nyt mietitään, että miten voisi itse välttyä kiskomiselta. Pulkka voisi olla yksi ratkaisu... ;D

Viikonloppuna näin ensimmäisen kerran selvästi kun pennut mönkivat mahassa ja polkivat pikku-tassuilla. Parin viikon päästä ne ovat jo täysin erilaisessa ympäristössä tassuttelemassa.

Ultra Bra - Labradori Ultrattiin

2009-03-11T20:27:00.005+02:00

Mangon maha on kasvanut tasaista tahtia jo viimeiset pari viikkoa. Tänään kävimme kurkistamassa mitä masusta löytyy. Eläinlääkäri ehti laskea kuuteen tai seitsemään, mutta koska emme ajaneet karvoja mahasta pois, ei ultra näyttänyt joitain kohtia kunnolla. Siitä voidaankin kuitenkin siis lähteä, että tulossa on 6-7 pentua ja ehkä enemmänkin.

Itse en ole mikään haka biologiassa ja luulin, että pennut olisivat mahassa jonkinlaisessa sekalaisessa mytyssä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ne olivat nätisti makkaran näköisessä jonossa. Siellä ne "amerikan tuliaiset" jonottivat kiltisti huhtikuista kevätlaitumille pääsyä.

Ohessa on kuva viime viikonlopun mökkireissulta. Luna ja Mango pääsivät muutaman päivän hiihtolomalle. Samalla käytin niitä harjoitusmaaleina uudelle kameralle.

Viime aikoina tapahtunutta

2009-03-04T22:50:00.004+02:00

1. Iloinen uroslabradori haluaa tehdä tuttavuutta - yritetään purra sitä nenästä
2. Kaspar-gorki hamuaa takapuolta haistelemaan - näytetään sille hampaita
3. Naapurirapun setä lähestyy ja valittaa rapussaan haukkuvasta koirasta - muristaan sille (Hyvä!)
4. Naapurin täti raaputtaa autonsa ikkunoita - muristaan sillekin (ei hyvä)
5. Hiihtäjä - muristaan ja rynnitään perään
6. Naapuritalon seefferi - muristaan enemmän.
7. Orava - muristaan
8. Pupu - muristaan
9. Hiiri - yritetään syödä
10. Muffinssipaperi - syödään

ps. maha alkaa turvota

Tahdomme ilopillerin takaisin!

2009-03-01T16:49:00.002+02:00

Mangon siemennysoperaatiosta on kulunut nyt neljä viikkoa ja tiineyteen viittaavia merkkejä on havaittavissa. Ulkoisesti muutokset ovat pieniä: nisät on turvonneet ja vatsa on hieman pyöristynyt. Mango on aina juoksun jälkeen hiljainen ja laiska, mutta nyt sillä on lisäksi ruokahalu kadonnut ja siitä on tullut äkäpussi. Jos joku tuntematon uros uskaltaa tulla liehittelemään, se saa todennäköisesti kylmän vastaanoton.

Koiraharrastusten kannalta tilanne on hieman turhauttava. Viitisen viikkoa mennään vielä toivottavasti ja todennäköisesti paksumpaan suuntaan. Sen jälkeen Mango hoitaa pentuja vajaa pari kuukautta ja vasta kesän korvalla projekti on loppusuoralla. Toisaalta Mangon tiineys on jännittävää. On hauska nähdä minkälaisia jälkeläisiä sieltä tulee. Toivotaan, että joku pennuista jäisi lähistölle ja että niitä olisi mahdollista nähdä vielä myöhemmin.

Mango on muuten saanut taas läjäpäin uusia sukulaisia. Kuvia täällä ja täällä.

Sukat hukassa

2009-02-05T19:36:00.004+02:00

Mango ei tykkää kierreportaista. Viimeksi alkusyksyllä se liukastui rappusissa niin, että ei halunnut enää kulkea niissä. Tällaisiin ongelmiin keksimme ratkaisuksi lasten jarrusukat. Sukat etujalkoihin aina kun pitää kävellä alas, ja meno meno maistuu taas. Menettelytapa on kuitenkin tuonut yhden ongelman: sukkia kuluu ja hukkuu aika paljon ja tarpeeksi pieniä on vaikea löytää. Hanna on onneksi löytänyt jostain kaksi paria juuri sopivia, valkoisia sukkia. Niihin ei tarvitse viritellä kuminauhoja ympärille ja jarrunystyröitä on tarpeeksi paljon. Hävitin kaikki neljä kappaletta pihalle loppusyksyllä, mutta lumien sulettua löysin niistä kolme.

Pari iltaa sitten lähdin koiran kanssa iltalenkille. Valkoiset sukat puettiin jalkaan asianmukaisesti, mentiin ulos, rähjättiin pupuille, nuuskuteltiin ja tultiin jonkin ajan päästä takaisin kotiin. Seuraavana aamuna sukkia ei löytynyt mistään. Ne olivat joko tippuneet illalla taskustani, tai olin unohtanut ottaa ne Mangon jaloista pois. Kävelin eilen saman lenkin ja yritin etsiä sukkia tuloksetta. Valkoiset sukat häviävät lumeen aika täydellisesti.

Kuinka ollakaan Hanna löysi tänään yhden sukan. Se oli kävelytiellä ja osui vahingossa Hannan näkökenttään. Sukka pistettiin taskuun, ja matka jatkui. Kotiovelle päästyään Hanna kiinnitti huomionsa Mangoon, jolla oli jotain suussaan. Varmaan arvaattekin mikä se oli - Tietenkin se toinen hävinnyt sukka!

Kylmää keliä ja hämmentäviä hommia

2009-02-01T10:55:00.007+02:00

Lauantaina oli upea pakkaspäivä ja matkustin illansuussa Haltialaan. Pitkäkosken suunta tuntuu olevan tällaisina päivinä hiihtäjien valtaama ja peltojen reunaa pitkin on vaikea kävellä. Kiersimmekin nyt koiran kanssa ryteikkölenkin kalastajien polkuja pitkin. Poluilla tapasimme yhden vastaantulijan, joten tilaa oli mukavasti. Napsin joen varressa muutaman valokuvan ja lisäisin ne Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemmin päivällä ohjelmaan kuului Mangon siemennys. Homma hoitui kai suht helposti. Tosin Hanna oli melkein yhtä hermostunut kuin Mango ja joutui poistumaan paikalta kesken toimenpiteen. Mango siis hermoili myös. Se kiemurteli, ulisi ja tärisi, mutta alistui lopulta kohtaloonsa. Kun Hanna oli siirtynyt odotushuoneen puolelle, lopetti Mango kiemurtelun ja ulinan, ja haki lohtua työntämällä kuononsa kainalooni. Ehkä se oli vaistonnut Hannan hermostuneisuuden.

Mango ei onneksi ole pitkävihainen. Heti 10-15 minuuttia kestäneen operaation jälkeen Hanna ansaitsi veikeät hännänheilutukset ja minullekin heiluteltiin taas häntää kun Mango päästettiin autosta kotipihalla.

Mangolle kuuluu hyvää

2009-01-27T19:41:00.009+02:00

Kimuli aloitti juoksun reilu viikko sitten. Tämän seurauksena suunnitelmat ovat menneet hieman uusiksi. Ensinnäkin Turun näyttely jäi väliin. Lisäksi Mango on joutunut jättäytymään pois parista nome-treenistä. Isäntä on kuitenkin ollut ahkera nomeilija ja on käynyt treeneissä ilman koiraa: Ullan luona oltiin edellisenä lauantaina ja siellä otin hetkeksi ohjattavakseni voittajaluokan koiran. Täytyy myöntää, että koiran suhtautuminen tekemiseen oli hieman intensiivisempää, kuin meidän mussukalla. Sunnuntaina taas olin UMN:n nome-porukoiden kanssa palaverissa ja jäin samalla seuraamaan kokouksen jälkeisiä treenejä. Hyvinhän ne näytti koirat toimivan sielläkin.

Mangon kanssa on sitten lenkkien yhteydessä kahdestaan tehty lyhyitä harjoituksia ja niitäkin todella motivoidusti. Juoksu-depressiossaan koira ei juuri muuta viitsisikään. Markkeerauksiin ja linjoihin se on vielä suvainnut lähteä, mutta esimerkiksi eilen yritin tehdä pienen hakuharjoituksen ja herneethän siinä meni nenään molemmilta. Onneksi Unto ja Susanna sattuivat paikalle ja saimme muuta ajateltavaa.

Harjoituskausi (jos sitä voi siksi kutsua ;) on meiltä ohi ja treenailuun tulee nyt pennutuksen takia aika pitkä tauko. Olimme tänään mittaamassa progesteronitasoja ja parin päivän sisällä on luultavasti Mangolla siemennys edessä. Jos kaikki etenee suunnitellusti, on keltaisia labradoripalleroita odotettavissa huhtikuun alussa.

Kuvan teema on tällä kertaa: "Etsi Lotta pellosta"

Vuodenvaihteen kuulumiset

2009-01-07T10:48:00.007+02:00

Mango-aiheista asiaa on nyt bloggailtu vuoden verran. Vuoteen onkin sisältynyt kaiken näköistä mukavaa koirapuuhastelua. Huonojakin hetkiä on ollut, mutta ne on onneksi olleet harvassa. Vuoden huippujuttuja olivat mielestäni Mangon hyvä menestys Turun näyttelyssä, kevään labbisleiri ja Loviisassa läpäistyt taipparit.

Hyvää kaavaa ei kannata muuttaa ja viime vuotta vastaavia suunnitelmia on myös täksi vuodeksi. Parin viikon päästä mennään siis taas Turkuun ja hieman isommalla porukalla. Labbisleirikään ei jää väliin, joskaan Mango ei sinne taida pentujen takia päästä. Heti kun pentukuvioista selvitään, ryhdytäänkin sitten valmistumaan kesän ja syksyn nome-koitoksiin. Tavoitteena ALO-luokan tulos (mieluiten jokin muu kuin nolla).

Viime aikoina koiran kanssa on pääasiassa rentoiltu. Lyhyitä damitreenejä on tullut tehtyä, mutta niiden tavoitteena on lähinnä ollut vaikeaksi osoittautuneen linjalle lähetyksen vahvistaminen. Touhujamme voi myös kutsua löysäilyksi, mutta täytyyhän sitä välillä viettää mukavaakin elämää. Löysäilyn lomassa on kuitenkin pidetty liikutatarpeesta huolta. Quattron kanssa on käyty moneen otteeseen Haltialassa ja pari kertaa on käyty Nuuksiossakin. Viime viikonloppuna teimme Kattilajärven ja Vääräjärven kierroksen. Luna, Mooses, Rosa, Sera ja Demi olivat samalla reissulla. Mango oli kieltämättä aika jipoissa varsinkin äitinsä tapaamisesta.

Hauskaa joulua!

2008-12-23T19:09:00.002+02:00

Tsiuh!

2008-12-20T12:47:00.003+02:00

Talvi ei suostu alkamaan, vaan syksyn kurakelit jatkuvat sitkeästi. Mangon emäntä ja isäntä sairastivat syysflunssan joulukuun alussa ja nyt on sitten koiran vuoro. Mango aivastelee ja kuravedessä pyöriminen on tainnut tuoda mukanaan myös silmätulehduksen. Ne muutamat pakkaspäivät, joista pääsimme pari viikkoa sitten nauttimaan, saivat hiekoitushenkilöt liikkeelle. Nyt märällä asfaltilla on ohut kerros pistävän terävää sepeliä. Jouduin viikolla palauttamaan eräältä juoksulenkiltä koiran kotiin heti alkuunsa. Takatassuun oli tullut verta vuotava haava. Vaikka puhutaan koiran ilmoista, en kuitenkaan usko Mangon näistä ilmoista juuri nauttivan.

Viime aikojen kuulumisiin sisältyy toki paljon kivojakin asioita. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme Ullan luona Järvenpäässä juoksuttamassa koiria. Labradoreja säntäili samalla pellolla 11 kappaletta. Nuorin oli alle vuoden ikäinen Sera ja ikähaarukan toista päätä edusti Mangon iso-isoäiti Leila.

TOP 10 - Mangon mielestä parhaat asiat

2008-11-23T13:06:00.004+02:00

Mistä asioista labradori tulee tyytyväiseksi:

1. Täysi ruokakuppi

2. Koirakaverin kanssa riehuminen

3. Ihmiskaverin kanssa riehuminen

4. Avoin järvi, laituri ja hyvä vauhdinotto.

5. Pitkälle lentävä dami tai mehukas kanijälki.

6. Se minuutti kun isäntä tai emäntä ei raaski dumpata sohvalle/sänkyyn kömpinyttä koiraa alas.

7. Raksahtelevien, napsahtavien tai rutisevien asioiden pureskelu.

8. Ensilumi

9. Isäntäväen herääminen aamulla karvavekkarin pirinään

10. Jaloissa makoilu ja saappaan lämmittäminen

Kuvassa Mango ja Cia (Aprilmist Upcider)

2 v.

2008-11-14T19:12:00.003+02:00

Mango täytti maanantaina kaksi vuotta. Juhlia ei kuitenkaan järjestetty, koska isäntäväki häpeällisesti unohti pikkukoiran syntymäpäivät. Ylimääräistä hellimistä synttäreiden piikkiin koiruus on sitä vastoin vastaanottant tiistaina, keskiviikkona ja tänään perjantaina. Tiistaina löysin kaapista muovipussin, johon oli Mangoa varten joskus säilötty tyhjiä vessapaperirullia. Merkkipäivän kunniaksi kippasin pussin eteisen lattialle. Mango oli erittäin tohkeissaan. Se kiikutti rullan kerrallaan olkkariin, repi sen silpuksi ja haki sen jälkeen taas uuden uhrin kunnes kaikki, noin 15 pahvirullaa oli retuuteltu.

Keskiviikkona Mango ja Hanna olivat viikottaisilla Quattro-treffeillä. Sanna ja Wilkku olivat hommanneet Mangolle oman beauty boxin, josta löytyi vaikka mitä koiralle ja omistajilleen miellyttävää yllätystä. Kiitos! Mangon juhlaviikon päätti tämänpäiväinen tuominen kauppareissulta: uusi, iso ja punainen kongipallo. Tuntui sekin kelpaavan sangen mainiosti.

Kyläilyä, lenkkeilyä ja Nome-harjoittelua

2008-11-02T17:44:00.007+02:00

Viikonloppu on menty taas pitkälti koiran ehdoilla. Perjantaina tosin sai ihmisetkin hemmottelua ja käytiin vetäisemässä härän sisäfilepihvit Hannan veljen kotona. Mango pääsi laatulihan makuun ja vetäisi siinä sivussa sekin puolikkaan pihvin. Lauantaina lenkkeiltiin Quattron jengin kanssa pitkät pätkät pitkospuita ja metsälenkkiä.

Tänään sitten lähdimme Ullan luokse kylään. Reino, eli Sidewild Down Under oli saanut suloiset viitoset ja niiden, sekä Ullan valmistuneen talon ihmettelyyn kulutimme tunnin verran aikaa. Tämän jälkeen olikin sitten treenin vuoro. Ullan naapurista lähti Mikko ja Ronski (Sidewild Fire Storm) mukaan ja tie vei jo tutuksi käyneelle autiotalolle.

Harjoitukset onnistuivat todella hyvin. Teimme ensin linjan, jota pidensimme lopulta lähemmäs sataan metriin. Linjaan toi lisämaustetta syvä oja, joka katkaisi matkan puolesta välistä ja josta koirien piti hyppiä yli. Linjatreenin jälkeen koirat hakivat pitkiä markkeerauksia. Näitä Mango jaksoi hakea kolmisen kappaletta hienosti. Tämän jälkeen keskittyminen hieman herpaantui ja markkeeraukset rupesivat käymään lyhyiksi, eli Mango jäi etsimään damia reilusti ennen sen oikeaa putoamispaikkaa. Lopuksi kolmikko päästettiin isoon, 15 damin hakuruutuun, joka tehtiin vielä pitkähköllä lähetyksellä. Treenit olivat pidemmät, kuin mihin Mango on tottunut, mutta hyvin se jaksoi työskennellä.

Treenikuvia lisätty treenikuva-albumiin ja muutama pentukuva leikit ja sekalaiset -albumiin. Kiitos Ullalle ja Mikolle treeniseurasta!

Riistaan tutustuttaminen

2008-10-26T20:24:00.004+02:00

Sunnuntai oli talkoopäivä. Osallistuimme Hannan kanssa UMN:n riistapäivään. Otimme kyytiin uuden noutajaharrastajan naapurustostamme, eli Miia ja muutaman kuukauden ikäinen Ronja-labradori lähtivät matkaamme. Homma alkoi kymmenen maissa tunnin luennolla ja sen jälkeen jakauduimme kahdeksalle rastille. Keli oli aivan kauhea, mutta asiakkaita riitti kiitettävästi. Itse työskentelin "jaloriistarastilla" esitellen koirille fasaania, sorsaa ja harakkaa (jaloriista ;).

Mielestäni touhu onnistui melko hyvin. Törmäsin ainoastaan pariin tapaukseen, joiden kanssa loppui keinot kesken. Eli paria koiraa emme saaneet kiinnostumaan riistasta (ei riistaintoa). Muita esiintyneitä ongelmia oli omiminen (koira ei halunnut luovuttaa riistaa pois) ja riistan retuuttaminen tai muunlainen rikkominen.

Vaikka usea koira ei ensin halunnut ottaa riistaa suuhunsa, ei syynä ollut kuitenkaan riistainnon puute, vaan jännitys ja uusi tilanne. Tähän kokeilimme kahta eri keinoa. Heitin minimarkkeerauksen niin, että koira omistajineen käveli riistan ohi. Jos koira ei ottanut riistaa suuhunsa, piti omistajan kävellä ja vetää koira mukanaan. Tätä toistimme useamman kierroksen ja yleensä viimeistään toisella tai kolmannella kierroksella tärppäsi. Ideana oli saada koira harmistumaan siitä, että saalis jää taakse ja pakottaa se tekemään päätös riistan poimimisesta. Toinen keino koirille, jotka olivat omistajalla "hanskassa" oli tehdä pieni markkeeraus ja lähettää koira hakemaan. Usein noutorefleksi herää ja koira haluaa tulla esittelemään löytöään vaikka se ei omistajan kädestä olisikaan ottanut lintua suuhunsa.

Rikkomistilanteista mieleen jäi erityisesti yksi nuori uroslabradori (oikeastaan pentu). Se otti riistan kuin riistan todella nätisti suuhun ja kantoi sitä ylpeänä. Pieneksi ongelmaksi muodostui luovutus. Luovutustilanteesta tuli isännän ja koiran kiskomisleikki ja fasaani sai kunnolla siipeensä. En ollut tilanteessa aivan mukana ja olisi pitänyt neuvoa avaamaan koiran suu väkisin ottamalla alaleuasta kiinni. Tavasta varmaankin pääsee eroon kun avaa koiran leuat päättäväisesti ja palkkaa koiran esim. heittämällä lelun tai antamalla saaliin saman tien takaisin. Lisäksi kannattaa tietenkin harjoitella kotona kantamista ja esimerkiksi damin pitämistä suussa.

Monta muunlaista rikkomisongelmaa selviää varmaankin sillä, että ei anna koiralle miettimisaikaa. Jos riistaan tottumaton, nuori koira jätetään riistan kanssa kahden tekemään toimintasuunnitelmaa, on usein tuloksena irtohöyheniä ja repsottavia linnun niveliä. Eli heti kun riista on suussa, on koiraan saatava liikettä. Jos koira ei palauta kutsusta, kannataa lähteä karkuun. Veikkaan, että 90% noutajista (ainakin labradoreista) lopettaa turhan touhuilun ja säntää ohjaajansa perään - yleensä vielä saaliis mukanaan.

Päivä oli märkä, mutta ihan hauska kokemus. Tulipa nähtyä monta lupaavaa noutajanalkua ja Ronjakin pärjäsi vallan mainiosti. Pentu tosin ansaitsi hieman kyseenalaista kunniaa kotimatkalla repimällä reiän Mangon uuteen kevythäkkiin. Noh - korjaus onneksi hoitunee neulalla ja langalla.

Kattilakauden avaus

2008-10-25T17:20:00.004+03:00

Läksimme tänään pitkästä aikaa kimppakävelylle Kattilajärvelle. Seurue muodostui aika kookkaaksi. Järven kiersi 7 ihmistä ja yhtä monta koiraa. Haimme mukaan Lunan ja oli mukavaa huomata Kattiksella, että Mooseksen ja sen porukoiden lisäksi Kati oli tullut Mangon siskon Nalan kanssa myös paikalle. Reissusta muodostui siis pieni koirien perhekokous.

Nala muistuttaa ulkonäöltään todella paljon Mangoa. Sen turkki on vähän vaaleampi ja sillä on hieman kaarevampi häntä kuin Mangolla. Kun koirat ravasivat vauhdilla pitkin polkuja, oli aluksi vaikea erottaa omaa seasta. Nopeasti sen hännän kuitenkin oppi bongaamaan. Nalalla tuntuu kuitenkin olevan Mangoa huomattavasti dominoivampi luonne. Se pyrki jatkuvasti ottamaan Mangosta mittaa muristen ja alistaen. Mango alistui aluksi ja antoi Nalan määrätä. Noin puoli tuntia oltiin kävelty, kunnes tuli käännekohta. Mango oli pissalla ja Nala ryntäsi Mangon ylle seisomaan. Mango alistui taas, mutta Nala ei jättänyt sitä rauhaan vaikka Mango makasi sen alla selällään. Silloin Mangolla napsahti ja se ryntäsi hampaat irvessä Nalan kurkkuun. Siskokset eivät kuitenkaan onneksi rei'ittäneet toisiaan, vaan hieman näykkivät ja ärisivät epäselvyydet ulos. Tämän jälkeen Nala ei pomppinut enää Mangon kuonolle ja loppureissu sujui sopuisasti.

Lenkin jälkeen järkkäsimme vielä hakutreenin. Kaikki halukkaat pääsivät ruutuun. Aloitin Lunan kanssa. Tein tarkoituksella todella pitkän ruudun, jonka perälle jätin noin kymmenen metrin jäljen päähän variksen. Muut kohteet olivat dameja. Luna toimi loistavasti. Se haki ensin kolme damia ja sen jälkeen variksen. Annoin ansaitut kehut ja lopetin Lunan treenin siihen. Muut koirat, nuori Sera-tyttö, Nala ja Mooses, harjoittelivat välissä ja lopuksi päästin Mangon töihin tyhjentämään ruudun.

Mangon hausta muotoutuikin mielenkiintoinen kokemus. Se palautti ensin variksen ja seuraavan lähetyksen jälkeen se hävisi 5-10 minuutiksi. Hanna lähti etsimään sitä samalla kun minä yritin pillittää koiraa takaisin. Hanna huomasi koiraa etsiessään ruudun takaosassa kreppejä. Siitä meni siis jonkun tekemä verijälki! Mango oli oma-aloitteisena tyttönä lähtenyt ruudusta verijäljelle. En tiedä kuinka pitkän lenkin se teki, mutta palasi kuitenkin lopulta läähättäen takaisin. Intoa riitti vielä pariin lähetykseen ja saimme ruudun tyhjäksi. Kommelluksista huolimatta olin tyytyväinen Mangon ja varsinkin Lunan työhön.

Keli oli loistava ja muutenkin mukava reissu. Kiitos lenkkiseuralaisille!

Kuvassa Luna, joka kantaa damia ruudusta.

Tikusta asiaa

2008-10-13T22:50:00.003+03:00

Syksy on saapunut. Töitä pitää tehdä, hoitaa arkiaskareita ja pitää kuntoansa yllä. Osittain ajan puutteen takia bloggailu on jäänyt vähemmälle. Toinen syy on se, että tuntuu siltä kuin mitään ihmeellistä koira-kerrottavaa ei olisi.

Mango on ollut päivät kiltisti kotona ja sen kanssa on sitten yritetty iltaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa. Loppukesästä ryhdyin viemään koiraan fillarilenkeille. Varsinkin myöhään illalla, kun muita ulkoilijoita ei ole ja koira juoksee vapaana, on tämä pyöräily ollut kätevää. Kolmen vartin aikana ehtii kiertämään n. 7 kilometrin lenkin ja siinä on jo nuuskuttelua, kävelyä ja välillä uintipulahduksiakin mukana.

Treenien suhteen Mango on tosi hyvässä vedossa. Se ei enää jää jököttämään paikalleen linjalle lähetyksissä ja markkeerauksille mennään niin, että hippulat vinkuu. Olemme tehneet nyt pari onnistunutta ohjausharjoitustakin. Harmi, että heinäkuussa alkanut juoksu tuli sotkemaan tämän vuoden nomeilua. Tässä vireessä sen kanssa kehtaisi julkisesti esiintyäkin, mutta koekausi alkaa jo olla ohi. Nyt sentään tiedämme, että pariin kuukauteen juoksun jälkeen on turha edes miettiä kokeisiin menemistä. Katse pitääkin nyt suunnata Mangon mammaloman jälkeiseen aikaan ja ensi syksyn ja loppukesän kokeisiin. Toisaalta harjoittelukin on hauskaa ja on mukavaa nähdä, että koira nauttii kun pääsee hommiin.

Maniaa mahan täydeltä

2008-10-01T18:06:00.005+03:00

Nyt kun Mangolla on toinen juoksukierto menossa, alkaa sen käytöksessä havaitsemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sykli käynnistyy siten, että noin kuukausi ennen juoksun alkua koiran käytös rauhoittuu ja se muuttuu hieman epäsosiaaliseksi. Juoksun jälkeen rauhallisuus syvenee flegmaattisuudeksi, josta hormoonikeikahdus taas seuraavan parin kuukauden päästä tuo hippuloihin vipinää.

Nyt on kulunut pari-kolme kuukautta juoksusta ja Mango on taas toisessa ääripäässä. Olinkin jo unohtanut, että koira voi yhtäkkiä karata mielenkiintoisen leikkikaverin luokse. En myöskään muistanut Mangon ruokailun jälkeisiä energiapurskahduksia, joissa kylläinen koira kiehnää jaloissa ja näykkii varpaistani niin pitkään, että sen kanssa olisi pakko hieman painia.

Matkustin koiran kanssa mökille viikonloppuna ja saimme tehtyä mukavia treenejä. Valmistin Mangolle nome-tyylisen hakuruudun ja vesimarkkeerauksen. Piilotin vaikeaan maastoon pari damia, pari varista ja yhden sorsan. Sorsan sijainnissa oli vielä pieni jippo. Sen palauttakseen joutui uimaan pienen matkan ja hakea linnun veden päällä kasvaneesta turvekaisilikosta. Sorsa, damit ja varikset palautuivat ilman suurempia vaikeuksia.

Alun perin oli suunnitelmissa käyttää sunnuntai metsästäessä, mutta huomasin perjantaina, että viimeinenkin lupa läheisille valtion maille oli myyty. Käytin kuitenkin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin pariin otteeseen metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli opettaa Mangolle hieman ylösajoa. Vannoutunut kantapään kautta -mies ei tietenkään ole ottanut selvää miten tämä homma pitäisi koiralle opettaa. Yritin heitellä metsään dameja koiran huomaamatta ja ohjata kulkumme aina damien suuntaan. Aluksi meinasin menettää toivoni saappaanlämmittimeen. Lintuja karkaili sieltä ja täältä, mutta koira oli niin lähellä minua, että se ei edes huomannut lintuja. Törmäsimme pariin pyypoikueeseen, pariin yksittäiseen pyyhyn ja yhteen teereen. Viimeisimmän pyyporukan huomatessaan koira alkoi pääsemään hommasta jyvälle. Kolme lintua rävähti alle kymmenen metrin päästä karkuun ja uumoilin niitä olevan vielä lisää. Usutin koiran eteen ja sieltähän se bongasi vielä kaksi lintua juosten innokkaana niiden perään.

Viimeisen pari viikon kuulumisiin kuuluu myös tutustuminen agilityyn. Sehän oli aika kivaa! Täytyy lisätä laji koiraharrastuksien to do -listalle. Pari agility-kuvaa lisätty treenit-kansioon.

Karvavekkari on ilopilleri

2008-09-15T21:56:00.005+03:00

Nyt on päästy taas juoksumasennuksesta. Aivan täyttä virtaa koirassa ei vielä ole, mutta voisin sanoa, että se on lähes normaali, iloinen itsensä. Olemme harjoitelleet hieman nomeakin ja Mango on pari kertaa tehnyt ihan hyvän ohjausharjoituksen ja haun. Esimerkiksi sunnuntaina se irtaantui avonaisessa peltomaastossa yli sadan metrin päähän haussa ja löysi pisimmälle piilotetun tekokanin. Nyt pitäisi hissukseen ryhtyä taas nostamaan harjoitusten intensiteettiä ja pyrkiä ennen kevään pentubuumia alo-luokan suoritustasoon.

Niin kuin varmaan kaikilla rakkailla koirakavereilla, on myös Mangolla monta lempinimeä. Uusin niistä on varmaankin "karvavekkari". Se nimittäin on oppinut erittäin ärsyttävän aikataulun. Heräämme arkisin noin puoli seitsemän maissa. Arkipäivinä Mango herää siis samalla kuin me, mutta myös viikonloppuna karvavekkari pirahtaa 07:00 - 07:05. Herätysjuhlat alkavat intensiivisellä tuijotuksella, jota seuraa muutama kaino vinkaisu. Jos vinkaisuun ei reagoida, tulee seuraavaksi etutassut sängylle. Muutaman kerran on törkimys hypännyt sänkyynkin ja sen jalat on tuntuneet liimatuilta lakanaan. Lopullisen silauksen herääminen saa kun Mango ottaa unikeon varpaat tai sormenvälit kohteikseen ja nuolee ne läpikotaisin. Mistäköhän löytyy snooze -nappula?

Kirsti ja Rosa saivat muuten viikonloppuna tuloksen nomen alo-luokassa! Onnea!

Uusia kotieläimiä

2008-09-07T09:26:00.003+03:00

Koiran kanssa eläminen tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Tällä kertaa pääsimme tutustumaan pieneen täi-koloniaan, joka oli majoittunut Mangon korvan taakse. Emme kohdelleet Mangon omia kotieläimiä kovin vieraanvaraisesti. Torjuntatyö lähti käyntiin expotilla ja täikammalla. Ahkera kampaus, pyykkääminen ja imurointi näyttää tuottaneen tulosta ja pääsimme ötököistä eroon noin viikossa. Munia, saati aikuisia täitä ei ole kampaan enää tarttunut.

Mango on nyt siis pari viikkoa joutunut olemaan hieman eristyksissä koirakontakteista. Karanteenin lopetimme eilen, jollon päästimme Mangon moikkaamaan Hamppua ja illalla myös Quattroa. Eilen teimme pitkästä aikaa myös hieman nome-treeniä kun vietimme aamupäivän Haltialassa. Peltojuoksenteluista tuli muutama hyvä kuva, jotka on lisätty Haltiala-Pitkäkoski -kansioon.

Aikaisemminkin kirjoituksen aiheena ollut valkea mattomme on muuten taas pyykissä. Koira ahnehti vuotaluun hieman liian nopeasti ja luu tuli samaa kautta muun vatsan sisällön kanssa keskelle mattoa. Matto on siis menossa pesuun nyt kolmatta kertaa reilun kuukauden sisällä.

Kiitos ja onnea

2008-08-24T15:22:00.004+03:00

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt pari viikkoa ja onhan tässä kaikenlaista koirien kanssa tullut puuhailtua. Viikko sitten vietin lauantain ja sunnuntain Antskogin NOU- ja NOME-kokeissa. Lauantaina koitettiin Lunan kanssa onneamme taipumuskokeissa ja sunnuntaina paiskittiin töitä alokasluokan kokeessa. Taipumuskoetulos jäi harmittavan lähelle hakuruutuhaparoinnin jälkeen. Luna palautti neljä lintua, mutta sitten meno hyytyi. Tuomari olisi päästänyt meidät jäljelle, jos koira olisi tässä vaiheessa edes käväissyt ruudun takaosassa. Maasto oli helppo ja hakuruutu oli siitä syystä aika iso. Wilkku ja Quattro osallistuivat samaan kokeeseen. Quattro selvitti tehtävät ja saivat siis ykköstuloksen. Onnea!

Sunnuntaiksi olin ilmoittautunut alokasluokan kokeeseen työvoimaksi. Olisin halunnut hieman nähdä mitä NOME-kokeissa tapahtuu, mutta työpostini olikin veneessä. No onneksi veneessä oli juttuseuraa. Soutelimme Henna Laakson kanssa lammen päätyä ympäriinsä ja viskelimme lintuja koirien markkeerauksiin ja hakuun. Vene oli pieni ja rannassa ei pahemmin ehtinyt jaloittelemaan. Päivän kököttely kuitenkin palkittiin kohtuullisella säkillä ylitse jäänyttä riistaa, joten nyt pärjätään taas jonkin aikaa sillä rintamalla.

Eilen koira-aiheinen puuhastelu sai jatkoa. Mango oli ilmoitettu Labradorikerhon Club Show:hun. Mangon sijoitus oli nuorten narttujen luokassa neljäs. Kovin suurta vertailupohjaa tämä ei kuitenkaan tarjonnut, koska osallistujia oli ainoastaan viisi. Mango sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun ja kilpakumppanit olivat kaikki kauniita labradoreja. Kiitoksia Ullalle Mangon esittämisestä!

Näyttelyn jälkeen lepäilimme hetken ja lähdimme illaksi Haltialaan. Mango ja Quattro päästelivät ihan kunnolla höyryjä ja oli hauska seurata niiden telmimistä. Yksi pieni kommelluskin reissulla kävi. Mango teki tänä kesänä jo toistamiseen sen virheen, että häippäsi pellolta joelle, eikä katsonut mistä pomppaa uimaan. Kun koiraa ei käskystä huolimatta kuulunut takaisin, arvasin, että se ei pääse joesta ylös. Siellähän se tosiaan kurkotteli puolitoista metriä korkean penkan alla ja niskaläski-kantokahvaa tarvittiin rekun palauttamisessa kuivalle maalle.

Kuvassa Mango näyttää Ullalle kieltä.

Puhtaat valkeat matot

2008-08-12T22:42:00.004+03:00

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Mangon kannalta tämä oli hieman tylsää, koska uuteen työpaikkaan ei voi viedä koiria. Hanna on onneksi ollut kotona "gradulomalla" pari viikkoa ja siten koiralla on ollut seuraa päivisinkin. Viime viikon perjantai oli kuitenkin päivä, jonka Mango joutui viettämään yksin. Kulutin perjantain kunniaksi hieman hartaudella keräämiäni plussaminuutteja ja pääsin kotiovelle jo puoli viiden maissa. Rappukäytävässä oli outo, mutta tuttu tuoksahdus. Tiesin jo ennen oven avaamista, että koiralla taitaa olla ripuli. Viimeisellä lomaviikollani kuurattu valkea olohuoneen matto oli siis saanut ruskeita sävyjä.

Kun matot oli kaavittu kakasta ja kamat pakattu, suunnistimme pitkästä aikaa mökkireissulle. Viikonloppu mökillä teki raskaan työviikon jälkeen hyvää. Vaikka "ripuliriinan" vatsa oli jo lauantaina kunnossa, kärsii Mango vieläkin kuukausikierto-masennus -syndroomasta ja sen mökkeily oli suurilta osin makoilua ja mököttämistä. Uimassakaan ei käyty kuin pari-kolme kertaa päivässä. Saunassa koira sen sijaan viihtyi ja tuli aina asianmukaisesti välillä terassille viilentymään. Yritimme harjoitella hieman linjalle lähetystä ja hakua, mutta innostus ei ollut aivan toivotunlaista. Ehkäpä kuukauden päästä alkaa taas treeni maistumaan.

Samaa flegmaattisuutta koiralla oli viime viikolla, jolloin kävimme Fannyn, Kirstin, Susannan ja Ullan kanssa Espoossa tekemässä koe-tyyliset harjoitukset. Mangon liikkeellelähtö vaati konkreettisesti persuksille potkimista. Sitä piti monta kertaa tyrkätä takamukseen, että se suostui lähtemään ohjaukseen tai hakuun. Tässä tilassa en voi ilmoittaa Mangoa NOME-kokeisiin. Ellei ihmeitä tapahdu, jää eka startti ensi vuoteen (seuraavaakin treenikautta saattaa sotkea uutinen, josta voit lukea alempaa). Espoon harjoitus oli kuitenkin erittäin antoisa. Oli kiva tavata kavereita ja lisäksi saimme Fannylta pari hyvää vinkkiä.

Ensi viikonloppu menee Antskogin NOME-kokeissa talkoohommissa. Jos kaikki menee hyvin, on lauantaina myös startti Mangon emän Lunan kanssa taipumuskokeessa. Seuraavana viikonloppuna on sitten taas näyttely, johon suhtaudun edellisen näyttelyn jälkeen ehkä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on hauskaa kun koira pääseen näytille, mutta toisaalta tuomarilinjat tuntuvat heittelevän Mangon kohdalla aika laidasta laitaan. Jos muuten haluat tulla seuraamaan Mangon esitystä, kannattaa suunnistaa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen lauantaina 23.8.

Viiimeisin uutinen koirarintamalla on se, että Mangolla on amerikkalainen kaukorakastaja. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, on pariskunta pitkästä välimatkasta johtuen päättänyt täydentää suhteensa keinohedelmöityksen keinoin. Iloinen perhetapahtuma on odotettavissa ilmeisesti ensi keväänä. Sulhanen on melkein yhtä komea kuin Quattro ja toivottavasti myös yhtä fiksu.

Tässä ja tässä linkkejä wanna-be-isukkiin liittyville sivuille.

Hurtta

2008-08-12T07:52:00.002+03:00

Stereona taas

2008-07-29T09:34:00.006+03:00

Meillä on ollut taas ilo pitää Lunaa vieraanamme muutaman päivän ajan. Kuten kirjoittelinkin aikaisemmin, olisi Lunan kanssa tarkoitus osallistua Antskogin taipumuskokeisiin parin viikon päästä. Harjoittelu on sujunut kohtuullisen hyvin. Tosin ensisijaisena tavoitteena on nyt ollut lähinnä havaita mahdollisia ongelmia yhteistyössä.

Suuria ongelmia ei ole esiintynyt. Lähinnä hieman väärinkäsityksiä, koska äiti ei luonnollisestikaan toimi aivan samalla tavalla kuin tyttärensä. Oikeastaan ainoa huoli minulla on hakuruudusta. Lunan työskentelyinto heilahtelee hieman enemmän kuin Mangon. Siinä missä Mangon hakutyöskentely on viime aikoina lähtenyt vauhdikkaasti ja hiipunut tasaisesti, on Lunalla ajoittaisia täys-stoppeja. Se saattaa palauttaa kaksi damia ja jää sitten viiden metrin päähän nyhjäämään. Minuutin parin odottelun jälkeen sen saa usein lähetettyä taas täydellä vauhdilla ruudun takaosaan asti. Mirkun ja Ullan kommenttien mukaan Lunaa pitäisikin painostaa takaisin ruutuun, jotta luovuttamismentaliteetti ei menisi selkärankaan.

Koska harjoitusaika on rajallinen, ei meillä ole ollut aikaa hieroa lähetyksiä tarkoiksi.
Luna saattaa lähteä ruutuun poiketen 90 astetta osoittamastani suunnasta ja usein se lähtee seuraavaan hakuun ennen kuin ehdin edes lähettää. Tämä ei sinänsä ole ongelma, kunhan koira palauttaa tavaraa. Mieleeni kuitenkin juolahti, että voisiko empimiskohtaukset johtua epätietoisuudesta: koira säntää ruutuun ja ryhtyykin sen jälkeen miettimään, että mitäköhän siltä taas odotettiinkaan. Ennen tarkkoja lähetyksiä täytyisi saada perusasento ja maltti kuntoon, ja niitä ollaan myös hieman harjoiteltu.

Vesinoutoja olemme harjoitelleet pariin otteeseen. Niissä ei ole ongelmia näkynyt. Ullan suosiollisella avustuksella, saimme myös laahausjäljen tehtyä. Alku oli mielenkiintoinen: Luna ei lähetyksessä suostunut haistelemaan lähtömakausta. Kun päästin sen irti, säntäsi se jäljen kulkusuunnan sijasta loppumakauksen vieressä tiellä odottavaa Ullaa kohti. Kymmenen metrin päässä se koukkasi takaisin metsään, ilmeisesti jäljelle ja suunnisti suoraan kanille. Sekavuutta lisäsi vielä se, että ensin luulin sen juoksevan suoraan tietä pitkin Ullan luokse ja yritin kutsua sitä takaisin. Onneksi se ei totellut. Vaikka lähettäminen meni hieman mielenkiintoiseksi, oli lopputulos hyvä. Luna käyttää vahvasti ilmavainua ja eipä sen silloin tarvitse millilleen jäljellä kulkea.

Arki on kahden koiran kanssa ollut iloista, mutta ajoittain myös hermoja raastavaa. Koiran kanssa elämisen ilot ja pikku hankaluudet on eletty stereona. Esimerkkinä voin kertoa eilisen iltapäivälenkin tapahtumia. Lähden ovesta ulos ja korjaan hetken päästä stereopökäleet naapurin nurmikolta. Ylitämme läheisen tien ja keskellä tietä päättää Mango ryhtyä nylkyttämään emäänsä. Kaivan rautakangen takataskusta ja saan koirat eroon toisistaan ilman, että jäämme lähestyvän bussin alle. Tien toisella puolella Luna antaa samalla mitalla takaisin ja hyppää Mangon selkään. Luna onneksi irrottautuu lempeämmin ottein ja saamme nopeasti jatkettua matkaamme.

Seuraavat parikymmentä minuuttia sujuvat muutamaa nylkyttämisepisodia lukuun ottamatta aika hyvin. Päästän koirat välillä vähän telmimään vapaana, mutta lämmin ilma ei houkuta niitä mihinkään suurempiin riehumisiin. Kun kytken ne takaisin hihnaan, riehaantuu Mango kuitenkin taas painimaan ja onnistuu työntämään alaleukansa Lunan kaulapannan alle kierähtäen samalla 180 astetta ympäri. Lopputuloksena on umpisolmu, jossa toisella pihisee henki ja toisella on leuka jumissa. Onneksi saan pidettyä kaksikon rauhallisina ja solmu aukeaa vajaan minuutin selvittelyn jälkeen. Erilaisia kymmenen jalan ja kahden remmin solmuja on viime päivinä selvitelty, mutta ei vielä tällaista, jossa on leukakin mukana.

Istahdan vähäksi aikaa puiston penkille ja koirat jäävät varjoon makailemaan hihnoissaan. Hetken päästä olen uppoutuneena tekstarin kirjoittamiseen, kun kaksi erittäin vaarallisen näköistä pikkupoikaa juoksee ohitsemme alle kymmenen metrin päästä. Tämähän on niin hälyyttävä tilanne, että niille pitää rähistä ja sännätä heidän peräänsä. Vasen käteni venyy noin 10 senttimetriä yllättävästä kahden koiran nykäisystä, jonka jälkeen koirat kuulevat kunniansa.
Paluumatkalla otetaan taas nylkytystuokio keskellä tietä. Onneksi useimmilla lenkeillä on vähemmän tapahtumia.

Yhden koiran kanssa lenkkeillessä ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota "remmikuriin". Nyt kahden koiran kanssa hihnakäyttäytyminen on paljon tärkeämpää. Vaikka Luna kävelisi nätisti, saattaa Mango provosoida sen kiehnäämään. Lunan kanssa taas koirien ohitukset ovat välillä vaikeita. Namin kanssa ne menevät hyvin, mutta sitten onkin kaksi koiraa kilpailemassa namista.

Keskinäisistä kiehnäyksistään huolimatta Mango ja Luna ovat selvästikin tiimi. Ne puolustavat toisiaan koiraporukassa, seuraavat toisiensa liikkeitä, nukkuvat vierekkäin ja näyttävät yleensäkin nauttivan toistensa seurasta. Ehkä meidänkin perheessä on joskus kaksi koiraa. Tosin asunnon on vaihduttava tätä ennen hieman paremmin tarkoitukseen sopivaksi.

Touhuilta kattiksella

2008-07-23T23:36:00.007+03:00

Mirkku oli kutsunut Lunan toisesta pentueesta junnulabbiksia (Weetin sisaruksia) pieneen nome-promoon. Saavuin paikalle hieman etuajassa ja kävin tekemässä Mangon kanssa pari vesiohjausta. Se ei juoksuisena voisi hengailla harjoituspaikalla poikakoirien kanssa. Vähän kuuden jälkeen Kattilajärvelle saapui pari nuorta narttua ja yksi uros isäntineen ja emäntineen. Susanna ja Kirsti tulivat myös Mooseksen ja Rosan kera. He olivat ahertaneet edellisenä iltana kolme verijälkeä järven eteläpuolen maastoon. Jälkikoirina saivat luvan toimia Luna, Mooses ja Rosa. Ennen jäljestystä oli kuitenkin paljon ohjelmaa.

Pennuille tehtiin vesinoutoja ja pieni hakuruutu. Kaikki juniorit tekivät ihan hyvää työtä. Palautukset olivat ehkä hieman hakusessa ja damilla olisi mieluummin leikitty. Mutta eihän mitään huippupalautuksia voi noin nuorelta koiralta ilman harjoittelua odottaakaan. Toisaalta näimme pari yllättävän hyvää suoritusta. Toivottavasti saadaan joku näistä koirista myöhemmin treeniporukkaan.

Kun nuorisolta loppui kiinnostus, päästettiin Luna ja Rosa ruutuun. Molemmat toimivat hyvin -varsinkin Luna, joka löysi viimeisen damin ruudusta helposti. Nyt ei tullut lähetysempimisiäkään, joita koimme edellisellä harjoituskerralla Haltialassa.

Haun jälkeen oli leikkituokio ja sain hakea moonis-Mangon autosta mukaan. Mango oli intona. Se juoksi, ui, kieri, paini, polski ja heilutti häntää elämänsä kyllyydestä. Oli hauskaa nähdä kuinka se nautti koiraseurasta oltuaan pari viikkoa hieman eristettynä. Tänään ei muuten ole näkynyt enää vuotoa, joten juoksuasioissa ollaan taas loppusuoralla.

Leikkihetken jälkeen lähdin Lunan, Susannan ja Kirstin kanssa verijäljelle. Luna oli jo aika väsynyt, mutta löysi kuitenkin "kaadon" ja sai hyvää harjoitusta. Väsymyksestään huolimatta sitä odotti vielä yksi harjoitus ja lähdin variksen ja koiran kanssa metsään. Teimme pari muistiharjoitusta ja noutoja. Nekin sujuivat hyvin. Ensi kuussa on sitten tarkoitus mennä Lunan kanssa taippareihin. Tähän asti harjoitukset ovat tuntuneet epäilyttävän helpoilta. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kävelimme autolle kun Mooses oli lähdössä verijäljelle. Sen jälkeen olisi vielä Rosan vuoro. Kello oli melkein kymmenen ja meille sai kuitenkin jo riittää. Starttasin kolhiintunen autoni, huiskuttelin hyvästit Susannalle ja Kirstille ja huristelin kotiin.

Kuvassa Mango ja Mustikka(elämänsä ensimmäisellä?!) uintikierroksella. (c) Mirja Ikonen

Markkeerauksia, mustikoita ja rytinää

2008-07-21T13:49:00.002+03:00

Sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Nuuksiossa. Olin katsonut kartasta mielestäni hyvän oikoreitin Kattilajärven maastoon, mutta kaikki ei edennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen mutka matkaan tuli Velskolassa, jossa käännyin vahingossa väärään suuntaan. Teimme pienen matkan päässä U-käännöksen ja lähdimme suuntaamaan takaisin Velskolaan. Ehdimme ajaa noin 50 metriä, kun edessä olevan mäenharjanteen takaa ilmestyi punaisen bemarin maski näkökenttääni. Murtosekunnissa ehdin tajuta, että kaikki ei ole hyvin ja vastaantulijan ajolinja menee leveäksi. Yritin väistää mahdollisimman reunaan, mutta osuma oli väistämätön. Onneksi vältyimme suoralta nokkakolarilta ja äkkipysähdykseltä.

Tunnin selvittelyiden ja poliisin vartomisen jälkeen pääsimme jatkamaan taas matkaa. Alkuperäinen reittisuunnitelmanikin osoittautui mahdottomaksi yksityistielle asetettujen ajokieltojen takia. Päädyimme lopuksi Vaakkoin ulkoilualueelle. Treenasimme Mangon kanssa hieman vaikeampia markkeerauksia ja se selvisi aika hyvin. Treenin jälkeen keräilimme mustikoita ja paluumatkalla onnistuimme vielä lievästi eksymään metsään. Lopputuloksena oli pieni patikkamatka Vihdintietä pitkin. Ei siis tällä kertaa kaikista onnistunein reissu. Vuoden viimeinen lomaviikkoni alkaa torstaina ja auto tulee todennäköisesti olemaan pajalla melko pitkään.

Viikonloppu nelistään

2008-07-14T11:37:00.004+03:00

Viikonloppu olikin taas varsinaista koiratohinaa. Mangon emä Luna tuli meille hoitoon torstaina ja palautin sen Mirkulle tänään. Mango nautti Lunan vierailusta, mutta meinasi menkkamasennuksineen jäädä iloisen äitinsä varjoon. Mangolle kasvaa koiraseurassa aina pienet tyrannisarvet otsaan ja ihmisen etikettilasien lävitse katsottuna on toiminta ajoittain vähemmän vieraanvaraista. Äitiltä pöllittiin luut nenän edestä, sitä tyrkittiin juomakipolta pois, hypittiin joenpenkereeltä päälle, nylkytettiin ja roikuttiin riveleistä. Onneksi Lunalla on pitkä pinna ja sen ei tarvinnut useasti ärähtää.

Ulkoilimme pariin otteeseen Haltialassa. Lauantaina treffasimme Sannan, Wilkun ja Quattron. Uitimme koiria ja teimme pienen lenkin. Sunnuntaina tehtiin Lunalle hakuruutu ja hieman harjoituksia vaihtamisen estämiseksi. Mangolle tehtiin linjatreeniä kahteen suuntaan. Harjoitukset sujuivat kohtuullisen hyvin, vaikka olosuhteet eivät olleet mukavimmat mahdolliset. Ilma oli kuuma ja poimimme koirien turkeista 11 punkkia metsästä poistumisen jälkeen.

Lunalla on ilmeisesti karvanlähtöaika ja Mangolla on juoksu. Asunnon sotkuisuuden kruunasi maanantaiaamu, jollon huomattiin, että Mangolla on lisäksi ripuli. Onneksi satuin olemaan näköyhteydellä koiraan ja lattialle ei tullut kuin ns. tulppapökäle. Loppujen lopuksi viikonloppu meni kuitenkin hyvin. Luna on valloittava ilopilleri. Lisäsin muutaman kuvan leikit ja sekalaiset -kansioon.

Ps. Onnea Wilkulle ja Quattrolle hattutempusta. Kolme ykköstulosta kolmesta ensimmäisestä TOKO:n alo-luokasta ja TK1-koulutustunnus!

Juoksua pukkaa

2008-07-08T10:16:00.007+03:00

Mango aloitti nyt juoksun. Pari kuukautta sitä odoteltiin, mutta hyvinhän tuo sen osasi ajoittaa. Jos mielenlaadut pompahtelee samaan tapaan kuin talvella, voisin vielä kuvitella, että alkusyksyksi ehditään saamaan energiapilleri takaisin ja ehkä jopa debytoimaan NOME-B:ssä.

Eilen vietin vapaapäivää ja teimme Mangon kanssa linjalle lähetysharjoituksia Haltialassa. Mango on tehnyt lähinnä lyhyehköjä linjaharjoituksia niin, että dami on viety yhdessä linjan päähän. Seuraavissa harjoituksissa ajattelin lisätä toisen linjan, jolloin Mango saa hakea vuorotellen kahdesta eri paikasta.

Linjalle lähettäminen tarkoittaa koiran ohjaamista suoraa linjaa halutulle kohteelle. Linjaharjoituksilla on hyvä aloittaa koiran opettaminen ohjattuun työskentelyyn. Ohjauksella koiraa voi auttaa löytämään riista, jonka pudotuspaikkaa se ei nähnyt tai jonka pudotuspaikan se on unohtanut. Tässä on aiheeseen liittyvä videopätkä. Videossa tuomari kertoon ohjaajalle, missä kohde on. Ohjaaja lähettää koiran kohteeseen, mutta joutuu matkalla antamaan koiralle lisäohjeita. Kun ohjaaja on sitä mieltä, että koira on oikealla alueella, viheltää hän koiralle lähietsintämerkin.

Eiliseen harjoitukseen otin mukaan vielä yhden uuden motivointikeinon: taisteluleikin, eli retuuttamisleikin. Tämä on monen noutajaharrastajan mielestä noutajilta kielletty leikki. Arvioni mukaan Mango näyttäisi kuitenkin kestävän tuota aika hyvin. Pitää vaan tehdä erittäin tarkka rajaus siihen, minkä esineen kanssa saa retuuttaa. Eilisissä harjoituksissa olivat ensimmäiset palautukset laiskahkoja. Kun esitin Mangolle vetopatukan aina palautuksen jälkeen, alkoivat damit saapua huomattavasti nopeammin. Jatkossa ollaan tarkkana damien käsittelyn suhteen ja jos damien luovutuksessa alkaa näkyä ongelmia, lopetetaan vetoleikit siihen.

Jo tärppää

2008-07-05T17:03:00.006+03:00

Toinen taipumuskoeyritys meni melko samalla kaavalla, kuin ensimmäinen. Vesinoudot hoituivat helposti, mutta hakuruudussa hapuiltiin ja Mango palasi luokseni tyhjin suin kolmannen variksen jälkeen. Erona Vihdin taippareihin oli kuitenkin se, että sain koiran takaisin työskentelytuulelle. Mango etsi ja palautti neljännen variksen lopulta mallikkaasti. Olin hieman hermostuneena lähettämässä sitä viidennelle linnulle, kunnes tuomari ilmoitti, että ei tarvitse - jäljellä nähdään. Jälkeä ei ollut pahemmin aihetta jännittää. Mango hinkui muille koirille tehtyjen jälkien perään niin intona, että olin lähes varma onnistumisesta jo ennen lähetyspaikalle kutsua. Kani löytyi helposti ja toimitettiin ohjaajan kautta tuomarin hoitoon.

Samassa ryhmässä starttasivat Mangon treenikaverit Lotta, Fendi ja Sissi. Viimeisin ei hyvästä alusta huolimatta oikein motivoitunut hakuruutuun ja joutui lopettamaan leikin kesken - Harmi! Lotta teki mielestäni parhaimman haun tänään näkemistäni ja tuomari hyväksyi sen jäljelle jo kolmen variksen jälkeen. Jäljellä silläkään ei ollut mitään ongelmia. Myös Fendi läpäisi kokeen ja sai samalla muotovalion titteliin oikeuttavan viimeisen sulan hattuunsa.

Tuntuu tosi mukavalta, että saatiin paikko näin nopeasti Vihdin taippareiden jälkeen. Tästä jatketaan sitten aloittamalla harjoittelu NOME-B ja WT -kokeita varten.

Uusi mato koukkuun

2008-07-02T23:44:00.009+03:00

Lauantaina on taas taipparit. Mango on päässyt nyt hieman vähemmällä harjoittelulla. Viime viikolla otettiin yhdet markkeeraustreenit. Tänään käytiin tekemässä Ullan, Sussun ja Tonin kanssa laahausjäljet Mangolle, Fendille, Sissille ja Lotalle. Kanit löytyivät ja harjoitus onnistui hyvin. Sissillä oli tosin ensin vähän yrmimistä kanin suhteen, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin suostui ottamaan haisevan raadon suuhunsa.

Onnistuin kastelemaan sukat vetäessäni Fendille jälkeä. Jouduin palaamaan kosteikosta ja koukkaamaan kanin kanssa epämääräisen ja ylimääräisen lenkin. Se ei tuntunut muotovalioehdokasta haittaavan. Fendi meni ensin tyhjälle jälkipätkälle, kasteli ilmeisesti itsekin jalkansa ja palasi sitten takaisin kääntyen nopeasti oikeaan suuntaan.

Mango teki tänään loistavaa työtä. Ei voi kuin toivoa, että sama intensiteetti toteutuu lauantain hakuruudussa. Harjoituksen jälkeen päästimme nelikon leikkimään metsään. Mango piti melkoista vauhtia juosten kolme koiraa kintereillään ympäri ryteikköjä. Vartin rymyämisen jälkeen lähdimme takaisin parkkikselle. Pari metriä ennen autolle paluuta päätti tyttö mennä mahalleen mutalätäkköön. Ajatteli ilmeisesti, että Hanna ei muuten usko meidän harjoitelleen. Kotona odotti kuuraus ja koirankeksi.

Kuvassa on Lotta, joka palauttaa Ullalle kania.

Flegmaattisuutta ilmassa

2008-06-29T14:47:00.005+03:00

Aamupäivä kului Mäntsälän koirakerhon näyttelyssä Järvenpäässä. Ilma oli sateinen, mutta onneksi koko homma oli nopeasti ohi. Mangon arvostelu komppasi säätä: hyvä, eli H. Oltiin tulokseen hieman pettyneitä varsinkin kun Mango sai koiratutuilta kehuja ennen näyttelyä ja näyttelyssäkin.

Tänään kävi näin. Jos tuomari ei juurikaan pitänyt Mangosta, ei Mangokaan ollut kiinnostunut tuomarista. Se ei oikein halunnut mennä tervehtimään tuomaria ja veti itseään poispäin lähemmän tarkastelun aikana. Koira tosiaan näytti tänään hieman varovaiselta ja apealta. Tästä varovaisesta luonteesta ilmeisesti rokotettiin hieman. Arvostelua alensi myös etuosa, joka saisi kulmautua paremmin, jyrkkä lantio sekä löysät liikkeet. Positiivisia puolia olivat hyvä luusto ja runko, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä purenta, tiiviit käpälät, vahva takaosa ja hyvä häntä.

Hanna oli ensimmäistä kertaa esittämässä koiraa näyttelyssä ja esittäminen sujui mielestäni erittäin hyvin. Hanna ei pahemmin jännittänyt ja sai pidettyä koiran hyvässä asennossa. Myös juoksutus meni mallikkaasti.

Illaksi lähdettiin veneilemään. Koira pääsi stressaavan aamun jälkeen chillaamaan ja haistelemaan meri-ilmaa. Muutama kuva täällä.

Vuosi vilskettä

2008-06-25T16:58:00.009+03:00

Kävelin eilen Mangon kanssa päivälenkin Vantaanjoen rantaan. Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Vettä ripotteli aina välillä. Koira nautiskeli, kun sai rymistellä märässä ruohikossa. Lähiympäristössä ulkoilukierrokset rupeavat väkisinkin muistuttamaan toisiaan, mutta nyt itselleni iskostui varsinainen déjà vu -olo.

Tasan vuosi sitten kävelin samaa reittiä. Ilma oli tuulinen ja sateinen. Ihmettelin vieressä tepsuttelevaa nuorta labradoria ja se varmaan ihmetteli minua. Vastaantulijat hymyilivät nätille koiralle ja kehuskelin sen olevan meillä ensimmäistä päivää.

Arki kulkee omaa polkuaan ja päivät tuntuvat usein samanlaisilta. Kuitenkin, kun asettaa perspektiivin pidemmäksi huomaa, että paljon ehtii yhdessä vuodessakin tapahtua.

Ensimmäisessä kuvassa Mango on ollut meillä 1 päivän ja toisessa 1 vuoden. Kuvauspaikka on sama.

Keskikesän tapahtumat

2008-06-22T23:51:00.003+03:00

Taas on yksi mökkireissu tehtynä. Koiralle matka taisi muodostua rankaksi - jopa hitusen liian rankaksi. Tänään kotipihassa Mango ei suostunut kävelemään tai pissaamaan. Nurmella makoilu kelpasi ja kotona koirankeksi, jonka jälkeen hupakko nosti jalat kohti taivasta ja sammui sohvan eteen. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan Mangon päivät olivat täynnä ryntäilyä, pallottelua, uimista ja hakuruutuja. Pidimme koiraa maastoruokinnalla niin, että aamu- ja iltaruoka annettiin kun hakuruudusta oli palautunut 5-6 damia. Motivointi osoittautui toimivaksi. Eri asia onkin sitten nähdä, että hakeeko koira ilman ruokakupin läsnäoloa. Ajattelimme kuitenkin, että kokeillaan tätäkin keinoa.

Juhannusaamuna Mangolle kävi ikävä haaveri. Se hyppäsi veneeseen hieman liian vauhdikkaasti, liukastui veneen pohjalle ja liukui vauhdilla veneen keskipenkkiä päin. Muutaman tunnin kuluttua huomasimme, että koira ontuu toista etujalkaansa. Nyt täytyy siis pitää riehumiset minimissä ja koittaa saada jalka parantumaan ennen viikonlopun näyttelyä.

Hyvää jussia!

2008-06-18T11:57:00.005+03:00

Eiliset treenit menivät Mangolla suohon. Enään se ei osaa edes kotona. Tähän asti on nometreeneissä menty lähinnä eteenpäin. Nyt kun ensimmäinen takapakki on tullut, on isäntä hieman ymmällään.

Arkiasioissa koira on sitä vastoin osoittanut oppivaisuutta. Tänään se auttoi tavaroiden pakkaamisessa mökkimatkaa varten. Mango haki vaatteita Hannalta makuuhuoneesta ja tiputteli niitä sitten olohuoneessa laukun viereen.

Koitetaan mökillä vielä vähän hakuruutumotivointeja. Muuten täytyy kohta antaa koiran rauhoittua ja nauttia itse juhannuksesta.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Kyllä se kotona osaa

2008-06-16T23:50:00.004+03:00

Palasimme yhdeksan maissa illalla taas metsästä. Tällä kertaa olimme UMN:n taipparikurssin viimeisellä treenikerralla. Ohjaajat tekivät kanijäljet ja päästimme vuorotellen koirat jäljille rymyämään. Mango käyttää pääasiassa ilmavainua, se ei siis yleensä nuuskuttele maata, vaan risteilee hajujäljen ympärillä suunnistaen ilmassa leijuvien tuoksujen mukaan. Näin edettiin tänäänkin: kovalla rytinällä siksakkia kanille ja kani Jukalle.

Härnäsin koiraa tänään hieman variksella ja innostin sitä kestokanilla (eli kaniturkista tehdyllä damipussilla). Koitin näin nostaa koiran riistaintoa hieman kovemmaksi. Ehkä se toimikin, koska Mango olisi mielellään jäljestänyt kaikkien muidenkin koirien jäljet. Se kiskoi hihnassa kun kävelimme lähetysalueiden ohi ja vinkui tavallista enemmän.

Harjoitussession jälkeen kävimme Wilkun kanssa uittamassa koiria. Mangolla ja Quattrolla tuntui olevan hauskaa. Kierroksia riitti koneessa ja leikkiminen ei meinannut loppua ollenkaan.

Taipparit

2008-06-14T17:38:00.006+03:00

Olipa pitkä päivä. Oltiin kahdeksan jälkeen Ullan kanssa kokoontumispaikalla. Ryhmämme piti ilmeisesti alkaa puoli yhdentoista jälkeen ja pyysin Hannan ja Mangon paikalle yhdentoista aikoihin. Mangon suoritusnumero oli toiseksi viimeinen ja starttasimme vasta puoli neljän maissa iltapäivällä. Tuloksena päivästä oli pyöreä nolla. Hakuruudussa koiralta loppui into kesken, enkä saanut sitä enää liikkeelle kolmannen variksen jälkeen. Jotenkin luulen, että pitkä odottelu ja sen jälkeen pikainen astuminen estradille saa koiran hieman lukkoon. Samanlainen hyytyminen on tapahtunut yksissä harjoituksissa (Muuramen leirillä). Myös tällöin oli harjoiteltu edellisinä päivinä paljon ja odoteltu maastossa pitkään ennen suoritusta. Oma harjoitteluinnostus sai nyt pienen kolauksen, mutta eiköhän tästä taas kohta aleta miettimään, että mikä meni vikaan ja suunnitellaan sen jälkeen seuraavaa koeilmoittautumista. Nyt vaan juoksun odottelu sotkee suunnitelmia loppukesään asti.

Tuomarilta (Harri Sivén) tuli sinänsä ihan hyvää palautetta. Hän kehoitti kasvattamaan koiran riistaintoa ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Hyviä puolia Mangon kokeessa oli vesityö (innokas veteenmeno, itsenäinen vesityöskentely ja työskentelee mielellään vedessä). Vedessä nouto-otteet olivat pinnallisia (raahasi lokkia siivestä). Variksilla nouto-ote oli parempi. Variksista ensimmäinen jäi yllättäen pari metriä eteeni. Loput kaksi tulivat käteen.

Otetaan tämä kokemus harjoituksen kannalta. Muutama kuva lisätty treenialbumiin. Kuvia myös päivän ilopilleristä: 12-viikkoisesta Kaaposta, joka oli vierailevana tähtenä jo toisissa taippareissaan. :)

Kesän eka mökkimatka

2008-06-11T11:42:00.004+03:00

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin mökillä. Mango näytti nauttivan mökkielämästä. Ulos ja uimaan pääsi milloin halusi ja Hamppu oli leikkikaverina. Lämpimät kelit olivat nostaneet veden lämpötilan järvessä 18 asteeseen. Mango ei osaa lämpömittareita lukea ja siitä syystä vesi kelpasi Mangolle aivan samoin kuin +5 tai +25 asteinenkin. Uiminen on koirillekin hyvää liikuntaa. Pieni kuntoilu saatiin aikaiseksi kun koira lähti seuraamaan minua lähdettyäni soutamaan veneellä. En antanut sen hypätä heti veneeseen, vaan tein pari kunniakierrosta lahdella samalla kun Mango polski perässä. Kun koira rupesi hengästymään enemmän, hidastin vauhtia ja annoin sen kömpiä laidan yli lepäämään. Palkinnoksi sain housut ja kengät märäksi.

Teimme viikonlopun aikana pari treeniä: hakuruudun ja verijäljen. Hakuruutu sujui hienosti, mutta verijäljessä oli hapuilua. Jäljestä taisi tulla hieman liian vaikea. Se oli melko pitkä ja vanhentui kunnon rankkasateessa. Koiran ollessa jäljellä, ryhtyi lisäksi ukkonen jytisemään ja tämä näytti häiritsevän hieman keskittymistä. Olisikohan tarttunut Hampulta hieman jännitystä. Hamppu menee aina ukonilmalla vessaan piiloon ja lopettaa tärinän vasta pari tuntia salamoinnin tauottua.

Tänään matkustimme Ullaa morjenstamaan Järvenpäähän. Järjestimme viikonlopun taipparikokelaille kenraaliharjoitukset ja pääsimme samalla näkemään U:n taloprojektin ja tontin. Hieno paikka. Takapihan perällä virtaa oma joki! Sidewildin katras on päässyt jokeen kylpemään joka päivä. Treenit menivät molemmilla koirilla tosi hyvin. Samaa ei voi sanoa minusta, joka melkein eksyin metsään vetäessäni Lotalle jälkeä.

Aktiivinen päivä koirarintamalla

2008-06-02T23:34:00.009+03:00

Mangosta otettiin tänään verikoe Optigenin PRA-testiä varten. Samassa rytäkässä koe tehtiin Mangon emälle Lunalle ja Sidewildin Lotalle. PRA on perinnöllinen, sokeuttava silmäsairauksien oireyhtymä. Mangon sukuhaarassa on todettu PRA-geenin kantajia, joten koe on tarpeen, mikäli Mangoa joskus aiotaan käyttää jalostukseen. Verikoe otettiin Eeva Rautalan luona Lauttasaaressa ja sieltä jatkettiin sitten suoraan Espooseen harjoittelemaan taippareita varten. Myös Luna lähti mukaan. Kirsti ja Susanna T. odottelivat jo Rosan ja Mooseksen kanssa paikan päällä.

Aloitimme treenin laahausjäljellä Mangolle ja Lotalle. Mango meni ensin ja hoiti homman tyylikkäästi vaikeassa maastossa. Se oli selkeästi Mangon paras suoritus kanijäljellä. Seuraavaksi tein Lotalle jäljen ja se hoiti homman vähintään yhtä hyvin: Seurasi tarkasti jälkeä ja palautti kanin samaa reittiä Ullalle. Kanihommien jälkeen siirryimme tyytyväisinä viereiselle lammelle ja paukuttelimme kaikille narttukoirille (sukupuolisyrjintää!) vesinoutoja ja tuplamarkkeerauksia veteen. Tämäkin osuus sujui kaikilta hyvin. Susanna ohjasi Lunaa, minä Mangoa ja Ulla tietenkin Lottaa.

Noutojen jälkeen annoimme koirille pienen riehumistauon rannassa. Lotta oli vaikuttunut Mangon löysästä kaulanahkasta niin, että ei raaskinut päästää siitä irti. Mangoa taas olisi kiinnostanut Lunan kanssa painiminen ja se yritti turhautuneena louskutella Lotalle leukojaan. Rosa oli tyypilliseen tapaansa päällepäsmärinä ja nautti, kun sai komennella nuorempiaan. Lunalle sekään ei sentään uskaltanut isotella.

Lopuksi levitimme 12 damia melko vaikeamaastoiseen hakuruutuun. Mooses, Rosa ja Luna tyhjensivät ruudun viimeistä damia myöten. Jokainen taisi palauttaa neljä pötköä. Ohjasin Lunaa, ja yllätyin hieman kuinka hyvällä vauhdilla se työskenteli. Luna teki hienoa työtä ja palautti kauimmaisetkin damit ruudun perältä. Mango sai tyytyä sivustakatsojan rooliin, eikä ottanut sitä kovin kevyesti. Toimintatarmo purkautui läheisiin keppeihin ja puihin, jotka saivat kulmahammasta.

Mango muuten pääsi Vihdin taippareihin. Siihen asti sitten siis tsempataan treeneissä ja pidetään peukkua pystyssä juoksujen ajoittumisen suhteen. Toista peukkua voi kohottaa PRA-tulokselle. Ymmärsin, että tuloksen saapumiseen kuluu noin viikko. Melko nopeaa ottaen huomioon, että verinäyte lähetetään Yhdysvaltoihin testattavaksi.

Koirauutisia - VUH VUH

2008-05-27T12:05:00.003+03:00

Lehdistä saatiin tänään lukea Manu-labradorista, joka oli tippunut veneestä ja osunut potkurin alle. Aikamoinen selviytyminen. Uutisen voi lukea esim. täältä. Tuli mieleen, että veneeseen pitäisi kesäksi hommata jotain liukuestemattoa ja ehkä vielä koiralle liivit.

Mangon elämä on onneksi viime päivinä ollut vähemmän dramaattista. Viikonloppuna ulkoiltiin sekä uitettiin koiraa Haltialassa ja Sipoossa. Sunnuntaina kävimme seuraamassa kun Wilkku ja Quattro pokkasivat toisen ykköstuloksensa TOKOn ALO -luokassa. Hieno suoritus!

Ilmoitin koiran viime viikolla taipumuskokeeseen ja seuraavaan näyttelyyn. Taippareiden järjestäjiltä ei ole vielä kuulunut vahvistusta ja juoksukin saattaa tulla sotkemaan suunnitelmia. Toivotaan kuitenkin, että päästään mukaan. Koe järjestetään kesäkuun puolessa välissä. Näyttely on loppukuusta Järvenpäässä.

Uitettu koira

2008-05-25T21:07:00.004+03:00

Iltalenkki Haltialassa

2008-05-20T22:57:00.006+03:00

Lähikortteleiden kiertämiselle pitää aina välillä miettiä vaihtoehtoja. Tänään lähdimme Haltialaan. Mango löysi supikoiran ja Jukka sorsan. Supi karkasi sähisten, mutta sorsa suostui kuvaan. Sorsa ja muita kuvaotoksia löytyy Haltiala-Pitkäkoski -albumista.

Viikonloppu kolmistaan

2008-05-19T11:17:00.012+03:00

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina minulle ehti jo tulla lyhyt hetki, jolloin kaduin että olin lupautunut koirakaitsijaksi. Alku tahtoi mennä hieman kaaoksen puolelle. Weeti ryntäili Mangon kaulaan jatkuvasti ja Mango provosoitui kerta toisensa jälkeen painimatseihin. Toinen tiukka paikka oli rappukäytävämme, jota ei ole suunniteltu koiria varten: reunoista avoimet, liukkaat kierreportaat. Weeti ei selvästikään ollut kierreportaisiin tottunut ja aluksi minun pitikin viedä yksi koira kerrallaan rappusissa. Perjantai-ilta vieraallamme meni paikkaa etsien. Se oli hieman ymmällään oudosta ympäristöstä.

Lauantaina olin koirien kanssa liikenteessä koko päivän. Lähdimme pian aamulenkin jälkeen Hannan veljen luokse Espooseen kyläilemään. Hannan veljentyttö oli hieman ymmällään kahdesta Mangosta. Espoosta matka jatkui Tuomarinkylään ratsastuskilpailuja seuraamaan. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Sekä koirat että isäntä oli siinä vaiheessa ryytyneitä, mutta parin tunnin päiväunien jälkeen olikin taas iltalenkin aika - Weetille ei ole vielä kehittynyt seurapiirirakkoa.

Sunnuntaiaamuna haimme Hannan satamasta. Odottelimme eteläsatamassa Silja Symphonyn purkautumista katsellen ihmisvirtaa. Samaan terminaaliin oli aamulla kiinnittynyt Royal Princess -risteilyalus, joka oli täynnä amerikkalaisia turisteja. Siinä olikin hymyssä pidättelemistä, kun kuuntelin leveällä englannilla lausuttuja kommenteja: "Oh! Look at those labs" - "Aren't they cute". Eräs rouva tuli juttelemaan. Hän pyysi lupaa valokuvata koiria ja kertoi, että hänellä on vaalea labradori kotonaan Yhdysvalloissa. Lopuksi hän sanoi yliselkeästi artikuloiden "Now I feel homesick". Vastasin surulliselle amerikkalaiselle ymmärtävällä hymyllä ja jatkoin matkaani Hannaa tähyillen.

Päivän ohjelmassa oli vielä Haltialan lenkki Wilkun, Sannan ja Quattron kanssa. Otin mukaan variksen ja kestokanin. Teimme variksella muutaman lyhyen jäljen, joiden päähän jätimme kahdella damilla täytetyn kaninturkin. Mango ja Quattro selvisivät tehtävästä aika hyvin. Lopuksi vedin vielä Weetille pienen jäljen ja poju nuuskutti jäljen läpi naurettavan helposti. Muutenkin näyttäisi siltä että Weetillä on nenän käyttö kohdillaan. Se on koko ajan nuuskuttelemassa ja seuraamassa hajuja. Pojusta oli vaikea saada valokuvaa ilman, että sillä olisi ollut nenä maassa.

Illalla kävimme takapihalla grillaamassa. Weetikin sai (laihdutuskuuristaan huolimatta) pienen palan makkaraa. Mirkku haki Weetin kotimatkalle grillauksen jälkeen. Outoa, miten nopeasti tuollaiseen pikkuvintiöön kiintyy.

Kuvia viikonlopulta täällä.

Koirauutisia - VUH VUH

2008-05-16T12:55:00.008+03:00

Torstai-ilta kului tutun porukan kanssa Espoossa. Mangon noutokäytös oli kuin pienellä enkelillä. Flunssan toipumislomalta kertynyt energia purkautui ensin härkämäiseen kiskomiseen hihnassa ja muiden koirien härnäämiseen, mutta kun oma harjoitusvuoro koitti, osasi Mango yllättäen kanavoida turhautumisensa juuri oikealla tavalla. Damit tulivat nopeasti suoraan käteen, lähetyksissä ei hidasteltu ja perusasento napsahteli armeijamalliin kun Mango odotti pääsevänsä uuteen noutoon.

Koimme sentään yhden epäonnistumisen, kun teimme koiralle liian vaikean markkeerauksen kaislikon reunaan. Kun damia ei heti löytynyt, ryhtyi Mango tekemään hakua ja pulahtipa myös uimaan siinä samassa rytäkässä. Iltaohjelmaan kuului perusmarkkeerauksen lisäksi pitkähköjä vesimarkkeerauksia damipyssyn kanssa, hakuruutu ja vesiohjaus (koira kylläkin taisi nähdä damin lähetyksessä). Jos eilisillalla olisi osallistuttu taippareihin, olisivat ne kirkkaasti läpi. Vaikka perusmiehen sanavarastoon ei välttämättä kuulu liikaa lellittelysanoja, niin voisin kuitenkin kiteyttää harjoituksen fiilikset näin: Ihana koira!

Mangon lisäksi paikalla oli Mooses, Eetu, Lola, Demi, Lotta, Fendi ja Rosa. Osasta saimme toivottavasti kuvia, joita lisäilen illemmalla treenialbumiin.

Viikonlopun koirauutisiin kuuluu lisäksi se, että haen tänään Mangon 5 kuukautta vanhan pikkuveljen hoitoon. Weeti viettää meillä pari vuorokautta ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Hanna on lähdössä risteilylle, joten eiköhän minut löydä viikonloppuna esim. Ursulan terassilta koiranpentu kainalossa... No ei vaiskaan :) Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa - tulemme varmaan viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkoilemalla Haltialassa ja Pitkäkoskella.

PS. U:lle ja F:lle tsemppiä taippareihin. En tiedä onko tarvetta, mutta peukalot on silti pystyssä!

Hajamielisen professorin paluu

2008-05-13T13:20:00.006+03:00

Mangon flunssa alkaa olla ohi. Eilen kuului muutama tirskahdus, mutta tänään kirsu on ollut kuiva, eikä koira ainakaan aamulla suhautellut nenäänsä. Teimme eilen pienen noutoharjoituksen dameilla. Palautukset olivat hienoja ja toiminta muutenkin suoraviivaista. Torstaina on tarkoitus mennä kimppatreeneihin. Katsotaan miten siellä on asian laita.

Juoksuaika alkaa selvästi taas olla tuloillaan. Mango merkkailee pienillä pissanoroilla viidenkymmenen metrin välein. Vastaantulevat koirat huomioidaan jo kaukaa pää ja häntä koholla ja selän karvat pystyssä. Mango saattaa myös kesken lenkin jäädä nurmikolle istumaan tai makaamaan työntäen leukansa pitkäksi nurmea vasten. Aivan kuin se haluaisi pitkittää lenkkiä siltä varalta, että joku sopiva sulho vielä sattuisi kohdalle.

Viime vuonna veikkailimme ja odotimme juoksun alkamista pari-kolme kuukautta. Lähes yhtä kauan odotimme juoksun jälkeen, että saamme tavallisen Mangon takaisin. Toivottavasti homma menisi tällä kertaa nopeammin ohitse. Veikkaan, että juoksu alkaa 2-3 viikon päästä. Saas nähdä kuinka väärässä olen...

Flunssa vaivaa

2008-05-11T22:03:00.006+03:00

Tämä viikko meni Mangolla lepäillessä. Alkuviikosta se ryhtyi niiskuttamaan ja aivastelemaan. Aluksi oireet vaikuttivat harmittomilta, emmekä edes olleet varmoja siitä onko koira edes sairas. Lopulta tauti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Torstaina ja perjantaina koiraa täytyikin sitten pitää melkein täydessä levossa. Lenkit menivät istuskeluksi ja koira sai pari pientä hengenahdistuskohtausta. Tänään sunnuntaina aivastelua ei enää ole pahemmin kuulunut ja energiatasokin näyttää palautuvan. Flunssa tuli varmaan rankan viikonlopun, kylmän veden ja lumipesujen seurauksena. Onneksi samaa vaivaa ei ole esiintynyt muilla tutuilla karvakuonoilla. Toivottavasti pääsemme pian taas harjoittelemaan ja liikkumaan kunnolla.

Eilen Mango toimi lasten takapihanoutajana ja haki tennispalloa sukulaisten synttärijuhlissa. Jisela heitti palloa, Mango juoksi pallon perässä ja 2-vuotias Cissityttö taas juoksi Mangon perässä huutaen "Minun pallo - MINUN pikkupallo!".

Tälle päivälle oli suunniteltu nometreenit, mutta koira piti jättää kotiin ja lähdin statistiksi mukaan. Aamulla vierailimme lisäksi Tuomarinkylässä pidetyissä palveluskoirarotujen näyttelyssä, eli tuleehan näitä koira-aktiviteetteja harrastettua ilman koiraakin.

Lisätty muutama kuva näyttely- ja treenialbumiin.

NOU/NOME -leiri

2008-05-05T11:15:00.019+03:00

Labradorinnoutajakerho järjesti 1.-4.5. noutajien metsästyskoeharjoitteluun tarkoitetun leirin Muuramen Riihivuorella. Lähdimme matkalle jo keskiviikkona ja vietimme yhden päivän mökillä ennen Muurameen siirtymistä. Näin saimme hieman rentoutua ennen hauskaa, mutta rankkaa leiriä.

Majoitus oli kohdaltamme järjestetty mökkeihin Riihivuoren laelle. Olimme aikaisemmin sopineet Kirstin kanssa, että menemme samaan mökkiin. Yllätyimme iloisesti kun mökistä löytyi Kirstin ja Rosan lisäksi myös Susanna R. ja Toni Sissi-koiransa kanssa. Susannan olimme tavanneet pariin otteeseen Nuuksion reissuilla. Sissi on Ullan (Sidewild) kasvatteja ja siinäpä vasta uros Mangon mieleen! Mango ei voi vastustaa kilttejä, mutta leikkisiä poikia ja se tietenkin tuli Sissin kanssa loistavasti toimeen. Parivaljakko harjoitteli laskettelurinteessa pingviiniliukuja ja kreikkalais-roomalaista. Samassa mökissä oli savolaisvahvistuksina vielä neljäskin koirakkoporukka: musta Tiitu-labradori ja sen omistajat Marjo ja Janne.

Harjoitukset käynnistyivät perjantaiaamuna. Ryhmämme kouluttajana toimi Kirsi Launomaa. Kävimme kolmessa harjoituksessa. Perjantaina teimme perustottelevaisuuteen liittyviä harjoituksia ja pienen jäljen. Lauantaiaamuna meillä oli muistiharjoituksia ja laahausjälkitreeniä. Lauantai-iltapäivällä ohjelmassa oli vesinoutoja viileästä Päijänteestä ja hakuruutuharjoitteita. Mangon toiminta oli melko ailahtelevaa. Osa tehtävistä meni yli odotusten ja toisissa kohdin tyttö laittoi täysin ranttaliksi. Nuorella koiralla ei tuntunut oikein löytyvän keskittymiskykyä pitkäksikin venyneisiin harjoitushetkiin. Sunnuntain harjoitukset meiltä jäi väliin, koska ilmoittaudumme samaan aikaan järjestettyyn mölli-WT -kokeeseen (eli epäviralliseen harjoituskokeeseen).

Mölli-WT alkoi mielestäni aika hyvin. Aloitimme kakkosrastilta, johon kuului kaksi hakua. Toinen dami heitettiin alueelle koiran palauttaessa ensimmäistä markkeerausta. Ensimmäinen markkeeraus ja palautus onnistuivat hyvin. Toisenkin koira oli ilmeisesti kuulomarkkeerannut, koska juoksi sille suoraan. Toisen damin palautuksessa koira pysähtyi ja korjasi otettaan damista. Tämä pysähdys tiputti pisteitä ja saimme 9 / 20 pistettä.

Toinen rasti oli myös markkeeraus. Nouto piti tehdä lumisen laskettelurinteen vieressä syvän lammikon takaa. Markkeeraus ja lähetys onnistuivat mielestäni hyvin. Lätäkön kohdalla koira rupesi empimään ja jarruttelemaan. En tiedä johtuiko tämä siitä, että moni koira oli pissaillut lammikkoon tai sen viereen. Dami lähti kuitenkin kantoon ja pidättelin hieman kutsua toivoen että koira lähtee itsekseen paluumatkalle. Näin ei käynyt. Mango otti suunnan kohti valkoisia hankia ja ryhtyi lumipesulle dami suussaan. Kutsut, kiellot ja pyynnöt menivät kuin kuuroille korville. Mango vietti pitkältä tuntuneen puoli minuuttia lumileikeissään, kunnes sen päässä välähti ja se muisti olemassaoloni. Näin, että se otti kontaktin ja vihelsin taas kerran: "PIP PIP". Nyt koira ryntäsi päätä pahkaa leveä virne naamallaan luokseni ja palautti damin käteen.

Loppu hyvin ja nolla pistettä. Olin hieman pettynyt mutta samalla koiran riemupyrähdys nauratti. Parin viikon takaisessa Uudenmaan WT:ssä olin kuuntelemassa tuomarin kommentteja, kun eräs UMN:stä tuttu, näyttölinjaisen labradorin ohjaaja otti nollatuloksen vastaan kommenteilla "No menihän tämä vähän pieleen, mutta ette voi ainakaan väittää, että se ei olisi nätti!" Sama kommentti olisi ehkä sopinut tähänkin tilanteeseen.

Leirin univelat tuli kuitattua sunnuntaista klo. 18.30 maanantaihin 07:00 jatkuneella höyhensaarten vierailulla. Kiitos leirin järjestäjille ja kaikille leirillä olleille mukavasta tunnelmasta ja erityiskiitos Kirsille, Ullalle, Kirstille, Susannalle ja Tonille neuvoista, kannustuksesta ja loistavasta kämppäseurasta!

6.5. Kuvia lisätty Treenikuvia-albumiin

Satunnaisia kohtaamisia

2008-04-29T11:54:00.011+03:00

Lueskelin Papu-labbiksen blogia hesarin nettisivuilta. Papun isäntä kirjoitti huhtikuun alussa tilanteista, joihin koiran ulkoiluttaja satunnaisten vastaantulijoiden kanssa joutuu. Ryhdyin myös itse miettimään erilaisia tapauksia, joihin olen koirineni törmännyt. Siis sellaisia (enemmän tai vähemmän) sosiaalisia tilanteita, joihin ilman koiraa tuskin olisi tapahtunut. Antoisimpia nämä tilanteet ovat silloin kun tuloksena on mukava koira-aiheinen keskustelu.

Ulkona juttelemaan tulevat ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen porukkaan: Niihin, jotka kommunikoivat normaaliin tapaan ihmisen kanssa ja niihin, jotka yrittävät ainoastaan kommunikoida koiralle. Lienee selvää, että ensimmäinen tapa on lähes aina suositeltavampi. Jokaiselle lapselle teroitetaan kotona, että tuntematonta koiraa ei saa silittää, ainakaan jos ei pyydä ensin sen omistajalta lupaa. Tämä opetus tuntuu monelta aikuiselta unohtuvan. Tuloksena on joskus koomisia ja toisinaan ahdistavia tilanteita.

En ole keksinyt oikeaa suhtautumistapaa vastaantulijaan, joka alkaa aivan yllättäen lepertelemään Mangolle ja lähes aina myös esittää sille tiukkoja kysymyksiä koskien sen ikää tai nimeä. Mango ei yleensä ole osannut vastata. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa, että "Sen nimi on Mango ja se on puolitoista vuotta, mutta ei ole vielä oppinut puhumaan". Yleensä olen kuitenkin mutissut jotain vastaukseksi ja jatkanut matkaa. En nyt halua kritisoida koiralle puhumista - Se voi olla ihan terapeuttista ja teen sitä joskus itsekin. Huvittavaa on kuitenkin tapa, jolla koiraa taluttavaan ihmiseen ei edes vilkaista ennen lepertelyn alkamista.

Eilen olin menossa iltalenkille. Kävelin kapeahkoa jalkakäytävää kun huomasin parinkymmenen metrin päässä kolme miestä. Ukot olivat isoja, äänekkäitä ja tukevassa humalassa. Ajattelin ensin vaihtaa toiselle puolelle katua, mutta ylpeys voitti järjen ja jatkoin alkuperäistä reittiäni. Kun kohtasimme miesporukan, tuli yksi heistä eteemme ja ryhtyi lässyttämään koiralle. Koitin kiertää ukon, mutta hän tuli itsepintaisesti kohti. Kun mies oli noin metrin päässä, jouduin pysähtymään. Mango oli tässä vaiheessa aika peloissaan. Se luimisteli korviaan ja otti matalan seisoma-asennon. Mies valmistautui ilmeisesti silittämään Mangon päätä ja siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki. Tönäisin miehen käden kauemmas ja sanoin ystävällisesti, mutta napakasti että "Nyt riittää - annahan olla". Tilanne laukesi siihen. Mies pyysi anteeksi ja kompuroi kavereittensa perään. Mango on onneksi aika pehmo. Joku toinen koira olisi voinut jo puolustaa itseään. Toisaalta tahdon ajatella, että Mangolta löytyy edes hitunen puolustushalua tarvittaessa, mutta nyt se luotti isännän hoitavan tilanteen.

Moni ei tiedosta erästä koirien käytökseen liittyvää seikkaa: Ihmisen ei missään nimessä pitäisi hakea kontaktia vieraaseen, vetäytyvään koiraan. Jos koira ei ole ihmisestä kiinnostunut, voi tuppautuva huomion hakeminen pelottaa koiraa ja aiheuttaa puolustautumisen. Dominoiva ja itsevarma koira taas asettaa tällaisen käytöksen edessä itsensä ihmisen yläpuolelle ja todennäköisesti vastaa vielä suuremmalla välinpitämättömyydellä.

Kimppatreeniä Espoossa

2008-04-23T11:47:00.012+03:00

Mitä saa, kun yhdistää kahdeksan labradoria, seitsemän ihmistä, kaninraatoja, lokinraatoja, dameja, metsää ja lammen? - No tietenkin kimppatreenit! Kaupan päälle saimme vielä märät housut, pari rähinää ja ison läjän alivalottuneita valokuvia.

Mangon ja mun kohdalla suoritukset eivät menneet aivan täydellisesti, mutta harjoituksen takiahan liikkeellä oltiin. Kokonaisuudessaan suoritukseen pitää olla tyytyväinen. Koira oli innostunut tehtävistä ja kuunteli melko hyvin käskyjä. Olen harjoitellut luoksetuloa pillikutsuna muutaman kerran melkein päivittäin. Samoin ollaan harjoiteltu perusasentoa. Harjoitus näyttäisi tuottavan tulosta juuri oikealla tavalla. Varsinkin vesinoudossa huomasin, että koira hakeutuu perusasentoon nopeasti tietäen että palkintona on nouto.

Harjoittelimme ensin laahausjälkiä. Mango ei ole harjoitellut vielä tällaista jälkeä ja luuli lähtevänsä hakuruutuun. Se siis poukkoili etumaastossa etsien dameja, mutta ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan jälkeä. Keskittymistä häiritsi lisäksi pieni haaveri. Mango juoksi ilmeisesti jotain keppiä päin ja se sattui raapaisemaan alapäähän inhottavan naarmun. Otimme aikalisän ja toistimme harjoituksen motivoituna. Koira sai seurata lähetyspaikalta kun Susanna lähti vetämään jälkeä. Nyt Mango ymmärsi idean ja palautti kanin nätisti.

Seuraavaksi kävelimme läheiselle lammelle ja teimme siellä vesinoutoja lokeilla ja dameilla. Haut onnistuivat hyvin. Sähläsin hieman lokin vastaanottamisessa ja koira pääsi saaliin päälle kiehnäämään. Tätä vastaanotto-osuutta pitää harjoitella myöhemmin. Treenin jälkeen koirat pääsivät lampeen polskimaan ja tunnelma oli kosteahko.

Treeneissä oli (itseni lisäksi ;D) kaksi urosta: Mooses ja Quattro - "Jyrä" ja "Macho". Pari tuntia meni uskomattoman leppoisasti. Pojat pitivät kohteliasta etäisyyttä toisiinsa. Ehdimme jo pariin otteeseen kommentoida koirien hyvää käytöstä kunnes kipinä lensi ruutitynnyriin. Koirat antoivat toisilleen kunnolla tukkapöllyä kahteen otteeseen. Näytti kuitenkin siltä, että yhteentörmäyksestä selvittiin ilman reikiä ja koiratkin palautuivat labradorimaiseen olemukseensa nopeasti.

Kiitos taas Ullalle neuvoista ja Susannalle järjestelyistä. Evalle ja Q:n porukoille kiitokset mukavasta treeniseurasta.

Muutama kuva

Koiraharrastusviikonloppu

2008-04-21T12:29:00.007+03:00

Lauantai meni siis WT-kokeessa damilinkona. Hommiin pääsin ensin kakkosrastilla, jossa koirat esittelivät markkeeraustaitojaan. Lähes kaikki koirat onnistuivat löytämään damin. Kerran taisin joutua itse joutua noutohommiin. Dami lähti lentoon aina tuomarin merkistä ja tippui laukauksen saattelemana 10-15 metrin päähän pellolle. Noutoetäisyydeksi arvioin luokasta riippuen noin 75 - 125 metriä. Voittajaluokassa samalle linjalle heitettiin kauempaa vielä toinen dami ja koira joutui hakemaan molemmat.

Markkeerausrastin jälkeen kävimme pienellä tauolla ja sitten ryhdyimme valmistelemaan nelosrastia. Nyt oli vuorossa etsintä. Alokasluokassa alueelle piilotettiin viisi damia, joista koiran piti palauttaa kolme. Avoimessa- ja voittajaluokassa kohteita alueella oli kolme, ja kaikki piti palauttaa. Tällä rastilla tehtäväni oli ruudun täyttäminen aina suorituksen jälkeen. Nyt ei tarvinnut kökkiä pusikossa, vaan sain istua tuomarin vieressä ja kuunnella ohjaajille jaettavaa palautetta.

Päivän päätteeksi seurasi vielä finaali. Finaali tehtiin pellolla walk-uppina. Käveltiin siis kahdessa linjassa. Ensimmäisessä linjassa etenivät ampuja ja heittäjät. Koirakot ja tuomarit seurasivat taaemmassa linjassa. Dameja heitettiin metsän ja pellon puolelle vuorotellen. Tässä kohti täytyi kyllä ihailla koirien työskentelyä. Vaikka damit olivat lentäneet pitkälle metsään pahan ryteikön yli, menivät koirat neulanterävästi suoraa linjaa damille ja palasivat lähes poikkeuksetta yhtä suorasti ohjaajansa luokse. Pari damia jouduin itse hakemaan metsästä. Toisen näistä sen takia, että se roikkui 5 metrin korkeudella puussa.

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli päivä opettavainen ja ihan viihtyisä. Iso osa lauantain koirista oli käyttölinjaisia labradoreja. Aikamoisia nouto-ohjuksia tuntuvat nämä pienet ruikulat oikein koulutettuina olevan. ALO- ja VOI- luokkien parhaat pisteet menivätkin käyttölinjaisille koirille (Eagle Owl's Indiana ja Fobos). Avoimessa luokassa eniten pisteitä kuitenkin haali näyttelylinjainen Lucky My Love Metender ja Ulla Pihlaja.

Pitkäkoski

Eiliseksi olin varannut itselleni hieman muuttohommia ja en näin ollen päässyt WT-kokeen toiseen päivään. Roudauksen jälkeen soittelin Sannalle, joka oli juuri lähdössä Wilkun ja Quattron kanssa Pitkäkoskelle. Tuppauduimme Mangon kanssa mukaan.

Teimme matkan varrelle hakuruudun ja markkeerausharjoituksen. Mangolla esiintyneet ongelmat palautuksissa meinasivat jatkua. Ensin se lähti esittelemään markkeerausdamia Sannalle. Sain kuitenkin kutsuttua koiran pois ja sen jälkeen tuli hyviä palautuksia. Samoin kävi ruudussa. Ensimmäisen palautuksen kanssa oli ongelmia, mutta ryntäsin ruutuun keskeyttämään Mangon toilailut. Palasin lähetyspaikalle koiran ja damin kanssa ja lähetin Mangon uuteen noutoon. Nyt homma rupesi toimimaan, joskin hieman verkkaisesti.

Koirat pääsivät myös jokeen uimaan ja aurinko paisteli. Muutama kuva lisätty pitkäkoskikansioon.

Uudenmaan WT

2008-04-19T22:26:00.010+03:00

UMN ja Suomen Sileäkarvaiset Noutajat Ry järjestää kuluvana viikonloppuna WT-kokeen. Olin ilmoittautunut UMN:n talkoolistalle ja se tarkoitti sitä, että herätyskello soi tänään kello 05.55. Tuosta hetkestä noin 13 tunnin päästä olin takaisin kotona väsyneenä ja nälkäisenä, mutta myös fiksumpana ja täynnä koirankoulutusintoa. Toimitsijana pääsin näkemään koiria ja ohjaajia laidasta laitaan. Sain myös kuunnella tuomareiden palautteita koirakkojen suorituksista.

Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mukavia ihmisiä. Naamalla nipistelee vielä auringon tarjoama ultraviolettiannos. Tällä hetkellä silmät painaa siihen malliin että lisäilen huomenna lisää juttua ja kuvia.

Joitain kuvia lauantain kakkosrastilta

Kurittomia palautuksia

2008-04-14T11:42:00.004+03:00

Viime viikon torstaina kävimme Mangon kanssa taas taipparikurssin harjoituksissa. Olin sopivasti hehkuttanut koiran edistymistä tässä blogissa, joten odotukset oli korkealla. Lähes kaikki harjoitukset menivätkin sitten penkin alle ja ohjaaja saa syyttää suurelta osin itseään. Ensinnäkin eksyin matkalla harjoituspaikalle ja saavuimme sinne myöhässä. Mango on yleensä yli-innokas tällaisen koirapaljouden keskellä ja tilannetta ei helpottanut myöhässä saapuminen.

Pöllähdimme muiden koirakkojen luokse puolihölkkää ja Mango kuikuili Quattron perään koko alkutapaamisen ajan. Sitten lähdettiin siirtymään ensimmäisten joukossa harjoituspaikalle. Perille saavuttiin viimeisenä, koska Mango kiskoi hihnassa ja jouduin pysähtelemään viiden metrin välein. Harjoitukset koostuivat hakuruudusta ja markkeerausharjoituksesta.

Hakuruutuun Mango lähetettiin ensimmäisenä. Se juoksi suoraan markkeerausdamille. Dami lähti kantoon ja palautuksesta koira rupesi neuvottelemaan vasta vaihdettuaan saalista. Palautuksen jälkeen se otti jo kerran tiputetun markkeerausdamin suuhun ja juoksi ruudun perälle kaikista kauimmaiselle damille. Tämä dami sitten tuotiin kiukusta kihisevälle isännälle ja harjoitus lopetettiin kesken. Markkeerausharjoitus eteni samaan malliin. Hieno markkeeraus, suoraan damille ja sitten juostiin esittelemään saalista muille koirakoille. Pillikutsulla ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta ja Mango palautti damin vasta kun huomasi että muut koirat eivät leiki sen kanssa.

Sunnuntaina otimme vaihtamisen lopettamisen harjoituksen tavoitteeksi. Hanna heitti yhden damin kummallekkin puolelleen ja lähetin Mangon noutamaan. Kun koira yritti vaihtaa, otti Hanna toisen damin sen nenän edestä pois. Kolmannella kerralla Mango ei yrittänyt vaihtaa ja lopetimme harjoituksen riemuisaan palkitsemisjuhlaan. Pitää jatkaa samanlaisia treenejä ennen seuraavaa hakuruutuharjoitusta.

Viikonloppuna kävin taas mökillä ja majavametsällä. Metsästys ei tuottanut taaskaan tulosta, mutta lauantaina teimme verijäljen. Homma eteni aika samalla tavalla kuin edellisenä viikonloppuna. Jälki oli ehkä 150 metriä pitkä ja pari tuntia vanha. Mango aloitti ilmavainulla kunnes koki puolessa välissä taas pienen eksymisen. Näytin koiralle jäljen ja se vaihtoi maavainuun. Tämän jälkeen edettiin loppumakaukselle kuin raiteilla.

Usko, toivo ja koirankoulutus

2008-04-10T15:04:00.008+03:00

Koiran kouluttaminen on outoa. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu ja missään ei edistytä. Toisina hetkinä Mango taas yllättää onnistumalla sellaisessa, mitä en siltä osaa odottaa. Edellisen toko-kurssin jälkeen kaikenlainen peruskoulutus jäi paikalleen junnaamaan. Vähitellen olen ainakin itse asennoitunut siihen, että koiraa ei kiinnosta - turha vaatia. Ajattelin, että kokeillaan uusiksi joskus tulevaisuudessa ja aloitetaan harjoittelu vaikka tuhannella toistolla.

Nyt otimme taas muutaman uuden teeman harjoitteluun. Ryhdyin opettamaan uusia pillikäskyjä, damin kantamista ja seuraamista. Varsinkin seuraaminen on ollut vaikeinta itselleni. Sitähän olisi pitänyt harjoitella jo ajat sitten, mutta esteenä on ollut oma negatiivinen asenteeni. Jo pienen harjoittelun jälkeen damin kantaminen ja seuraaminen toimivat parinkymmenen metrin matkoja. Eniten kuitenkin yllätyin kun Mango meni pillistä istumaan noin kymmenen harjoitustoiston jälkeen. Samoin opetin sille huomiovihellyksen ja nyt se toimii: Koira pysähtyy ja kääntää katseensa minuun. Isäntä on ollut koiran oppimisen jarruna. Pitäisi paremmin osata lukea koiraa ja jaksaa vaan yrittää oikealla intensiteelillä. Jos koiraa ei kiinnosta, niin sitten höllätään tahtia ja kokeillaan vaikka viikon päästä uudestaan.

Jos en muista väärin niin Pertti Vilander sanoo kirjassaan (Koirankorjauskirja), että narttukoirat ovat koulutettavimmillaan ensimmäisen ja toisen juoksuajan välillä. Nyt tulikin sitten kiire! Ovi on auki, joten kaadetaan oppia Mangon kupoliin.

Ps. Tee-se-itse -mies teki Mangolle oman jälkiliinan. Vertakin löytyi sitkeiden etsintöjen jälkeen (Kiitos Raija!), joten viikonloppuna saadaan ehkä uusi jälkiharjoitus aikaiseksi.

Verijälki verissä?

2008-04-06T21:01:00.008+03:00

Tutustuimme viikonloppuna taas uuteen koiraharrastukseen: metsästyskoirien jälkikoe. Koirien jäljestämiskykyä mitataan myös palveluskoirakokeissa, joissa seurataan ihmisen jälkeä sekä noutajien taipumuskokeessa ja noutajien metsästyskokeiden alokasluokassa, joissa seurataan kanilla tehtyä laahausjälkeä. MEJÄ:ssä on tarkoitus simuloida tilannetta, jossa jäljestetään esimerkiksi hirvikolarissa tai metsästyksen yhteydessä haavoittunutta eläintä. Jälki tehdään narun perässä raahattavalla, verisellä sienellä. Jäljen haastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi jäljen tuoreus ja pituus.

Mango ja minä aloitimme tänään MEJÄ-treenauksen uunituoreella, parisataametrisellä jäljellä. Homma hoitui aika hyvin. Puolessa välissä tuli pieni notkahdus, mutta ohjasin koiran takaisin ladulle ja sitten viiletettiin jälki loppuun hölkkävauhtia. Vertailun vuoksi pitää mainita, että kokeneemmat koirat jäljestivät n. 1400 metrin matkan vuorokauden vanhaa jälkeä. Kaiken kaikkian MEJÄ vaikuttaa mielenkiintoiselta harrastukselta. Miinuspuoliakin löytyy: täysmittaisten jälkien tekeminen on työlästä ja vaatii kohtuullista suunnistustaitoa. Mangon emällä on MEJÄ:ssä AVO1-tulos ja samasta pentueesta oleva Mooses on jälkivalio. Perintötekijöiden puolesta Mangolla voisi siis hyvinkin löytyä kykyjä jäljelle. Noh - harjoitellaan hieman lisää ja katsotaan.

Lauantaina teimme pidempiä jälkiä metsään, mutta päivään mahtui myös hakuruututreeni. Se meni suht ok. Tosin palautukset olivat yhä surkeita. Sain Alhavan Ullalta hyvän neuvon. Ullan mielipide oli, että Mango innostuu hausta liikaa ja ryhtyy sen takia omimaan variksia. Otin palautuksen jälkeen koiran viereen ja rauhoittelin sitä. Tämän jälkeen homma rupesi pelittämään.

Saimmepahan taas hyviä neuvoja, riistatreeniä ja uusia kokemuksia.
Kiitos kaikille Nuuksiossa olleille!

Ohessa MEJÄ-linkkejä:
SNJ:n Mejäsivut
Tarja Kiri, Mikä on metsästyskoirien jäljestämiskoe?
Anne Lohvansuu, Mejäharjoittelun lyhyt oppimäärä

Risuja, sohjoa ja muutama vesiperä

2008-04-03T11:15:00.009+03:00

Kelit lämpenivät alkuviikosta siihen malliin, että päätin lähteä taas mökille etsimään majavia. Vietimme kaksi iltaa Mangon kanssa majavapassissa. Valitettavasti vanha sananlasku "kolmas kerta toden sanoo" olisi todennäköisesti pitänyt tällä kertaa paikkansa. Olin tehnyt virhearvion ja kökötimme koko ajan pari sataa metriä väärässä paikassa. Löysin nimittäin majavat vasta matkalta autolle toisen illan lopuksi. Vein Mangon vähän matkan päähän odottamaan ja jäin paikalle tähtäilemään risukoita. Kuulohavaintojen perusteella talttahammas ruksutteli koivunrunkoa lähimmillään noin viiden metrin päässä. Valoa oli kuitenkin jo niin vähän, että en edes nähnyt kummalla puolella puuta majava oli. Metsästys piti lopettaa kesken ja kolmatta päivää ei mahtunut tällä kertaa aikatauluun.

Mangolla on pitkä pinna ja se ei näyttänyt olevan moksiskaan tuntien odottelusta. Olisi tietenkin ollut kiva näyttää sille että minkä takia metsässä kökötetään, mutta ehkä tähän tarjoutuu joskus myöhemmin mahdollisuus. Kaiken huipuksi Mango oli tavallaan koko ajan oikeassa: Se pysähtyi jo ensimmäisenä iltana haistelemaan majavan jälkiä lähelle sitä paikkaa, mistä eläin lopulta löytyi. Olisi pitänyt luottaa koiran hajuaistiin ja jäädä siihen passiin. Puutteellisen hajuaistini takia luotin enemmän silmiin ja valitsin paikan kaadettujen puiden määrän perusteella.

Saaliittomuudesta huolimatta keväisessä metsässä istuskelu lepuuttaa hermoja. Läheisellä järvellä huuteli joutsenpariskunta. Linnut tekivät pari näyttävää ylilentoa auringon laskun aikoihin. Parin viikon päästä yritetään taas uudestaan. Ehkä jätän patruunat kotiin, niin vältyn taas riistankäsittelystressiltä.

Hyvää syntymäpäivää!

2008-03-30T16:04:00.004+03:00

Chrismes Indio Quattro 2 v.

Mango ja sen porukat toivottaa machomiehelle hyvää synttäriä!

Terveen paperit

2008-03-28T10:22:00.004+02:00

Kävimme aamulla kontrollikäynnillä Viikin eläinsairaalassa. Ikenet ja huulet ovat kunnossa, joskin parissa kohdassa näkyy vielä punoittavia arpia. Maksa-arvotkin olivat normaalit. Lääkitys lopetetaan ja jatketaan eloa tavalliseen tapaan. Pikkupoikien pullopommileikki tuli loppujen lopuksi kustantamaan reilut 500 euroa. Onneksi on vakuutus.

Mangolla käynnistyi karvanlähtö pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä turkki alkaa olla (Mangolle) aika ohut. Muutenhan sillä on ehkä hieman tavallista paksumpi karvapeite ja pidemmät karvat. Auton takakontti näyttää taas paimentolaismatolta ja vaaleita haituvia löytyy aivan joka paikasta. Karvoista sai tarpeekseen myös työpaikkani siivooja, joka sanoi sopimuksensa irti.

Taipparikurssin harjoitukset käynnistyvät sunnuntaina. Odottelen tilaisuutta jo aika innolla. Lauantaina voitaisiin etukäteen harjoitella hieman noutoja niin, että yritetään karsia vaihtamista. Kävin eilen hakemassa lisää harjoitusriistaa. Saimme kanin, lokin ja kolme varista. Lisäksi ostin "kestokanin", eli kanin turkista tehdyn pussin, jonne voi laitta esimerkiksi damin sisälle. Lauantain agendaan voi siis lisätä vielä kanin jäljestämistä

Pitkänä perjantaina oli muuten Aprilmistin labradorien pentutapaaminen. Emme valitettavasti olleet Helsingissä, mutta Aprilmistin sivuilla oli linkki Fanny Larsenin paikan päällä ottamiin kuviin. Hienoja kuvia ja kivan näköisiä koiria. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Liikuntaloma

2008-03-24T22:09:00.022+02:00

Suunnittelimme alun perin pääsiäisen viettämistä Lieksassa. Matkaan tuli kuitenkin mutka ystäviemme pienen Antero-pojan sairastuttua ja päädyimme loppujen lopuksi mökillemme Etelä-Savoon. Pääsiäinen oli kuitenkin mukava ja rentouttava. Mangokin sai liikuntaa ja ulkoilua todella runsaasti. Leikkikaverina mökillä oli siskoni koira Hamppu. Se pysyi pääosin Mangon kyydissä mukana, joskin iltaisin vanha poika askelsi hieman jäykästi.

Teimme melkein joka päivä jäällä hiihtolenkkejä koirien kanssa ja lisäksi kävin Mangon kanssa kartoittamassa läheisiltä metsästysmailta majavien liikkeitä. Rämmimme ojan varsia lumisessa maastossa kolmisen tuntia. Mango eläytyi hommaan ehkä hieman liikaa. Se polski keppi suussa puolijäisessä ojassa sen näköisenä kuin se suunnittelisi padon rakentamista. Ylimääräisiä kahlausreissuja lukuun ottamatta koira käyttäytyi metsässä nätisti. Se oli selkeästi kiinnostunut ympäristöstä ja hajuista, mutta seurasi silti liikkeitäni ja totteli käskyjä. Luottamus isäntään säilyi vaikka jouduin yhdessä vaiheessa kaivamaan kartan ja kompassin esille lähdettyäni seuraamaan väärää ojanhaaraa. Löysimme lopulta pari syönnöspaikkaa ja seuraavalla mökkireissulle pitänee varautua majavajahtia ajatellen.

Savoon satoi sunnuntaina paljon tuoretta lunta. Muut päivät olivat aurinkoisia, joten valokuvia otettiin melko paljon. Yksi kuva on koirien maanantaisesta kalliokiipeilystä. Hanna hieman jo säikähti, kun Mango hyppäsi parin metrin korkeudesta jäälle. Harmi että en saanut tästä kuvaa. Hamppu seurasi perässä hypäten hieman matalammalta ja tämän loikan onnistuin ikuistamaan. Tässä linkki pääsiäisen kuva-albumiin.

Riemua ja treeniä Kattilajärvellä

2008-03-17T00:04:00.007+02:00

Jouduimme edellisenä viikonloppuna perumaan metsäreissun Mangon sairastumisen takia. Homma saatiin nyt paikattua sunnuntairetkellä Kattilajärvelle. Tällä kertaa olimme liikkeellä hieman eri kokoonpanolla. Mukaamme lähtivät Quattron poppoo ja Luna.

Teimme ensin hakuruutuharjoituksen. Mangon kanssa ei olekaan päästy harjoittelemaan Vaakkoin reissun jälkeen. Kehityskohteet tulivat nyt entistä selvemmin esille. Vaihtaminen pitää saada loppumaan ja luoksetuloa täytyy vahvistaa. Myös palautukset tulisi saada suoraviivaisemmiksi. Laitoimme samaan ruutuun sekä dameja että variksia. Tämä taisi olla virhe, koska Mango otti ensin vastaan tulleen damin suuhun ja sitten lähdettiin variksen hajun perään kuuntelematta kutsuja. Palautus tapahtui vasta kun dami oli vaihdettu varikseen.

Quattro päästettin seuraavaksi touhuun. Matkaan tuli pieni mutka kun huomattiin, että Q vierastaa variksia. Tyydyimme siihen, että machomies palautti kolme damia ruudusta ja sitten ryhdyimme suostuttelemaan sille varista kantoon. Wilkku onnistui lopuksi tehtävässä ja Quattro teki pari-kolme noutoa variksella. Luna oli tässä vaiheessa jo hieman turhautuneena seurannut amatöörejä työssään. Se päästettiin lopuksi näyttämään muutama vauhdikas haku ruudusta.

Hakuharjoituksen jälkeen kiersimme järven. Koirille ja ihmisille saatiin hyvää liikuntaa. Matkan varrelta napsittiin jonkin verran kuvia ja pysähdyttiin puolessa välissä syömään eväät. Mango ja Luna sinkoilivat aika paljon taas keskenään, mutta kyllä Quattrokin innostui tyttöjen kanssa juoksemaan. Lisäsin kuvia vanhojen jatkoksi kattilajärvikansioon.

Kiva reissu! Oli mukava huomata, että Mango on viime viikonlopun episodista huolimatta ihan hyvässä kunnossa. Lunakin näytti olevan vedossa. Edellisen Nuuksion reissun jälkeen se oli todella väsynyt. Nyt ei uupumisesta ollut tietoakaan ja saimme palauttaa reippaan koiran Mirkulle.

Mangon suu näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Rakkulat ovat kadonneet ja tilalla on enää hieman punoittavia arpia. Lääkkeiden syöttäminen alkaa jo tuntua hieman hölmöltä. K-vitamiiniakin uppoaa lähes purkillinen päivässä (purkissa 10 tablettia). Jatketaan nyt kuitenkin kuurit loppuun.

Sairastumisen syy selviää

2008-03-12T12:23:00.003+02:00

Tiistain iltalenkki tehtiin Sannan ja Quattron kera joen varressa. Sanna kertoi, että oli Iltasanomista lukenut jostain lasten pullopommileikistä, joka oli aiheuttanut silmävaurioita nuorelle pojalle. Kuljimme taas perjantaisen iltalenkin reittiä ja kuinka ollakaan - paikasta, jossa Mangon epäiltiin ottaneen jotain suuhunsa, löytyi räjähtänyt muovipullo, alumiinifoliota ja valkoista mönjää. Surffailin illalla netissä ja löysin aika helposti pullopommin valmistusaineet. Palaset rupesivat loksahtelemaan kohdilleen. Tämä valkoinen aine on ilmeisesti viemärinpuhdistusainetta, joka sisältää runsaasti lipeää. Lipeä taas on tunnetusti erittäin syövyttävä ja vahvasti emäksinen aine.

Keskustelin vielä tänään puhelimessa eläinlääkärin kanssa. Hän piti hyvin mahdollisena, että koira on saanut suuhunsa tuota viemärinpuhdistusainetta. Seuraava kontrollikäynti on kolmen viikon kuluttua. Siihen asti jatketaan lääkekuureja.

Pientä päivitystä

2008-03-11T12:12:00.004+02:00

Koiran vointi paranee. Uskalsimme iltalenkillä päästää Mangon juoksemaan Unton kanssa. Sairaudesta ei näkynyt jälkeäkään. Energiaa on nyt lepopäivienkin edestä ja välillä pitää hillitä menoa. Suu on vielä aika pahan näköinen ja koska Mango saa kipulääkkeitä, se ei ehkä osaa olla tarpeeksi varovasti innostuessaan. Kaikenlainen retuuttaminen ja keppien kantelu on nyt kielletty. Illalla Mango pääsee toivottavasti taas moikkaamaan Quattroa.

Lisäsin helmikuun teksteihin videon viimeisimmältä Kattilajärven reissultamme.

Taas tutkitaan

2008-03-10T14:37:00.006+02:00

Pari tuntia vierähti taas Viikin eläinsairaalassa. Hyviä uutisia tuli. Trombosyyttitasot olivat normaalit ja maksa-arvotkin olivat hieman parantuneet. Ymmärsin lääkärin puheista, että mistään trombosytopeniasta tai autoimmuunisairaudesta ei pitäisi olla kyse. Myöskin rotanmyrkky vaikuttaa epätodennäköiseltä. Sen sijaan Mangon huulista ja kielen alta löytyi aika paljon rakkulamaisia haavaumia, jotka ovat todennäköisesti erittäin kipeitä. Lääkärin mielestä vaikuttaisi siltä, että koira on syönyt jotain myrkyllistä ainetta, joka on aiheuttanut haavaumat. Hannan kanssa olemme miettineet päämme puhki, mutta emme ole keksineet mitä tai milloin koira olisi voinut syödä. Perjantain iltalenkillä sillä ehkä oli jotain suussaan, mutta tästäkään ei olla varmoja.

Mango on jo reippaampi. Eilen vingutettiin vinkkaria ja hanskoja on jo kanneltu rappukäytävässä. Liikuntakieltokin on kumottu ja nyt saadaan lenkkeillä koiran ehdoilla. Hienoista apeutta on vielä havaittavissa, mutta luulen sen johtuvan kipeästä suusta. Keskiviikkona jutellaan taas lääkärin kanssa ja maksa-arvokontrolli on parin viikon päästä.

Alkusäikähdyksen jälkeen näyttää taas paljon paremmalta. Kaikkihan on mahdollista ja puuta pitää koputtaa, mutta alan jo itse uskoa, että tässä ei ole kysymys mistään pysyvästä tai vakavasta sairaudesta. Kiitos kaikista rapsutus- ja taputusterveisistä! Ne on välitetty toipilaalle. En tiedä onko se osannut niitä arvostaa, koska sitä on hellitty muutenkin nyt niin paljon. Isännälle ja emännälle ne ovat kuitenkin tuoneet reippaamman mielen.

Sairastelu jatkuu

2008-03-09T13:00:00.015+02:00

Yö meni toipilaan kanssa ihan hyvin. Tosin nukahtaminen oli vaikeaa ja herääminen helppoa kun Mango nuoli niin ahkerasti lääkärissä verikokeen takia ajeltua kohtaa. Emme kuitenkaan raaskineet siirtää sitä olkkariin nukkumaan, vaan Mangon patja sai jäädä makkarin lattialle. Illasta tila ei ole mainittavasti muuttunut. Koira on väsynyt ja varovainen liikkeissään, mutta söi kuitenkin hyvin ja innostui jopa raatelemaan vessapaperirullan. Ruokakuppi saikin mukavasti lisäväriä erilaisista pillereistä, joita Hannan kanssa piilottelimme nappuloiden sekaan.

Huomenna palaamme Viikkiin kontrolliin. Ilmeisesti maksa-arvot tutkitaan uudestaan ja tulkitaan taas trombosyyttitestejä. Toivottavasti tilanteeseen tulee jotain selkeyttä.

Huolia ja murheita

2008-03-08T23:24:00.005+02:00

Päivä käynnistyi normaalin lauantaiaamun tapaan. Tehtiin Mangon kanssa lenkki ja käytiin koirapuistossa pyörähtämässä. Mango painiskeli siellä puolisen tuntia ja kotimatka pitikin jo hölkätä, koska tuli kiire UMN:n taipparikurssin alkuinfoon. Luennot olivat ihan antoisia ja oli hauska katsella ja kuunnella toisten koiraihmisten juttuja.

Palasimme kotiin kolmen jälkeen. Normaalin olohuoneesta sinkoavan hännänpaukuttajan sijaan meitä tervehti makuuhuoneesta kömpivä alakuloinen koira. Nostelin kulmakarvojani ja mieleen tuli jostain syystä ajatus, että Mango on tehnyt (ensimmäisen kerran) jotain tuhmaa ja on sen takia niin vaisu. Näimme kuitenkin nopeasti että tyttö ei ole ihan kunnossa. Se elehti niin kuin sitä oksettaisi ja jos keltainen labradori voi näyttää harmaalta, niin se väri kuvaa olemusta aika tarkasti. Otimme nopeasti hihnan käteen suunnaten ulos. Oven ulkopuolella Mango lysähti lumihankeen makaamaan, eikä suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Sain sen kuitenkin takaisin rappuun ja kököttelimme siinä hetken punniten tilannetta.

Soittelimme neuvoa Mirkulta, joka kehoitti meitä lähtemään eläinlääkärin pakeille. Loppujen lopuksi päädyimme Viikin pieneläinsairaalaan, vaikkakin meitä hieman jännitti että onkohan tämä nyt tarpeeksi vakavaa päivystykseen menemisen syyksi. Päivästä tulikin sitten pitkä. Pääsimme ensimmäiseksi kandin vastaanotolle reippaan parin tunnin odottelun jälkeen. Sitten tunnusteltiin vatsaa ja kaulaa, otettin verikokeita, odoteltiin lisää ja istuskeltiin taas tunti-pari. Loppujen lopuksi huoneeseen tupsahti päivystävä eläinlääkäri ja käytiin taas asioita lävitse. Verikokeista oli selvinnyt että maksa-arvot olivat selvästi koholla ja proteiiniarvot olivat taas alhaisia. Lisäksi koiralla oli hieman kuumetta. Lääkäri otti Mangon toiseen huoneeseen tutkittavaksi ja löysi huulten limakalvoilta pieniä verenpurkaumia. Tämä viittasi trombosyyttiarvon vähäisyyteen ja siitä piti tehdä oma testi. Jätimme koiran sairaalan hoivaan ja lähdimme syömään. Kello oli tässä vaiheessa kahdeksan illalla ja edellinen ateria oli molemmilla ollut aamupala.

Ennen kymmentä illalla lääkäri soitteli ja kertoi, että Mangon voi hakea kotiin. Hän oli ottanut ultran vatsasta märkäkohdun varalta ja tutkinut trombosyyttien määrää. Testi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi selkeä tarkan trombosyyttilukeman saamiseksi. Tyttö oli jo hieman pirteämpi kun näki meidät sairaalan aulassa. Se otti pientä hyppyaskelta etutassuilla ja heilutti häntäänsä. Kotiin päästyämme se löntysteli perässä joka paikkaan ja jäi jalkoihin istumaan työntäen poskea reittä vasten. Kyllä se osaa olla sydäntä särkevä otus.

Tutkimuksia jatketaan maanantaina. Sitä ennen Mango joutuu lepäämään ja ottamaan aika ison läjän erilaisia lääkkeitä. Syytä sairastumiseen ei tiedetä ja tuntuu siltä, että se ei välttämättä edes selviä. Perjantain iltalenkillä Mango oli löytänyt jotain syötävää maasta ja sitä ei saatu koiran suusta ajoissa pois. Eräs selitys oireille voi olla rotanmyrkky. Oli syy mikä hyvänsä, olisimme ikionnellisia jos kyseessä ei ole mikään pysyvä sairaus tai vamma ja jos Mango paranisi tuosta nopeasti.

Teinikapinaa

2008-03-02T19:20:00.010+02:00

Mango on tosiaan palautunut loppukesän ja syksyn käytösmalleihin. Mielenkiintoiset asiat usuttavat sitä pienille karkuretkille. Viimeisen viikon aikana olen turhaan huutanut kissaa ja toista koiraa jahtaavan Mangon perään. Olen myös onkinut sitä ojasta ja lammesta. Samalle listalle olisivat epäilemättä päässet rusakot, oravat ja muut vastaavat houkutukset, mikäli niitä olisi sattunut Mangon tutkaan. Karkumatkat ovat olleet lyhyitä ja koira ei ole millään tavalla aggressiivinen. Voisi siis ajatella että "Mitä väliä? Antaa toisen juosta!". Tärkein syy kutsun kuunteluun on kuitenkin koiran oma turvallisuus. Se kun ei ymmärrä että autotiet tai heikot jäät voivat olla vaarallisia.

Tähän mennessä olemme yrittäneet vahvistaa luoksetuloa tavallisilla kutsu-palkinto -harjoituksilla. Parista karkaamisesta on myös rangaistu jäähyllä yksin metsässä ja kirsupuhuttelulla. Näissä tapauksissa olen mennyt koiran luokse. Mangoa ei ole ikinä rangaistu, mikäli se on kuitenkin viiveellä tai kierrellen tullut luokse. Olemme myös yrittäneet välttää koiralle epämieluisten asioiden tekemistä luoksekutsun jälkeen.

Mirkku ehdotti piiloutumista koiran lähtiessä omille teilleen. Ongelmana on vain se, että usein tilanne on sellainen, että ei viitsisi jättää koiraa norkoamaan yksinään. Tämän takia tilanne pitäisi pyrkiä lavastamaan jollain tavalla turvallisessa paikassa. Hyvä harjoitus voisi jossain vaiheessa olla myös tämä. Lisäksi voisi olla fiksua arkistoida reissussa ryvettynyt "täällä" komento ja korvata se jollain uudella. Tähän mennessä olemme kutsuissa käyttäneet myös "sivu" -komentoa, "tule" -kehoitusta ja pillikutsua "pip pip".

Mikäli karkailu ei pian lopu, pitänee ottaa kovempia keinoja käyttöön ja harkita esimerkiksi pientä jääkautta. Toisaalta jääkausi saattaisi tuntua omistajista ihan yhtä pahalta kuin koirasta ja sen hyödyt voisivat olla pieniä kun Mango ei muuten yritä pomottaa.

Sunnuntain kävelylenkki

Päivän lenkkikohde oli taas Pitkäkoski. Kävin poimimassa Lunan kyytiin ja tapasimme Haltialassa Sannan, Wilkun ja Quattron. Reissu meni hyvin (Mangon yhtä harharetkeä lukuunottamatta) ja koirat saivat juosta taas sydämensä kyllyydestä. Kuvia lisätty Pitkäkoskikansioon.

Illan adrenaliinipiikki

Iltalenkillä harjoiteltiin luoksetuloja lelu- ja namipalkalla. Urheilukentällä Mango hyppäsi pienen puuaidan yli ja rupesi jäystämään siellä töröttäviä pensaantynkiä. Hanna komensi koiran nopeasti pois ja jatkoimme matkaa. Parinkymmenen metrin päässä ryhdyin ihmettelemään Mangon käytöstä: se kynti lunta suu auki ja kakoi. Koira aukoi suutaan ja yritti tunkea etutassuaan suuhun. Säikähdimme melkoisesti ja Hanna ehti soittaa koirahätälinjalle, eli kaverillemme Sinille, joka on eläinlääkäri. Samalla kun Hanna keskusteli Sinin kanssa, yritin tutkia Mangon suuta ja luulin oikeasti, että se on tukehtumassa. Lisäksi sen kieli näytti aivan siniseltä. Pienen paniikkihetken jälkeen huomasimme, että koira pystyy kuitenkin kävelemään ja hengittämään normaalisti.

Kävelimme kotiovelle ja Hanna kipaisi yläkertaan hakemaan lompakkoa ja auton avaimia, jotta pääsemme Viikin eläinsairaalaan. Päätin sillä välin kuitenkin odottaa rapussa ja koittaa hieman paremmassa valossa katsoa koiran kitaan. Sain leuat auki ja huomasin, että suussa tosiaan on joitain. Sieltä löytyi noin 10 cm pitkä ja sentin paksu puukeppi, joka oli juuttunut poikittain kitalakeen. Keppi irtosi melko helposti, kun sain siitä kiinni. Mango oli yrittänyt kielellään irrottaa keppiä ja sen takia kielikin oli värjäytynyt tummaksi. Kotona Mango sai juustopalan kepin tilalle ja isäntäväki harkitsee vakavasti päivän päättämistä konjakkilasillisella. HUH!

Taipumuskoesuunnitelmia

2008-02-26T12:30:00.003+02:00

Lauantaina saimme kannustusta taipumuskokeeseen osallistumiselle. Siinä onkin sitten seuraava koiraharrastustavoite. Valmistautuminen saa vauhtia 8.3, jolloin alkaa UMN:n taipumuskoekurssi. Sieltä saamme toivottavasti lisää eväitä itsenäiseen harjoitteluun. Toinen isompi etappi on Muuramen nou/nome-leiri vapun jälkeen. Jos kaikki menee hyvin, osallistumme taippareihin jo kesällä.

Itse koe koostuu neljästä osiosta: sosiaalinen käyttäytyminen, vesityöskentely, haku ja jäljestäminen. Vesinoudon ja sosiaalisuuden uskon Mangolla jo olevan ihan hyväksyttävällä tasolla. Kaksi muuta osa-aluetta ovat vielä osittain arvoituksia. Jäljestystä ei ole vielä kertaakaan kokeiltu. SNJ:n sivuilta löytyvät seuraavat hylkäämisperusteet:

- täysin riittämätön työskentelyhalu
-> tuskin ongelma

- selvä laukausarkuus
-> ei ongelmaa

- kieltäytyminen riistan noudosta, noutojen jättäminen kesken tai jatkuva pudottelu
-> riistan vaihtamisesta päästävä eroon ja vahvistettava palautuksia

-riistan vahingoittaminen
-> riepottelu vähentynyt, mutta pitää saada lisää kokemusta kanista ja lokista.

-kieltäytyminen vesityöstä
-> ei ongelmaa

-aggressiivisuus ihmisiä tai toisia koiria kohtaan
-> ei ongelmaa

- jatkuva häiritsevä vinkuminen tai haukkuminen
-> ei ongelmaa

- karkaaminen ohjaajan hallinnasta
-> kontaktia pitää vielä parantaa huomio- ja kutsutreenillä

- niin puutteellinen yhteistyö, ettei kokeen suorittaminen onnistu
-> tuskin ongelma

Iloinen koira

2008-02-25T12:08:00.009+02:00

Olen parissa aikaisemmassa kirjoituksessa maininnut, että olemme talvella ihmetelleet Mangon flegmaattisuutta ja rauhallisuutta. Hanna nosti asian taas puheeksi viikonloppuna, mutta nyt eri syystä. Mangon käytös on muuttunut taas aktiivisemmaksi. Esimerkkejä on monia: Ruokailun jälkeen koiran kanssa on lähes pakko leikkiä. Se tulee lelun kanssa nenän eteen tuojottamaan ja jos suussa ei ole vinkulelu, aloittaa Mango itse vinkumisen kunnes saa huomiota. Porraskäytävän kierrerappusetkaan eivät pelota enää ollenkaan ja istuskelutauot lenkeillä ovat vähentyneet. Huonompi puoli on se, että koiran ulkoiluhepuleista on tullut yhä hallitsemattomampia (ks. esim viime perjantain kirjoitus). Olemme saaneet osa-aikariiviön takaisin!

Ilmeisesti kyseessä oli juoksun jälkeinen hormooniheilahdus. Juoksun päättymisestä on nyt noin kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Jos Mango olisi tullut kantavaksi, olisivat pennut nyt syntyneet. En tiedä koirien hormoonielämästä paljoakaan, mutta ehkä koira luonnostaan rauhoittaa menoa siltä varalta että pentuja olisi tulossa.

Sukulaisia tapaamassa

2008-02-24T09:51:00.015+02:00

Saavuimme lauantaina Espoon Vaakkoihin hyvissä ajoin. Parkkikselta oli juuri poistumassa iso lauma kultaisianoutajia ja seassa näkyi myös tokoharjoituksista tavattuja UMN:n jäseniä. Koiran ilmoista ei ollut viime viikon sunnuntain tapaan tietoakaan - aurinko paisteli täydeltä terältä. Pian paikalle alkoi kaartaa autoja ja niistä nousi eri labradoritapahtumista tuttuja ihmisiä.

Treeniporukan olivat koonneet Susanna T, Sidewild-kennelin Ulla ja Eva Vilamo, jonka olimme tavanneet Kirkkonummella näyttelyssä. Sidewildillä ja Ullalla on Mangon taustoihin melko paljon kytköksiä. Mangon isomummo Leila on nimittäin lähtenyt Aprilmistista Ullalle. Linja on jatkunut Sidewildissa ja Aprilmistille on Lunan, eli Mangon emän sisarusparvi syntynyt Leilan pennusta Lolasta. Molemmat mummot olivat Vaakkoissa paikalla.

Itse treeni keskittyi pääasiassa hakuruutuun. Koiria oli paljon paikalla, joten meille tarjoutui hyvä tilaisuus seurata miten eri koirat ja ohjaajat työskentelivät ruudussa. Mangolle ei tehty täyttä ruutua, koska sillä ei vielä ollut paljoa kokemusta riistasta ja itsenäisestä etsimisestä. Parempi näin. Tällä tavalla on koiralle helpompi tarjota onnistumisen kokemuksia. Mangon mielestä touhu oli niin jännää, että karvat nousivat pystyyn. Ulla heitti Mangolle ensin kaksi varista melko lähelle niin, että koira markkeerasi molemmat. Kun ne oli noudettu, lähetettiin koira pidemmälle hakuruutuun etsimään lisää variksia. Niitä Mango taisi palauttaa vielä kaksi. Isäntä oli ylpeä kehuista, joita Mango sai Ullalta. Ihan hyvinhän se meni. Nyt ei esiintynyt pahemmin riistan retuuttamista. Tosin palautuksissa oli viivettä ja koira ehkä hieman rupesi omimaan riistaa. Samaa ei tapahdu dameilla, joten linnunraatoihin pitää Mangon saada lisää kosketusta. Pitääpä lopettaa omien varisten paapominen pakkasessa ja ottaa niitä mukaan treeneihin.

Nomeharjoituksen ja hetken seurustelun jälkeen lähdimme pienelle lenkille Susannan kanssa. Lola oli menossa Susannalle hoitoon, joten Mango, Lola ja Mooses päästelivätkin hetken kuluttua kunnolla höyryjä metsässä.

Sunnuntaina kävimme SSG:n ampumaradalla. Otin hetken mielijohteesta myös koiran matkaan ja kävelytin sitä kivääriradan parkkiksella. Pari kertaahan sitä on jo kokeiltu, mutta nyt se on varmaa. Mango ei todellakaan pelkää pauketta.

Kuvia Vaakkoista

Viikonloppua viettämään

2008-02-22T19:34:00.003+02:00

Kulutin koiran kanssa taas (Mangon mielestä) pitkän päivän toimistolla. Tapamme mukaan kävimme iltapäivälenkillä työpaikan lähellä olevan lammen ympäri. Mango sai hepulit ja viiletti niin kovaa kuin labradorin jaloista pääsee sadan metrin spurtteja. Spurtin päätepisteinä sattui olemaan pari kertaa lampi ja pari kertaa lampeen johtava oja. Mango oli niin onnellisen näköinen, että en viitsinyt edes suuttua luvattomista uimaretkistä. Onneksi auton takaluukussa oli pyyhe.

Töiden päätyttyä viskasin koiran kotiin ja suuntasin potkunyrkkeilyharjoituksiin. Huomenna onkin sitten Mangon vuoro treenata. Saimme kutsun Espooseen harjoittelemaan taippareita ja nomea. Sama teema jatkuu sunnuntaina, kun isäntä lähtee harjoittelemaan sorsan pudotusta Sipoon ampumaradalle.

Reilu kuukausi sitten kävimme kuvauttamassa Mangon lonkat ja kyynärpäät. Tänään tuli vihdoin tulokset. Mitään katastrofiahan ei ollut odotettavissa, mutta oli kiva saada varmistus. Nyt on sitten tytöllä terveen paperit. Lonkista tuli arvosana B/B, eli lonkat on lähes normaalit tai "rajatapaukset". Kyynärpäät saivat 0/0-tulokset, joka taas tarkoittaa normaalia/ei muutoksia.

Patikointiretki

2008-02-18T00:11:00.014+02:00

Sunnuntaipäivä kului taas rattoisasti Nuuksiossa. Keli oli hieno ja kävelimme nelisen tuntia. Retkiporukkaan kuului Kirsti, Susanna T, Hanna ja minä. Koirista mukanamme kulkivat Luna, Rosa, Mooses ja Mango. Luna asennoitui retkeilyyn vähintään yhtä hyvällä asenteella kuin tyttärensä Mango. Ne ravasivat vuoroin edessä ja vuoroin takana. Milloin tytöt eivät könynneet keskenään, roikkuivat ne Mooseksen kaulassa. Rosa, jolla on hieman varautuneempi luonteenlaatu, tyytyi pääasiassa seuraamaan tilannetta emäntänsä viereltä. Mooses taas ei tuntunut oikein osaavan päättää että viitsiikö leikkiä sukulaistyttöjen kanssa, vai kosiskeleeko Rosaa.

Oli tosi kiva, että saimme myös Lunan mukaan. Palautimme sen kotiinsa puoli viiden aikaan ja tässä vaiheessa äitiystoipilaan askellus näytti jo hieman huteralta. Intoa taisi riitää enemmän kuin kuntoa. Mango sitävastoin jaksoi vielä illallakin haastaa leikkimään. Se tuntuu nyt mukavan energiseltä ja hyväntuuliselta. Kohtuullisen paljosta liikunnasta huolimatta Mangolle on tullut puolitoista kiloa lisää painoa. Ruokintaa pitää ehkä hieman vähentää.

Viikonloppu oli kokonaisuusessaan ulkoilupainotteinen. Lauantaina kiertelimme Vantaanjoen ja Tuomarinkylän maastoja Quattron, Sannan ja Wilkun kanssa. Quattro ja Wilkku olivat Sunnuntaina olleet Mölli-tokossa*. Koe oli mennyt hyvin joten onnea!

Kuvia Kattilajärveltä ja Vääräjärveltä.

Luna ja Mango rökittää Moosesta:

*Mölli tarkoittaa harjoitus- tai epävirallista koetta.

Dumbo

2008-02-12T10:55:00.002+02:00

Tammikuun näyttelyn arvostelussa mainittiin muiden ulkomuotoseikkojen ohella Mangon korvat. Luonnehdinta taisi englanniksi olla "big ears". Asiaa tarkkailtuani olen samaa mieltä. Korvalehdet tosiaan saattavat olla hieman keskimääräistä laajemmat pinta-alaltaan. Kehitinkin selityksen ajoittaisille tottelemattomuusongelmille: Ehkä kookkaat korvat imuroivat enemmän tuulta, ja kun vauhti kasvaa, lisääntyy humina koiran kaikukopassa eksponentiaalisesti. Kuuleminenhan on tuollaisessa pauhussa mahdotonta. Jos ei kuule, ei voi myöskään ottaa vastaan käskyjä... Totta puhuen koira aiheutti eilen nolon tilanteen ja pienet sydämentykytykset. Nyt taitaa olla pienen kurinpalautuksen aika.

Tutustuimme syksyllä Aatu-labradoriin, joka oli juuri muuttanut isäntänsä ja emäntänsä kanssa Joensuusta Helsinkiin. Aatu on Mangon kokoinen, kiltti, keltainen labradori, joka harrastaa isäntänsä kanssa aktiivisesti metsästystä. Aatu oli saanut pari kuukautta sitten kaverikseen toisen uroksen Eemelin. Nyt nelikuukautinen Eemeli tuli Aatun jengiin opaskoirakoulusta ja siitä on luonnollisesti myös tulossa metsästyskoira.

Aatun ja Eemelin isäntä oli eilisen iltalenkkimme varrella ja päästimme koirat leikkimään keskenään. Puolen tunnin riehumisen jälkeen pellon laitaan tuli neljäs nuori koira. Kun kolme labradoria ryntäsi tervehtimään sitä, meni siltä pupu pöksyyn ja se säntäsi juoksuun. Suunta osoitti parin kunniakierroksen jälkeen uhkaavasti läheistä tietä kohti, jolloin ryhdyin kutsumaan Mangoa pois tilanteesta. Mango ei tosiaankaan kuunnellut. Se ajoi uuden tulokkaan keskelle autotietä ja jatkoi matkaansa tien toisella puolella olevan kerrostalon pihalle. Kyseessä oli myöhäinen ajankohta, tie oli umpikuja ja liikennettä ei onneksi sillä hetkellä ollut. Noin viidennen kerran huudettuani, meni viesti läpi ja koira tuli takaisin. Leikki katkesi kuitenkin Mangon osalta siihen. Se laitettiin läheiseen puuhun kiinni samalla kun jäimme Hannan kanssa seurustelemaan muiden koirien ja isäntiensä kanssa. Kun Mango oli rauhoittunut ja osoittanut pienten tottelevaisuussulkeisten jälkeen, että se ehkä sittenkin osaa kuunnella, päästimme sen vielä hetkeksi juoksemaan. Untoakaan, jonka nimi selvisi jutustelutuokion lomassa, ei tässä vaiheessa enää pelottanut. Unto paljastui 5 kk vanhaksi, puoliksi virolaiseksi ja puoliksi pinseriksi. Vauhdikas veikko.

Illan opetus oli, että hyvä käytös tokotreeneissä ei ole sama asia kuin tottelevaisuus. Käskyjä pitää harjoitella eri tilanteissa ja erilaisissa paikoissa.

Mango näyttää hampaita

2008-02-05T13:25:00.002+02:00

Minulla on koirapuistoista hieman ristiriitaisia näkemyksiä. Puistoista voi löytää riemastuttavia leikkikumppaneita Mangolle ja sieltä voi saada myös itselleen jutusteluseuraa. Toisaalta puistoreissu voi joskus päätyä katastrofiin koska koirien käyttäytymistä ei aina pysty ennustamaan. Lisäksi uuden koiran tapaaminen ja sitä seuraava voimasuhteiden selvittäminen aiheuttaa koiralle usein stressiä. Aikaisempi koirani Tella muuttui remmirähjääjäksi todennäköisesti juuri puistosta saadun huonon kokemuksen ja omistajan taitamattomuuden yhteisvaikutuksesta. Tappelun jälkeen Tellaa olisi pitänyt taas totuttaa koirakontakteihin ja siihen, että muita koiria ei tarvitse pelätä. Sen sijaan ryhdyimme välttämään visusti kontakteja muihin koiriin.

Kävelimme eilen iltalenkillä koirapuiston ohi. Puistossa oli kaksi saksanpaimenkoiraurosta ja yksi suurehko naaraskoira. Toisen suuren schäferin Mango oli jo syksyllä tavannut ja kaikki meni tällöin ihan hyvin. Epäilimme Hannan kanssa jonkin aikaa puistoon menemistä, koska nuo kolme koiraa näyttivät jo laumaantuneen keskenään ja olivat Mangoa reilusti suurempia. Päätimme kuitenkin mennä koska koirat käyttäytyivät aidan läpi toisiaan haistellessaan nätisti. Päätös osoittautui virheeksi jo noin minuutin päästä portin sulkemisesta. Mango oli täysin alakynnessä kun toinen uroksista hyppi sen selkään ja toinen murisi niskan vieressä. Ei kestänyt pitkääkään kun Mangolle iski paniikki päälle. Se paljasti purukalustonsa ja louskutti leukojaan nuoremman koiran kaulaa kohti. Vastaavaa irvistystä en ollut Mangolta ennen nähnyt. Mangon säikähtämisestä innostui puolestaan isompi uros ja rupesi murisemaan ja ryntäilemään Mangoa kohti. Katsoimme viisaammaksi poistua puistosta aika nopeasti. Portille kävely ei ollut miellyttävää kun yritin pysyä Mangon ja sen päälle hyppivän nuoren uroksen välissä.

Oli hyvä nähdä että Mangolta löytyy tarvittaessa sisua itsensä puolustamiseen, mutta toisaalta minulle tuli huono omatunto. Mietin olisiko minun pitänyt voimakkaammin puolustaa laumamme pienintä jäsentä, ja ajaa schäferit hanakammin pois. Poistuttuamme Mango oli hetken aikaa pelästyneen oloinen, mutta näytti unohtavan episodin aika nopeasti. Toivottavasti tapaus ei jää kummittelemaan tuleviin koirakohtaamisiin. Säästyimme onneksi ilman reikiä.

Pitkäkoskeilua

2008-02-03T19:32:00.002+02:00

Tavaksi käynyt sunnuntairetki Pitkäkoskelle sai tänään kivan loppusilauksen. Pyörähdimme kotimatkalla Mirkun luona ja näimme Mangon emän Lunan ja Lunan pentueen viimeisen kotona oleskelevan uroksen Aprilmist Well Donen. Pikkuveli oli viimeistä päivää Mirkun luona ja matkustaa huomenna Puolaan.

Mango oli riemuissaan, kun pääsi tapaamaan äitiään. Velipuolikin kiinnosti hieman, mutta pienen nuuskuttelun jälkeen se jätettiin rauhaan. Synnyttäminen ja imettäminen näkyivät selvästi Lunassa, joka oli laihtunut ja huonossa karvassa. Tuore äiti oli kuitenkin pirteä ja otti Mangon hyvin vastaan. Pariskunta löi pienen tervetuliaispainin jälkeen nopeasti hynttyyt yhteen ja rupesi yhdessä vahtimaan ympäristöä. Toivotaan, että Luna saa nopeasti taas karvat ja kilot takaisin, jotta saadaan Mangolle lenkkikaveri.

Quattron kanssa vietetyn, parituntisen paini- ja juoksureissun jälkeen koira on taas melko rätti ja makailee ketarat ojollaan sohvan vieressä. Jos se osaisi puhua, se varmaan olisi jo kertonut meille, että tänään oli kiva päivä.

Tokoilua

2008-01-30T18:51:00.001+02:00

Olemme Hannan kanssa havainneet että meidän tokoharjoituksissa on käynyt kolmenlaisia koiria: remuajat, tapittajat ja Mango. Remuajat käyttävät ison osan treeniajasta kiskomiseen ja haukkumiseen. Remuajat ovat usein hieman nuorempia koiria.

Tapittajat pitävät katkeamatonta kontaktia ja näyttävät toimivan ajatuksen voimalla. Hienosta suorituksesta huolimatta, tai siitä johtuen, voi omilla epäonnistumisen hetkillä tulla mieleen katkera ajatus: "Mitä noikin täällä tekee - menis suoraan kokeeseen.."

Kolmas yhden nartun luokka on siis Mango. Se ei hötkyile eikä kisko mutta sen kontakti keskittyy lähinnä makkaraan. Kun makupala on taskussa, Mangoa ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Se nuuskuttaa kentän jokaista hiekanjyvästä antaumuksella ja vetää lonkkalepoa samalla kun viereiset tollerit vinkuvat ohjaajansa huomiota. Leikkimisellä on vaikea motivoida kun Mangon mielestä ainoat oikeat leikit on retuutuskiskomisleikki tai paini. Retuuttaminen ei välttämättä ole riistankäsittelyn kannalta hyvä leikki ja paini ei muuten vaan sovi tokokentälle.

Mangolla oli syksyn tokokurssilla remuajan piirteitä. Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Mikäli kokeeseen haluaisi jossain vaiheessa mennä, pitäisi motivointia pystyä kehittämään. Positiivisuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa että Mango oppii ja osaa liikkeitä. Perusasento alkaa näyttämään hyvältä ja luoksetulo sekä paikallaanpysyminen on varmaa. Seuraavat savotat ovat sitten seuraaminen ja liikkeestä maahan meneminen.

Turun Winter Dog Show

2008-01-27T19:01:00.001+02:00

Tänään oli vuorossa Mangon ensimmäinen oikea näyttely. Syksyllä oltiin Kirkkonummella Labradorikerhon Puppy & Veteran Show:ssa, mutta koska se oli pentunäyttely, siellä ei jaettu laatuarvosteluita. Kirkkonummelta tuli melko hyvää palautetta, joten nyt osasimme odottaa kohtuullista menestystä. Päivän saldona olikin ERI ja neljäs sija juniorinartuissa, joita oli kilpailemassa 19 kappaletta. Tuomari oli Kroatialainen Tino Pehar ja näytti erittäin rutinoituneelta toimissaan. Hän oli myös yleisöystävällinen ja selitti katsomoon perustelut aina sijoituksia jakaessaan. Puutteet, joita tuomari Mangossa näki olivat sellaisia, joiden voi olettaa ainakin osittain johtuvan nuoresta iästä. Mango osasi myös esiintyä rauhallisesti sekä kehässä että kehän laidalla ja ansaitsi käytöksellään ja hyvällä sijoituksellaan pussillisen luita ja paljon kehuja.

Päivä oli pitkä ja näyttelyssä istuminen on aika väsyttävää hommaa. Sitäkin suuremmalla syyllä kiitämme vielä Tuomolan Susannaa, joka vääntäytyi paikalle kolmen tunnin yöunien jälkeen ja esitti Mangon hienosti. Muita tuttuja näyttelyssä olivat Kirsti ja Rosa, jotka saivat EH:n sekä lauantaina taas yhden ROP:n kuitannut Mustikka aka Aprilmist Toccata.

ps. Koiraharrastuksissa tunnutaan rakastavan kaikenlaisia kirjainlyhenteitä. Jos ERI tai EH ei kerro sinulle mitään, löydät selitykset kennelliiton sivuilta.

Kuvassa Rosa

Mango sai postia

2008-01-24T22:10:00.001+02:00

Meidän yläkerrassa asuu pieni podengo nimeltään Aamu. Erittäin vikkelä ja eloisa tyttö, jonka perässä on Mangon mielestä riemukasta juosta koirapuistossa.

Toivotamme kaikkea hyvää Aamulle ja Aamun perheelle Tampereelle. Mango kiittää seepranraitaluusta ;)

Lonkka- ja silmätarkastukset

2008-01-18T10:32:00.001+02:00

Eilen illalla olimme kimppalääkärintarkastuksessa. Useilla koiraroduilla on valitettavasti joitain perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, joiden periytymistä koitetaan hillitä tutkimalla koirat ennen kuin tehdään päätöstä siitä, saako tietty yksilö jatkaa sukuaan. Lisäksi tarkastuksessa havaittuun ongelmaan voidaan paremmin varautua, jos siitä saadaan tieto ennen oireiden esiintymistä. Kaikilla jalostukseen käytettävillä labradoreilla täytyy löytyä lausunto lonkista, kyynärpäistä ja silmistä. Mangon kasvattaja Mirkku oli kerännyt isomman porukan koolle, ja oli tarkoitus, että koirat saadaan helposti ja edullisemmin tarkastettua näin isommassa erässä. Silmätarkastuksista saimme tuloksen heti ja kaikki oli Mangolla kunnossa. Röntgenkuvat lähtevät kennelliittoon, joka antaa niistä arvosanan parin viikon kuluessa. Lääkärin mukaan lonkissa tai kyynärpäissä ei kuitenkaan näkynyt mitään epäilyttävää.

Joukkomme sai aikaan pientä hässäkkää eläinlääkärin odotustiloissa. Labradoreja taisi olla paikalla kuusi kappaletta ja lisäksi pari bokseria. Koirat saivat vuorollaan rauhoituspiikin kankkuunsa ja sammahtelivat sitten lattioille. Mango sai piikkinsä viimeisten joukossa ja se oli hieman ihmeissään, kun leikkikaveri toisensa jälkeen meni unten maille. Ehkä hauskin tapaus oli velipoika Taisto, joka on tottunut siihen, että Mangon kanssa voi aina leikkiä. Nyt se yritti silmät puolitangossa ja viimeiseillä voimillaan ryömiä Mangon luokse pientä painia varten. Myös Quattro oli paikalla ja nukahti Mangon viereen odottamaan kuvausvuoroaan.

Nyt sitten jännitetään pari viikkoa ja odotellaan, että Kennelliitto antaa palautetta röntgenkuvista. Kiitoksia Mirkulle ja Susannalle järjestelyistä.